se tarkottaa varmaan sitä nahkapäällysteistä kolmipuolaista rattia tai kromattua putkenpäätä tai aluvanteita tai liian mataprofiilisia renkaita tai metallisia polkimia yms bullshittiä. No samaan sarjaan mainoksissa minusta kuuluu "dynamiikka", senkin vois joku selitää..näkee aika usein esitteissä..
Urheilullinen auto on sellainen, jota ajaessa hengästyy, tulee kauhea hiki ja kädet väsyvät. Ajon jälkeen on niin puhki, että on pakko levätä seuraavaan päivään.
Eiku nythänmä tiedänki mitä se dynamiikka on:sähkössä se on vaihtelua suurien ja pienien signaaliarvojen välillä eli autoissa se täytyy tarkoittaa vaihtelevia kilometrimääriä korjauskeikkojen välillä tai vaihtelevaa bensan kulutusta. Siis pääsin 3dB pitemmälle kuin viime korjauksen jälkeen enneku ku kärry laukesi= sama kuin että pääsin kaksi kertaa pidemmälle kuin edellisen kojauksen jälkeen
Aika huvittavaa. Kukaan ei ole tuonut esille ns. urheilullisuudesta yhtään positiivista mielikuvaa. Miksi ihmeessä autoliikkeet sitten tällaista typerää termiä käyttävät?
Kai tätä palstaa lukee joku autoliikkeenkin edustaja, joka voisi keksiä puolustusta tuohon "urheilullinen"-termin käyttöön mainonnassa.
Se tarkoittaa sitä että ostaja samaistuu tuotteeseensa, ja kuvittelee itse olevansa dynaaminen ja urheilullinen. Eli markkinointiosastolla on tutkittu mitä me ihmiset itse haluaisimme olla omassa elämässämme. Kuka viitsii harjoitella Marathonille kun saman imagon (näin siis meille uskotellaan) saa ostamalla juuri tämän auton.
Dynaaminen ja urheilullinen ovat ominaisuuksia jotka viehättävät vastakkaista sukupuolta, eli loppujen lopuksi on kyseessä eräs vanhimmista vieteistä. Tätä viettiä on käytetty auton myymisessä ainakin 100 vuotta ja käytetään markkinoinnissa niin kauan kuin ihmiset niitä ostavat.
Samaa asiaa pönkittää autojen tehot ja suoritusarvot, harvemmin kuulee puhuttavan moottorin vääntömomentista tai ohituskiihtyvyydestä jotka ovat turvallisuuden ja käyttöominaisuuksien kannalta paljon tärkeämpiä.
Vaikka turvallisuus myyntivalttina on parantunut se jää kuitenkin kirkaasti hopealle sellaisten kriteerien kuten hevosvoimat, huippunopeus ja ulkonäön kanssa.
Vaikka turvallisuus myyntivalttina on parantunut se jää kuitenkin kirkaasti hopealle sellaisten kriteerien kuten hevosvoimat, huippunopeus ja ulkonäön kanssa.
Turvallisuus oli kova myyntiargumentti muutamia vuosia sitten. Nyt kaikki autot ovat niin turvallisia (paljon turvallisempia kuin n. 10 vuotta sitten), ettei sillä ole enää samanlaista vetovoimaa kuin aikaisemmin.
Itse käsitän dynaamisuuden auton sellaiseksi, joka sopii moneen tilanteesee; on näppärä kaupungissa, mukava matkalla, tilava ja silti sillä kehtaa hakea deitin.
Totuus on siis se että urheilullisuus ja dynaamisuus vetoavat siihen puoleen meissä "rationaalisissa ihmisissä" joka tekee todellisen päätöksen auton ostohetkellä, eli tunteisiin.
Sen vuoksi niiden puolesta ei löydy yhtäkään järjellistä perustetta, eikä tarvitsekaan.
Kyllähän urheilullisuus tarkoittaa erityisesti ahdasta ja meluisaa koppia!
Vaikka pikku Fiat saadaan urheilulliseksi, kun otetaan viimeinen äänenvaimentajan pönttö pois ja asennetaan 19" vanteet joille sellaiset renkaat joissa on ilmaa saman verran kuin pillimehupurkissa.
Lisäksi maavara pitää pudottaa niin alhaiseksi, että kipinät lentää, kun ajaa kaivonkansien yli; halvin tapa on pudottaa sitä jo kerran mainittua pakoputkea 15 cm alaspäin !
Kaiken tärkein on unohtunut; mukaan on mahduttava ainakin puoli golfbägiä.Ja tosi urheiluauton tuntee siitä että sen huoltokulut ( 10 000km välein ) on jotain Micran tai Unon hinnoissa.Ynnä sateen sattuessa istutaan vesilätäkössä.
