Olen omien havaintojen perusteella huomannut, että Japanissa tuontiautot ovat arvostetumpia kuin oman maan tuotteet. Tai näin ainakin luulen. Perustan väitteeni siihen, että japanilaisissa sarjoissa ja elokuvissa näkyy paljon enemmän ulkomaan autoja kuin oman maan autoa. Otanpa muutaman esimerkin.
Utenassa oli Corvette, Gunsmith Catsissä Shelby Cobra, Great Teacher Onizuka - Live Actionissa Mersu E (W124), Bemari 300 ja Porsche 911/Boxster (En ole aivan varma kumpi, mutta Porsche joka tauksessa), Evangelionissa Renault Alpina, La Blue Girl Returnsissa Alfa Romeo 156, Yuo're Under Arrest - Live Actionin sponsori oli Peugeot sekä Sen to Chihiro no Kamikukashissa oli Audi A4. Jos jotakin unohtui niin lisätkää.
Näitä kun summaa, niin huomaa, että ulkomaiset autot ovat Japanissa kovassa huudossa. Samalla voisi olettaa, että näin on myös Euroopassa, jossa japanilaisia sekä amerikkalaisia autoja arvostetaan enemmän kuin oman maanosan autoja. Onko näin, että eksoottista tuontiautoa arvostetaan Euroopassa enemmän kuin oman maanosan autoa? Jos näin ei ole niin herää kysymys siitä, että ollaanko Euroopassa niin nurkkapatrioottisia, että valitaan mieluummin se oma tuote.
Ei se niin ole. Kaikkialla osataan arvostaa parasta eli saksalaisia laatuautoja. Jenkeissä jopa Volkkari saa osan tästä arvostuksesta.
Eiköhän japanilaisia autoja arvosteta joka puolella vähemmän kuin eurooppalaisia tai amerikkalaisia. Syitä siihen voi taas pohtia erikseen. Ehkä japanilaiset ovat niin vahvasti pienen perusvarusteisen käyttöauton maineessa, että arvostus on siksi heikkoa? Euroopassa kun on mersut ja bemarit, jenkeissä taas omat legendaariset mallinsa. Mitä Japanissa on?
Joku väitti, että kaikkialla arvostetaan parhaita autoja, eli saksalaista laatua. No, ensinnäkin ruotsalaiset arvostavat eniten ruotsalaisia autoja, ranskalaiset ranskalaisia, italialaiset italialaisia, japanilaiset japanilaisia... näkyyhän se jo myyntitilastoistakin.
Ja jos laatuautoista puhutaan, ei japanilaista voi kukaan voittaa. Kymmenen vuotta vanha Corollakin kestää enemmän kuin uusi Mersu. Tietenkään sen vanhan Corollan ominaisuudet eivät ole uuden Mersun tasalla, mutta Infinitin, Lexuksen ja Acuran ominaisuudet AIVAN VARMASTI ovat.
Mutta ei meidän tarvitse aivan mututiedon varassa olla jos arvostetuimpia autoja haetaan. Asiasta on tehty tutkimuksiakin. Esimerkiksi JD Power tutkimuskeskus, maailman arvostetuin sellainen, on jo neljättä vuotta peräkkäin antanut Lexukselle kultamitalin sen ominaisuuksien, laadun, viimeistelyn ja asiakastyytyväisyyden perusteella. Samaan ei ole pystynyt mikään automerkki. Eikä pysty.
Mersuja ostetaan vain koska ihmisten on vaikea kyseenalaistaa omia piintyneitä tottumuksiaan. Vaikein asia ihmisen elämässä on haastaa itsensä ja kysyä, ovatko valintani mielekkäät. Objektiivisuuteen erittäin harvoin päästään; yleensä roikutaan vain avuttomina kuin mato koukussa omassa turtuneessa ja pelokkaassa tottumuksessa.
