Kun on kysymyksessa lähitulevaisuudessa suunniteilla olevat ilman kuljettajaa liikkuvat moottoriajoneuvot, ensimmäinen kysymys: kumpi on ensisijainen, liikenteen etiikka vai siihen liittyvä teknologia? Tuntuu siltä että nykyisin mennään ongelmia kohti takapuoli edellä, teknologia ensin. Olen sitä mieltä että ensitöikseen pitäisi pohtia täysautomatisoidun liikenteen suuria eettiisiä kysymyksiä mielellään ajoissa, tehdä niihin yhteiset liikenneturvallisuuden pelisäännöt ja etsiä globaalit ratkaisut/vastauksia kiperiin kysymyksiin esimerkiksi miten täysautomatisoidut ajoneuvot toimii juuri hätätilanteissa ja eteenkin kaupunkiliikenteessä mutta myös muualla liikenteessä. Pitääkö tulevaisuudessa nimetä robottiautoon aina päihteetön ja lainvoimaisella ajo-oikeudella varustettua vastuuhenkilöä joka voisi ajaa moottoriajoneuvoa vika/hätätilanteessa manuaalisesti? Kuka tai ketkä ovat tulevaisuudessa syyllisiä onnettomuustilanteissa, ihminen, moottoriajoneuvojen valmistajat, liikenteen valvontajärjestelmä, kaupunkiliikenteen suunnittelijat vai joku muu tekijä/käyttäjä? Kenen henki on ääritilanteissa arvokkaampi? Voidaanko tekoälyä ja koneita kehittää sellaisiksi että niihin voidaan luottaa 100% missä tahansa tilanteessa ja olosuhteissa? Miten itsestään ajavien moottoriajoneuvojen tietoturvaa saadaan sellaiselle tasolle ettei esimerkiksi varastaminen tai muu rikollinen väärinkäyttö olisi mahdollista tai hyvin haasteellista? Tulisiko kuitenkin virkavallalla esimerkiksi olla oikeus pysäyttää moottoriajoneuvoa vaara ja vikatilanteessa puuttumalla kauko-ohjatusti automatisoidun moottoriajoneuvon hallintalaitteisiin? Miten toteutetaan liikennevalvontaa koskevat lakimuutokset ja oikeuskysymykset? Miten tasa-arvo toteutuu tulevaisuuden liikenteessä ja liikenteen käyttäjien kesken? Tarvitaanko tulevaisuudessa yhteisiä liikennekulttuuriin soveltuvia standardeja myös ehkä standardiratkaisuja erilaisten moottoriajoneuvojen valmistajien kesken? Entä sitten miten suurkaupunkien liikennesuunnittelua kehitetään tulevaisuudessa? Mikä on tulevaisuuden suhde yksityisautoilun, jalankulun, pyöräilyn, ammattiliikenteen, yleisten massaliikenteen, lentoliikenteen ja vesiliikenteen välillä? Miten voidaan vai voidaanko ylipäänsä tulevaisuudessa hallita kaikenlaisia liikenteen seassa liikuvia ihmisten ja laitteiden sekamelskaa joka on parhaimmillaankin sekasortoinen sillisalaatti ja pahimmillaan täydellinen liikennekaaos eteenkin suuremmissa kaupungeissa? Miten rajoitetaan esimerkiksi suurkaupunkien ruuhkaliikenettä tarpeen vaatiessa tulevaisuudessa ja mitkä muut liikenteen rajoitukset voisivat olla tarpeellisia? Maapallon ylikansoittuminen on myös ongelma pohdittavaksi tulevaisuuden liikenteen kannalta, eteenkin kehittyvissä maissa mutta myös kehittyneet maat kohtaavat pitkälti samoja ongelmia. Miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa liikenteen toimivuuteen lähivuosina?
Tulisikö liikenteen automatiikka kehityksen edetä siirtymäaikojen kera ja miten toimitaan silloin näinä aikoina? Kuinka pitkä siirtymäajan pitäisi olla kestoltaan?
