Onkos täällä myös Grappan ystäviä?
Grappahan on italailainen versio elämän vedestä. Se perinteisesti tehdään käyttämällä ja tislaamalla viinirypäleiden mäskiä. Kypsytys tapahtuu tynnreissä, joista juoma saa oman makunsa.
Mitä laadukkaamman juoman mäski, sitä laadukkaampi ja kalliimpi grappa.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Et sitten harvinaisempaa (ainakin täällä Suomessa) viinasta löytänyt topiikin aiheeksi.
Noh, ei se mitään. On minulla täällä yksi pullo grappaa, laivalta hankittua. Maissa on surkea valikoima (=1 tuote, "Grappa di Amarone Sartoni"), mutta ei laivoillakaan kovin mahtava. Oma grappani on merkkiä "Sensèa Monovitigno di Chardonnay" (kirkas grappa, mutta laivalla oli valittavana myös kellertäväkin). On se ihan hyvää ja ehdottomasti parempaa kuin mikä on grapan maine täällä. Huono maine johtunee pääasiassa siitä, että grappa valmistetaan viinin valmistuksessa syntyneistä jätteistä eikä viinistä itsestään. Muutoinhan grappa ei kai eroa brandystä. Maku grapalla on siellä jossakin konjakin/brandyn ja kirkkaan viinan välimaastosta, mutta ehkä siellä sitten merkistä riippuen voi olla genevermäisiä tunkkaisia aromeja, jotka sitten tuo huonoa mainetta koko juomatyypille. Itse kuitenkin pidän Sensèasta. Se on hyvää vaihtelua kaikkiin muihin alkoholijuomiin, joita baarikaapista löytyy.
Off-topic rant:
Konjakkeihinhan minä en koske (ellei joku pyyteettömästi moista tarjoa), koska en arvosta nimeä "konjakki". Se on vaan verrattavissa aatelisarvoon, koska konjakki-nimeä saa käyttää vain tietyllä alueella valmistetut brandyt. Koska Cognacin maakunta on rajallisen kokoinen ja siellä tuotetun tisleen hinta moninkertainen, on itsestäänselvää, että maa-ala siellä maksaa tähtitieteellisiä summia, vaikka sillä ei suoranaisesti korvaamatonta vaikutusta olekaan lopputuloksen makuun. Skottiviskeissä ei esimerkiksi aivan tämänlaista aatelisarvoon verrattavaa ilmiötä ole olemassa, koska Skotlanti on suuri ja kyse on enemmän valmistustekniikasta kuin pelkästä tislaamon sijainnista.
Vielä kysyt... Ensimmäistäkään pulloa en (vielä) ole ostanut, mutta ravintolassa olen jo pidempään tilannut kahvi&konjakki-vaiheessa tupla-espresson ja grappan.
Siitä se lähtee, kun useimmissa ravintoloissa, joissa Grappaa on tarjoila, niin se yleensä on hyvälaatuista. Suomi on kyllä Grapan suhteen periferia, vaikka porukkaa ramppaa Italiassa pilvin pimein.
Toisaalta ajattelin, että ne tuhannet Italian kävijät olisivat meikäläisen lailla innostuneet tuostakin jalosta juomasta. Suomi on todellinen periferia Grapan suhteen, mutta joissakin ravintoloissa on jo kohtuullinen valikoima. Yksi parhaista, jota on tullut juotua on Barolosta tislatut, erityisesti vanhennetut (Invecchiato).
Moni suomalainen on joutunut maistamaan noita surkeita massatuotteita, jotka ovat huonompia kuin kerran kirkastettu korpikuusen kyynel ja siksi elämykset jääneet kokematta.
Tällä hetkellä kaapissa on:
- Grappa d'Avola / Fratelli Russo, kirkas, pehmeä
- Grappa Ornelleia / Nannoni, tumma, tosi pehmeä
- Grappa Moscato / Poli, kirkas, hedelmäinen
- Grappa Sensea Chardonnay / Candolini, kirkas
Kesämatkalla on suunnitelmissa taas tuoda usemapikin puolen litran pullo.
