Taas kerran (käydessäni Seinäjoki nimisessä pikkukaupungissa Etelä-Pohjanmaalla läntisessä keskisuomessa) laitoin vilkun päälle oikealle, ajoin reilun metrin ohi kadun sivussa olleesta yhdelle autolle riittävästä tien suuntaisesta "parkkiruudusta". Pari metriä peruutettuani toinen auto ajoi niin lähelle takapuskuria ettei enää ruutuun voinut peruuttaa ja jäi siihen kuin tatti paikalleen, niinpä sitten läksin eteenpäin etsimään seuraavaa paikkaa kadun varresta. En tiedä mitä nautintoa tuollaisesta saa, mutta tulee mieleen, että tuo kuski ei kenties edes ymmärtänyt että lyhyeen rakoon yleensä peruutetaan (lakeuksilla kai on yleensä tilaa ajaa etuperin) . Onko kellään neuvoa, miten näyttää tuollaisille kuskeille aikomuksensa pysäköintiin, tapaus ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta eikä hän itse yrittänyt saada samaa paikkaa vaan jatkoi matkaa perässäni eteenpäin.
Heh, stadin keskustassa poliisit ajoivat maijan ihan samalla tavalla! Jäin siihen odottamaan kunnes antaisivat tilaa. Kauan siinä seistiin ennenkuin heillä meni kaaliin.
(Ja 100% varmasti ajoin täysin oppikirjan mukaisesti, laitoin vilkunkin päälle oikein hyvissä ajoin ja nimenomaan käytin jarrupoljintakin sen verran että sillä annoin signaalia rullatessani jo paljon ennen pysäköintipaikkaa jotta viesti olisi oikein selvä.)
Kannattaa katsoa peiliin pysäköintipaikkaa lähestyessä. Jos siellä on jono takana, niin ei siihen paikkaan sitten millään pääsekään, kun eivät ihmiset uskalla peruuttaa jonossa. Ongelman voi kiertää ajamalla puoliksi ruutuun etuperin ja päästämällä autot ohitse ennen pysäköinnin viimeistelyä. Toisaalta silloin peruuttelu ei enää onnistukaan oppikirjan mukaan, vaan pitää osata soveltaa paremmin auton geometrisliikeradallisia ominaisuuksia.
Hankaluuksiin ei tarvita jonoa, yksikin jonkin matkan päässä takana ajava saattaa riittää.
Se on vaan niin epänormaalia peruuttaa parkkiin. On hienoa elää tässä hetkessä ja jättää peruuttamiset tulevaisuuteen.
Jos jalkakäytävän reuna ei ole kovin korkea, silloin voi ajaa nokka edellä ruutuun ja antaa nokan nousta alkuvaiheessa jalkakäytävälle. Siitä peruutetaan hieman takaisin pyörät vinossa, jolloin auto on pysäköity.
Ranskassa kauan sitten etsimme Välimeren rannasta pysäköintipaikkaa, jotta pääsisimme uimaan. Kuten kaikki varmaan tietävät, Etelä-Ranska on loma-aikaan erittäin ruuhkainen. Niinpä parkkipaikaa ei löytynyt, vaikka ajoimme monia kymmeniä kilometrejä usean kaupungin läpi. Lopulta vihdoin löytyi tyhjä pysäköintiruutu, johon Saabilla kurvasin. Automerkillä oli väliä tässä tapauksessa, mutta siitä lisää myöhemmin. Kun olimme pysäyttäneet auton ja kaivelimme uimavarusteita kasseistamme, kadulle taaksemme ilmestyi auto ja alkoi soittaa äänimerkkiä. No, minähän menen tällaisista mielenosoituksista paniikkiin. Ajattelin, että parkkiruutuun ei saa (ulkomaalainen auto) pysäköidä, koska se on varattu (paikallisille) tai jotain. Niinpä peruutin nöyrästi pois ja lähdimme ajamaan. Äänimerkin soittaja ajoi tyytyväisenä paikallemme.
Ja koska tuo oli ainoa tyhjä parkkiruutu Espanjan ja Italian... ja onhan siinä Monacokin... välillä, uinti jäi haaveeksi. Tietenkin auton olisi voinut pysäyttää jonnekin kilometrien päähän ja kävellä sieltä rantaan, mutta laiska ihminen ei tee niin. Eikä siellä kilometrien päässäkään kovin paljon tyhjää tilaa ollut.
Mitä väliä automerkillä oli. Ajattelin kertoa, mutta jääköön lukijakysymykseksi.