Syyskun alussa tuli puoli miljoonaa täyteen uutena hankitulla autolla - aikaa kului ostopäivästä lukien 20 vuotta ja 7 kk.Tasan.Ja matka jatkuu, vaikka perheen ykkösautona tämä ei ole enää pariin vuoteen ollutkaan. Kaikista vioista, varaosaostoista, hulloista ja korjauksista olen pitänyt "pikkuvihkoa". Äsken silmäilin sen perusteella tekemääni exceliä. En ole aikohin vienyt exceliin mitään. Saas nähdä milloin innostun kaiken ynnäämään.
AUTONI PARHAAT PUOLET ovat luetettavuus, matkustusmukavuus ja tilat. Vain yhden kerran olen joutunut ajosuunnitelmaa muuttamaan ja ajanut kotipihasta suoraan katsastuskonttorille ja hinaukseen. Sinistä savua näkyi auton peilistä ja outoa jurinaa kuului. En hoksannut mistä vika johtui ja ajoin läheiselle katsastuskonttorille: auto ylös ja inssi myös ihmettelmään. Vikana oli kuskin puolen McPherson tuennan iskarin ruostuminen: iskarin laippa hinkkasi eturenkaaseen nostaen sinisen savun, jonka näin peilistäkin. Matkaa alkuperäisillä tehtiin 371519 km ja elokuussa -2014 ylikovat Bilsteinit alle. Matkustusmukavuus moottoriteillä on erinomainen yhä ihan millä tahansa mittapuulla; suoraan menee ja äänimaailma on hiljainen. Tiloilta lyö lähes kaikki uudet autot- eivätkä ole vuosien saatossa tilat yhtään kutistuneet.
AUTON ALKUPERÄISIÄ OSIA ovat mm. pakoputkisto, takaiskarit, kaikki jouset, laturi, ohjaustehostin, jäähdytin, pitkien valojen polttimot- vaikka niitä on tosi paljon poltettu ( lähes aina pimeällä motarilla).Myös alkuperäinen akku on tallessa, mutta tallissa - luulenpa, että silläkin lähtee vielä käyntiin. Vetoakselit, niiden kumit ja kaikki laakerit ovat alkuperäisiä.
VAIHDETTUJA OSIA on vuosien varrella tietysti paljon: öljynsuodatin 25 kertaa, raitisilmasuodatin useasti, tuulilasi 4 tai 5 kertaa, polttimoita, pyyhkijänsulkia yms. kuluvaa vakiotavaraa. Yllättäviä rikkoontumisia varsin vähän; bensatankin luukun mekanismi, happianturi ( oli sikakallis), vesipumppu aina nokkahihnan vaihdon yhteydessä, ilmastoinnin kompura kerran (420326 km) , takajarrulevyt+palat+kengät kahdesti (ruostuivat pirut) ja eteen kerran levyt ( 345393 km kohdalla ja kahdesti jarrupalat. Harmillisin oli Jyväskylän Hämeen Autovarusteen moka; normihuollossa kirjoittivat huoltoraporttiin, että vetoakselien kumit vaihdettava ( oli täysin ehjät ja on yhä), vaikka kyse oli raidetangon kumeista. Muutamaa vuotta myöhemmin ohjaus alkoi seilata ja piti vaihtaa raidetangot, kumit ja vielä hammastankokin ( joka remontti meni pieleen: tarvikeosa ei toimi). Kytkin vaihdettu , kun se työsylinteri vuoti nesteet pihalle - olihan se jo aika kulunutkin, vaan ei luistanut (411178 km). Starttimoottori vaihdettu kahdesti (278576km), mutta toinen oli sen ensimmäisen takuuvaihto.
