Mikä Japanin Mini? No, siten on luonnehdittu Suzukin uutta, vakavaa ponnistusta pikkuautoluokkaan. Uutuus kantaa nimeä Swift edeltäjänsä tapaan, vaikka auto on uudistunut niin radikaalisti, että nimenvaihdoskin olisi ollut paikallaan - varsinkin, kun väistyvä Swift ei ollut valmistajalleen kunniaksi muuten kuin polttoainetaloudessa ja kestävyydessä; muutoin tuote oli vanhentunut jo 90-luvulla.
Uutuus ei ole mikään kehitysmaa-auto tai "hinnat alkaen" - malli. Jo muotoilu kertoo, että koko filosofia on muuttunut. Ulkoasu ei ehkä voita kauneuskilpailuja, mutta on persoonallinen, pirteä ja dynaaminen.
Etutilat ovat hyvän arvosanan ansaitsevat, leveyttä riittää, joskin istuimet ovat niin voimakkaasti sivuilta tukevat, että riskimmät ukot saattavat tuntea pientä kiristystä pakaroissaan ja selässään. Takatilat ovat auton luokka huomioiden asialliset. Aikuinenkin sinne mahtuu, mutta heidän kyyditsemisekseen on rakennettu tilavimpiakin pelejä. Tavaratila näyttää hupaisan pieneltä, vaikka tilavuutta pitäisi olla luokassaan komeat yli 200 litraa.
Koko sisusta on seksikkään musta ja urheilullisesti muotoiltu. Kokonaisuus on merkittävästi parempi kuin mitä kuvista voi päätellä. Liki ainoa poikkeus mustasta ovat ovien hopeanharmaat listat, jotka äkkiseltään näyttävät komeilta, mutta lähemmin tarkastellessa paljastuu, että ne ovat halpaa muovia, joka vielä painuu sisään listaa painettaessa. Etupilarit antavat paremman näkyvyyden kuin moni kilpailija, mutta B-pilari on sitten hyvinkin paksu ja peittää näkyvyyttä.
Ajettavuus on sanalla sanoen onnistunut. Auto on jämäkkä ja suuntavakaa. Ohjaus kertoo, missä mennään mutta ei ole kuitenkaan liian kevyt tai raskas. Ohjauspyörä on tukevan paksu ja sekin urheilullinen. Alusta on tukeva, muttei liian kova. Edeltäjään verrattuna kokonaisuus on kuin toiselta planeetalta. Uusi Swift vaikuttaa pikatyyppien perusteella ajettavuutensa puolesta etevämmältä kuin vaikkapa yllekirjoittaneen Citroen C2.
Suorituskykyä voisi luonnehtia kohtuulliseksi ainakin kaupunkikiihdyttelyihin. Tehoa on noin 91 hv, mutta lisääkin pippuria saisi olla, joskin näilläkin eväillä Suzuki pesee miltei koko luokkansa kiihtyen 11s. sataseen, kun hitaimmat raahustavat sinne jopa 17 sekunnin pintaan. Tosin ollakseen "Japanin Mini" saisi kiihtyvyydestä ottaa vielä pari sekuntia pois... Ajettu kone oli 1,3, joka on aluksi ainoa vaihtoehto. Luvassa on vielä 1,5 bensakone, joka tosin tarjoaa vain kymmenkunta lisähepoa sekä diesel, omaa sukua Fiat.
Varustelu tässä nk. paremmassa versiossa ei ole sen paremmin hyvä kuin huonokaan. Ilmastointi löytyy ja tavanomaiset turvavarusteet luonnollisesti, kauko-ohjattu keskuslukko ja edessä sähköikkunat - muun muassa integroidun CD-soittimen ohella.
Halvimman version, joka on kolmiovinen ja köyhemmin varusteltu, perushinta on 13 500 ja ajettu 5-ovinen ja runsaammin varusteltu kustantaa sitten jo 15 900, mitä ei järin halvaksikaan voine sanoa, vaikka itse tuote onkin onnistunut. Kun isommalla koneella varustettu versio saapuu, sen hinta nousee jo tästäkin ja kai liikkuu jo 17 tonnin vaiheilla. Aika kova hinta pikkuautoluokan kulkineesta. Ainoastaan Volkswagen kehtaa hinnoitella pikkuautojaan tuohon haarukkaan, vaikka Swift onkin Poloa selvästi kiinnostavampi malli.
Swift on jo ehditty ajaa esteeseen rusinaksi ja tulokseksi on saatu 4 tähteä. Ihan hyvä, mutta kyllä uuden mallin olisi suonut viisikin saada.
Jos tämä subjektiivinen vuodatus halutaan tiivistää, on tulos seuraava:
Suzuki Swift 1,3 5-d
HYVÄT PUOLET
-Persoonallinen ja dynaaminen muotoilu
-Hyvä ajettavuus
-Miellyttävät istuimet
-Sujuva vaihteensiirto
-Onnistunut ohjaus
HUONOT PUOLET
-Ohjauspyörän etäisyyssäätö puuttuu
-Veivi-ikkunat takana
-Auton alustan kyvyt ja muotoilun vahvuus vaatisivat lisää moottoritehoa
-Äänet vaihteensiirrosta
-Hinta saisi olla maltillisempi
-Halvat muovit ovissa
Kaikenkaikkiaan auto on oiva valinta persoonallista pikkuautoa, teknistä luotettavuutta ja hyvää ajettavuutta arvostavalle.