Tankokamelilla ajetaan pyörätiellä, ellei siellä ole kuoppia, loskaa tai muuta, joka ottaa päähän Sen jälkeen jalkakäytävälle. Jalkakäytävällä vedetään sähköpolkulaudoilla, koska se on hauskaa ja ainoa vaihtoehto. Jos autolla toimii samoin, eli, kun ei huvita ajaa tiellä, niin, ajan pyörätiellä. Näinkö? Kortti pois? Miksiköhän pyöräilijät ottavat päähän autoilijoita? Ai niin, punainen valo on vihje, ei määräys, paitsi autoille.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Kannattaa ihan heti aluksi unohtaa autoilijoiden ja pyöräilijöiden vertaileminen. Muuten aletaan verrata ihan tosissaan ja siinä kisassa ei autoilijoilla ole mitään ylpeyden aihetta. Montako kilometriä itse ajat autolla ilman ainoatakaan säännön rikkomista, 500 m? Tahalliset poislukien, mistä edes tiedät, milloin sääntöjä tuli rikottua? Vai onko kyse siitä, että pyöräilijöiden teot ovat mielestäsi isompia kuin autoilijoiden? Näin siitä huolimatta, että laki ei eriarvoista tällaisia asioita.
Jos pyöräilijöiden käytös ihmetyttää sinua, suosittelen taivastelun sijaan kokeilemaan pyörällä ajamista. Se selvittää monta asiaa. Päällimmäiseksi jää todennäköisesti se, miten huonosti autoilijat pyöräilijän huomioivat. Autolla voi pääsääntöisesti luottaa siihen, että sivutieltä tuleva väistämisvelvollisena väistää. Pyörällä ajaessa ei koskaan voi tuohon luottaa. Omaa terveyttään arvostavan pyöräilijän on joka ikinen kerta oltava valmiina pysäyttämään pyöränsä. Edes se, että autoilija näyttää pysähtyvän, ei ole tae siitä, että tämä noudattaa velvollisuuttaan. Kuljettaja onkin havainnoinut ajoradan liikenteen ja väistää siellä olevaa. Kun pyöräilijä pyörätietä ajaessaan saapuu paikalle, autoilija saattaakin lähteä liikkeelle.
Toinen ongelmapaikka on tonttiliittymät. Yleensä autoilija ei huomioi sieltä tullessaan pyörätietä juuri millään tavalla. Ja koska joillain katuosuuksilla noita on paljon, on paljon turvallisempaa käyttää ajorataa.
Tästä kaikesta huolimatta itse käytän lähes aina pyörätietä, jos sellainen on. Mutta kannattaa muistaa myös se, että pyörätie on pyörätie vain, jos se on sellaiseksi liikennemerkillä osoitettu. Jokaisen risteyksen jälkeen merkki pitää toistaa, muuten kyse on jalkakäytävästä. Oletko ihan varma, että autolla ajaessasi tiedät jokaisen väylän pyörätieksi? Omasta kokemuksestani tiedän merkintöjen olevan luokattoman huonolla tasolla eli ajorataa käyttävä pyöräilijä saattaa olla ihan oikeassa paikassa, vaikka autoilija jotain muuta kuvitteleekin.
Vikaa on varmaan niin sysissä kuin sepissäkin, mutta autoilijoiden virheet eivät kyllä millään tavoin oikeuta eivätkä perustele joidenkin pyöräilijöiden öykkärimäistä käytöstä
Aloittajan kanssa saman ilmiön näen itsekin, ja olen sitä mallintamut kysymällä mitä kevyen liikenteen väylän sijasta ajoradalla pyöräilevät ryhmät ajattelisivat, jos minä tulisin sokkomutkassa heitä vastaan moottoripyörlläni samalla tyylillä, eli siis tien täydeltä yleisen liikenteen seassa nopeuskilpailua varten harjoitellen?
Näen myös Herbertin pisteen, mutta puhutaan kahdesta eri tilanteesta. Aloittaja ei käsittääkseni pyrkinyt oikomaan autoilijan velvollisuuksista, vaan oli harmistunut niistä pyöräilijöistä, jotka ajavat miten sattuu. Herbertin mainitsemia yhtä toheloita autoilijoitakin on liikaa, emmekä saavuta mitään huutoäänestyksellä siitä kumpia on enemmän ja kummat ovat enemmän väärässä.
