Operaattoreiden luomistuska
Ennen viestintäverkot olivat kahden kauppa ja tukevasti monopolissa. Tämän päivän yhteiskunta tarvitsee salamannopeat yhteysvälineet. Tiedonkulku on yksi harvoista tuottavuuden nostetta aikaansaavista tekijöistä, ilman lisääntyvää energian ja materian lisäkulutusta. Tiedon samanaikaisuus ja rajattomuus huolehtivat myös kestävästä kehityksestä luoden mahdollisuuksia vähentää päästöjä, luonnon rasitetta ja turhaa ihmis- ja materialiikettä. Operaattorit ovat nyt puhkijuosseet itsensä luomistuskan orsille tietämättöminä missä luuraa liiketoimi.
Operaattoreiden kaksi ongelmaa on tuotekehitys ja myyntivoima. Pikkunokkelasti järjestellään yhtiöitä, tehden samoja virheitä kuin aiemmin vuodesta toiseen. Ostetaan asiakaspalvelukyvyltään onnettomia bitin- ja ajanmyyntiyhtiöitä, joille tärkeimpänä pontimena on ollut asiakaspalvelun ja -tyytyväisyyden kustannuksella tehdä omistajilleen leveämpiä mersuja ja sen myötä leveämpiä autotallin ovia. Myynti on taitolaji, jossa lyhytnäköinen leasing-komponentin ylimyynti ei paranna asiakkaansa omaa kilpailukykyä ja toiminnallisuutta.
Viimeeksi hämeenlinnalaiset ostivat uutta puhtia pääkaupunkiseudulle. Mielenkiintoista oli se, että ostettu yhtiö vaihtoi leirin laidalta toiselle, ja jälleen ostettiin samat liiketoiminumerot, jotka mallikkaasti rahastettiin pari vuotta aiemmin "saman leirin pojilta". Karjalan mänty on paksu ja siihen saa pään lyödä monia kertoja, runko kestää, entä pää? Puuhastelua kutsutaan toimialajärjestelyksi. Operaattorit ovat painineet myyntikyvyn kimpussa vuodesta toiseen ymmärtämättä, että pitää olla myös tuote ja palvelu, joilla on muista poikkeavaa asiakaskiinnostavuutta. Toisekseen pitäisi ymmärtää, kuinka myyntivoimia hallitaan. Nyt aika menee YT-järjestelyihin tai motivaation keksimiseksi kiinteäpalkkaisille myyntivoimille, joiden päähänpinttymänä on yrittää keksiä nokkelasti kaikkea sitä, mitä asiakkaat eivät käytännössä tarvitse.
Yhteiskuntamme on täysin riippuvainen tiedon valtaväylistä, joiden pitäisi ulottua joka savuun ja niemen notkoon. Operaattoreista on tullut ylisuurine organisaatioineen puolustajia verkoilleen ja niiden ikiaikaisista oikeuksista omistaa nämä oleelliset väylät. Valtio omistaa rautatiet, vesiväylät, maantiet ja ilmatilan. Tiedonkulku on liikettä kuten ovat materiaalivirratkin. Tietoverkkojen strategisen ominaisuuden vuoksi niiden ylläpito, kehitys ja omistus tulisi miettiä aivan uudella tavalla päämääränä ymmärrys yhteiskuntamme tiedonkulun todellisista tarpeista. Ruotsissa valtio otti roolin ja seuraukset näkyvät.
Nykyoperaattorit voivat keskittyä operoimaan halajamiaan palveluita innostaen henkilökunnan toteuttamaan asiakkaiden tarvitsemia palveluita, eikä nokkeloimaan yritysjärjestelyissä, joissa kahteen kolmeen kertaan maksetaan samoista YT-prosesseista. Elävän ja viriilisti toimivan asiakkaan näkeminen piristää kummasti ymmärtämään, mitä kentällä tarvitaan. Vuoropuhelua asiakasrajapintaan sisäisten viineripalaverien sijaan. Oli surullista nähdä julkitulleessa nokittelussa asiakkaan ja operaattorin vuoropuhelua, ...joku on mennyt todella pahasti pieleen. Myynnissä hävinnyt osapuoli on entistä aktiivisempi ja asiakaspalvelevampi saadakseen seuraavassa kilpailutuksessa asiakkaansa takaisin.
Ilkka Luoma