Eräs syy Mersun ostoon on se nautinto, jonka kyseisen auton muissa ihmisissä herättämä kateus tuottaa. Mersu on perinteinen ylihinnoiteltu merkki, joten jokainen tietää, että Mersu on kallis. Siksi uhoajat, alemmuudentuntoiset ja elimeensä jatketta kaipaavat hankkivat Mersun; sitä kadehtii Pihtiputaan Mummokin. Ei sen auton ominaisuuksia - koska mummo ei niistä mitään ymmärrä - vaan auton oletettua hintaa. Ei se mummo Acuraa kadehdi. Ei siksi, että Acura olisi huono, vaan siksi, ettei mummo tiedä mikä Acura onkaan.
Tällainen on tottumuksen voima. Moni ihminen ei elä ollenkaan. Tottumukset elävät häntä ja hänen puolestaan; moni ihminen on vain totunnaisten ajatuskaavioidensa syyntakeeton kehys ja kantaja. Elämä jää siinä sivussa elämättä, kokematta ja käyttämättä.
Joku syö ikänsä suomalaista jauhomakkaraa kun on sitä tottunut syömään. Luuli hyvää syövänsä. Ei tiennyt mitään tanskalaisesta laatumakkarasta, kun ei uskaltanut kokeilla.
Harvassa ihmisessä on kylliksi älyllistä potentiaalia, henkilökohtaista rohkeutta sekä kykyä puolueettomaan objektiivisuuteen kokeillakseen jotakin uutta tai edes huomatakseen, että on vaihtoehtoja totutun ajatusvankilan ulkopuolella. Siinä on Mersukauppiaan mahdollisuus. Eihän se Mese hullumpi auto ole, muttei mitenkään ainutlaatuinen.
Pihtiputaan Mummo kadehtii Mersua, muttei tiedä, että kansainvälinen autolehdistö ei vertailuissaan läheskään aina anna Mersulle kulta- tai edes hopeamitalia.
Toisinsanoen Mersu ei kilpaile niinkään laadulla kuin ihmisten mielikuvilla, menneisyyden muistoilla, yleistyksillä ja peloista johtuvilla ennakkoluuloilla.
Kun tunnet noin hyvin Japanilaiset leffat, niin mainitsin näillä sivuilla, että myin Challenger:in Japaniin asti. Jos jossain leffassa vilahtaa alkuperäinen -70 440 R/T valkoinen jossa mustat raidat, musta vinyylikatto, musta takaspoileri, sierainpelti ja musta shakerscoop konepellin läpi, jossa punaisella tekstillä 440 R/T SixPack, saattaa se olla minun entinen nyt sitten. Japskiäijille oli erittäin tärkeä 100% alkuperäisyys, ja sitähän minun värkki oli dokumentoituna originaalimaileina kaikkineen. Suorakaiteenmuotoiset pakoputket tulivat ulos takahiekkapellin läpi, myös originaali.
Saamari, että selkä oli kipeä sen kaupan jälkeen. Yks ukko kun kumarteli, kohta koko porukka pokkaili kuin pingviinit, minä siinä myös, eikä se heti loppunut.
Mihin JD Powers rajaa automallit tai merkit jotka osallistuvat tyytyväisyyskyselyihin, jotka siis ovat galluppeja. Haluaisin nähdä millä sijoilla on Bentley, Ferrari, Maserati, Maybach, Rolls-Royce. Toyota Lexus tavoittelee jonkinlaista glamourhenkeä, eikä sitä silloin pitäisi verrata myös perinteisiin luxusautoihin? Mersu on kalliissa luokassa ylellisyyttä, mutta löytyy yhtälailla lähes joka kukkarolle-mallia ja miljoonia takseja.
Mersuhan varmaankin on aivan kelvollinen auto, mutta minua sen imagossa kiusaavat pakettiautot, taksit, dieselmoottorit ja kauppakassit... ei oikein kuulosta edustusautolta. Maserati tai Infiniti ei tee perheenemännille mopoja alepanreissuja varten.
Kuules Simo-setä, nythän sinulla menee sekaisin arvostus ja myyntiluvut. Hyvin harvoin jos koskaan arvostetuin tuote on myydyin. Vaikka se jauhomakkara-corolla on meillä myydyin niin arvostetuin on jotain ihan muuta. Jenkit eivät muuten paljon omiaan arvosta, siellä arvostusta nauttivat kalliit japsit ja eurot.