Hyvä alku olisi, jos sekä autoilijat että pyöräilijät noudattaisivat omia vastuitaan. Näiden lisäksi sääntöjä rikkovat pyöräilijät ovat harmityomia, koska he itse asettavat itsensä vapaaehtoisesti uhrattavaksi. He ovat "expendables", joita kuluu sen verran kuin kuluu. Näin menetellen ainoaksi ongelmaksi jäävät autoilijat, jotka eivät noudata sääntöjä. Heihin pätee sama kaikille kaksipyöräisille pätevä perussääntö: "kaikki ne on väistettävä juridisesta syyllisyydestä riippumatta".
Herbert minut jo tunteekin, mutta taustoitan aloittajalle sen verran, että täällä puhuu rullaluisteleva ja sekä moottori- että moottoriton pyöräilijä ja parantumaton vauhtikallo. Mutta ei onneksi niin SURKEAN HUONOKUNTOINEN, etten voisi ajaa pyörääni siihen tarkoitetulla väylällä ensisijaisesti KULJETTAJANA. Moottoripyörän kovat vedot radalla, polkupyörällä yleensä myös (eli maastopyöräilyreiteillä).
Eilen ja tänään yhteensä yli 10 tuntia pyörällä, nyt ilman moottoria, vaikka Suskaan öljyt ja suotimen vaihdoinkin ennen mökille lähtöä.
No verrataanko vaiko eikö?
Lakkaavatko pyöräilijöiden jalkakäytävällä, päin punaista ja luurit korvilla mitään näkemättä ja kuulematta yksisuuntaista väärään suuntaan ajamiset olemasta, jos autoni ei ollutkaan 4 metrin matkalla ajoradan oikeassa laidassa vaan 10 senttiä liikaa vasemmalla ja nopeuttakin puuttumiskynnyksen rajoissa yli tikkarin?
Ei tietenkään, ja juuri siksi ei yritetä verrata ja pisteyttää virheitä, vaan jokainen korjaa omansa.
Oikeasti mopo on se kaikkialla hyljeksitty ajoneuvo, jota on oikeasti vaikea ajaa sääntöjen mukaisesti. Siihen verrattuna pyöräilijä pääsee helpommalla ainakin minun kotikaupungissa loogisine pyöräilyreitteineen.
Tervetuloa motoristin ja mopoilijan arkeen, niin autoilijoiden kuin polkupyöräilijöiden väistelijänä. Ei tätä voi ratkaista muita syyttelemällä.
Totta. Välillä tulee pensasaidan takaa väärää puolta vastaan auto, välillä mopo ja joskus myös polkupyörä. Viimeksi soralle (pyörällä) väistäessäni tuli isomahainen äijä polkupyörällä. En ymmärrä, mistä se läski oli semmoisen vauhdin kehittänytkin, mutta himmata sillä ei ollut varaa yhtään, kun täysin aivot narikassa tuli T-risteykseen pensasaidan takaa h****tin lujaa noin puoli metriä asfaltin reunasta TIEN VÄÄRÄLLÄ PUOLELLA.
Tämän olen nähnyt kerran liiankin läheltä, kun luotin siihen, että minun suuntaani katsova autoilija myös näkee metallinhohtopunaisen keltaisilla erittäin ylös suunnatuilla tuplavaloilla varustetun yli 300-kiloisen moottoripyörän, kun kerran ihan oikeaan suuntaankin katsoi. Kotilokuski pyyteli anteeksi, kun ei nähnyt minua.
Näkeminen liikenteessä on mielenkiintoinen ilmiö. Siinä on ainakin on kaksi osaa, se ettei näe ja se, ettei ymmärrä väistämisvelvollisuuden koskevan myös pyörätietä.
Ihan kuten polkupyöräilijät. En uskalla ajaa millään vehkeellä tuollaisen portin ohi neljääkymppiä. Kun ei näe niin ei näe, ja kaveriin ei voi luottaa yhtään liikkuipa hän millä tahansa.
Ei minulle. Minä en saa itselleni lisää oikeuksia muiden (mahdollisista) virheistä. Jos kevyen liikenteen väylä on, sitä käytetään eikä selitellä. Minun pyöräni kiihdyttää nopeutta hidastuksen jälkeen varsin helposti. Saatan tosin olla tässä poikkeus ajaessani myös polkupyörää ensisijaisesti ajoneuvon kuljettajana?
Jos liikennetilanne vaatii hidastamista, silloin polkupyöräilijä hidastaa. Jos pyöräilijälle on vaikeaa hidastaa ja nostaa nopeutta uudelleen, silloin hän on tosiaan liikunnan tarpeessa. Lisää treeniä.
