Kaikki ei ole vakavaa, kun on kysymys liikenteestä. Tai, vaikka puhummekin vakavista asioista, voimme tietenkin myös keskustella niistä hieman kevyemmällä tavalla, varsinkin kun on kysymys hauskoista tai vähemmän hauskoista tapauksista. Omistetaan tämä ketju näille kevyemmille jutuille ja tapauksille.
Olin tässä muutama kuukausi sitten liikkeellä erikoisella autolla. Siinä oli ratti oikealla puolella. Tarkoituksemme oli käydä ostoksilla, läheisessä ostoskeskuksessa. Oli perjantai ja myös muu kansa oli päättänyt tehdä saman, joten jouduin etsimään vapaata parkkipaikkaa. Viimein silmiini osui auto, joka oli lähdössä omasta ruudustaan. Ajoin hieman ohi, päästääkseni hänet ulos autorivistä. Samassa eräs toinen auto halusi peruuttaa ulos, vastapäisestä rivistä, joten ajoin eteenpäin muutaman metrin lisää. Sen jälkeen takanani oli tie auki ja peruutiin juuri vapautuneeseen ruutuun. Tein tämän erään 240:n Volvon nenän edessä. Hän saapui juuri näiden kahden auton lähdettyä ja tähtäsi kovasti paikkaan, johon minä sitten hänen suureksi yllätykseksi änkesin. Autossa istui hieman keski-iän ylittänyt herrasmies, luultavasti isänsä seurassa. Hän avasi ikkunan ja alkoi rähisemään vaimolleni, joka oli juuri noussut ulos auton vasemmasta ovesta. Hän päästi suustaan piiiitkän litanian termejä, jotka eivät ole painokelpoisia yleisellä keskustelupalstalla. Vaimoni antoi hänen vaahdota rauhassa ja totesi sitten tyynesti: - Anteeksi, mutta en ole ajanut tänään metriäkään. Mies katsoi hämmentyneenä hetken ja latasi uuden rykelmän tekstiä, joka sai minunkin korvat punaiseksi. Lopulta hän näytti hieman rauhoittuvan, joten näin tilaisuuteni kertoa hänelle, ettei kyseistä autoa ohjattu vasemmalta puolelta, vaan oikealta. Mies vilkaisi nopeasti autoa, tajusi että haukkui väärää puuta ja alkoi sitten sättimään minua. Ja sitten hän vasta olikin vihainen!
Pahoittelin röyhkeyttäni, pyysin anteeksi ja lupasin pyhästi, että jos joudumme joskus tulevaisuudessa samaan tilanteeseen, katson että hän saa pysäköidä autonsa ensimäisenä.
Patu rypisteli kovasti otsaansa ja antoi minulla murhaavia katseita kaupassa, ostoskärrynsä kanssa ja tarjosi meille näin huvittavan kauppareissun. Nauroimme pitkään hänen ilmeelleen, kun hän äkkäsi, että auton ratti oli väärällä puolella.
Olin RestauRanta-päivillä etsimässä Heraldiin varaosia (lähinnä kosmeettisia sellaisia). Olin matkalla Heraldin kanssa. Poistuessani rompetorin parkkipaikalta iltapäivällä oli uloskäynnin luona vastassa pieni poika joka tapitti silmät suurena, ja rupesi sitten osoittelemaan sormella:
"Äiti, katso, pikkuauto! Miksi siinä ei ole kattoa?"
Siinä on tuleva harrastaja, ajattelin. En kuullut äidin vastaavan poikansa esittämään kysymykseen.
Tämmöiset pienet tapahtumat piristävät harrastajan arkea. Täytyykin siis yrittää saada Herald taas ajokuntoon, ettei missaa toista ajokautta putkeen.
Koulutamme vaimoa kovalla innolla kelpo autoilijaksi. Pari viikkoa sitten oli ohjelmassa autonpesu, automaatissa. Luonnollinen juttu, mutta ei välttämättä sellaiselle, joka ei ole koskaan kiinnittänyt moiseen hökötykseen huomiota...
Noh, armaani toimi kiitettävästi ohjeitteni mukaan, kunnes pesulinja "nappasi" auton ja alkoi kuljettamaan sitä, kohti uhkaavasti pyöriviä pesuharjoja. Mitä teki vaimoni? Katsoi teelautasen kokoisin silmin harjoja ja seisoi jarrupolkimella, selkä selkänojaa vasten! Olisi varmasti käynnistänyt auton ja peruuttanut, ellen olisi ennättänyt rauhoittamaan
Uskon, että vaimokin nauraa tälle vielä monta vuotta!
