Olen poistanut asiasisällön.
SO2001 on ystävällisesti vastannut kysymykseeni, josta selviää myös sen pääkohtia.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Olen poistanut asiasisällön.
SO2001 on ystävällisesti vastannut kysymykseeni, josta selviää myös sen pääkohtia.
Jos tarkoituksena on myydä auto muutaman vuoden ikäisenä, säännöllisesti tehdyt huollot yleensä vaikuttavat positiivisesti jälleenmyyntihintaan - tai ainakaan ne eivät alenna sitä.
Jos tarkoituksena on myydä auto vasta hyvin vanhana, huoltokirjalla ei silloin enää ole kovin suurta merkitystä. Auton kunto ratkaisee. Tällöin ei enää tietenkään enää puhuta suuresta myyntihinnasta.
Huollon järkevyyttä jälleenmyyntihinnan kannalta voi siis pohtia siltä kannalta, nostaako nyt tehty huolto auton jälleenmyyntihintaa joskus myöhemmässä tulevaisuudessa enemmän kuin mitä huolto nyt maksaa. Jos vastaus on myönteinen, huolto kannattaa tehdä. Voisi kuvitella, että jokin Ferrarin tyyppinen auto hyötyy jälleenmyyntiä ajatellen huoltokirjan katkeamattomasta leimaketjusta enemmän kuin jokin tavallisempi automerkki.
En yritä antaa minkäänlaisia ohjeita vaan pohdiskelen asiaa pelkästä yleisestä näkökulmasta.
Jos tarkoituksena on pitää auto niin kauan kuin se kulkee eikä myydä sitä koskaan (minun autopolitiikkani on tällainen), huoltojen tehtävä on ylläpitää auto liikkuvassa kunnossa niin pitkään kuin mahdollista ja vähentää korjausten tarvetta, jos jokin huoltotoimenpide tähän asiaan vaikuttaa.
Voin kertoa vain omista kokemuksistani. Nykyisin omistamani Nissan Micra oli alunperin leasing-auto, joten ensimmäisen kolmen vuoden aikana sen omistaja oli rahoituslaitos. Autoon tehtiin huolto 15000 ajokilometrin kohdalla. Seuraava huolto olisi ollut 30000 kilometrin kohdalla. Tapahtui kuitenkin niin, että autolla tehtiin ilman rahoitusyhtiön lupaa ulkomaanmatka, ja matkan aikana autoon murtauduttiin. Jotta matka ja murto (josta aiheutuneen korjauksen tein osittain itse ja osittain se jäi tekemättä ) eivät paljastuisi, autoa ei enää uskallettu viedä huoltoon merkkiliikkeeseen. Viimeiseksi tehdyksi huolloksi jäi siis 15000 kilometrin huolto. Tämän jälkeen autolla vain ajettiin. Ainoat huoltotoimenpiteet olivat itse tehdyt öljyn ja suodattimen vaihdot 15000 kilometrin välein sekä ilmansuodattimen ja sytytystulppien vaihtaminen "joskus" eli ensimmäisen kerran ehkä noin 100000 kilometrin kohdalla. Kolmen vuoden ikäisenä auto lunastettiin itselle.
Autolla siis ajettiin ilman sen kummempia huoltoja. Ensimmäinen vika autoon tuli, kun matkamittarissa oli noin 225000 kilometriä. Vika on vieläkin korjaamatta. Tuulilasinpyyhkimen laitteisto meni epäkuntoon, kun lasinpyyhkimet olivat jäätyneet kiinni ikkunaan, ja pyyhkimet vahingossa käynnistettiin. Pyyhin ei enää automaattisesti palaudu alkuasentoon sammutettaessa, vaan se pitää palauttaa vivusta manuaalisesti. Vikaan on totuttu, eikä se käytännössä haittaa. On tietyssä mielessä jopa hyvä asia, että pyyhkimen voi pysäyttää mihin kohtaan lasia tahansa. Tällöin esimerkiksi ajon aikana voi raplata kädellä jäätä pois pyyhkimen sulasta (ei tätä monesti ole tehty). Vian korjaamiseksi olisi pitänyt uusia koko pyyhkimen moottori, mikä olisi tullut maksamaan paljon.
Ensimmäinen korjaamokäyntiä edellyttävä vika autoon tuli hieman myöhemmin eli oireet alkoivat noin 230000 kilometrin kohdalla ja pahenivat vähitellen. Akselistosta kuului rutinaa, kun renkaita käänsi jyrkissä mutkissa. Vika osoittautui kuluneiksi vetoakselien päiksi, ja se korjattiin lähimmällä "kyläpajalla" eli ei merkkikorjaamolla.