Parhaat Grapat ovat hyvinkin verrattavissa Single Malt-viskeihin, vaikka makuelämykset poikkeavat toisistaan.
Nyt on Vikingillä Sensèa Monovitigno di Chardonnay poistomyynnissä hintaan 4,90 eur /pullo (50cl) ja hunajamaustettu grappa alle 10 eur /pullo. Älkää ihmeessä epäröikö, sillä maista ette tätä saa, ja kyllä tämä nyt vodkat voittaa (ja on vodkaa halvempaakin näin paljon alennettuna).
Mutta surullista kuitenkin, että poistomyynnissä... Onneksi oli kuitenkin seuralaisia matkassa, jotka eivät käyttäneet kaikkea ostokiintiötään itse. Nyt minulla on tätä grappaa jo kolme putelia yhteensä.
Kääk, voi rähmä.
Parikymmentä vuotta sitten ostin Italian matkalta grappaa (Montevitigno) lähinnä kauniin korkeakaulaisen pullon takia ja koska hinta oli aika korkea emme sitä heti korkanneet , vaan ostin huoltoasemalta halvinta grappaa mitä löysin , mutta se oli niin kamalaa , ettei sitä pystynyt juomaan kuin vähän ja loput viemäriin.( silloin oli vielä rajoitettu tuliaisviinojen määrä) Lieneekö tästä johtuen , mutta kaunis pullo on edelleen avaamatta , mutta nestepinta on silti vajennut puoleen, ilmeisesti haihtunut korkki- korkin kautta. Alkoholin väärinkäyttöä sekin.Olen kyllä hyvää grappaa juonut mm. Portugalissa, kalastajat tempaisivat aamutuimaan melkoisen mukillisen ennen merelle lähtemistä.
Koska meillä nyt näitä alkoholiviestiketjuja on, ja tämäkin uhkaa unohtua historiaan, niin käsiteltäkööt muutkin rypäleviinat täällä. Siispä terve tuloa: brandy (ja konjakki). Miksikäs siis ei armagnakki, calvados (joka tosin tehdään omenista), kirsikkabrandy (kirschwasser), jne.
Itselläni on seuraavia (rypäle)brandyjä:
Napoleon Colbert X.O. (Ranska)
Torres 10 Gran Reserva (Espanja)
Vecchia Romagna Etichetta Nera. (Italia)
Torres 10 Gran Reserva: ostin tätä Riikan matkalla, ja avattuani pullon, rakastuin siihen. Nyt pullo on tyhjä ja ostin toisen Alkosta. Eiköhän tätä alka kulumaan pullo kuussa. Hyvin namia.
Color: hyvin tumma
Nose: hyvin calvadosmainen, kypsiä omenoita, hieman myös rusinoita, paahteinen
Taste: tuoretta omenaa, rusinoita, paistettua omenaa, mausteita, asteittain avautuva ja lämmin
Finish: lämmin ja mausteinen
Taustaa: Torres 10 on pylvästislauksella valmistettu, solera-järjestelmässä kypsytetty brandy, jota on maustettu... oletettavasti omenalla. Väri on hyvin tumma, mutta väriä voi olla myös peräisin lisätyistä mausteista eikä yksinomaan solera-järjestelmän tynnyreistä. Solera-iätyksessä tisle siirretään tynnyriin yksi ja samalla tynnyriin yksi tehdään tilaa vastaava määrä poistamalla sieltä osa vanhasta tisleestä tynnyriin 2. Tislauserät sekoittuvat toisiinsa. Solera-järjestelmän "vuosileima" eli myytävän tisleen nuorin komponentti on sama kuin aika jonka välein kypsyvää brandyä siirretään tynnyristä toiseen kertaa tynnyreiden lukumäärä järjestelmässä. Koska vain osa brandystä siirretään tynnyristä toiseen, keskimääräinen ikä on paljon vanhempi. Vanhin komponentti lopullisessa pullotteessa on yhtä vanha kuin solera-järjestelmä itse.