En ole vielä löytänyt poikkeusta. Nyrkinkokoisella sepelillä tietyön vuoksi olin tosin pyörätiellä lähes yksin, mutta oikealla rengaskoolla se oli jopa aika hauskaa. Vähän "koska mä voin" tyyliä.
Aloittajaa otti päähän se, että pyörällä ajetaan ajoradalla, vaikka olisi pyörätie käytössä. Vastasin tuohon, enkä syytellyt, vaan yritin saada aloittajaa näkemään tilanteeseen vaikuttavia syitä. Kun tätä ajatusta hiukan laajennetaan, huomataan kyseessä olevan polittinen asia, johon pitää voida vaikuttaa ja siihen vaikuttaa ihmisten mielipiteet. Jos yleinen mielipide ei tue pyöräilyn kehittämistä (ongelmallinen porukka, joka ei mitään parannuksia infraan ansaitse autoilijoiden elämää haittaamaan), vaan jatketaan autoliikenteen ehdoilla rakennettavan liikenneympäristön ja -kulttuurin kehittämistä, ongelma ei poistu lakikirjaa päähän takomalla. Jos poistuu, on motoristienkin asiat kunnossa. Lakikirjalla vaan takomaan niitä, jotka eivät näe, koska eivät osaa katsoa. Lopputulos on kyllä surkea, mutta voidaan sanoa, että jotain on tehty.
En näe yhteyttä pyöräilyyn. En tunne montaakaan pyöräilijää, jotka kilpailisivat. Nekin oikeastaan maastopuolelta, eivätkä harjoittele tiellä. Sen sijaan tiedän useita maantiepyöräilijöitä, jotka ajavat rauhallisia pk-lenkkejä viikonloppuisin. He eivät siis aja tien täydeltä nopeuskilpailuun harjoitellen. Sitten tiedän, että usein autoilijat etenkin alemman luokan maanteillä käyttävät näkysyydeltään vajaissa mutkissa vastaantulijoiden kaistaa. Katsotaan vaikka talvella ajourien sijaintia. Suurin osa leikkaa eli kyse on vallitsevasta ajotavasta, vaikka sen pitäisi kommenttisi perusteella olla paheksuttavaa. Toinen tilanne on autolla pyöräilijän ohitus. Jokainen maantiellä pyörää ajanut on nähnyt sellaisen määrän kohtalaisen rohkeita suorituksia, että ei todellakaan kannata alkaa verrata pyöräilijoiden sokkona ajamista autoilijoihin.
Ylipäätään liikkumisen tarkoituksen kytkeminen tähän aiheeseen on ongelmallista. Mikä on hyväksyttävä ja ei-hyväksyttävä syy olla osa liikennettä. Autolla lähetä kauppaan hakemaan unohtunutta maitopurkkia, torille viettämään vapaapäivää, kauppakeskukseen shoppailemaan ilman tarvetta ostaa mtään jne?
Kyse on todennäköisesti suurelta osin siitä, että polkupyörää ei mielletä ajoneuvoksi, jota koskee ajoneuvoa koskevat säännöt. Tuo alkaa siitä, että pienemmät polkupyörät eivät ole polkupyöriä, vaan leluja. Siitä vähitellen pyöränkäsittelytaitojen ja ehkä myös sääntöjen tuntemuksen kasvaessa siirrytään isommille teille ja lelu muttuu oikeaksi polkupyöräksi. Jossain vaiheessa ollaan isomahaisia äijiä ja pyörä on kätevä tapa tulla baarista kotiin.
Ollaan aika kaukana siitä ajattelusta, joka mielenmaisemaa hallitsee, kun luetaan tieliikennelakia. Se varmasti vaikuttaa pyörän kuljettajan päätöksiin.
Tämä myös vaikuttaa siihen, että pyöräilijöitä syytettään kovaa ajamisesta. Tottahan vauhti vaikuttaa kovalta, kun pyöräilijän havaitsee noin sekunti ennen ajolinjojen kohtaamista. Näkeminen kytketään usein näkökykyyn, mutta tarvetta olisi korostaa katsomisen merkitystä. Mitä öpitää katsoa ja miten pitää katsoa.
Sattumalta olen viime aikoina ollut auton kyydissä samalla tieosuudella ja kuskit ovat vaihtuneet. Pelottavaa on ollut havaita, ettei yksikään noista kuskeista ole käännöksessä kääntänyt päätään sen vertaa, että olisivat huomioineet viereisen pyörätien tapahtumia. Ns. kahvipöytäkeskusteluissa on kyllä taivasteltu pyöräilijöiden ajonopeuksia. Olen kyllä koittanut kysyä, millä nopeudella ajatte autolla 50 km/h rajoitusalueella ns. etuajo-oikeutettuna risteyksestä suoraan ja millä nopeudella nuo pyöräilijät ns. etuajo-oikeutettuna ajavat suoraan. En tiedä, onko tuo laittanut miettimään asioita vai onko primitiivireaktio ja vuosien ajokokemus autolla virheiden toistamisesta estänyt tilanteen ymmärryksen.
