Tampereella oli pienessä mittakaavassa samanlainen tapaus viime talvena tai joka tapauksessa lähimenneisyydessä. Paikka oli ohitustiellä Jyväskylästä päin tultaessa kun motari pian loppuu siinä suunnassa, missä on meneillään uuden moottoritien rakennusprojekti.
Ajankohta oli muistaakseni perjantai-iltapäivä hieman ennen vilkkaimman ruuhkan alkua. Paikka oli sen osuuden lopussa, jossa nopeusrajoitus on talvella vielä 100 km/h. Myöhemmin se vaihtuu 80:ksi, ja viimeistään Rajasalmen siltaa lähestyttäessä seisoskeluksi pahimpina kellonaikoina.
Erkanevan liittymän kohdalla oli tapahtunut jotakin, ja sillä kohtaa kymmenkunta autoa ajoivat hätäpäissään penkkaan, kaiteisiin tai toisiinsa. Keli oli lumisateinen ja hieman sohjoinen. Itsellenikin tilanne tuli yllättäen vastaan juuri kun olin päässyt vauhtiin, mutta ohitin paikan kuitenkin hyvässä järjestyksessä.
Jos Tampereella olisi ollut vielä huonompi keli ja autoja sekä road ragea Uudenmaan mittakaavassa, niin vastaava kolarisuma olisi ollut tosiasia.
mikahe: Mutta lisäksi ihmiset ajoivat näissäkin olosuhteissa turvallisena pitämäänsä moottoritietä ja tästä asennevammasta johtuen eivät varautuneet liikenteen seisahtumiseen, vaan ajoivat niin kuin tavallisestikin.
Tämä oli se, mitä ajoin takaa. Kuskit eivät odottaneet mitään pahaa tapahtuvaksi. Kuskit eivät varaudu mihinkään poikkeavaan muissakaan keleissä. Seuraukset ovat dramaattisemmat huonoissa oloissa, mutta koska hyviä olosuhteita on useammin kuin huonoja, useampi satuttaa itsensä hyvissä oloissa. Tämä mielestäni kuskien pitäisi oppia tästä asiasta, sillä kuljettajan toimenkuvaan kuuluu varautua mihin tahansa koska tahansa.
Pelkään pahoin, että minun on pakko olla samaa mieltä kuin monet muut, eli ettei tästä mitään opittu. Ne on aina ne muut kun toheloi, minä olen ajanut paljon ja oikein kilpa-autollakin, minä olen tavallisten ihmisten murheiden yläpuolella. Niissä kolarisumissa oli taatusti hyvätkin kuskit huonojen kanssa samassa läjässä, läpihän ei päässyt kukaan. Hyvä kuski hyötyy taidoistaan vain jos ajaa samaa vauhtia kuin hunokin kuski, silloin taito lisää turvamarginaalia.
En jaksanut lukea koko ketjua, joten voi olla että tämä on jo sanottu.
Vaikuttaa siltä, että äärimmäisen tiukalla liikennepolitiikalla on ohjelmoitu kuljettajat luottamaan vain annettuihin rajoituksiin. Oma järjenkäyttö ja kelin tunnustelu on määräysviidakossa jäänyt täysin toissijaiseksi tehtäväksi.
Itselläni on aina tapana tunnustella keliä, pienin jarrutuksin ja ohjausliikkein. Tässä parina kertana kun kyydissäni on ollut sellainen matkustaja joka ei ole kelin skannaamiseeni tottunut, totesi että ei noin saa tehdä, kuulemma poliisi(!) kieltää ylimääräiset ohjausliikkeet ja varovaiset (muita häiritsemättömät) jarruttelut turhan takia. Ilmeisesti se, että joku sanoo turhan mutkittelun olevan ajaessa kiellettyä (tätä korostettiin itsellenikin autokoulussa) tekee joillekin kuskeille mahdottomaksi myös muille huomaamattomat pienet tunnustelut ohjauspyörällä.
Sinänsä oma kelin skannaus jatkuu entisellään (tästä johtuen olenkin sitten varmaan alle rajoituksen ajavana tientukkona jatkossakin kun totean kelin liukkaaksi). Mikä huolestuttaa on se, että tuolla tienpäällä on oikeasti kuskeja, joiden mielestäni liukkauden tunnustelu on kiellettyä!
