Löysin mielenkiintoiset sivut jossa kerrotaan höyryvoimalla käyvien koneiden valmistajista Suomessa. Yllättävän aikaisin niitä jo tehtiin ja siihen liittyvää teollisuutta syntyi runsaasti ympäri Suomea.
http://www.steamengine.cc/arkisto/valmistajia_s.htm
Lyhyesti lainattua muutama:
1838 "Fiskarsin Konepaja. Fiskars Mekaniska Verkstad. Pohja.
Fiskarsin konepajan, jota pidetään Suomen ensimmäisenä, perusti Fiskarsin ja monien muiden rautaruukkien omistaja John Julin. Toimilupa konepajalle myönnettiin marraskuussa 1837. Siihen sisältyi mm oikeus tuoda tullitta maahan työkaluja ja raaka-aineita. Sen sijaan Julinin anomukseen saada 10 vuodeksi yksinoikeus valmistaa höyrykoneita Suomessa ja että höyrykoneita vain keisarin luvalla saisi tuottaa ulkomailta ei luvan myöntänyt senaatti katsonut voivansa suostua. Konepajan teknisestä puolesta vastasivat Julinin yhtiökumppaneina skotlantilaissyntyinen mekaanikko David Cowie ja ruotsalainen koneenpiirtäjä A. Thalus Ericsson. Molemmat siirtyivät Fiskarsiin Owenin konepajalta Tukholmasta. Ensimmäiset Fiskarsin konepajan rakentamat höyrykoneet sijoitettiin laivoihin".
1844: Konepaja Ericsson & Cowie (Cowie & Co). Turku.
Fiskarsin konepaja "tekniset johtajat" Anders Thalus Ericsson (s.1791) ja David Cowie (1803-74) saivat 1842 luvan perustaa oman konerajan Aurajoen itärannalle Turkuun. Kaupunki sijaitsi Fiskarsia edullisemmin erityisesti laivahöyrykoneiden rakentamisen kannalta. Konepaja aloitti toimintansa vuonna 1844 osoitteessa Itäinen Rantakatu 56. Ensimmäinen höyrylaiva, johon konepajan koneet (100 ihv) asennettiin, oli Turun vanhalla laivaveistämöllä 1850 valmistunut puinen matkustajalaiva Furst Menschikoff II. Alkuvuosinaan Ericsson & Cowie valmisti höyrykoneita ja kattiloita valtion uusiin laivoihin.
1845: Warkauden konepaja. Warkaus Mekaniska Verkstad.
(A. Ahlström Oy, Varkauden tehdas). Varkaus. 1915: Lokomobiilejä, maahöyrykoneita, laivahöyrykoneita, höyrykattiloita , höyrylaivoja Vuonna 1851 sai Varkauden rautaruukin omistaja, viipurilainen tukkukauppias Paul Wahl, toimintaprivilegion ruukin yhteyteen rakennetulle konepajalle ja valimolle. Ilmeisesti ne kuitenkin olivat aloittaneet toimintansa jo 1845. Wahl olivat hyvin ennakoinut Itä-Suomen vesistöjen kanavoinnin ja erityisesti Saimaan kanavan rakentamisen tuoman kasvun seudun laivaliikenteeseen. Varkauden sijainti Taipaleen kanavan vieressä oli erinomainen konepajaliikettä ajatellen. Ainakin jo 1854 konepajassa ilmeisesti rakennettiin myös höyrykoneita. Samana vuonna tulipalo hävitti laitoksen, ja uusi konepaja rakennettiin paremmalle paikalle Ämmäkosken Päiviönsaaren itärannalle. Konepajan johtajana toimi vuoteen 1859 insinööri Paul Wahl ja hänen jälkeensä (1867-71) Helsinkiin myöhemmin oman konepajan perustanut John Didrik Stenberg. Hän sai tänä aikana (1867) patentin suunnittelemalleen höyrykattilalle.
1854: K.F. Dunderberg. Tampere.
1915: Maahöyrykoneita, laivahöyrykoneita, höyrykattiloita, höyrylaivoja, höyrylauttoja.
Kupariseppämestari C.G. Dunderberg perusti 1854 Tampereelle kupari- ja levyseppäliikkeen, joka 1886 siirtyi hänen pojalleen, tehtailija K.F. Dunderbergille. Tehdas muutettiin hänen toimestaan vähitellen konepajaksi, ja kuparisepänliike väheni.
1855: Turun Rautateollisuus Oy. (Turun Rautamanufaktuuriyhtiö. Åbo Jern Manufaktur Bolag). Turku.
1915: Lokomobiilejä, höyrykattiloita. Toukokuussa 1855 sai yliseppämestari Ferdinand de Ron luvan perustaa Turkuun manufaktuurilaitoksen ajoneuvojen ja muiden rauta-, teräs- ja metallitöiden valmistamista varten. Hän ei kuitenkaan saanut tehdasta rakennettua, vaan myi seuraavana vuonna privilegion kolmelle turkulaiskauppiaalle (C.M. Malm, M.J. Berg, K.W. Trygg), ja 1857 laitos oli toiminnassa.
