Oen pohtinut vaihtoehtona uudelle autolle vähän käytettyä. Nyt olisi esim tarjolla MB E 200 cdi a be vm 2013 ajettu 22 t. Hinta vähän yli 40teur. Millainen kys. mersu olisi? Entä mersu E vai Audi A6? Onko noiden ylläpito kallista ja mitenkä ne pitävät hintansa jatkossa, nythän hinta on mersussa pudonnut paljon.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Hyvä pelihän se varmaan on ja vasta sisäänajettu ja takuutakin on varmaan vielä jäljellä jos jotakin tulee. Audin omistaneena sanon, että älä sitä pidä edes vaihtoehtona Mersulle
vkk39:
Hinnasta en kommentoi muuta kuin, että kaikkien kolmen tuontia Saksasta kannattaa harkita, jos on mahdollista päästä järkevällä tavalla omasta vaihtarista eroon.
Kun en Audia tunne, jätän sen oston askelmerkit niille, jotka ne tuntevat.
Ainakin Mersut ovat erittäin suosittuja yksityistuontiautoja. Kolme vuotta sitten Ceetä tuottaessani seurailin tuontimääriä, ja puolen vuoden seuranta näytti siltä, että Vehon tuomien lisäksi tulee koko ajan Tullin täydeltä arviolta 30% lisää samanlaisia yksityistuonteina. Se johtaa väistämättä hinnan laskuun tarjonnan myötä.
Kai saat kohtuullisen takuun vielä noin vähän ajetulle? Saksalaisen merkkiliikkeen 2-vuotinen Junge Sterne takuu toimii myös Suomessa ja kattaa yllättävät isot haaverit, mutta ei kulutusosia.
Uudessa nelosdieselissä OM651 tunnetaan kaksi tyyppivikaa, jotka vaivasivat ensimmäisiä vuosimalleja 2009 - 2010, ja niistäkin vain jakoketjun kiristin koskee 200 CDI mallia, joka käyttää eri suuttimia kuin kaksiturboiset 220 ja 250 CDI. Keväästä 2011 lähtien ovat korjausosat olleet tuotantolinjalla ja vanhempiin niitä on vaihdettu ja vaihdetaan edelleen takuuseen.
2013 automaatti pitäisi olla 7G-Tronic Plus, joka on ihan toimiva tomaatti. Se ei vaihda yhtä nätisti kuin Bemun ZF-8, mutta toimintalogiikka sopii ainakin minun ajotapaani paremmin.
Kulutuksessa en usko olevan Ceen ja Een välillä merkittävää eroa, jos tekniikat ovat samat. Oma 2008 Cee manuaali oli vielä vanhalla OM646 moottorilla ja 100.000 km keskikulutukseksi jäi 6 sadalle. 2012 E on automaatti toukokuusta lähtien keskiarvossa 5.3. Nämä siis tankkikirjan mukaan, ajotietokone arvaa vähemmän.
Minusta valinta Ceen ja Een välillä on tarvekysymys. Cee on ajajan auto, ja mitä liukkaampi keli, sitä hienompi sitä on ajaa hyvillä talvirenkailla. Mutta riittävätkö tilat? E on mukava sohvakalusto, joka vaihtaa paikkaa matkustajia häiritsemättä.
Otitpa kumman tahansa, 2011 kesästä eteenpäin tehdyt moottorin osien päivitykset ja 7-vaihteinen automaatti tekevät kummasta tahansa luotettavamman, mukavamman ja taloudellisemman.
Ja loput mese.fi, josta löydät W204 ja W212 osioista omien autojeni matkapäiväkirjan lisäksi tietoa myös muiden kerholaisten Mersujen toiminnasta. Se on myös hyvä kanava täsmäkysymyksille, koska yleisön joukossa on myös oikeita asiantuntijoita, eikä vain minunlaisiani eksyneitä Volvokuskeja
740 GLE:
Pekkiksen kirjoittama "mersumiehen painajainen" on oikeastaan kuvaus minkä tahansa vanhan auton omistajan elämästä vaikkakin ehkä vähän liioiteltu. Asiat toimivat, jos sattuvat toimimaan. Ja jos ne eivät toimi, niin ne eivät toimi. Auton kanssa pärjää, kun korvaa "auto on epäkunnossa, jos siinä on vikaa" - periaatteen auto on kunnossa, jos se liikkuu" -periaatteella. Vikojen kanssa oppii elämään.
Viime vuoden elokuussa ostamani Renault Megane Scenic oli hyvä esimerkki siitä, miten vikoihin tottui.
Liikkeelle lähdettäessä kuului voimakkaita ääniä. Auton nokka pomppasi ensiksi ylöspäin ja jysähti sen jälkeen kovasti pamahtaen alaspäin aivan kuin olisi ajettu tiellä olevan koivuhalon ylitse. Lisäksi vetoakselista kuului asiaan kuulumattomia ääniä. Pakki ei mennyt päälle, ja ykköstä kytkettäessä piti nostaa vaihdevivussa olevaa pakkirengasta. Auto piti muistaa pysäköidä niin, ettei sillä tarvitse peruuttaa. Jos autoa piti liikuttaa taaksepäin, kannatti valita paikka siten, että voi hyödyntää alamäkeä. Joskus peruutusvaihde oli yllättäen mennyt päälle ykkösvaihteen sijasta, ja kun lähdettiin liikkeelle liikennevaloista, katastrofi ei ollut kaukana.