Vecchia Romagna Etichetta Nera:
Color: tyypillinen XO-brandy, keskiruskea
Nose: rusinoita ja rypälettä
Taste: aluksi perinteinen brandylle omainen maku, tammen aromia ja avautuvaa mausteisuutta
Finish: mausteinen
Taustaa: Vecchia Romagna käyttää kuparisia tislauspannuja (eli samaa tislausmenetelmää kuin konjakeissa). Iätys tapahtuu tynnyreissä (jotka eivät ole osa solera-järjestelmää). Tisle laitetaan tynnyriin X vuodeksi ja otetaan sieltä pois.
Napoleon Colbert X.O.: ensimmäinen ostamani brandymerkki. Kelvollista, mutta ei erityistä. Alkaa maistumaan puulta.
Jos ostaa X.O. brandyä ja on valmis maksamaan 16,69 eur putelista, ei kannata ruveta pihtaamaan. Pikkusen lisää ja Colbertin sijasta baarikaapissa voi koreilla jotakin erikoisempaa. Vecchia maksaa 2 snt(!) enemmän ja Torreskin maksaa vain 16,92 eur eli hintaero 23 snt. Ranskalainen brandy on hyvin mielikuvituksetonta. Kokeilkaa jotakin aivan muuta. Hennessyn XO:ta (Alkossa 168,00 eur per pullo) kerran maistaneena tiedän jo sanoa, että kallis ei välttämättä ole kovin suuri makuelämys. Rahalla saa lähinnä pehmeämpää - ei aromikkaampaa.
Calvados Bernedos Hors D'Age: (Hors D'Age on ikäluokitus: "liian vanha määritettäväksi")
Color: oranssi
Nose: tuoretta omenaa, terävä - suorastaan pistävä
Taste: omenaa, tuoretta, kehittyy suussa kypsymmäksi
Finish: omenankuoria
Nyt maisteltuna melkein pidän tästä. Pullo on ollut avattuna monen monta vuotta. Aluksi pidin makua yhtä pistävänä kuin hajua. Nyt olisi kuin terä olisi kadoksissa. En tiedä onko calvadoksesta terä haihtunut tai hapettunut vai onko makuaistini vain virittynyt väkevämpiin makuihin viskiharrastuksen myötä. Parempi kokemus kuitenkin nyt. Mutta siitä huolimatta pakko mainita, että calvados on jopa hyvin kauan kypsytettynäkin sellaista tavaraa, että ei sovelly herkkäkielisille. Pehmeäksi sitä ei voi luonnehtia ainakaan.
Specht Kirschwasser: Siinä ja siinä kutsuisinko tätä brandyksikään, koska se on kirkasta eikä taatusti iätetty tynnyrissä. Mutta eipä kaikki grapatkaan.
Nose: kirsikkaa, marjoja
Taste: kirsikkaa, ikään kuin olisi muitakin marjoja, maku paljon tuoksua terävempi, suuta puuduttava
Finish: olematon (ellei puutunutta suuta lasketa)
Lähin maistamani korvike tälle olisi Alahovin Mesimarja Vodka.
Toki Grappaa kuluu, varsinkin hyvää sellaista, mitä se alkon litku ei ole. Nyt tosin on Italiasta tuodut varastot lopussa.