1857: Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Oy. Tammerfors Linne- och Jern-Manufaktur Ab. (Pellavatehtaan Konepaja, Tampella). Tampere.
1915: Laivahöyrykoneita, höyrykattiloita, höyrylaivoja, höyryvetureita
Tampereen konepaja sai perustamisluvan ja aloitti toimintansa 1857. Edellisenä vuonna oli konepajaa edeltäneen masuunin ja rautaruukin Tammerkosken rannalta ostanut Seinäjoella sijaitsevan Östermyran ruukin omistaja Gustaf August Wasastjerna (1823-1905). Konepaja kasvoi pian yhdeksi alansa johtavista yrityksistä maassamme. Työntekijöitä oli 1860-luvun alussa noin 130. Pellavatehtaan konepajalla rakennettiin mm ensimmäiset Hämeen vesillä liikkuneet höyrylaivat, Ahti (1858), Laukko (1859) ja Ilmarinen (1863). Näistä kaksi ensimmäistä olivat siipiratashöyryjä. Ensimmäisten höyrykoneiden rakentamista johti englantilainen insinööri Joseph Dillworth. Konepajan johtajina toimivat pitkään insinöörit Hermann Kauffmann ja C.R. Munsterhjelm.
Vuonna 1861 konepaja ja naapurissa sijainnut varatuomari Adolf Törngrenin omistama pellavatehdas yhdistettiin nimellä Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Oy (Tampella). Vuonna 1866 Törngren teki kuitenkin Suomen suurimpiin kuuluneen vararikon. Yhtiön uudeksi johtajaksi tuli professori Alfred Kihlman.
Huom. pieni sivujuonne: Östermuran ruukinpatruuna G. A. Wasastjernan valmisti Tampellan konepajalla jokilaivan. Sillä hänen oli tarkoitus seilata "trossaamismielessä" kevättulvien aikaan Seinäjoelta Ilmajoelle. Matkan teko kuitenkin epäonnistui, höyrykattila oli liian pieni ja laiva rikkoitui. Se vedettiin maihin Rintalan penkereelle. Lojuttuaan muutaman vuoden siellä, sieltä se vietiin Könninmestareille korjattavaksi Ala- tai Yli-Könnin pajalle. Tampereelta haettiin saksalaissyntyinen insinööri Hermann Kauffmann tutkimaan ja neuvomaan korjaustyössä. Höyrykoneella toimiva siipirataskäyttöinen jokilaiva korjattiin ja sillä liikennöitiin joitain vuosia Kyrönjoessa.
Oma teoriani on, että on mahdollista että legendalla "Könnin kuokkamiehestä" löytyy seuraavanlaista todellisuuspohjaa. Mahdollisesti kyseessä saattoi olla alunperin Wasastjernan jokilaiva ja sen siipirattaat ovat olleet ikäänkuin ilmassa viuhuvia kuokkia (tuulikuokka). Kun on laivaa on koeajettu tulvan aikaan pelloilla, siipirattaat ovat näyttäneet tuonajan ihmisille valtavilta kuokilta ja niillä kuokkamies on ikäänkuin mennyt kuokkien tulvivaa peltoa eteenpäin ja erään tarinan mukaan tulta ja savua puskien. Kuokkamiehen sanotaan hukkuneen Ilmajoen Alajoella laivanpään mutkaan. "Laivanpäänmutkaa" ei ole ollut ennen kuin jokilaiva aloitti säännöllisen liikenteen joessa Itse Könnin mestarien tarina päättyi 1865 viimeisen mestarin Jaakko Ala-Könnin kuoltua. Jokilaivasta kerrottiin tarinaa alunperin Ilmajoen Joulu lehdessä.
1858 Porin Konepaja Oy. Björneborgs Mekaniska Verkstad Ab. Pori
1915: Lokomobiilejä, maahöyrykoneita, laivahöyrykoneita, höyrykattiloita, höyrylaivoja.
Porin konepajan perustivat 1858 Leineperin ruukinpatruuna Karl Johan Lönegren ja kauppias Carl Anton Björnberg. Kaksi vuotta myöhemmin osakkaaksi tuli myös kauppahuone I. Carström & Co. Suurehko konepaja rakennettiin Porin Isonsannan rannalle. Jo 1859 konepaja sai tilauksen suurehkoista (300 hv) höyrykoneista kahteen Porin laivatelakalla rakenteilla olleeseen höyrylaivaan. 1867 Porin Konepaja rakensi tullilaitokselle rautaisen potkurihöyrylaivan, seuraavana vuonna konepajalla tehtiin 3 höyrylaivaa ja mm maatalouskoneita. Runsaasti valmistettiin myös rautatievaunuja.
