Nortonin Faetherbed raami slimline ja wildline on ollut yleinen rakentelun kohde kestävän rakenteensa vuoksi. Väittaisin että vieläkin tänäpäivänä se on maailman paras moottoripyörän runko. 1944 rungon loi McCandlesin veljekset Irlannista alunpein Trumpan koneelle ja ajoivat sillä sitten kilpaa. Nortonin tehdas osti raamin veljeksiltä korvaten sillä vanhentuneen "Garden Gate-rungon" . Reunoldsin 531 kromimolybreenista valmistettuun runkoon asetettiin Nortonin oma, kuuluisaksi tullut "Roadholder" teleskooppi etupää, 350 ja 500 kuutioiset yksisylinteriset kiĺpamoottorit. Testiajan ajettua pyörällä rinkiä, tuumasi rungosta: "kuin höyhenpatjalla ajaisi". Radalta raami tuli tuotantopyöriin ja edelleen asiakaskunta myös innostui asentamaan runkoon erilaisia moottorivaihtoehtoja, joista järeimmät olivat V8 moottoreita.
On sulla Tuomas aina kiire jonnekin. Kohta saat muuttaa nimimerkin siihen Roadrunneriksi! Minä en taitaisi edes kokeeksi uskaltaa istahtaa Dodge Viperin koneen päälle, johon eteen ja taakse on sijoitettu pyörät. Se on 8 l ja 500 hv. Onhan jenkeissä noita trikejä (3-pyöräisiä) jossa V8:t. En tiedä, menee ainakin minun mielestä jollain tapaa ohi. Pyöräily on muuta. Mitä en ymmärrä Suomen moottoripyöräostajia on, että miksi ei osteta muuta kuin iänikuisia japseja tai Harrikoita. Triumphilla on tyylikäs pyörä, ja varmaan monella muulla merkillä. Pyöräily on myös fiilistä. Kun katsoo miten porukka istuu selkä kippurassa caferacerin päällä, uskoisi ranteiden ja selän väsyvän kättelyssä. Voin olla väärässä, muttei se mukavalta asennolta näytä. Harrikassa sentään on leppoisampi asento.
Yksi pyörä, joka kaverini kokeilun mukaan tekee sen mitä lupaa on Triupmph Classic Rocket III, iskutilavuus 2294cc (kolme 765cc mukia!) teho 145hv, suoritusarvot: 0-50 km/h 1 sek, 0-100 km/h 2,8s ek, 0-160 km/h 7,2 sek, 200 nm / 2500 rpm josta 90 % jo 1800 kieroksella !!!
Saa ajaa tiellä, ei tarvitse olla kumarassa, eikä ole pöllömmän näköinen. 26000 euroa ja Tuomaskin ehtii kiireissään perille.
...Mitä en ymmärrä Suomen moottoripyöräostajia on, että miksi ei osteta muuta kuin iänikuisia japseja tai Harrikoita. Triumphilla on tyylikäs pyörä, ja varmaan monella muulla merkillä. Pyöräily on myös fiilistä. Kun katsoo miten porukka istuu selkä kippurassa caferacerin päällä, uskoisi ranteiden ja selän väsyvän kättelyssä. Voin olla väärässä, muttei se mukavalta asennolta näytä. Harrikassa sentään on leppoisampi asento.
Miksi autoista Toyotaa myydän enemmän kuin Alfaa tai Seatia?
Triumph ei ole ollut Suomessa kovin montaa vuotta, kaikki jaappanilaiset ovat. Ei vahvaa historiaa tässä maassa vaikka merkki on ollut olemassa iät ja ajat. Mallisto on laajempi, jälleenmyyjät ja huoltopalvelut löytyvät helpommin jne. Ja onhan se niinkin, että japanilaiset vimpaimissa hinta-laatu-suhde on parempi tässä engelsmannissa.
Kieltämättä Triumphissa (niinkuin Ducatissa jne.) on enemmän luonnetta kuin japanilaisissa mutta...
Itse ajan jaappanilaisella (Honda Africa Twin), kun se sopii käyttööni kuin nenä päähän, Triumphilla ei edes olisi ollut sellaista peliä, joka minua kiinnostaisi.