Entä haluammeko olla niin riippuvaisia teknologiasta ja yhä enemmän riippuvaisia kaikissa olosuhteissa toimivasta sähköenergiasta kun niin paljon puhutaan nykyään liikenteen sähköistämisestä kaikissa medioissa? Riittääkö eettisesti tuotettua ja ympäristön kannalta kestävää sähköenergiaa kaikkeen tällaiseen teknologiaan? Onhan toki teknologia monessa mielessä jo olemassa automaattiseen moottoriajoneuvoliikenteeseen mutta mielestäni pitää pohtia myös monia tulevaisuuden liikenteeseen liityviä isoja periaatteellisia, turvallisuus, ympäristö ja eettisiä kysymyksiä kansainvälisesti, puolueettomasti ja mahdollisimman monista näkökulmista. Näitä kysymyksiä pitäisi meistä jokainen liikenteen käyttäjä miettiä kukin tahollaan koska nämä asiat koskee kaikkia lähitulevaisuuden liikenteen käyttäjiä. Tulisi myös pohtia tarkkaan yksilön omaa vastuuta ja eteenkin oman vastuun mahdollisista muutoksista tulevaisuutta ajatellen liikenne käyttäytymistä koskevissa kysymyksissä jotta tulevaisuus liikenteessä olisi turvallisempi kaikkien liikenteen käyttäjien kannalta. Sen jälkeen voidaan mielestäni kehittää siihen soveltuvaa lainsäädäntöä, kehittää toimivaa yksilön moraalista vastuuta, ympäristö ajattelua/toimintatapoja, eettisiä arvoja/valintoja ymmärtävää tekoälyä, tarkoituksenmukaista liikenneteknologiaa, kestävän kehityksen infrastruktuuria ja ynnä muuta tarvittavaa esimerkiksi tietoturvallisuutta edistäviä asioita näiden eettisten ratkaisujen/vastauksien pohjalle.
Tässä TM toimitukseenkin vinkkiä että olen lukijana sitä mieltä tekisitte laajempaa juttua tästä kyseistä erittäin kiinnostavasta ja ajankohtaisesta aiheesta.
Nimimerkki: "Onko eettisestä näkökulmasta huoleni tulevaisuuden liikenteestä aiheellinen, siihen liittyvistä moni-ulotteisista ristiriidoista ja onko teknologia ainoa ratkaisu lukuisiin ongelmiin?"
Asia on jo hoidossa. Lisää erilaisia toimikuntia perustetaan, kun tarvetta ilmenee.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79868/10-2017 Liikenteen automaation ja robotiikan kehittamistoimenpiteiden tiekartta 2017-2019.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tämän päiväinen ajelu lumipyryssä toi kyllä taas realismia tähän autonomisen autoilun tulevaisuuden visiointiin.
Ensin ilmoittaa adaptiivinen vskionopruddäädin, että putosin pois pelistä, koska keula on täynnä lunta. Heti perään antautuu kaistavahti. Automaattinen valon vaihto pitkiltä lyhyille ja takaisin ei ilmoita mitään, se vain lakkaa toimivasta oikein. Ja kun perille pääsee, huomaa että pysäköintitutkien päälle on kertynyt lunta ja jäätä - ne huutavat molemmissa päissä heti, kun kytkee peruutusvaihteen vaikkei lähietäisyydellä olisi mitään estettä.
Erilaisia avustavia järjestelmiä varmasti tulee lisää, ja autonomiaakin, mutta aika kauan vielä kestää, ennen kuin humalaismies Turussa voi turvallisin mielin asettua ilman kuljettajaa ajavan taksin takapenkille ja todeta, että Raisioon, kiitos.
Toistaiseksi ei Helsingin metrokaan kulje ilman kuljettajaa.
Tomppa 70 esittää massivisen nipun kysymyksiä, joita olen itsekin miettinyt. Kun hyväksyn lähtökohdan, että automaatio autoissa lisääntyy ja autonomiaa lähestytään vaiheittain, joutuu väkisin pohtimaan, miten se oikeasti vaiheistuu. Aiheesta toivoisin artikkelia Tekniikan Maailmaan.
Toistaiseksi selkeimmän arvion löysin CAR - tutkimuslaitoksen ( Center for Automotive Research) sivustoilta. Aiheesta on lyhyehkö uutinen TM 07-2018 sivu 17. Alla linkki tutkimuslaitoksen tuotokseen.
http://www.cargroup.org/wp-content/uploads/2018/01/Technology_Roadmap_Combined_23JAN18.pdf
Toivottavasti kukaan ei kuvittele ihmistä kakkoskuskiksi, koska useimmista ei siihen ole. Ihminen on huono katsomaan sivusta tekemättä mitään. Luen myös itseni tähän ryhmään.
Lakitekstiä en osaa arvioida, mutta auton lähtiessä lapasista oletan robotin jatkavan prosessiorientoitunutta toimintaansa? Jos se on ajanut itsensä liian lujaa väistettävien esteiden keskelle, oletan jarrutuksen jatkuvan niin pitkälle kuin tilaa riittää johonkin vapaaseen suuntaan ja sitten kolahtaa? Tekoäly tosin lisää arvaamattomuutta, kun samanlaiset mutta eri ympäristöissä oppineet tai eri opetusdatakirjaston downloadanneet autot käyttäytyvät eri tavoin.
Ero ihmiskuljettajaan on siinä, että robo ei selittele jälkeenpäin, että "ei sille mitään voinut, se vasn meni, vaikka en ajanut ylinopeutta", vaan jakaa huonon kokemuksensa saman tien muiden tiedoksi.