Puhutaanko tässä nyt urheiluautoista vai siitä miksi tavallistakin tavallisempia perheautoja mainostetaan urheilullisina?
Oikean urheiluauton tunnistaa myös siitä että kun sellainen ajaa perisuomalaisen ohi tai vastaan, nousee perisuomalaisen verenpaine vähintään kymmenen elohopeamillimetriä. Sitten perisuomalainen perustelee vaimolleen ja lapsilleen miksi sedan-corolla onkin oikeastaan paljon parempi kuin se urheiluauto joka on niin epäkäytännöllinen ja epämukava. Kalliskin, mutta sitä ei kannata painottaa liikaa.
Ainakin minulla tulee mieleen mm. ensimmäisenä E-Type Jaguar tai ennen -80-lukua tehty Posche 911, ja kyllä vanhat Ferrarit ja italiaanot ovat sellaisia. Raakoja pelejä; kaikki mukavuuteen viittaava kun tuhoaa urheilullisuuden.
Lähes kaikki automyyjät mainostavat autojaan "urheilullisiksi". Mitä tämä urheilullisuus oikein tarkoittaa?
Se on sitä, kun nykyajan trenditietoiselle, ylipainoiselle sohvaperunalle onnistutaan luulottelemaan että on urheilullista kun autossa on nuo em. vanteet,kromiputket yms. Huolimatta siitä, että auto on tilafarmari 1,8 koneella jne.
Sanoo kaveri jolla on "urheilullinen perheauto"...
Samaa asiaa pönkittää autojen tehot ja suoritusarvot, harvemmin kuulee puhuttavan moottorin vääntömomentista tai ohituskiihtyvyydestä jotka ovat turvallisuuden ja käyttöominaisuuksien kannalta paljon tärkeämpiä.
Näin "saabistina" täytyy mainita, että Saabilla nimenomaan suorituskyvyn mittareina ja kehumisen aiheina on ollut jo vuodesta ´78 (turbot) lähtien nimenomaan ohituskiihtyvyys ja moottorin hyvä vääntömomentti.
se tarkottaa varmaan sitä nahkapäällysteistä kolmipuolaista rattia tai kromattua putkenpäätä tai aluvanteita tai liian mataprofiilisia renkaita tai metallisia polkimia yms bullshittiä.
No samaan sarjaan mainoksissa minusta kuuluu "dynamiikka", senkin vois joku selitää..näkee aika usein esitteissä..
Dynamiikka viittaa liikkeeseen. Voi siis tarkoittaa pitkäliikkeistä vaihdekeppiä tai kytkinpoljinta. Liikuntaa kuljettajalle.
Urheilullinen auto lähtee käyntiin vain työntämällä. Kaikista urheilullisimmat työnnetään määränpäähän asti.
Ainakin "dynaaminen" on runsaasti viljelty sana. Olisiko sillä sitten tämän yksilöllisyyden kanssa jotain tekemistä?
Urheilullinen auto on sellainen, jota ajaessa hengästyy, tulee kauhea hiki ja kädet väsyvät. Ajon jälkeen on niin puhki, että on pakko levätä seuraavaan päivään.
Eiku nythänmä tiedänki mitä se dynamiikka on:sähkössä se on vaihtelua suurien ja pienien signaaliarvojen välillä eli autoissa se täytyy tarkoittaa vaihtelevia kilometrimääriä korjauskeikkojen välillä tai vaihtelevaa bensan kulutusta.
Siis pääsin 3dB pitemmälle kuin viime korjauksen jälkeen enneku ku kärry laukesi= sama kuin että pääsin kaksi kertaa pidemmälle kuin edellisen kojauksen jälkeen
Aika huvittavaa. Kukaan ei ole tuonut esille ns. urheilullisuudesta yhtään positiivista mielikuvaa. Miksi ihmeessä autoliikkeet sitten tällaista typerää termiä käyttävät?
Kai tätä palstaa lukee joku autoliikkeenkin edustaja, joka voisi keksiä puolustusta tuohon "urheilullinen"-termin käyttöön mainonnassa.
Se tarkoittaa sitä että ostaja samaistuu tuotteeseensa, ja kuvittelee itse olevansa dynaaminen ja urheilullinen. Eli markkinointiosastolla on tutkittu mitä me ihmiset itse haluaisimme olla omassa elämässämme. Kuka viitsii harjoitella Marathonille kun saman imagon (näin siis meille uskotellaan) saa ostamalla juuri tämän auton.