Huomautus: "1867 Porin Konepaja rakensi tullilaitokselle rautaisen potkurihöyrylaivan"
Keksintöjen maailmassa mainitaan muistaakseni että raudasta valmistettu laiva patentoitiin USA:ssa 1875 paikkeilla? Vaikka valmistihan seppä Ilmarinen kalevalassa vaskesta veneen 
1860: Helsingin Kaasutehtaan Konepaja. Helsinki.
Vuonna 1860 saivat viipurilainen kauppaneuvos J.F. Hackman, Töölön Sokeritehtaan omistaja F. Kiseleff, tamperelainen paperitehtailija F.W. Frenckell ja pari muuta liikemiestä luvan perustaa Helsinkiin kaasutehtaan ja konepajan. Yrityksen toiminta alkoi 1861. Konepajan päätehtävänä oli kaasujohtoihin liittyvät työt, mutta sen ohella höyrykoneita, höyrykattiloita, sahalaitteita jne.
1861: Viipurin Konepaja (Gallénin Konepaja). Viipuri
Viipurilainen maanviljelijä Carl Johan Alfthan sai 1861 luvan perustaa konepajan Viipuriin lähinnä maanviljelyskoneiden valmistamiseksi. Vuonna 1864 konepajan osti alikapteeni F.W. Thesleff, ja siirsi konepajan Viipurin Pantsarlahden kaupunginosaan. Kaksi vuotta myöhemmin yritys muutettiin yhtiöksi, jonka osakkaina olivat mm kauppahuoneet Hackman & Co ja Bandholtz & Co sekä insinööri Gustaf Constantin Törnudd. Viimeksi mainittu johti yritystä vuoteen 1881 ja kohotti sen maamme tärkeimpiin kuuluvaksi.
Konepajaa laajennettiin 1867 valimolla ja 1869 mm telakalla ja pannupajalla. Konepajassa valmistettiin etupäässä höyrylaivoja sekä sisäjärviämme varten että Venäjälle.
1688 Taalintehtaan (Dalsbruk) konepaja. Dragsfjärd.
Taalintehtaan masuuni Kemiön saaren eteläpäässä meren rannalla aloitti toimintansa 1688 kaksi vuotta aikaisemmin myönnetyn privilegion turvin. Vaatimattomasta alusta kehittyi myöhemmin Suomen suurin rauta- ja terästehdas.
Ruukinpatruuna Wolter Ramsay oli 1860-luvun alkuvuosina laajentanut ruukin 1853 perustetun pienen manufaktuuripajan konepajaksi ja samaan aaikaan tehostanut ruukin valimon toimintaa.
Lähde: Suomen Höyrykoneyhdistys ry. - Suomen Höyrypursiseura ry.
Suosittelen höyryllä lämpimästi tutustumaan sivuihin:
http://www.steamengine.cc/
Mielenkiintoista, isoäitini isä Carl Lindwall omisti Wiborgs Mekaniska Verkstad:in. Tuli Ruotsista Suomeen joskus 1860-luvulla.
Isäni oli koko ikänsä Suomen Höyrylaiva Oy:ssä/FÅA, sittemmin Silja-Line.
Huomasin myös että yksi kaukaisista sukulaisista (af Hällström) oli perustamassa
http://www.petterhallstrom.fi/fin_suku.htm
1915 Tampereen Konetehdas Oy:tä, Tammerfors Maskinfabrik (Oy Sommers, af Hällström & Waldens, Kone ja Terä Oy). Tampere. 1915: Maahöyrykoneita, laivahöyrykoneita, höyrykattiloita, höyrylaivoja Toiminimi Sommers, af Hällström & Waldens aloitti toimintansa Tammelan Puistokadun varrella Tampereella 1897. Aloitteentekijänä oli insinööri Theodor Sommers (1866-1925). Elis Waldens oli myös insinööri, Arthur af Hällström arkkitehti. Seuraavana vuonna liike muodostettiin samannimiseksi osakeyhtiöksi, joskin teollisuuslaitosta kutsuttiin epävirallisesti Tampereen Konetehtaaksi.
Höyrykoneiden valmistajien lista on mielestäni yllättävän laaja siitä huolimatta, että kaikkia ei valmistajia siinä ei esiinny. Muistaisin että myös Alavudella valmistettiin lokomobiileja.
Siittenhän molempien suvut ovat olleet mukana kantamassa kortensa kekoon mekaniikan ja teollisuuden koneiden ja laitteiden kehittämisessä ja valmistuksessa, jotta Suomi sai pikkaisen vauhtia. Tietenkään vähättelemättä kenenkään muun sukujuuria.
Nopea höyrynkehitin on Clayton. Kierukkamallinen höyrynkehitin, jossa poltin on suoraan alla kuin suuri tohotin. Höyrynpaineet nousee sinne 8-10 bariin n. 10 min. Olisin joskus lukenut, että USA:n laivasto aikoinaan pyysi kehittämään tämän, jotta saataisiin tavalliseen kattilaan verrattuna laiva liikkeelle nopeasti. Kyse ei tuolloin ollut järin suurista aluksista.
G.W.Berg Oy, Helsinki, toimii muuten Clayton edustajana Suomessa.