Eikä ilmeisesti kukaan saanut kättään sille hätävilkulle, koska se on meillä tuntematon käsite, muutoin kuin jalkakäytävällä seistessä tai pakettiauton kuormanpurkauksessa vilkutetaan suurta hätää, kuten myös hinatessa toista ajoneuvoa jolloin sen käyttö on kielletty.
Käytän hätävilkkua aina varoituksena, kun jotakin yllättävää pysähtymistarvetta on edessä, tästä syystä tunnenkin itseni Suomessa ajaessani hieman "erilaiseksi", kun ei muut varoita takanatulijoita mitenkään.
En vain jaksa opetella tätä pienen pientä plänttiä varten yleis-eurooppalaisista käytännöistä poikkeavia tapoja, johan siinä Keski- ja Etelä-Euroopassa tarpeellinen hätävilkkurefleksikin katoaa jos joutuu miettimään, että täällä Suomessa sitä ei saanutkaan käyttää... Hyvin on näkemykseni mennyt läpi myös virkavallan kanssa asiasta keskusteltaessa. Kaippa tämä on taas sellainen asia, että tienkäyttäjän täytyy vain uskaltaa...
Tuli mieleen tuosta (aiheellisesta) ratinvemputtelusta, että kyllä ihmiset ovat mestareita selittämään itselleen, miksi mitään vaivaa EI tule nähdä! (Kenenkään muunkaan, ettei vain itse joudu nolatuksi.)
Ajoin viime kesänä eri peleillä pitkästä aikaa ilman ylinopeutta. Nyt aion tehdä sen toistamiseen putkeen. Olen huomannut, että se on hyvä alku muuttaa omaa asennetta. Noin laajemminkin.
Huomisesta en tiedä, mutta tänään en ota ylinopeutta.
[sitäsaa muokkasi tätä viestiä 12.04.2005 klo 10:03]
Vaikuttaa siltä, että äärimmäisen tiukalla liikennepolitiikalla on ohjelmoitu kuljettajat luottamaan vain annettuihin rajoituksiin.
Minä en saa tuollaista vaikutelmaa millään seuratessani kanssa-autoilijoiden edesottamuksia. Pikemminkin vaikutun yhä vahvemmin siitä, että valvonnan vähäisyys on rapauttanut rajoitusten kunnioituksen ja ajotavat.
Jos valtio tosiaan haluaa vain maksimoida sakkotuotot ylinopeusvalvonnalla, niin moottoriteille olisi kannattanut kohdistaa pääsiäisliikenteen aikana massiiviset ylinopeusratsiat puuttumiskynnyksellä 11 km/h.
Minä en saa tuollaista vaikutelmaa millään seuratessani kanssa-autoilijoiden edesottamuksia. Pikemminkin vaikutun yhä vahvemmin siitä, että valvonnan vähäisyys on rapauttanut rajoitusten kunnioituksen ja ajotavat.
Jos valtio tosiaan haluaa vain maksimoida sakkotuotot ylinopeusvalvonnalla, niin moottoriteille olisi kannattanut kohdistaa pääsiäisliikenteen aikana massiiviset ylinopeusratsiat puuttumiskynnyksellä 11 km/h.
Oikeastaan tuo usein kuultu "jouduin onnettomuuteen vaikka noudatin sääntöjä/nopeusrajoitusta" on tehnyt meikäläiselle tälläisen vaikutelman. Eli oma taito tulkita keliä ja uskaltautua ajaa keliin nähden turvallisella nopeudella on rapautunut. Pitäisikö siis autolijoille järjestää kursseja, joissa opetetaan kelin tulkintaa sekä omaa vastuuta auton pysähtymisestä ja tiellä pysymisestä? Liikennesäännöillä ei tälläistä saada aikaan.
Oikeastaan tuo usein kuultu "jouduin onnettomuuteen vaikka noudatin sääntöjä/nopeusrajoitusta" on tehnyt meikäläiselle tälläisen vaikutelman. Eli oma taito tulkita keliä ja uskaltautua ajaa keliin nähden turvallisella nopeudella on rapautunut. Pitäisikö siis autolijoille järjestää kursseja, joissa opetetaan kelin tulkintaa sekä omaa vastuuta auton pysähtymisestä ja tiellä pysymisestä? Liikennesäännöillä ei tälläistä saada aikaan.
TLL 3 § Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.