Alkoholi-ketju kun on, niin otan vapauden laittaa vähän viineistäkin;
Jos Etelä-Ranskassa käytte, niin tässä muutama hyvä tuottaja: Domaine tempier Bandolissa
Domaine du Grapillon
dor Gigondasissa<br />Domain viret Saint Mauricessa<br />Chateau mont-redon Chateauneuf du Papessa.<br /><br />Jos yhtään liikutte siellä päin niin ainakin näihin kannattaa tutustua. Saa ainakin puolet halvemmalla HYVÄÄ viiniä kuin Alkosta. Varsinkin tuo Mont-redonin punainen on todella nannaa. Noitten lisäksi kaapista löytyy pari pulloa hyvää Amaronea ja Masia. Jos ostaa sokkona (jota ei EHDOTTOMASTI kannata tehdä) niin pyrkisin olemaan ostamatta Bordeauxn tuotteita, sillä ne ovat yleensä ylihinnoiteltuja laatuunsa nähden, samoin kuin jotkut Pohjois-Italian tuotteet.Jos Etelä-Afrikassa käytte, niin viinitilamatkailu on todella antoisaa. Tilat ovat kuin suoraan satukirjasta. Itse en ole koskaan nähnyt niin upeita maisemia ja pytinkejä kuin siellä lomalla ollessani. Kanonkop (tykinkuula) niminen tila tuottaa todella hyviä viinejä. Toki tuolla Etelä-Afrikassa noita hinta-laatusuhteeltaan loistotiloja riittää pilvinpimein.
Nyt kun tulee taas kesällä lähtö Etelä-Eurooppaan, niin on sellainen ongelma ettei viinejä saa niin paljoa tuotua, kun tuo Maserati tuppaa olemaan niin onnettoman pieni
-3200 GT-
Nyt kun tulee taas kesällä lähtö Etelä-Eurooppaan, niin on sellainen ongelma ettei viinejä saa niin paljoa tuotua, kun tuo Maserati tuppaa olemaan niin onnettoman pieni
Lähtöön kolme viikkoa, joten pian meidänkin Grappa-varasto saa täydennystä, jäljellä on muutama pullonpohja.
Ollaan menossa lentäen ja sitten vuokra-sutolla Piemontessa. Liguriassa jne., joten täytyy etsiä noita Barolo-tuottajien viinitiloja, jos vaikka lähettäisi rahdilla kotiin. Muutenkin rahti saattaa olla parempi vaihtoehto kuin höykytellä laatuviinejä auton kuumassa takakontissa.
Voisin huvikseni katsoa noista kirjoista pari hyvää tuottajaa. Itse olen perehtynyt noihi Barolon-tuottajiin luvattoman huonosti.
Meillä on mm. Vini Italiani sekä Hugh Johnsonin opuksia, muttei lisä koskaan ole pahitteeksi. Meillä Barolo on yksi suosikeista.
Juu, kyllä meiltäkin tuota kirjallisuutta löytyy aika paljon. Jos ranskalaisista viineistä on kiinnostunut, niin Gault Millaun Le Vin on loistava opus. 1500-sivua pelkkää asiaa.
On hyllyyni ilmaantunut Grappa di Amarone della Valpolicella (Sartori). Maku paljon yrttimäisempi ja vähemmän hedelmäinen kuin Sensèa Monotigno de Chardonnay. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Sensèa on parempaa. Onko Alkosta saatava Le Diciotto Lune yhtään parempaa? Ja sitten siellä oli pari kappaletta grappoja tilausvalikoimalistallakin, oletteko kokeilleet niitä?
Suosituksia otetaan vastaan, sillä olen tykästynyt grappaan(kin)... kuten myös mallasviskiin, brandyyn, rommeihin ja yrttilikööreihin. Sen olen saanut erityisesti oppia, että hinnat-alkaen-versio harvoin on edes juomakelpoista: blended skotti, "ei-anejo, ei Blue Agave" tequila. Ei kehuttavaa myös: VS Cognac (brandit), VS & VSOP Cognac ("nimettömät"), halpisrommi, ... Halpisviinas harvoin antaa mitään käsitystä siitä mihin kyseisen lajityypin helmi on kykenevä, kun sille antaa asiantuntemusta, rakkautta ja yli 10 vuotta aikaa kypsyä.
Sensèa on muuten yllättävän pehmeää kirkkaaksi. Onko se kypsytetty ja tämän jälkeen suodatettu kirkkaaksi? Vai mikä on salaisuus sen pehmeydelle? No, ei kai se salaisuus olisikaan, jos tietäisitte...