Tarkoituksemme oli käydä ostoksilla, läheisessä ostoskeskuksessa. Oli perjantai ja myös muu kansa oli päättänyt tehdä saman, joten jouduin etsimään vapaata parkkipaikkaa.
Mikä siinä muuten onkin, että kauppakeskusten parkkihalleissa tuntuu aina olevan menossa kädettömien autokoulun apuluokan tukiopetus?
Eräs sukulaiseni lähti ukkonsa mersulla liikenteeseen. Pian hän huomasi, että autossa oli poltto-aine vähissä. Hän järjesti autoon tankin täyteen, mutta ei siinä vielä kaikki. Hän oli nimittäin kuullut, että on hyvä tarkastaa myös joskus öljyt, varsinkin jos edessä oli vähänkin pitkä matka. Mutta miten... Noh, ei muuta kun sisälle avun hakuun. Poika tulikin sitten sisältä auttamaan, tarkisti öljyt ja lisäsi hieman ja niin pääsi rouva jatkamaan matkaa, ylpeänä suorituksestaan.
Matka alkoi mukavasti, mutta pian tuulilasiin alkoi tipahdella vesipisaroita. Vai olivatko ne vesipisaroita... Lasin pyyhkijät päälle ja tuulilasi meni heti aivan sameaksi. Rouva katsoi ylöspäin ja arveli ensin, että puista tipahteli jotain mahlaa. Ei, poika oli unohtanut kiertää öljykorkin takaisin kiinni, täytettyään öljyä ja sieltähän se öljy sitten kiipesi pikku-hiljaa konepeltiä pitkin ja roiskui lopuksi tuulilasiin.
Lapsena, kun olin mökillä niin suurta hupia oli, kun serkkuni tuli käymään kylässä. Me olimme n. 10-12 vuotiaita pojan naskaleita. Serkkuni isä oli todella "kova" rallimies ja niinpä aina kun serkun isä lähti tankkaamaan tai muuten vain kylän pintaan niin me hyppäsimme mukaan. Mökille johti aika mutkainen ja mäkinen tiestö ja sekös serkun isän kaasujalan laittoi vipattamaan. Alla oli Mazda Savanna ja joka mutkaan tultiin pitkää sladia kunnes erään vauhdikkaan hypyn jälkeen kuului todella kova rysäys. Serkun isä vain sanoi että pakoputki tais osua tien pintaan. Seuraavana päivänä, kun oli kotia lähdön aika serkun isä pakkasi Mazdaansa ja avasi takaluukun alkasi aikamoinen manaus. Molemmat takaiskarit olivat tulleet kupin läpi takakontiin. Mutta "hienosti" hyppäsi Mazda. Alastulo oli "vähän" huonompi....
Vaimo kyläili kerran siskonsa luona. Oli menomatkalla pissapojan neste loppunut. Pyysi siskonsa miestä lisään. Homma hoitui. Kotiin tultuaan vaimo kertoi että oli tämä "ritari" täyttänyt molemmat säiliöt. Minulle tuli kiire talliin sillä autossani oli vain yksi pissapojan säiliö joka pesi lamput myös. Menin talliin ja huomasin että jäähdytysnesteen paisuntasäiliö oli aivan täynnä nestettä ja värikin outo. No, imasin letkulla sen tyhjäksi ja laitoin oikeaa nestettä tilalle. Vähän pelotti että miten kone reagoi, mutta ajelin sillä vielä jotain yli 100tkm ilman ongelmia ennen auton vaihtoa. Mainitsin ohimennen vaimolle tuosta mutta isompaa juttua en nostanut.
Ystäväni Harri kierteli Mannen kaupittelemaa 300:sta diiselimersua muutamia vuosia sitten. Käytiin seuraava keskustelu:
Harri:
- Tuota, miten on, onko ruostetta?
Manne:
- Voi hyvä veli Harri, näethän sie, ei pilikun pilikkua"
- Noh, tuota, miten on koneen laita?
- Voi hyvä veli Harri, kuulethan sie, se käy kuin kelloo!
- Jaaha.. tuota, minulla kun ei ole koskaan ollut diiseliä.. viekö se tällainen paljon poltto-ainetta?
- Voi hyvä veli Harriii, tuosta kun tankkaat seteliautomaatista satasella, sie ajat ihtes väsyksiin.
