Miksi p-autoja ostetaan

Jos Mersu kelpaa viitatun jutun perusteella premiumautoksi, huomaan ostaneeni premiumin ihan vääristä syistä.

Omat motiivini ovat lähestulkoon listan pohjalla, sisätilat, tavaratilat sekä niiden muunneltavuus ja sopivuus harrastuksiin sekä tietenkin pieni kulutus. Listalla ylempänä äänettömyys ja matkustusmukavuus ovat minua kiinnostavimmat mielipiteellä valittavat ominaisuudet. Korkeimmalle listalla pääsen ajotuntumassa kokonaisuutena, jonka pitää jatkaa hiljaisuuden ja mukavuuden ideaa olemalla mahdollisimman helppo ja pitkälläkin matkalla rasittamaton.

Monet premiumin ostajien suosimat argumentit ovat joko merkityksettöniä tai suorastaan haitallisia. Näistä esimerkkinä käytetyn ostajalle haitallinen hyvä jälleenmyyntiarvo sekä suorituskyky, joka ainakin polttiksen tapauksessa on hyvin usein ristiriidassa kulutuksen kanssa.

Oma perusteluni taitaa olla jutun tekstissäkin mainittu klassisten korimallien suosio. Vanhanaikaisen ison sedanin ostajalla ei ole enää kovin paljon vaihtoehtoja jäljellä:

• "Lisääntyneestä katumaasturitarjonnasta huolimatta 72 prosenttia uusien premium-autojen ostajista on viime vuosina valinnut perinteisen korimallin (sedan, farmari ja coupé)"

Mitenkähän luotettavuutta ja hyvää jälleenmyyntiarvoa painottava onnistuisi perustelemaan itselleen vaikkapa minun autoni? Pelottava tekninen kompleksisuus piezosuuttimineen, tuplaturboineen ja monivaihteisine automaatteineen ja hyvän henkilöauton hintainen lisävarustelista takaa uuden ostajalle katastrofaalisen arvon alennuksen?