Näihin kaikkiin vikoihin tottui niin, että ne aivan kuin hävisivät itsestään. Jysähdyksen vältti, kun lähti liikkeelle hyvin hitaasti ja kevyesti. Pakki ja ykkönen alkoivat mennä päälle, kunhan opetteli oikeanlaisen vaihtamistekniikan. Tässä vaiheessa päällimmäisiä huolia olivatkin jo kannentiivisteongelma ja sähköongelma. Ensimmäisestä selvisi, kun piti mukana tarpeeksi ylimääräistä vettä. Yhdellä veden lisäyksellä pääsi jopa sata kilometriä, ja sehän riittää mainiosti. Kun sähköt hävisivät, ne sai palaamaan, kun ravisteli erästä johtoa konepellin alla.
Uusia vikoja ilmeni sitä mukaa, kun entisiin tottui. Auton tyhjäkäyntiä säätävästä järjestelmästä puuttui osia, ja tyhjäkäynti saattoi yhtäkkiä ampaista täysille kierroksille. Oli kiusallista, kun auto teki odottamattoman täyskiihdytyksen liikennevaloista tai bensatankilta. Vian kanssa pärjäsi, kun käytti isoja vaihteita ja sammutti välillä virran moottorin hillitsemiseksi. Kokeilin korjata vikaa erilaisilla ratkaisuilla, joista parhaaksi osoittautui erääseen imukanavan aukkoon työnnetty iso löysä pultti, joka oli tiivistetty rätillä. Reiästä pääsi juuri sopivan määrä ilmaa läpi, ja tyhjäkäynti pysyi normaalina. En tiedä, miten olisi käynyt päästömittauksissa. Toinen isompi reikä paljastui auton kynnyskotelosta, ja sillä ainakin olisi ollut merkitystä katsastuksessa.
Ikävä kyllä viat pahenivat. Varsinkin sähkövika aiheutti paljon harmia, kun akku ei latautunut, ja joutui jännittämään, riittääkö virta perille vai ei. Moottori köhi joskus sammumaisillaan, kun sytytykselle ei riittänyt enää sähköä. Risteykset oli ajettava vauhdilla läpi, ettei moottori sammuisi. Sähköongelmien takia vietin yhden ylimääräisen yön Lahdessa, josta ostin laturin ja latasin akkua eräässä asunnossa. Onneksi syy kaikkiin näihin vikoihin selvisi, eikä se ollut sen kummempi kuin yksi löysä liitos. Se kiinni, ja ongelma oli ratkaistu.
Kannentiivisteongelma paheni niin, että auto jätti jälkeensä ison höyrypilven, mikä oli hieman kiusallista kaupungissa. Sain ongelman väliaikaisesti ratkaistua Motonetistä ostetulla tiivisteaineella, jota kaadoin vesijärjestelmään. Vuoto meni tukkoon lähes kokonaan. Purkillinen jäähdytysnestettä oli kuitenkin syytä pitää mukana.
Auton takaluukku tai ovi en mennyt lukkoon. Auton sivulla oleva takaovi taas ei auennut, kun se oli lukittu. Mutta pääsihän sisälle muista ovista, eikä autoihin muutenkaan pidä jättää mitään varastettavaa. Virta-avaimen sentään sai mukaansa.
Seuraava ongelma oli auton moottorin huono käynti lämpimänä. Auto käynnistyi hyvin, mutta kun sillä oli ajanut pari kilometriä, meno alkoi hyytyä. Moottorista hävisi teho, ja huippunopeutta sai pidettyä hädin tuskin 80 kilometriä tunnissa. Tähänkin vikaan tottui. Alamäessä piti ottaa vauhtia niin paljon kuin pystyi. Ja pakkokos on aina ajaa vitosella.
Auton tarina liikenteessä päättyi viime keväänä odotetusti katsastuspäivään, jota ei koskaan tullut. Kilometrejä ehti kertyä noin 11000. Yhteensä autolla oli ajettu reilu 250000 kilometriä. Teknisesti auton olisi tietysti voinut korjata, mutta taloudellisesti se ei ollut enää perusteltua paitsi jos kaikki viat osaisi ja pystyisi korjaamaan itse. Jarruremonttiakin olisi pitänyt tehdä, sillä ABS -varoitusvalo paloi. Puoli tuntia tämän kuvan ottamisen jälkeen kävin tekemässä liikenteestä poistoilmoituksen.
http://kuvapilvi.fi/k/yIXs.jpg
Tämä täysin erilaisesta finanssiuniversumista kumpuava kertomukseni ei liity uudehkojen Mercedes-Benz autojen ostamiseen kuin korkeintaan muistutuksena siitä, mitä on saavutettu, kun istutaan ilmastoinnin, nahkaistuinten, ajotietokoneiden ja Surround Sound System -viihdelaitteiden ihmeellisessä satumaailmassa.