Tienkäyttäjiin kuuluvat muutkin kuin ajoneuvojen kuljettajat, mutta kyllähän ajokorttiluvan ja voimassa olevan ajo-oikeuden haltijan pitäisi jossain määrin tuntea liikennesäännöt. Tieliikennelakia (samoin kuin muitakin lakeja) pitää noudattaa, tunsi niitä tai ei. Oma aktiivisuus on toki suotavaa tietojen ja taitojen ylläpitämiseksi.
EDIT: On toki myönnettävä, että ratin takana jotkut mukavat perheenisät muuttuvat patologisiksi lainrikkojiksi.
[mikahe muokkasi tätä viestiä 12.04.2005 klo 12:10]
sitäsaa: Huomisesta en tiedä, mutta tänään en ota ylinopeutta.
Juuri noin minäkin ajattelen. Liikennesääntöjen rikkominen on kuin alkoholismi sikäli, että kumpikin on eräänlainen addiktio. Kumpaakaan ei usein pysty myöntämään edes itselleen. Selityksiä löytyy joka lähtöön ja muiden huomautus asiasta on verinen loukkaus. Molemmissa tapauksissa ihminen on menettänyt osan oman elämänsä hallinnasta. Yhtäläisyyttä on siinäkin, että alkoholisteja neuvotaan selviämään vaivansa kanssa juuri noin; tänään en juo ja huomenna murehditaan huomisesta.
Kyllä. Vertaan alkoholismia ylinopeudella ajamiseen ja edelleen yhdistän häikäilemättömästi ylinopeuden kolareihin (yleensä).
On kiusallista lukea päällekarkauksista, perheväkivallasta, aviorikoksista ja muista rötöksistä ilman, että tärkeän katalyytin merkitys tuodaan selkeästi esiin.
Yhtä lailla ylinopeus tai muuten sopimattoman suuri nopeus löytyy miltei poikkeuksetta kolariin johtaneiden osatekijöiden joukosta. Mutta koska formulakuskeistakin kannetaan selostamossa äänekästä huolta, ettei kärkikuljettaja nyt vain mene ja pudota "kohtalokkaasti" nopeuttaan viimeisillä kierroksilla, myös tavallinen autoilija ilmeisesti pelkää menettävänsä rytmin, jos pudottaa nopeuttaan. Ei se niin mene, vaikka selostamossa aina rytmi karkaakin. En muista tapausta, jossa formulakuski olisi menettänyt autonsa hallinnan ajaessaan jäähdyttelykierroksilla tai muuten "liian hiljaa". Sen sijaan päinvastaisia tapauksia tulee mieleen pilvin pimein.
Kun ajaa ihmisiksi, siinä valkenee usein samalla moni muukin asia, joka on "loppukierroksilla" tarpeen. Itsekeskeisen ehtimisen tilalle saattaa syntyä mukavia ja palkitsevia hetkiä, jolloin voi osoittaa kehittyneen liikennesilmänsä, ja voi edesauttaa jotakuta toista selviämään tilanteesta ja pääsemään ehjänä perille. Niinhän toivot että sinulle ja läheisillesikin tehtäisiin.
[sitäsaa muokkasi tätä viestiä 12.04.2005 klo 13:27]
Mutta koska formulakuskeistakin kannetaan selostamossa äänekästä huolta, ettei kärkikuljettaja nyt vain mene ja pudota "kohtalokkaasti" nopeuttaan viimeisillä kierroksilla, myös tavallinen autoilija ilmeisesti pelkää menettävänsä rytmin, jos pudottaa nopeuttaan. Ei se niin mene, vaikka selostamossa aina rytmi karkaakin. En muista tapausta, jossa formulakuski olisi menettänyt autonsa hallinnan ajaessaan jäähdyttelykierroksilla tai muuten "liian hiljaa". Sen sijaan päinvastaisia tapauksia tulee mieleen pilvin pimein.
Mikäli ylinopeutta verrataan alkoholismiin tulee mielestäni erotella kaksi asiaa. Muun liikenteen rytmissä hyvällä kelillä tapahtuva pieni ylinopeus. Tämä tapahtuu useimmiten siitä syystä, että halutaan sulautua muun liikenteen rytmiin ja nopeusrajoitus on kyseiseen olosuhteeseen ja tiehen nähden liian alhainen enemmistön mielestä. Tästä tuskin tulee mitään tyydytystä riippuvuuden ruokkimiseksi. Pikemminkin kyse on laumakäyttäytymisestä.