Mitä autoja ei arvosteta Japanissa? Venäläisiä ei taideta kauheasti arvostaa, missään?
Autojen näkyminen elokuvissa ei kuvaa markkinoiden tuote arvostusta pätkääkään, kyseessä on markkinointitapa, nimeltään "product placement". Elokuva yhtiöt rahoittavat suurelta osin elokuviensa tuotannon näillä mainostuloilla.
Olettaisin, että juuri noilla elokuvissa näkyvillä autoilla on työ ja tuska päästä Japanin markkinoille, syystä tai toisesta. He haluavat lisätä tuotteensa haluttavuutta tai profiloitua sillä, että Japanin idolinäyttelijät tai rooloihahmot käyttävät kyseistä tuotetta ja näin katsojat samaistuessaan roolihahmoon haluaisivat olla myös "cool" ja hankkia sen tuotteen, että näin....
Ja jos laatuautoista puhutaan, ei japanilaista voi kukaan voittaa. Kymmenen vuotta vanha Corollakin kestää enemmän kuin uusi Mersu. Tietenkään sen vanhan Corollan ominaisuudet eivät ole uuden Mersun tasalla, mutta Infinitin, Lexuksen ja Acuran ominaisuudet AIVAN VARMASTI ovat.
Mutta ei meidän tarvitse aivan mututiedon varassa olla jos arvostetuimpia autoja haetaan. Asiasta on tehty tutkimuksiakin. Esimerkiksi JD Power tutkimuskeskus, maailman arvostetuin sellainen, on jo neljättä vuotta peräkkäin antanut Lexukselle kultamitalin sen ominaisuuksien, laadun, viimeistelyn ja asiakastyytyväisyyden perusteella. Samaan ei ole pystynyt mikään automerkki. Eikä pysty.
Mersuja ostetaan vain koska ihmisten on vaikea kyseenalaistaa omia piintyneitä tottumuksiaan. Vaikein asia ihmisen elämässä on haastaa itsensä ja kysyä, ovatko valintani mielekkäät. Objektiivisuuteen erittäin harvoin päästään; yleensä roikutaan vain avuttomina kuin mato koukussa omassa turtuneessa ja pelokkaassa tottumuksessa.
Eräs syy Mersun ostoon on se nautinto, jonka kyseisen auton muissa ihmisissä herättämä kateus tuottaa. Mersu on perinteinen ylihinnoiteltu merkki, joten jokainen tietää, että Mersu on kallis. Siksi uhoajat, alemmuudentuntoiset ja elimeensä jatketta kaipaavat hankkivat Mersun; sitä kadehtii Pihtiputaan Mummokin. Ei sen auton ominaisuuksia - koska mummo ei niistä mitään ymmärrä - vaan auton oletettua hintaa. Ei se mummo Acuraa kadehdi. Ei siksi, että Acura olisi huono, vaan siksi, ettei mummo tiedä mikä Acura onkaan.
Tällainen on tottumuksen voima. Moni ihminen ei elä ollenkaan. Tottumukset elävät häntä ja hänen puolestaan; moni ihminen on vain totunnaisten ajatuskaavioidensa syyntakeeton kehys ja kantaja. Elämä jää siinä sivussa elämättä, kokematta ja käyttämättä.
Joku syö ikänsä suomalaista jauhomakkaraa kun on sitä tottunut syömään. Luuli hyvää syövänsä. Ei tiennyt mitään tanskalaisesta laatumakkarasta, kun ei uskaltanut kokeilla.
Harvassa ihmisessä on kylliksi älyllistä potentiaalia, henkilökohtaista rohkeutta sekä kykyä puolueettomaan objektiivisuuteen kokeillakseen jotakin uutta tai edes huomatakseen, että on vaihtoehtoja totutun ajatusvankilan ulkopuolella. Siinä on Mersukauppiaan mahdollisuus. Eihän se Mese hullumpi auto ole, muttei mitenkään ainutlaatuinen.
