Olen lueskellut TM:n ja muidenkin lehtien (mm. Koneviesti) testijuttuja mönkijöistä aikavälillä -06...-09. Tavoitteeni on saada (luotettavaa) taustatietoa pienimuotoiseen metsäkäyttöön ja samalla mökillä tapahtuviin harrasteisiin liittyen sopivista mönkijöistä ja niihin liitettävistä työlaitteista.
Mm. TM näyttää kuittaavan työkäytön muutamalla lakonisella toteamuksella (esim. "Ne soveltuvat hyvin harrasteajoon ja erilaisiin työtehtäviin-...".
Minusta tuon tyyppinen lausuma väheksyy mönkijöitä. lienenkö väärässä? Tavallinen arki mönkijän hyötykäytössä ei käsittääkseni ole pelkkää suossa rypemistä ja kauheaa kaahaamista jängällä tai crossiradalla!
Voitaisiinkohan tällä palstalla keskustella mönkijöiden työkäyttöominaisuuksista? Itselläni ei (vielä
ole mönkijää eikä edes merkittävää ajokokemusta niistä.
Muutama kommentti kahden kesän mönkimisen jälkeen. Mönkijä on Polaris 500 HO 4x4, maastoliikenneversio. Käyttöpaikka on on kakkosasuntona toimiva vanha maatila (ent. kotipaikka).
Minulla on mönkijän lisäksi traktori (Ford 4600). Sen käyttö on vähentynyt melkoisesti, kaikki pienet ajot peräkärryn kanssa ajetaan mönkkärillä. Peräkärrynä minulla on tieliikennekäytöstä poistettu henkilöauton peräkärry.
Lumitöitä en ole mönkijällä tehnyt koska täällä pohjoisessa lunta tulee niin paljon että sen poistamiseen on traktorilinko parempi varsinkin kun lingottavaa tietä on 1,5 km. Samoin riistanhoitoon ja maisemanhoitoon liittyvät maanmuokkaustyöt tehdään edelleen traktorilla.
Polttopuiden kuljetus metsästä pilkontapaikalle sensijaan on siirtynyt täysin mönkkärityöksi. Suurin syy on pienempien ajourien tarve ja maanpinnan vähäisempi rikkoontuminen. Mönkkärillä pääsee myös sellaisiin paikkoihin joinne traktorilla ei ole asiaa (suoalueiden ylitykset, kivikkoiset mäet yms.).
Riistonhoitotöihin liittyvät kuljetukset (nuolukivet, siemenet, omat kulkemiset menvät mönkkärillä, samoin metsätöihin on kätevä ajella mönkkärillä, siinä kulkevat työkalut ja polttoaineet kätevästi.
Hirvenmetsästyksen aikainen käyttö on oma lukunsa, aikaisemmin hirvet haettiin metsästä traktorilla ja se jätti melkoiset jäljet. nykyään kuljetus hoituu mönkijöillä ja vetopulkalla jolloin näkyviä jälkiä vähänkään kovemmalle maalle ei jää lainkaan. Saahan toki pehmeälle suolle isotkin urat aikaan mutta järjen käyttö on näissäkin hommissa ainakin toistaiseksi opa EU:n taholta sallittu.
Taloa remontoitaessa tavaroiden siirtely, puutarhanhoitotöissä työkalujen, mullan, risujen, hakkeen, oksasilppurin yms. siirtelyssä mönkkäri on kätevä. Tosin ruohikolla pitää olla tarkkana käännöksissä koska Polariksessani ei ole tasaupyörästöä taka-akselilla, tiukassa käännöksessä sisempi takapyörä rouhii nurmikkoon melkoiset jäljet. Tosin Fordilla tulee vielä isommat urat...
Kiitokseni jagr:lle. Nyttemmin olen löytänyt netistä aiheeseen liittyviä keskusteluita, joista voi sitten muodostaa käsitystä.
En ole mönkijää vielä hankkinut, ja voi olla, etten hankikaan, vaan teetän metsään ajouria kaivinkoneella, ja ajelen siellä traktorilla. Taitaa tulla paljon halvemmaksikin. Nuo tontin ruohojätteen ja lehtien ajon voi hoitaa ajoleikkurilla ja pienellä peräkärryllä.