Autolla pystyi siis ajamaan noin 250000 kilometriä ilman korjaamon tekemiä huoltoja tai korjauksia (jos uuden auton alkuhuollot unohdetaan). Tämän jälkeen "huolto-ohjelma" jatkui samanlaisena, eli öljy ja öljynsuodatin vaihdettiin 15000 kilometrin välein ja ilmansuodatin ja tulpat joskus, mutta kuitenkin hyvin harvoin. Periaate oli se, että huolletaan tarpeen mukaan ja korjataan tarpeen mukaan. Micrassa ei tarvitse uusia edes jakohihnaa, mikä on hyvä asia.
Huoltamattomuudesta saattoi aiheutua se, että koska jarrunestettä ei koskaan vaihdettu, jarrusylintereissä alkoi jossakin vaiheessa olla vuotoja. On tosin vaikea sanoa, johtuivatko vuodot huonosta jarrunesteestä (vettä seassa) vai paljosta ajamisesta. Jarruja jouduttiin joskus hieman laittelemaan, jotta saataisiin auto katsastettua.
Autoon tehdyt korjaukset ovat olleet vetoakseleiden uusimisia sekä jarruremontteja sekä "ohjausnivelten" uusimisia. Vesipumpun vaihdoin autoon itse. Pumppu vuoti niin kovasti, että viimeisellä matkalla ennen korjausta autolla pysyi ajamaan noin 15 - 20 kilometriä yhdellä viiden litran astialla vettä. Vesiastioita ja puolentoista litran limsapulloja vedellä täytettynä oli auton lattioilla ja peräluukussa. Epäilen, että kovin moni ei ole ajanut vesipumppua niin loppuun. Vettä suorastaan suihkusi pumpun akselista. Laakerista ei ollut enää mitään jäljellä.
Viimeksi autoon uusittiin etupyörän laakeri, mikä oli ensimmäinen kerta matkamittarilukeman ollessa noin 560000 kilometriä. Laakeri "meni" yllättäen, eikä vikaa heti huomattu. Auton pyörä lonksui jo silmin nähden ja auto tuntui menevän minne sattuu. Korjaus tapahtui kyllä aivan viime hetkillä. Vertailun vuoksi: Peugeot 205:een piti samaan ajokilometrilukemaan mennessä uusia molempien etupyörien laakerit ehkä noin kymmenen kertaa.
Korjauspolitiikkani on vakiintunut sellaiseksi, että autoa käytetään katsastuksessa, ja jos se ei mene läpi (viimeksi se yllättäen meni), auto viedään korjaamolle vikalistan kanssa. Sen jälkeen se käytettään uudelleen katsastuksessa. Tämä käytäntö on osoittautunut halvemmaksi kuin auton käyttäminen ennen katsastusta korjaamolla. Etukäteen korjaamolla käyttämiset johtivat usein turhiin korjauksiin ja toisaalta taas joidenkin vikojen korjaamatta jäämiseen, eikä auto aina mennytkään läpi katsastuksesta.
Merkkikorjaamolla autoa on käytetty kolme kertaa, ja kokemukset yhdestä merkkikorjaamosta ovat niin huonoja kuin ne yleensä voivat olla. Autoon tuli yllättäen vika virranjakajan yhteydessä olevaan ulkolämpötilan tunnistimeen, mikä aiheutti sen, että auton sytytys ei toiminut alle 18 asteen lämpötilassa. Auto ei siis lähtenyt käyntiin, jos ulkolämpötila oli alle 18 astetta. Auto myös pysähtyi, jos sillä ajoi isoon vesilätäkköön, ja kylmää vettä roiskahti konetilaan (noin minuutin päästä auto lähti käyntiin, kun moottorin lämpö kuivasi veden).