Pihtiputaan Mummo kadehtii Mersua, muttei tiedä, että kansainvälinen autolehdistö ei vertailuissaan läheskään aina anna Mersulle kulta- tai edes hopeamitalia.
Toisinsanoen Mersu ei kilpaile niinkään laadulla kuin ihmisten mielikuvilla, menneisyyden muistoilla, yleistyksillä ja peloista johtuvilla ennakkoluuloilla.
On myös paljon ihimisiä, jotka ostavat aina vaan Toytotaa, vaikka pitäisi katsoa objektiivisesti, ja haastaa itsensä ja kysyä: voisiko seuraava auto olla muu kuin Toyota tai japanilainen. Minkähänlaisia ovat ranskalaiset tai peräti saksalaiset nykyään. Onko laatu parantunut ? Olenko tottumusteni orja ? Milloin koeajoin saksalaisen auton ? tai Ranskalaisen ?
Kun mainitsit "alemmuudentuntoiset ja elimeensä jatketta kaipaavat", eivät välttämättä ole kaikki Mersulla ajavia. Niitä alenmuudentuntoisa saattavat olle myös ne, jotka luulevat Mersu on ostettu vain sen vuoksi, että he olisivat kateellisia. Lisäksi näitä harmittavat, että ajavat itse japanilaisilla tuotteilla, joiden erinomaisuutta ei etenkään Mersulla ajava riittävästi ymmärrä.
Tottakai Porschet, Ferrarit ja isot mersut ym. on Japanissa arvostettuja kuten muualllakin maailmassa. Ei kuitenkaan kaikki tuontiautot ole Japanissa arvostettuja kuten J R antaa ymmärtää. Mitä lie sitten haluaa japanilaisissa elokuvissa näkyvillä autohavainnoillaan todistella? Elokuviin valitaan autot nykyään pitkälti tuottajien ja markkinaosaston päätösten mukaan. Kuuluisin esimerkki tästä lienee James Bond-leffat joissa kaikki elokuvassa näkyvät tuotteet on sponsoroituja. Sehän on aina uutisaihe ennen uuden Bond-leffan tuloa, millä autolla Bond tulevassa elokuvassa ajaa ja kuka on sponssannut muut ajoneuvot. Viimeisin taisi olla Aston Martin. Entä jos seuraava Bond ajeleekin Nissanilla?
Joo... Toyota on hyvä auto ja oikeastaan melkein kaikki Suomessa myytävät autot. Mutta on se harmi kun suomalaiset eivät viitsi kokeilla eri merkkejä. Ärsyttävää kun jollakin on menossa putkeen 15.mersu, opel, audi jne. Kannataisi kokeilla muitakin! Itse haluan ajaa erilaisilla autoilla.
Anders-Simolle:
Onko Mersu siis mielestäsi keskinkertainen auto, jonka ainoa premium on imago... vai onko se hyvä auto, jonka rasitteena on imago, jota tahraa kuorma-autot, pakettiautot ja pikkuautot?
Mikä muuten dieselissä on niin kurjaa? Kyllä dieselistä saadaan aika kiitettävästi tehoja iskutilavuutta ja ahtopaineita yhdistämällä. Ei se suorituskyvystä ole kiinni (ellei sitten pyritä valmistamaan todellista "lähtijää", mutta harva premiumauto yrittää olla ainoastaan sporttinen). Sekö on vikana, että kys. voimanlähdettä käytetään myös hyötyajoneuvoissa? Eikö samalla perusteella kaikki turboahtimetkin ole ihan traktorikamaa?
Anders-Simo: "Joku syö ikänsä suomalaista jauhomakkaraa kun on sitä tottunut syömään. Luuli hyvää syövänsä. Ei tiennyt mitään tanskalaisesta laatumakkarasta, kun ei uskaltanut kokeilla."
Maistanut olen lihamakkaroitakin, mutta siitä huolimatta ihmettelen niiden tarkoitusta. Kun haluan makkaraa, se on Atrilli. Kun haluan lihaa, se on kassler. Wilhelm on hyvän lihan raiskaamista epäinhimillisellä tavalla. Nyyh.