Mitä tulee TM:n testeihin mm. mönkijöiden osalta, niin olen sitä mieltä, että testit pitäisi suunnitella ja toteuttaa loppukäyttäjien tarpeista lähtien. Se edellyttää varmastikin loppukäyttäjien tarpeiden selvittämistä.
Esim. vetokoe, jossa mönkijä lastataan niin täyteen, että ei varmasti sudi, on normaalille arki- ja työkäytölle ja myös todennäköisesti vapaa-ajan käytöllekin täysin vieras menettely. Minulle se ei anna vastausta yhteenkään kysymykseen. Onpahan vaan jokin anekdootti.
Sen sijaan mm. melumittaukset ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia. Myös tärinää voisi mitata.
Eli testit erikseen vapaa-ajan käyttöön ja erikseen hyötykäyttöön lähtien "kentän tarpeista".
Terve, Itselläni on ollut TGV 250 takavetoisena tiemallina. Vaihdoin sen reilu vuosi sitten Honda 420 kuutioiseen nelivetomalliin, niin tuo lumen auraus onnistuu ilman ketjuja. Tosin viime talvena piti laittaa ketjut. Niiden avulla laitteen saikin sitten todella syvälle hankeen.
Honda on laadullisesti aivan eri luokkaa kuin TGV. Hondassa ei ole ollut mitään vikoja. Käytän mönkijää puiden hakuun metsästä, erilaisten tavaroiden ja maa-ainesten kuljetukseen tontilla ja talvella lumenauraukseen. Helpottaa ja nopeuttaa hommia ihan hirveesti. No tulee sillä hiukan ajettua kovaakin.
Kokonaishinta 8990+ toimituskulut. Autovero 1625.16.
Tyyliä. voimaa. ylellisyyttä ja laatua.
http://www.masco.fi/kymco-500i-punainen-varustepaketti-p-13856.html
TM:n vertailu Isot maastomönkijät (19/10) loppuarvostelussa kiinnitti huomiota seuraavat kommentit:
Kolmanneksi tulleesta Polariksesta: "Hyvä lopputulos vesittyy sillä, että maastossa Polaris hyökkäilee hätäisen kaasun takia helposti."
Voittaneesta Can-Am'ista: "Liika teho aiheutti hyökkäilyä juuri silloin, kun sitä ei olisi tarvittu."
Ilmeisesti hyökkäilyllä ja hyökkäilyllä on merkittävä ero siinä missä se tapahtuu tai tuleeko se yllätyksenä.
Luin tuota vertailua huolella. Vertailussa on monta hyvää ja hyödyllistä osa-aluetta ajatellen mm. mönkijän hankintaa. Mutta eräs ihmetyttää kun kysymyksessä on tekniikan alan laatulehti: Vetokyvyn testaus. Kuvien perusteella mönkijä kuormataan todelliseen ylikuormaan, joka on varmasti paljon, paljon yli valmistajan salliman kuorman. Perusteluna oli pyörien pitokyvyn lisääminen ja vikuroinnin eliminointi. Ja sitten vedetään ja saadaan tulos, josta vielä annetaan pisteitä.
On sellainen testi, jota ja jonka merkitystä ja arvoa en ymmärrä alkuunkaan. Ei mönkijä vetäessään jotain metsäkärryä tms. ole tuolla tavoin kuormitettu. Ja tuommoisesta torsosta kokeesta saadut tulokset vaikuttavat loppuarvosanaan. Mitähän tuossa testataan? Voimansiirron kestävyyttä ylikuormitus-tilanteessa vai mitä? Tulos on sellainen, että sen perusteella ei synny luotettavaa linkkiä normaaliin arkityöhön ja vetokykyyn.
Tuommoisen testin tilalle TM:n pitäisi miettiä jotain paremmin käytäntöön linkittyvää testiä. Avainsanapari voisi olla "loppukäyttäjän tarpeet".