Se, mitä voinee verrata alkoholismiin on taas ns. terapeuttinen kaahaus, sen suorittaja saa todellakin hyvänolon tunteen siitä, että painaa moottoritiellä 220 km/h hitaampia eteenpoukkoilevia kiroten ja mahdollisesti poliisia paeten.
Tuosta formulavertauksesta, ainakin Suutari (vanhempi) on kokenut nukahduksen ja ajanut ulos, koska ajorytmi omien sanojensa mukaan kärsi "himmaamisesta". Ehkäpä hänellä oli liikaa aikaa katsella vilkuttavia katsojia... Selväähän on että vireystila laskee, mikäli tapahtumat kulkevat kuin hidastetussa filmissä.
Zilo: Vertaan mutta en laita yhtäläisyysmerkkejä niiden välille. Tarkennuksesi ovat varmasti paikallaan, mutta eivät "isossa kuvassa" vaikuta juurikaan itse asiaan.
Zilo: Vaikuttaa siltä, että äärimmäisen tiukalla liikennepolitiikalla on ohjelmoitu kuljettajat luottamaan vain annettuihin rajoituksiin.
Kyllä tuossa perää voi olla sikäli, että kaikki turvallisuus saa ihmisen helposti herpaantumaan. Rakennuksillakin varottaisiin taatusti enemmän jos siellä ei käytettäisi kypäriä ja turvakenkiä. Mutta jos tarkoitat, että turvallisuutta lisääviä liikennesääntöjä vähentämällä saataisiin turvallisuutta lisättyä, olet mielestäni hakoteillä pahan kerran. Liikennesäännöillä on hyvät ja huonot puolensa, hyvä on se, että yllätys yllätys, ne lisäävät turvallisuutta. Mutta turvallisuuden lisäyksen mukanaan tuoma valppauden puute on enemmän kuskin kuin turvallisuuden syy tai ansio.
Minä en oikein ymmärrä mitä tarkoitat äärimmäisen tiukalla liikennepolitiikalla. Toki monessa maassa moni yksityiskohta on vähemmän tiukka, mutta kun katsoo eri maiden politiikkaa kokonaisuuksina, löytyy paljon tiukempiakin eikä ainakaan minulla ole tiedossa, missä Länsi-Euroopan maassa olisi selvästi löysempi linja. Meillä saa ajaa ylinopeutta melko vapaasti valvonnan olessa lähinnä kampanjoiden varassa. Automaattisen valvonnan käytössä olemme vasta aloittelemassa kun verrataan vaikka Englantiin ja Ranskaan. Toleranssimme ylinopeuksissa on iso kun verrataan esim. Tanskaan jne.
Tavoitteemme 250 kuollutta 2007 vaatisi niin tiukkaa linjaa, että siihen pääseminen edellyttäisi sotilasvallankaappausta ja armeijan kuria liikenteeseen. Siihen nähden saamme ajella kuin ellun kanat, minkä mahdollisuuden käytämmekin tarkoin hyväksemme.
Zilo: Mikäli ylinopeutta verrataan alkoholismiin tulee mielestäni erotella kaksi asiaa. Muun liikenteen rytmissä hyvällä kelillä tapahtuva pieni ylinopeus. Tämä tapahtuu useimmiten siitä syystä, että halutaan sulautua muun liikenteen rytmiin ja nopeusrajoitus on kyseiseen olosuhteeseen ja tiehen nähden liian alhainen enemmistön mielestä. Tästä tuskin tulee mitään tyydytystä riippuvuuden ruokkimiseksi. Pikemminkin kyse on laumakäyttäytymisestä.
Tämä on se asia, jonka haluan ihmisten kolarisumista oppivan. Tämä miellyttämisen halu, halu olla olematta muille vaivaksi ja ajaa samaa nopeutta kuin muutkin, tarkoittaa että tulee välillä ajaneeksi lujempaa kuin ajaisi jos olisi tiellä yksin. Eli ajaa yli tilannenopeutensa.
Zilo: Se, mitä voinee verrata alkoholismiin on taas ns. terapeuttinen kaahaus, sen suorittaja saa todellakin hyvänolon tunteen siitä, että painaa moottoritiellä 220 km/h hitaampia eteenpoukkoilevia kiroten ja mahdollisesti poliisia paeten.