Sen sijaan se on perin ikävää, että suomalainen luulee juovansa olutta litkiessään kaljaa (Koff, Olvi, jne) tai Lapin Kultaa.
J.R.: "Jos jotakin unohtui niin lisätkää."
RahXephonissa uusi Jaguaari, Full Moon wo Sagashitessa taisi olla E-Mersu, Golden Boyssä keltainen Ferrari, Licenced by Royalissa Austin-Healey Sprite sekä Jaguar E-Type... näitä riittäisi. Nämä edellä mainitut (myös J.R.:n mainitsemat) ovat kuitenkin animesarjoja tai niihin pohjautuvia live-action-versioita.
Katukuvassa ei kuitenkaan ulkomaalaiset autot taida juuri esiintyä. Tähän voi olla useitakin syitä. Kun japanilainen auto on Suomessakin eurooppalaista halvempi vaikka toinen rahdataa toiselta puolelta planeettaa, niin on japanilainen auto Japanissakin taatusti eurooppalaista halvempi... huomattavasti. Lisäksi Japanilla on aika suuria tuontitulleja monille tarvikkeille ja mm. alkoholituotteissa verotusta ei ole tehty pelkästään väkevyyden perusteella vaan pitkälti valmistumenetelmien, raaka-aineiden, värien, jne perusteella. Vodka ja gini ovat värittömiä. Viski ja konjakki värillisiä. Nämä ovat tietenkin lähes yksinomaan tuontitavaraa ja moninkertaisella verotuksella. Alhaisinta verotasoa nauttivat tietenkin paikalliset shochut jotka ovatkin lähestulkoon yksinomaan kotimaista tuotetta. Japani osaa suojella sisämarkkinoitaan ja edellä mainittukin esimerkki on hoidettu alkoholiverotuksella (ei siis virallisesti tulleilla). Politiikka jota yhä käytetään sisämarkkinoiden suojelemiseen on ollut käytössä maailmansotien ajalta asti, jolloin se oli tarpeen talouden elvyttämiseksi. Toinen hassu piirre on, että Japani tukee neljää olutpanimoa: pienpanimoiden pääsy alalle on estetty säätämällä MINIMImäärät tuotetulle oluelle. Jos myynti jää alle: joudutaan ylimääräinen kaatamaan lavuaarista alas, joka syö katetta. Tietenkin kaikki myytävät oluet ovat "sattumalta" saman hintaisia. Myöskin virvoitusjuomat ovat saman hintaisia eri valmistajilla. CocaCola tietenkin sanelee hinnoittelun tason... kun Cokis muuttaa hintaa, muuttuu muidenkin hinta juuri saman verran.
Minulla on siis epäilykseni siitä voiko japanilainen ostaa eurooppalaisen/amerikkalaisen auton niin halutessaan... ellei omista moninkertaista määrää rahaa. Ja ellei katsastussäädöksiä ole räätälöity raakaamaan ulkomaalaisia autoja.
Maistanut olen lihamakkaroitakin, mutta siitä huolimatta ihmettelen niiden tarkoitusta. Kun haluan makkaraa, se on Atrilli. Kun haluan lihaa, se on kassler. Wilhelm on hyvän lihan raiskaamista epäinhimillisellä tavalla. Nyyh.
Heh, jonkunsortin makkarahifistinä pakko kommentoida. Wilhelm on n. kymmenenä eri "makuvaihtoehtona" myytävä ylimainostettu tuote, jonka kaikki makuvaihtoehdot maistuvat samalle ja jonka vanha kunnon jauho-Camping päihittää. Kotimaisista lihaisammista makkaroista löytyy lukuisia Wilhelmiä parempia tuotteita, esim. Pajuniemen makkarat, Forssan A-luokan grillimakkarat ja Ukko-Pekat.
Omin korvin Lidlin makkarahyllyn äärellä kuultua: "noi on varmaan jotain saksalaisia makkaroita, voi olla aika erikoisia, emmä oo viitsiny ostaa". Ko. myymälän makkaroista suosittelen eritoten juustonakkia ja pikku-bratwursteja.