Harri osti auton.
Vaimo oli autokoulussa. Jossain Käpylän liikennevaloissa seistessä ja valojen juuri vaihtuessa vihreäksi vaimo alkoi etsiskellä ykköstä, kytkintä, käsijarrua ja peruskaasua jne .. ja aikaa kului. Autokoulunopettaja kysyi, että "Aikooko rouva odottaa, että koko tolppa muuttuu vihreäksi?" On sitä muutaman kerran hekoteltu jälkeenpäin.
Eräs nuorukainen tilasi Neuvostoliiton aikoihin tuliterän Ladan.
Kuten varmasti muistatte, auto piti maksaa heti ja sen sai sitten 10 vuoden kuluttua.
Kaikki paperit täytettyään ja leimat kerättyään, hän sitten kysyi:
"Tuota.. tulenko aamu- vai iltapäivällä hakemaan auton?"
Myyjä siihen hämmästyneenä:
"No mitäs väliä sillä on!"
"No kun putkimies tulee aamupäivällä..."
Tyttöystäväni ajoi eräänä sunnuntaina kaupungin keskustassa ja pysäköi auton tien oikeaan reunaan. Hän nousi autosta ja kysyi ohikulkevalta mieheltä:"Maksaako pysäköinti näin sunnuntaisin?". Mies vastasi:"hmm... ei ainakaan sitten jos käännät autosi toisten päin, tämä on nimittäin yksisuuntainen katu...".
Lapsuuden ystäväni meni huoltoasemalle ja kysyi huoltomieheltä, että paljonko laitan paineita renkaisiin? Auto oli vuoden 1977 Corolla. Mies puhui miehelle eli hän sanoi pistä kahdeksan eli hän tarkoitti 1,8 baria.
Ystäväni soitti minulle ja valitti kun auto ei tahtonut pysyä tiellä ja jousitus tuntui epämukavalta. Hän ihmetteli mahtoiko huoltomies neuvoa häntä oikein! Ajoin hänen luokseen ja päästelin paineet takaisin turvallisemmalle tasolle, jonka jälkeen tarkastimme rengaspaineet, huom! eri huoltoasemalla.
Ehdotin toiselle lapsuudenkaverilleni, että osta mopo, jolla ajat töihin ympäri vuoden pienin kustannuksin. Hän närkästyi hieman ja tokaisi:"osta ite!". Sanoin hänelle, että ei tarvitse koska minulla on jo sellainen autotallissa. Ystäväni meni kerrankin sanattomaksi. Ostin kuukausi aikaisemmin moposkootterin, josta hän ei tiennyt vielä mitään...
Tapahtui silloin kun autoissa yleensä oli vielä puskurit, siis ei näitä nykyisiä "muovihärpäkkeitä"! Vaimo ajeli autollani marketin parkkipaikalle yhden kossin perässä. Kossi ajoi "ruudun yli" eturiviin ja vaimo taakse takariviin. Yhtäkkiä kossi peruuttikin. Meni vetokoukku etupuskurin alle. Kossi kun tajus tilanteen niin yritti lähtä ajaan eteenpäin (karkuun?), mutta eihän se mihinkään päässyt kun vaimolla jarru pohjassa ja isompi auto. Tuli siihen sitten miehiä jotka nosti kaverin auton irti, vähän oli naureskelleet jostain syystä?
No, tulivat sitten meille ja sovittiin asia kuin miehet! 
Oikaisin rekkarin ja puskurin sekä paikkamaalasin pikkunaarmut. Huomasin että ainoat vauriot olisivat olleet kuhmu rekkarissa ja pieni naarmu puskurissa jos kossi ei olis nykinyt niin paljon irti yrittäessään! 
Vaimo ajoi kolarin Hatanpään sairaalan parkkipaikalla Tampereella meidän silloisella kakkosautolla, Nissan KingCapilla. Vastapuolena oli hänen kuvauksestaan päätellen uudehko Honda Prelude, siinäkin naiskuski. Kummallekin tilanne oli outo, joten soittivat tietysti paikalle poliisit. Oli talvi, ja kun kaksi nuorta poliisimiestä harppoi reippain askelin autoltaan kohti kolaripaikkaa, toisen jalka luiskahti, mies horjahti kaatumisen rajoilla ja kädet heiluivat niin terävästi, että hänen rannekellonsa irtosi ja lensi naisten jalkoihin asti. Vaimoni totesi, että Aika rientää.