Merkkikorjaamo ei saanut vikaa selville, vaikka auto oli korjaamolla monta päivää. Korjaajat epäilivät vian johtuvat juuttuvista venttiileistä ja myivät kallista lisäainetta, joka piti kaataa bensatankkiin. No, eihän sähkövika tuollaisilla tempuilla korjaannu. Korjaamokäynti maksoi paljon, ja tulos oli yhtä tyhjän kanssa. Vian kanssa elettiin kaksi vuotta, ja siitä aiheutui aivan uskomatonta haittaa. Paikoissa, joissa ei ollut sähkötöpseliä moottorilämmittimelle, piti ajaa yöllä lämmittelylenkkejä noin kolmen tunnin välein, jos halusi, että auto pysyy toimintakuntoisena. Espoon Matinkylän tiet tulivat näillä lenkeillä tutuiksi. Aina ei pystytty ajamaan, joten autoa työnneltiin pihoilla ja maanteillä, ja joskus vedeltiin pitkiä johtoja kerrostalon ikkunasta ja varastettiin sähköä (hätä ei lue lakia) jonkun sähkötolpasta vähäksi aikaa jne. Ulkomaanmatkalla oli pakko viettää ylimääräinen yö eräässä kaupungissa, kun sää yllättäen kylmeni, eikä auto lähtenyt käyntiin. Seuraavana päivänä odotettiin autossa, että aurinko tulisi edes vähäksi aikaa näkyviin, jotta sää lämpenisi, ja auto käynnistyisi. Onneksi lämpötila nousi juuri ja juuri yli 18 asteen, ja päästiin jatkamaan matkaa.
Vika korjaantui, kun autoon tuli toinen vika eli virranjakaja lakkasi toimimasta eräällä parkkipaikalla, eikä auto enää käynnistynyt. Auto hinattiin lähimpään (toiseen) merkkikorjaamoon, ja siellä siihen vaihdettiin virranjakaja. Samalla uusittiin kuin ohi mennen myös viallinen lämpötilan tunnistin, ja näin yli kaksi vuotta vaivannut käynnistysongelma tuli korjatuksi.
Vaihdoin autoon juuri tänään öljyn, ja matkamittarilukema oli 562519 km. Autolla on viimeisen vuoden aikana ajettu vain noin 17000 kilometriä, sillä käytössä on ollut enimmäkseen toinen auto. Aikaisemmin Micran mittariin tuli noin 50000 kilometriä vuodessa.
Huoltopolitiikkani - jota noudatetaan myös siinä toisessa autossa - on siis se, että öljy ja suodatin vaihdetaan ajallaan, ja muita huoltoja tehdään harkinnan ja tarpeen mukaan. Korjaamoilla autot käyvät vain korjattavana, ei huollossa. Tällainen politiikka ei ehkä onnistu uusien autojen kanssa, joissa on hienoa elektroniikkaa ja tietokoneita, jotka käskevät huoltoon. Vanhassa autossa tällainen käsky kuuluu, kun auto pysähtyy.
Huoltojen laiminlyöminen voi hieman lisätä korjaustarvetta, mutta kun käytetään halpakorjaamoa, säästö huolloissa on suurempi kuin ylimääräinen kulu korjauksissa.
SO2001,
kiitos vastauksestasi.
Vaiherikkaita kokemuksia on sinulle kertynyt autojen kanssa.
Omaan huoltokysymykseeni liittyy myös tietty tausta.
Kokemusta autojen kanssa on runsaasti, mutta uuden auton hankinnasta kaukaa vuosien takaa ja vain muutamasta.
Ostin siis uuden auton, joka pitänee käyttää vielä ainakin kerran ns. vuosihuollossa.
En tiennytkään, että uusien autojen kauppaan kuuluu "ruostebonus". En myöskään, että alle 100 km ajettuna se ei käynnistykkään, kun auto on vienyt itse virtansa akusta.
Kuin en myöskään, että takuuseen vaihdetaan pelkästään vain akku ja sitten on kaikki kunnossa. En myöskään, että huollot tehdään ja vain niin kuin merkin huolto-ohjelma sanelee. Esim. auton omistajan esittämillä (kirjallisesti) poikkeavuuksilla ei ole mitään merkitystä. En tiennytkään, että turha on mennä siitä sanomaan, kun vastassa on vain huvittunut huollon henkilö, joka sanoo, että tietysti on vain tehty kuin huolto-ohjelma sanelee. En tiennytkään...niin tuli kyllä mieleen, että tuo liikekös se omistaakin tämän auton enkä minä.
Että tällaista se merkkihuolto on ollut kohdallani.
Millä merkillä homma on noin huonoa nykyään?
A Tapio:
Kuulostaa diesel-fordilta (Mondeo tai Focus, ei kait S-max).
Jääköön toistaiseksi sanomatta, pitää kai vielä kerran käydä huollossa, jotta saa leiman.
Minä huollan ja tarvittaessa korjaan aina itse, ei tarvi syyttää muita! Tosin varsinaista korjausta ei ole nykyään onneksi tarvinnut.