Jos ei pysty olemaan tekemättä jotain asiaa on kyse addiktiosta. Jos joku sanoo pystyvänsä ajamaan rajoityksen mukaan mutta kuitenkin ajaa useimmiten sen yli, hänen pitää saada siitä jotain hyötyä, muuten on kyse tavasta, josta ei pääse irti. Mikä se hyöty on? Sitä kun alkaa laskeskelemaan ottaen huomioon myös miinuspuolet huomaa aika äkkiä, että pieni ylinopeus ei hyödytä yhtään mitään. Iso ylinopeus antaa aikasäästöä, mutta riskikin nousee jyrkästi. Ajansäästö kasvaa suorassa suhteessa keskinopeuden kasvuun mutta riskit toisessa tai kolmannessa potenssissa riippuen puhutaanko loukkaantumis- vai kuolemanriskistä.
Tampereella oli pienessä mittakaavassa samanlainen tapaus viime talvena tai joka tapauksessa lähimenneisyydessä. Paikka oli ohitustiellä Jyväskylästä päin tultaessa kun motari pian loppuu siinä suunnassa, missä on meneillään uuden moottoritien rakennusprojekti.
Ajankohta oli muistaakseni perjantai-iltapäivä hieman ennen vilkkaimman ruuhkan alkua. Paikka oli sen osuuden lopussa, jossa nopeusrajoitus on talvella vielä 100 km/h. Myöhemmin se vaihtuu 80:ksi, ja viimeistään Rajasalmen siltaa lähestyttäessä seisoskeluksi pahimpina kellonaikoina.
Erkanevan liittymän kohdalla oli tapahtunut jotakin, ja sillä kohtaa kymmenkunta autoa ajoivat hätäpäissään penkkaan, kaiteisiin tai toisiinsa. Keli oli lumisateinen ja hieman sohjoinen. Itsellenikin tilanne tuli yllättäen vastaan juuri kun olin päässyt vauhtiin, mutta ohitin paikan kuitenkin hyvässä järjestyksessä.
Jos Tampereella olisi ollut vielä huonompi keli ja autoja sekä road ragea Uudenmaan mittakaavassa, niin vastaava kolarisuma olisi ollut tosiasia.
mikahe: Mutta lisäksi ihmiset ajoivat näissäkin olosuhteissa turvallisena pitämäänsä moottoritietä ja tästä asennevammasta johtuen eivät varautuneet liikenteen seisahtumiseen, vaan ajoivat niin kuin tavallisestikin.
Tämä oli se, mitä ajoin takaa. Kuskit eivät odottaneet mitään pahaa tapahtuvaksi. Kuskit eivät varaudu mihinkään poikkeavaan muissakaan keleissä. Seuraukset ovat dramaattisemmat huonoissa oloissa, mutta koska hyviä olosuhteita on useammin kuin huonoja, useampi satuttaa itsensä hyvissä oloissa. Tämä mielestäni kuskien pitäisi oppia tästä asiasta, sillä kuljettajan toimenkuvaan kuuluu varautua mihin tahansa koska tahansa.
Pelkään pahoin, että minun on pakko olla samaa mieltä kuin monet muut, eli ettei tästä mitään opittu. Ne on aina ne muut kun toheloi, minä olen ajanut paljon ja oikein kilpa-autollakin, minä olen tavallisten ihmisten murheiden yläpuolella. Niissä kolarisumissa oli taatusti hyvätkin kuskit huonojen kanssa samassa läjässä, läpihän ei päässyt kukaan. Hyvä kuski hyötyy taidoistaan vain jos ajaa samaa vauhtia kuin hunokin kuski, silloin taito lisää turvamarginaalia.
En jaksanut lukea koko ketjua, joten voi olla että tämä on jo sanottu.
Vaikuttaa siltä, että äärimmäisen tiukalla liikennepolitiikalla on ohjelmoitu kuljettajat luottamaan vain annettuihin rajoituksiin. Oma järjenkäyttö ja kelin tunnustelu on määräysviidakossa jäänyt täysin toissijaiseksi tehtäväksi.