AUTOSSA OLEVAT KORJAAMATTOMAT VIAT joskus häiritsevät, mutta useimmin niihin vanhassa autossa suhtautuu armollisesti. Ohjaus pienillä nopeuksilla ja parkissa on jäykkä- tarvikehammastanko on susi- pitänee joskus vaihtaa originaaliin. Etuiskarit Bogen ovat yhäkin jäykät. Auton vaihdelaatikosta kuuluu kuumana kesäpävänä jotain laakeriääntä muilla kuin viitosella. Takaselkänojien lukitusmekanismit ovat hajalliset, mutta voi käyttää. Syylarinestettä vuotanut ilmeisesti lämppäristä kaasupolkimen viereen, mutta syystä tai toisesta ei kuluta nesteitä. Nahkapenkit ovat uuden veroiset- lukuunottamatta kuskin penkkiä, jota kerran jo parsittu. Käsijarrun ja vaihdekepin pussukoissa näkyy käytön jäljet - samoin ratissa. Muutama millin parin halkaisijainen ruostepilkku näkyy Bilian uudelleen (huonosti) maalaamassa takaovessa. Keskusaivoihin on yhteys kadonnut jo ehkä 10 vuotta sitten - ei voi parittaa uutta varashälyttintä tai kaukosäädintä. Lampunpesijät eivät toimi- mutta säästyypähän pissapoikanestettä.
NYKYKUNTO on erinomainen; auto käytännössä ruosteeton, puristuspaineet 14,5 Bar joka pytyssä ( 500962 km), käy ja kulkee erinomaisesti, öljyä 20'000km vaihtovälillä lisättävä 2-3 litraa ja bensaakin muutama kerta.
Ai niin: autohan on tietysti Volvo V70, 103kW.
Onnittelut! Ajat selvästikin hyvällä autolla. Hyvän auton tuntee siitä, että sillä jatketaan ajamista mutta huono auto vaihdetaan pois.
Pääsit ajomäärässä edelle, koska minun Volvoni jäi osa-aikaeläkkeelle harrasteautoksi 14 vuotta sitten vasta 20-vuotiaana. Tänä aamuna töihin tullessa mittarissa 438.180 km.
Tietenkin! Kierrätyksestä haaveileminen on periksiantamista!
Tämä on vissiin joku Volvokuskien fetissi?
Pari kertaa polttoainepumpun releen vuoksi. Sen jälkeen on ollutl ehjäksi juotettu varakappale mukana. Kun sähköä on ja startti pyörii, mutta moottori ei käynnisty, napataan tuhkakuppi pois ja sormi siirtopumpun releen päälle tunnustelemaan naksahtaako. Jos ei, niin hanskalokerosta ehjä tilalle. Liian painava kela pelkän juotoksen varassa ilman mekaanista varmistusta.
Samaa ihmettelen. Miksi autojen sisätiloissa ei oteta huomioon, että ihmiset ovat ainakin yhtä isoja kuin ennenkin. Nykyajan ihmisillä on myös suurikokoisia kapineita mukanaan kuskattavana, joten niillekin olisi hyvä olla tilaa.
Minulle tulee tosin mieleen yksi uusikin perhefarkku, jonka tilat eivät häpeä VeeSjuttia missään suunnassa. Aika harvinaisiksi ne ovat tosin käyneet, eikä sellaisia saa enää Volvolta.
Olet ilmeisesti pitänyt moottorin molemmista tukitangoista hyvää huolta, koska voimalinja ei ole ehtinyt repiä pakoputken joustavaa osaa hajalle? Tyyppivika niissä yksilöissä, joissa sekä ylempi moottorin päällä oleva että useimpien tietämättä moottorin alla oleva toinen voimapaketin keinahtelua rajaava pusla / nivel on jätetty vaihtamatta.
Täällä kolmas pakoputkisto kestää käsittämättömän hyvin. Jäähdytin vaihdettu kerran ja vanhaa vuotavaa purkaessa ruosteiset lamellit varisivat tallin lattialle. Ajovaloiksi ei meillä kelpaa kuin parhaat, joten niitä on vaihdettu kuin leipää. Iskareita on menossa kolmas sarja, samoin akku on kolmas. Voimalinja on kerran vaihdettua kytkinlevyä ja sähköisen ylivaihteen korjattua hydrauliikkaa lukuunottamatta alkuperäinen.