Kun orapihlaja-aidan takaa tulee auto pyörätielle, kyse on niin pienestä aikaikkunasta, että kävelynopeus on ainoa turvallinen ajonopeus pyörällä. Ja kun tonttiliittymiä on muutaman kymmenen metrin välein, pidän tuota riskiä kasvattavana. Liikennesuunnittelussa on tiettyjä asioita, joita välttämällä turvallisuutta koitetaan parantaa, mutta tonttiliittymät ei kuulu keinovalikoimaan.
Tässä vaiheessa tunnustan olevani epätäydellinen ihminen. Selkänojaa sen hyväksymiseen saan LAM-mittauspisteiden nopeustuloksista, jotka kertovat lakia rikkovien henkilöauton kuljettajien osuuden talvinopeusrajoitetulla päätiellä.
Voisin laittaa streetview-kuvan 50-luvun omakotialueesta, jossa leveää katua reunustaa yhdistetty kapea jalkakäytävä ja pyörätie ja jota kaventaa entisestään ajoradan liikennemerkkipylväät ja katuvalojen tolpat. Ongelmia tulee jo siinä, jos kohtaa lastenvaunut, saati sitten kapean kevyen liikenteen väylän yli keulan työntävien henkilöautojen kanssa. Jätän tuon kuvan kuitenkin laittamatta nettiin, kun kyse on kotikylän kohteesta.
Mitä muuten autoilijat mahtaisivat sanoa, jos tuollaisia harmaita tai harmaan ruskeita tolppia laitettaisiin ajoradalle tai jos pensaiden oksat veisivät 20-30% tien leveydestä
Rehevät pensasaidat ovat yksi niistä näkemäesteistä, joista on joskus vaikea ymmärtää mitä ei näe. Etenkin oudossa paikassa tasaiseen vihreään seinään leikatun aukon merkitys voi jäädä ymmärtämättä vaarallisen pitkään.
Käytin kotipihani pihlaja-aitaa demonstraatioon pojalleni ja hänen kavereilleen vasta mopokortin saaneiden EAK:lla. Sen jälkeen kun oli vedetty tennispallon puolikkaiden välissä jarrutusharjoitukset siihen malliin että mopot alkoivat pysähtyä kunnolla, valittiin yksi vapaaehtoinen ajamaan rajoitusnopeudella katua ohitse ohjeena jarruttaa heti kun näkee tielle tulevan. Maaliosastona toimiva seuraan lehtien välistä lähestyvää ja tietenkin poukkaa pensaasta selvästi näkyviin tietoisesti valitsemallaan hankalimmalla hetkellä (ja tietenkin pysähtyy portille eikä hyppää eteen).
Kotikadullani tilanne on helppo, koska kevyen liikenteen väylää ei ole (houkuttelemassa autoilijaa ajamaan ajoradan reunaan saakka kevyen liikenteen väylää huomioimatta), ja pensasaitojen ja ajoradan välissä on oja. Siitä huolimatta ja vaikka harjoitustilanteessa jarrutusmestari tiesi mitä odottaa, hän ei olisi ehtinyt edes aloittaa jarrutusta 40 km/h lähtönopeudestaan ennen kuin olisi kolahtanut.
Liikennevalojen ja vilkkaiden risteysten lisäksi tämä kuljettajana toimiminen tekee polkupyörästä omalla työmatkallani kömpelön ajaa jatkuvien hidastusten ja väistöjen vuoksi. Siksi menen mieluummin lenkille erikseen jonnekin muualle missä saa ajaa rauhassa.
Moottorirataharjoittelu ja EAK muuten tekivät moottoripyörälle vähän saman vaikutuksen. Myös moottoripyörä menettää liikenteessä suuren osan ketteryydestään, jos sitä ajetaan koko ajan puolustavalla ajotavalla oma elintila säilyttäen.
Näin minäkin oletan, ja samoin taitaa käydä jalankulkijalle, jonka ei mielestään tarvitse ottaa huomioon ketään muita?