Itselläni on aina tapana tunnustella keliä, pienin jarrutuksin ja ohjausliikkein. Tässä parina kertana kun kyydissäni on ollut sellainen matkustaja joka ei ole kelin skannaamiseeni tottunut, totesi että ei noin saa tehdä, kuulemma poliisi(!) kieltää ylimääräiset ohjausliikkeet ja varovaiset (muita häiritsemättömät) jarruttelut turhan takia. Ilmeisesti se, että joku sanoo turhan mutkittelun olevan ajaessa kiellettyä (tätä korostettiin itsellenikin autokoulussa) tekee joillekin kuskeille mahdottomaksi myös muille huomaamattomat pienet tunnustelut ohjauspyörällä.
Sinänsä oma kelin skannaus jatkuu entisellään (tästä johtuen olenkin sitten varmaan alle rajoituksen ajavana tientukkona jatkossakin kun totean kelin liukkaaksi). Mikä huolestuttaa on se, että tuolla tienpäällä on oikeasti kuskeja, joiden mielestäni liukkauden tunnustelu on kiellettyä!
Käytän hätävilkkua aina varoituksena, kun jotakin yllättävää pysähtymistarvetta on edessä, tästä syystä tunnenkin itseni Suomessa ajaessani hieman "erilaiseksi", kun ei muut varoita takanatulijoita mitenkään.
En vain jaksa opetella tätä pienen pientä plänttiä varten yleis-eurooppalaisista käytännöistä poikkeavia tapoja, johan siinä Keski- ja Etelä-Euroopassa tarpeellinen hätävilkkurefleksikin katoaa jos joutuu miettimään, että täällä Suomessa sitä ei saanutkaan käyttää... Hyvin on näkemykseni mennyt läpi myös virkavallan kanssa asiasta keskusteltaessa. Kaippa tämä on taas sellainen asia, että tienkäyttäjän täytyy vain uskaltaa...
Tuli mieleen tuosta (aiheellisesta) ratinvemputtelusta, että kyllä ihmiset ovat mestareita selittämään itselleen, miksi mitään vaivaa EI tule nähdä!
(Kenenkään muunkaan, ettei vain itse joudu nolatuksi.)
Ajoin viime kesänä eri peleillä pitkästä aikaa ilman ylinopeutta. Nyt aion tehdä sen toistamiseen putkeen. Olen huomannut, että se on hyvä alku muuttaa omaa asennetta. Noin laajemminkin.
Huomisesta en tiedä, mutta tänään en ota ylinopeutta.
Minä en saa tuollaista vaikutelmaa millään seuratessani kanssa-autoilijoiden edesottamuksia. Pikemminkin vaikutun yhä vahvemmin siitä, että valvonnan vähäisyys on rapauttanut rajoitusten kunnioituksen ja ajotavat.
Jos valtio tosiaan haluaa vain maksimoida sakkotuotot ylinopeusvalvonnalla, niin moottoriteille olisi kannattanut kohdistaa pääsiäisliikenteen aikana massiiviset ylinopeusratsiat puuttumiskynnyksellä 11 km/h.
Jos valtio tosiaan haluaa vain maksimoida sakkotuotot ylinopeusvalvonnalla, niin moottoriteille olisi kannattanut kohdistaa pääsiäisliikenteen aikana massiiviset ylinopeusratsiat puuttumiskynnyksellä 11 km/h.
Oikeastaan tuo usein kuultu "jouduin onnettomuuteen vaikka noudatin sääntöjä/nopeusrajoitusta" on tehnyt meikäläiselle tälläisen vaikutelman. Eli oma taito tulkita keliä ja uskaltautua ajaa keliin nähden turvallisella nopeudella on rapautunut. Pitäisikö siis autolijoille järjestää kursseja, joissa opetetaan kelin tulkintaa sekä omaa vastuuta auton pysähtymisestä ja tiellä pysymisestä? Liikennesäännöillä ei tälläistä saada aikaan.
TLL 3 §
Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet
Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.
(http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tieliikennelaki)
Tienkäyttäjiin kuuluvat muutkin kuin ajoneuvojen kuljettajat, mutta kyllähän ajokorttiluvan ja voimassa olevan ajo-oikeuden haltijan pitäisi jossain määrin tuntea liikennesäännöt. Tieliikennelakia (samoin kuin muitakin lakeja) pitää noudattaa, tunsi niitä tai ei. Oma aktiivisuus on toki suotavaa tietojen ja taitojen ylläpitämiseksi.