Koska myös etuveto-Volvoista on jonkin verran kokemusta, kontraan usein kuultua legendaa takaveto-Volvojen kestävyydestä. Eivät ainakaan meidän automme ole olleet yhtä kestäviä kuin etuvetoiset seuraajansa. Takaveto-Volvo ei pysy liikenteessä koska se on niin kestävä vaan koska se on niin helppo korjata lähes ilmaisilla osilla.
Kulutuksessa lienemme aika tasoissa, eli kehitys pysähtyi yli vuosikymmeneksi? Täällä ensimmäinen 100.000 km lähti yli 9.1 keskikulutuksella ja siitä se on pikku hiljaa laskenut. Vanha tekniikka toimii yhä, koska poikani ajoi tänä kesänä auton alimman tankkausvälin ikinä peräti alle 8 keskiarvolla. Nykyään 8.jotain on normisettiä työmatkapörräyksessäkin.
Seittenneliskanttisen vesipumput olivat aluksi ihan roskaa ja ensimmäinen vaihdettiin takuuseen jo 10.000 km huollossa. Jossain 100.000 km jälkeen asennettu oli viimein toimiva. Ja sitähän ei tietenkään vaihdeta huvikseen, vaan ainoastaan tarpeen mukaan.
Jakohihnoja on mennyt lähes 10, koska en uskalla ajaa sitä kovin vanhaksi, eikä vaihto ole kuin viisi sormea ja vilaus. Hihna maksaa kympin ja kiristin 30 - 40 €.
Toinen kierros levyjä menossa. Paloja on vaihdettu tarpeen mukaan. Etulevyjen mukana vaihdoin myös pyöränlaakerit, kun vanhan mallisessa levyssä on vielä pyörän napa ja laakerin ulkokehä mukana. En kehtaa takoa kotikonstein irti lyömääni 250.000 km ajettua laakeria enää takaisin uuteen levyyn, vaan käytän sitä uuden laakerin prässäämiseksi uuteen levyyn.
Silloin kun Seittenneliskanttinen meni vielä täysiä huoltovälejä ajomäärän puolesta, ei sinnekään mitään tarvinnut huoltovälillä lisäillä. Nyt ei tietenkään senkään vertaa kun ajomäärä on joitain tuhansia kesässä.
Seiska on tosin vaatinut varsin suuren peltiremontin alustaansa jo yli 10 vuotta sitten ja sen viimeistelin tavaratilan ja takakaarien osalta pari vuotta takaperin.
Peräkontissa odottaa V-Partsin ensimmäinen paketti autoon kiinni ruuvattavaksi. Jos vaikka lähtisi ensin kesänä tarjoamaan museokatsastukseen konservoituna kaikki matkan patinan mukanaan kantaen eikä uudeksi entisöitynä tyyliin "tällaiseksi se auto menee kun sillä ajetaan 35 vuotta"?
Edellinen autoni joutui saattohoitoon jo vähän alta 400 tkm. Kori lahosi, mutta se onkin Mazdan tyyppivika. Toivottavasti nykyisellä pääsee yli 500 tkm. On niin miellyttävä ominaisuuksiltaan, ettei tee mieli autokauppaan.
Aikanaan mulla oli -87 Corolla, joka meni vaihtoon vuonna 2006, 392000 km mittarissa, koska tarvitsin tilalle vähintään 6-paikkaisen auton. Nyt vanhin autoistani on 22 v. mutta mitään tarkoitusta sitäkään ei ole pitää yhtään kauemmin kun sitä tarvitaan sillä haluaisin vähentää autojeni määrää.
Tuohon vanhimpaankin meni reilu tonni rahaa nyt kesällä (vakuutukset, ajoneuvovero, huolto ja uudet kesärenkaat, katsastus) vaikka olen itse saanut ajaa sillä vain ehkä noin 200 km 25000:sta vuoden aikana tulleesta.