Dynaaminen ja urheilullinen ovat ominaisuuksia jotka viehättävät vastakkaista sukupuolta, eli loppujen lopuksi on kyseessä eräs vanhimmista vieteistä. Tätä viettiä on käytetty auton myymisessä ainakin 100 vuotta ja käytetään markkinoinnissa niin kauan kuin ihmiset niitä ostavat.
Samaa asiaa pönkittää autojen tehot ja suoritusarvot, harvemmin kuulee puhuttavan moottorin vääntömomentista tai ohituskiihtyvyydestä jotka ovat turvallisuuden ja käyttöominaisuuksien kannalta paljon tärkeämpiä.
Vaikka turvallisuus myyntivalttina on parantunut se jää kuitenkin kirkaasti hopealle sellaisten kriteerien kuten hevosvoimat, huippunopeus ja ulkonäön kanssa.
Turvallisuus oli kova myyntiargumentti muutamia vuosia sitten. Nyt kaikki autot ovat niin turvallisia (paljon turvallisempia kuin n. 10 vuotta sitten), ettei sillä ole enää samanlaista vetovoimaa kuin aikaisemmin.
Dynaaminen on vaihteleva eli tulee välillä "maanantaikappaleita"?
Urheilullinen auto on tosi vaikea ajaa normaaliliikenteessä, varsinkin talvisin?
Itse käsitän dynaamisuuden auton sellaiseksi, joka sopii moneen tilanteesee; on näppärä kaupungissa, mukava matkalla, tilava ja silti sillä kehtaa hakea deitin.
Totuus on siis se että urheilullisuus ja dynaamisuus vetoavat siihen puoleen meissä "rationaalisissa ihmisissä" joka tekee todellisen päätöksen auton ostohetkellä, eli tunteisiin.
Sen vuoksi niiden puolesta ei löydy yhtäkään järjellistä perustetta, eikä tarvitsekaan.
Kyllähän urheilullisuus tarkoittaa erityisesti ahdasta ja meluisaa koppia!
Vaikka pikku Fiat saadaan urheilulliseksi, kun otetaan viimeinen äänenvaimentajan pönttö pois ja asennetaan 19" vanteet joille sellaiset renkaat joissa on ilmaa saman verran kuin pillimehupurkissa.
Lisäksi maavara pitää pudottaa niin alhaiseksi, että kipinät lentää, kun ajaa kaivonkansien yli; halvin tapa on pudottaa sitä jo kerran mainittua pakoputkea 15 cm alaspäin !
Halvalla tulee duunattua urheiluauto !!!
Pienet tilat, kova hinta.
Kaiken tärkein on unohtunut; mukaan on mahduttava ainakin puoli golfbägiä.Ja tosi urheiluauton tuntee siitä että sen huoltokulut ( 10 000km välein ) on jotain Micran tai Unon hinnoissa.Ynnä sateen sattuessa istutaan vesilätäkössä.
Puhutaanko tässä nyt urheiluautoista vai siitä miksi tavallistakin tavallisempia perheautoja mainostetaan urheilullisina?
Oikean urheiluauton tunnistaa myös siitä että kun sellainen ajaa perisuomalaisen ohi tai vastaan, nousee perisuomalaisen verenpaine vähintään kymmenen elohopeamillimetriä. Sitten perisuomalainen perustelee vaimolleen ja lapsilleen miksi sedan-corolla onkin oikeastaan paljon parempi kuin se urheiluauto joka on niin epäkäytännöllinen ja epämukava. Kalliskin, mutta sitä ei kannata painottaa liikaa.
Ainakin minulla tulee mieleen mm. ensimmäisenä E-Type Jaguar tai ennen -80-lukua tehty Posche 911, ja kyllä vanhat Ferrarit ja italiaanot ovat sellaisia. Raakoja pelejä; kaikki mukavuuteen viittaava kun tuhoaa urheilullisuuden.
Se on sitä, kun nykyajan trenditietoiselle, ylipainoiselle sohvaperunalle onnistutaan luulottelemaan että on urheilullista kun autossa on nuo em. vanteet,kromiputket yms. Huolimatta siitä, että auto on tilafarmari 1,8 koneella jne.
Sanoo kaveri jolla on "urheilullinen perheauto"...
Näin "saabistina" täytyy mainita, että Saabilla nimenomaan suorituskyvyn mittareina ja kehumisen aiheina on ollut jo vuodesta ´78 (turbot) lähtien nimenomaan ohituskiihtyvyys ja moottorin hyvä vääntömomentti.
Tuolla määritelämällä Land Rover Defenderkin on urheiluauto. Ja voihan sillä harrastaa offroad-urheilua