EDIT: On toki myönnettävä, että ratin takana jotkut mukavat perheenisät muuttuvat patologisiksi lainrikkojiksi.
sitäsaa: Huomisesta en tiedä, mutta tänään en ota ylinopeutta.
Juuri noin minäkin ajattelen. Liikennesääntöjen rikkominen on kuin alkoholismi sikäli, että kumpikin on eräänlainen addiktio. Kumpaakaan ei usein pysty myöntämään edes itselleen. Selityksiä löytyy joka lähtöön ja muiden huomautus asiasta on verinen loukkaus. Molemmissa tapauksissa ihminen on menettänyt osan oman elämänsä hallinnasta. Yhtäläisyyttä on siinäkin, että alkoholisteja neuvotaan selviämään vaivansa kanssa juuri noin; tänään en juo ja huomenna murehditaan huomisesta.
Kyllä. Vertaan alkoholismia ylinopeudella ajamiseen ja edelleen yhdistän häikäilemättömästi ylinopeuden kolareihin (yleensä).
On kiusallista lukea päällekarkauksista, perheväkivallasta, aviorikoksista ja muista rötöksistä ilman, että tärkeän katalyytin merkitys tuodaan selkeästi esiin.
Yhtä lailla ylinopeus tai muuten sopimattoman suuri nopeus löytyy miltei poikkeuksetta kolariin johtaneiden osatekijöiden joukosta.
Mutta koska formulakuskeistakin kannetaan selostamossa äänekästä huolta, ettei kärkikuljettaja nyt vain mene ja pudota "kohtalokkaasti" nopeuttaan viimeisillä kierroksilla, myös tavallinen autoilija ilmeisesti pelkää menettävänsä rytmin, jos pudottaa nopeuttaan.
Ei se niin mene, vaikka selostamossa aina rytmi karkaakin.
En muista tapausta, jossa formulakuski olisi menettänyt autonsa hallinnan ajaessaan jäähdyttelykierroksilla tai muuten "liian hiljaa". Sen sijaan päinvastaisia tapauksia tulee mieleen pilvin pimein.
Kun ajaa ihmisiksi, siinä valkenee usein samalla moni muukin asia,
joka on "loppukierroksilla" tarpeen.
Itsekeskeisen ehtimisen tilalle saattaa syntyä mukavia ja palkitsevia hetkiä, jolloin voi osoittaa kehittyneen liikennesilmänsä, ja voi edesauttaa jotakuta toista selviämään tilanteesta ja pääsemään ehjänä perille. Niinhän toivot että sinulle ja läheisillesikin tehtäisiin.
Ei se niin mene, vaikka selostamossa aina rytmi karkaakin.
En muista tapausta, jossa formulakuski olisi menettänyt autonsa hallinnan ajaessaan jäähdyttelykierroksilla tai muuten "liian hiljaa". Sen sijaan päinvastaisia tapauksia tulee mieleen pilvin pimein.
Mikäli ylinopeutta verrataan alkoholismiin tulee mielestäni erotella kaksi asiaa. Muun liikenteen rytmissä hyvällä kelillä tapahtuva pieni ylinopeus. Tämä tapahtuu useimmiten siitä syystä, että halutaan sulautua muun liikenteen rytmiin ja nopeusrajoitus on kyseiseen olosuhteeseen ja tiehen nähden liian alhainen enemmistön mielestä. Tästä tuskin tulee mitään tyydytystä riippuvuuden ruokkimiseksi. Pikemminkin kyse on laumakäyttäytymisestä.
Se, mitä voinee verrata alkoholismiin on taas ns. terapeuttinen kaahaus, sen suorittaja saa todellakin hyvänolon tunteen siitä, että painaa moottoritiellä 220 km/h hitaampia eteenpoukkoilevia kiroten ja mahdollisesti poliisia paeten.
Tuosta formulavertauksesta, ainakin Suutari (vanhempi) on kokenut nukahduksen ja ajanut ulos, koska ajorytmi omien sanojensa mukaan kärsi "himmaamisesta". Ehkäpä hänellä oli liikaa aikaa katsella vilkuttavia katsojia... Selväähän on että vireystila laskee, mikäli tapahtumat kulkevat kuin hidastetussa filmissä.
Zilo:
Vertaan mutta en laita yhtäläisyysmerkkejä niiden välille.
