Olen syntynyt 70-luvun puolenvälin tienoilla. Isälläni oli 80-luvulla Mercedes w123 300D, jonka takapenkillä tuli vietettyä tovi jos toinenkin niin arkena kuin perheen lomamatkoillakin. Tuo Mersu taisi myös olla ensimmäinen auto, jolla ajoin ihan oikeasti itsekin, en siis pelkästään isän sylissä ratista ohjaillen.
Jokin aika sitten satuin kaverin kaverin kyytiin takapenkille, ja kulkuvälineenä oli samankaltainen diesel-Mersu, tällä kertaa 200D. Voi hyvänen aika miten se muistutti menneestä: ovenkahvat, tutut penkit, tuoksut, dieselin värinä ja ääni, Mersun tähti näkyvillä keulalla ja niin edelleen. Kuin olisin matkustanut aikakoneella 20 vuotta.
Päätin siltä istumalta, että tällaisen auton hankin vielä joskun itselleni. Saapa nähdä milloin se tapahtuu, kalliiksi kun tulee yhdenkin auton pitäminen.
Kertokaahan samanlaisia kokemuksia!
Leikittiin pienenä usein mummolan naapurin vanhassa ladossa. Siellä oli iso auto, oli jäänyt seisomaan v. -64. -60 luvulla siellä pompittiin katto lommolle, väännettiin kaikkea. V. -70 olin oikomassa peltejä ja kattoa samaan autoon, tekemässä moottorirempaa siihen, hankkimassa laseja, listoja ja pisteosia. Olin täyttänyt 17 v. kun ekan kerran vanha sivuventtiili V8 hörahti vihdoin käyntiin. Jummijammi mikä fiilis. Sain sen jo ajettua ukin puolelle. Ford Custom 1950 jaetulla tuulilasilla, lättäpääkasilla. Myöhemmin se tuli ajaen Helsinkiin, Munkkiniemeen jossa olin saanut ihailla Olavi Virran Ford Crown Victoriaa vihreällä lasikatolla v. -57. Brylcremia (teille nuorille se on rasvaa hiuksiin kuten Elviksellä) hiuksiin, nahkatakin kaulus pystyyn, luu ulkona ajaen, Helsinki alkoi muuttua epävarmemmaksi iltaisin.....
Oliko 17-vuotiaana jo nostalgia-ajatuksia, vai oliko vain hauskaa kun sai korjailla ja ajaa autoa? Mitä tuolle hienolle autolle on sittemmin tapahtunut, onko tietoa? Oletko sittemmin kaipaillut sitä tai vastaavaa?
Minun "unelma-autoni" Mersu w123 ei ole kovin eksoottinen, mutta kun molemmat peukaloni ovat tukevasti keskellä kämmentä niin en uskalla edes sellaista vanhaa autoa hankkia.
Ei ollut minkäänlaista nostalgia-ajatusta, se oli monien yhteensattumien summa, Ford maksoi 300 mk, sain rempata sitä ladossa kunhan lato ei pala. Lisäksi ukkini oli partio-/hävittäjälentäjä v. -22 Suomen ilmavoimissa sodan loppuun, joten lienee ollut sukuvika kiinnostus tekniikkaan. Arvokkaimmat neuvot sain häneltä. Meni siinä ehkä vuosi. Cruisalilu tuli opittua nuorena. Auto katosi jonnekin Jyväskylän seuduille -70 luvulla kun vaihtui Plymouth Satelliteen....pitkä rivi USA-autoja on harraste-/kisa-autoina ollut senjälkeen. TMnet sivuilla on aihe "Mitä autoja olet omistanut", joskus toukokuulta. Löydät sieltä mielenkiintoisia esittelyjä. Katso sinne.
Kai se on tässä kolmenkympin korvilla kun itse kullakin alkaa nostalkia nousta päähän. Minulle muistoja tuo Saab 96, jolla kävimme 80-luvlla koko perheen voimin mm. Norjan lapissa. Myös lukuisat kerrat isän kyydissä kesäiselle uimarannalle on hyvin mielessä. Sittemmin auton sai käyttöönsä veljeni, joka sillä myös ajokorttinsa hankki. Nuoren kaverin kynsissä ei Saapin "pikkulohko" pitkään kestänyt, enkä minä siksi sillä nuorempana ikinä ehtinyt ajamaan, mikä sieluani kalvaa ja luitani jäytää... Auto oli ruskea, vuosimallia -77, isot vilkut, miehekkäät kumipuskurit ja niin se rekkari: AJM-225. Kaipa semmoinen pitäisi vielä hankkia.
Kyllä niissä 80-luvun autoissa on sitä nostalgiaa. Itsellänikin edellinen ja ensimmäinen auto oli 80-lukulainen. Tuli oikein haikea mieli luopua siitä
Kun viime viikolla kävin serkun luona niin istahdin hänen 87-vuoden Nissan Bluebirdiin. Tuli sellainen haikea nostalgiafiilis, että olisipa itsellä vielä se vanha 80-lukulainen, hyvin palvellut Mazda 626. Vielä kun siinä kuunteli 80-luvulla tehdyn Kimagure Orange Roadin huippumusikkeja, niin fiilis oli mahtava. Mutta ei auta valittaa, kyllä se loppu tulee niille 80-lukulaisille ennemmin tai myöhemmin. Voi kun saisi uuden 80-lukulaisen auton.
Kaverini mielestä oikea legenda auto on 80-luvun Ford Escort. Itselläni on mukavia muistoja Audi 80:sta vaikka se ei ihan nostalgia auto olekkaan.
Osui ja upposi!
Omat nostalgiafiilistelyt liittyvät myös vahvasti w123 mersuun -tosin 240D:hen. Isäni osti auton uutena 70 -luvun lopulla ja perheessä se pysyi vuoteen 86-saakka, jolloin oli aika vaihtaa tuoreenpaan (w124 300D). Kyseinen hoppa sai elämänsä aikana nähdä enemmänkin maailmaa, Tiibetissä asti käytiin + monet euroopan autolomamatkat päälle. Pitkillä reissuilla oli mukava lökötellä takajalkatilassa, pää tyynyssä kardaanitunnelin päällä veljen laiskotellessa takapenkillä(takaturvavyöt eivät malliin vielä tuolloin kuuluneet).
Hyväkuntoisen yksilön metsästys on ollut myös mielessä, tosin vaimon vasta-argumentointi voi olla kiihkeää...