Näissä tilanteissa on suuria eroja siinä, kuinka osataan nähdä oma asema muiden liikkujien silmissä. Tarjoan vaihtarina koirakohtaamisia kevyen liikenteen väylällä:
Utelias:
Taluttaja kävelee lähes keskellä tietä ja innokkaasti paikkoja tutkiva koira flexin nokassa seilaa laidasta laitaan. Hyvissä ajoin ennen ohitustani ympäristöään seuraava taluttaja vetää koiran vierelleen jättäen tilaa ohittaa. Koin tilanteen siten, että koiran isäntä antoi koiralleen vapaata valvoen tilannetta itse. Vaikka isäntä kulkikin melko keskellä, en kokenut tilanteessa mitään hankaluutta, koska hän osoitti sekä minulle että koiralleen hyvissä ajoin, että ohitus on mahdollinen ilman vaaraa osumasta. Jos yhtään oikein arvaan, HybridRulesin koira saattaisi tykätä tästä vaihtoehdosta, jossa saa olla vapaalla kunnes käsketään rauhoittumaan hetkeksi tilanteen sitä vaatiessa?
Lenkillä:
Koira juoksee isäntänsä vierellä ilman talutinta. Kumpikin painuu määrätietoisesti tien laidassa omaa kulkusuuntaansa seuraten, joten kohtaaminen on helppo.
Työssä (?):
Minua kohden isäntänsä kanssa tulevalla koiralla ei ollut valjaita, mutta koira kulki isäntänsä vierellä kurinalaisesti kuin palveluskoira. Seuraamme toisiamme katseella kohtaamisen ajan.
Sikin sokin:
Kaksi naista taluttaa neljää koiraa poikkeuksellisen leveällä kevyen liikenteen väylällä. Naiset juoruavat rinnakkain jollain toisella planeetalla, koirat kimpoilevat taluttimissaan eri suuntiin ja koko sekstetti tukkii tien niin tehokkaasti, ettei mistään suunnasta uskalla edes yrittää ohitusta. Myönnän, että käämi kärysi, ja käytin äänimerkkinäni savujarrua takapyörästä ennen kuin pysäytin pyöräni maantien omistajien taakse. Tämän operaation jälkeen tilaa löytyi, ja todennäköisesti minustakin on raportoitu asianmukaisesti koirafoorumeille ihan hulluna pyöräterroristina? Aivan aiheesta koska protestini vuoksi vain koirat selvisivät tilanteesta puhtain paperein.
Mutta tällaista tämä on, en minä ole parempaakaan keinoa keksinyt kuin "kaikki ne pitää väistää juridisesta syyllisyydestä piittaamatta"
Pyörällä liikkuessa harmittaa pyöräteiden huono kunto. Erityisesti laatikkopyörällä ajaessa poikittaissaumat ja muut routavauriot houkuttavat siirtymään huomattavasti tasaisemmalle ajoradalle, vaikka en ajorataa käytä kuin pakottavissa lumiolosuhteissa. Mahtaisi mellakka nousta, jos autoiluunkin tarkoitetut valtaväylät olisivat niin huonossa kunnossa, että asfaltin kunto rajoittaisi merkittävästi ajonopeutta.
Lähitienoilla on tapana olla molemmin puolin ajorataa huonokuntoiset pyörätiet. Auttaisikohan, jos vain toisella puolella olisi, vaikka jalkakäytävän kanssa yhdistetty, pyörätie, joka pidettäisiin pinaltaan ja liikenteeltään sujuvalle pyöräilylle sopivana. Toiselle puolelle jäisi sitten pyöriltä rauhoitettu jalkakäytävä koirien ulkoiluttajille ja muille palloilijoille. Saattaisin itsekin käyttää lasten kanssa jalkakäytävää, jotta voisivat vapaammin tukkia koko väylän. Pika-apua voisi tarjota myös saksalaistyylinen lisäkilpi, joka sallisi pyöräilyn joko jalkakäytävällä tai ajoradalla oman harkinnan mukaan.
Toki tuntuu ikävältä, että jotkut autoilijat välinpitämättömyyttään eivät noudata väistämissääntöjä kevyttä liikennettä kohtaan. Joillain tuntuu olevan tapana tulla pyörätielle odottelemaan tilaa ajoradalla pihalta tai muusta väistämisvelvollisesta suunnasta tullessa. Toiset sitten antavat tietämättömyyttään tai kohteliaisuuttaan tilaa vaikkeivät väsitämisvelvollisia olisikaan, mikä ei sekään varsinaisesti edistä sujuvaa liikkumista. Toki ärsyttävät myös pimeät tai muuten toheloivat pyöräilijät, jotka pilaavat hyvän liikennevälineen maineen, vaikka eivät suoraan omaa henkeä uhkaisikaan.