Tarkennuksesi ovat varmasti paikallaan, mutta eivät
"isossa kuvassa" vaikuta juurikaan itse asiaan.
Zilo: Vaikuttaa siltä, että äärimmäisen tiukalla liikennepolitiikalla on ohjelmoitu kuljettajat luottamaan vain annettuihin rajoituksiin.
Kyllä tuossa perää voi olla sikäli, että kaikki turvallisuus saa ihmisen helposti herpaantumaan. Rakennuksillakin varottaisiin taatusti enemmän jos siellä ei käytettäisi kypäriä ja turvakenkiä. Mutta jos tarkoitat, että turvallisuutta lisääviä liikennesääntöjä vähentämällä saataisiin turvallisuutta lisättyä, olet mielestäni hakoteillä pahan kerran. Liikennesäännöillä on hyvät ja huonot puolensa, hyvä on se, että yllätys yllätys, ne lisäävät turvallisuutta. Mutta turvallisuuden lisäyksen mukanaan tuoma valppauden puute on enemmän kuskin kuin turvallisuuden syy tai ansio.
Minä en oikein ymmärrä mitä tarkoitat äärimmäisen tiukalla liikennepolitiikalla. Toki monessa maassa moni yksityiskohta on vähemmän tiukka, mutta kun katsoo eri maiden politiikkaa kokonaisuuksina, löytyy paljon tiukempiakin eikä ainakaan minulla ole tiedossa, missä Länsi-Euroopan maassa olisi selvästi löysempi linja. Meillä saa ajaa ylinopeutta melko vapaasti valvonnan olessa lähinnä kampanjoiden varassa. Automaattisen valvonnan käytössä olemme vasta aloittelemassa kun verrataan vaikka Englantiin ja Ranskaan. Toleranssimme ylinopeuksissa on iso kun verrataan esim. Tanskaan jne.
Tavoitteemme 250 kuollutta 2007 vaatisi niin tiukkaa linjaa, että siihen pääseminen edellyttäisi sotilasvallankaappausta ja armeijan kuria liikenteeseen. Siihen nähden saamme ajella kuin ellun kanat, minkä mahdollisuuden käytämmekin tarkoin hyväksemme.
Zilo: Mikäli ylinopeutta verrataan alkoholismiin tulee mielestäni erotella kaksi asiaa. Muun liikenteen rytmissä hyvällä kelillä tapahtuva pieni ylinopeus. Tämä tapahtuu useimmiten siitä syystä, että halutaan sulautua muun liikenteen rytmiin ja nopeusrajoitus on kyseiseen olosuhteeseen ja tiehen nähden liian alhainen enemmistön mielestä. Tästä tuskin tulee mitään tyydytystä riippuvuuden ruokkimiseksi. Pikemminkin kyse on laumakäyttäytymisestä.
Tämä on se asia, jonka haluan ihmisten kolarisumista oppivan. Tämä miellyttämisen halu, halu olla olematta muille vaivaksi ja ajaa samaa nopeutta kuin muutkin, tarkoittaa että tulee välillä ajaneeksi lujempaa kuin ajaisi jos olisi tiellä yksin. Eli ajaa yli tilannenopeutensa.
Zilo: Se, mitä voinee verrata alkoholismiin on taas ns. terapeuttinen kaahaus, sen suorittaja saa todellakin hyvänolon tunteen siitä, että painaa moottoritiellä 220 km/h hitaampia eteenpoukkoilevia kiroten ja mahdollisesti poliisia paeten.
Jos ei pysty olemaan tekemättä jotain asiaa on kyse addiktiosta. Jos joku sanoo pystyvänsä ajamaan rajoityksen mukaan mutta kuitenkin ajaa useimmiten sen yli, hänen pitää saada siitä jotain hyötyä, muuten on kyse tavasta, josta ei pääse irti. Mikä se hyöty on? Sitä kun alkaa laskeskelemaan ottaen huomioon myös miinuspuolet huomaa aika äkkiä, että pieni ylinopeus ei hyödytä yhtään mitään. Iso ylinopeus antaa aikasäästöä, mutta riskikin nousee jyrkästi. Ajansäästö kasvaa suorassa suhteessa keskinopeuden kasvuun mutta riskit toisessa tai kolmannessa potenssissa riippuen puhutaanko loukkaantumis- vai kuolemanriskistä.