Oma Grappakokemus alkoi viime syksynä Saksassa, kun tuttu aloitti baarissa sanoilla "Oottako poijjaat ikinä juonu todella pahaa viinaa..."
Tuota samaa mieltä oma isäni on aina ollut, mutta ostinpa silti laivalta Sensèan grappoja, kun niin halvalla tuputtivat, ettei kossuakaan saisi samaan hintaan. Enkä todellakaan kadu sillä nyt paremmin tietoisena olisin maksanut vaikka moninkertaisen hinnan tarvittaessa.
Kyllä grapastakin varmaan on se oma "korpikuusenkyynel"-variantti, joka niin paljon pahaa mainetta levittää. Ja voipa tottumisilmiökin selittää jotakin... jos maistaminen jää yhteen kertaan, kokemus voi olla epämielyttävä. Ei minun tapauksessani kuitenkaan.
En oikeastaan ymmärrä miksi olen niin sinut kaiken lipittämäni kanssa (kunhan sillä on riittävästi ikää peittämään alkoholin oman maun, sillä vodkamaisesta viinaksesta en pidä): viskit, brandyt (konjakit), rommit, grapat... vielä semmoinen pehmeäarominen blue agave tequilaa, vieläpä jotakin kypsytettyä añejo tai extra añejo varianttia. Tavallinen, kypsyttämätön tequila maistuu ikävälle ja pysyy huonosti sisällä.
En ole maistanut iätettyä tequilaa koskaan, mutta kokemukseni muista tisleistä kyllä kertoo, että iättämällä voidaan valmistaa todella hyvää juomaa melkein mistä hyvänsä raaka-aineesta valmistetusta tisleesta, oli se sitten rypäleet, maltaa, sokeriruoko. Miksikäs ei agave siis myös?
Alkon valikoimaa katsellessa totesin, että nyt siellä on Sierra Tequila Reposado (3kk - 1 vuosi). Hassua vaan, että hinta on kutakuinkin sama kuin aiemmin oli Sierra Tequila Goldilla (kypsentämätön, karamellivärjätty). Pois laskuista... huono.
Ehkä Sauza Hornitos (reposado)... Tequilan kypsyttäminen nimittäin on kallista ja näkyy hinnoissa. Sen kypsyttäminen on kallista enkelten osuuden takia eli kuinka paljon alkoholia haihtuu kypsytyksen aikana. Skotlannissa viskiä haihtuu vähän (kylmä ilmasto), brandyä haihtuu enemmän, rommia ja tequilaa haihtuu moninkertaisesti. (Zacapa-rommi iätetään korkealla vuoristossa eli vaikka se on Guatemalasta, enkelten osuus jää vuosittain pieneksi. 23 vuotta, mutta kohtuuhintaista.)
Anteeksi nämä off-topicit. Menee sivuraiteille, mutta ei viitsi kaikille tisleille avata omaa topiikkia.
Huonoista aineista halvalla tekemällä ei voi saada hyvää. Samahan se on kaiken muunkin kanssa.
Grapassakin pitää aina tarkistaa, että rypälelaatu on merkitty ja tällöin pullon koko on harvoin yli 0,5 litraa
Tuli kokeiltua Alkon tilausvalikoimaa ja parin viikon odottelulla sain tuotteet:
- Torres 20
- Benevá Mezcal con Gusano
Eipä ole tarvetta hankkia tequilaa, kun ostin mezcalia. On mezcal tehty kanssa agavesta... valmistusalue eroaa. Ja MATO~. Tequilaan, kun ei saa lain mukaan (huhuista huolimatta) lisätä matoa. Tarkemmin se "mato" on perhosentoukka, joka loisii agave-kasveissa toukkavaiheessa.
Hinta oli 22,80 eur eli saman hintainen kuin hinnat-alkaen Sierra tequila. Itse pidän tästä mezcalista enemmän. Paahteinen ja melkein lihaisa maku... vaikka siellä onkin vain yksi toukka pullon pohjalla.
Torres 20 jää toistaiseksi avaamatta.