[jalkkis muokkasi tätä viestiä 30.06.2004 klo 11:17]
Yksi pyörä, joka kaverini kokeilun mukaan tekee sen mitä lupaa on Triupmph Classic Rocket III, iskutilavuus 2294cc (kolme 765cc mukia!) teho 145hv, suoritusarvot: 0-50 km/h 1 sek, 0-100 km/h 2,8s ek, 0-160 km/h 7,2 sek, 200 nm / 2500 rpm josta 90 % jo 1800 kieroksella !!!
Saa ajaa tiellä, ei tarvitse olla kumarassa, eikä ole pöllömmän näköinen. 26000 euroa ja Tuomaskin ehtii kiireissään perille.
Noh, onhan tuohon laitettu kuutioita mutta tehoa ei ole juuri mitään (kuutioihin verrattuna), vääntöä toki löytyy. Suoritusarvot ovat mielestäni lähes surkeat mutta kyllähän tuolla kerkeää...
Jos tehoista puhutaan, niin kaverini rakentaa Suzukin GSXR 750:stä turboversiota ja tarkoitus olisi, että koneesta otetaan "vain" n. 230 hv. Eiköhän tuo hakkaa suorityskyvyssä Triumphin (edellyttäen, että turbo ei ole on/off-tyyppinen, niinkuin edellisessä versiossa...), väännössä tietty varmaan hävitään. Mutta mitä tuollaisilla tehoilla tekee? Ei mitään.
Oma afrikkaendurossani on tehoa päätähuimaavat 50 hv. Huiput 170 km/h:n luokkaa ja 0-100 km/h ottaa aikaa n. 6 sek. Noillakin arvoilla tappaa itsensä ja helposti. Eikä tarvitse olla kumarassa.
[jalkkis muokkasi tätä viestiä 30.06.2004 klo 11:29]
"Pyöräily on myös fiilistä. Kun katsoo miten porukka istuu selkä kippurassa caferacerin päällä, uskoisi ranteiden ja selän väsyvän kättelyssä. Voin olla väärässä, muttei se mukavalta asennolta näytä".
Varsinkin jos käy Italiassa asti kääntymässä, pitänee paikkansa että ranteet ja selkä väsyy ja kaks mukisella britillä vielä munakki kun sen verran tutajaa . Nykyiset pyörät eivät edes ole "Cafe Racereita", alkuperäiset ovat aitoja Rocers pyöriä 1950 ja -60 luvulla itse rakenneltuja, useinmiten Nortonin Featherbed raamiin eri valmistajan moottorilla koottuna esim. "Norvin" Vincentin koneella," Triton Trumpan koneella" jne.
Cafen kokoamiseen osina käytettiin: Borranin alumiinivanteita, myöm. Agrontin, Nortonin Faetherbed runko terästettynä vaikka 5 litran foorttin koneella, Roadholder keula Fontanan nelinokkaisilla jarruilla, AMC:n laatikko, Alumiininen Manx-tyylinen tankki ja öjysäiliö, Manxin satula, Cliponit, John Tiklen jarru ja vaihdepolkimet ja Maguran kahvat. Ai niin tärkein oli unohtua, paappa-Tunturista valokatkaisin. Muut rimpulat on turhaa koreilua ja pyörän ei ole tarkoitus muistuttaa "joulukuusta".
1960 luvulla myös brittiläinen moottoripyörä teollisuus kiinnostui muotivirtauksesta ja mm. Royal Enfield, Velocette, BSA jne. ja erityisesti pienemmistä ja mielenkiintoisimmat valmistajat olivat Paul Dunstal, joka osti Nortonin kilpatallin ja rakenteli pajassaan kahvila kilpureita 600 ja 650 SS koneen ympärille. Mita kuuluisuuksia oli ja on edelleenkin Tresda, Rikman jne.
"Triumph ei ole ollut Suomessa kovin montaa vuotta, kaikki jaappanilaiset ovat. Ei vahvaa historiaa tässä maassa vaikka merkki on ollut olemassa iät ja ajat. Mallisto on laajempi, jälleenmyyjät ja huoltopalvelut löytyvät helpommin jne. Ja onhan se niinkin, että japanilaiset vimpaimissa hinta-laatu-suhde on parempi tässä engelsmannissa".
Triumph oli vielä 1960 ja 70-luvullakin Suomen yleisimpiä moottoripyörä merkkejä. Vasta "Hornan tuutin" tultua markkinoille kaatui myös Triumph ja myös muut maineikkaat brittimerkit sen myötä. Trumppa oli vielä 1968 maailman suurin moottoripyörien valmistaja ja trumppamies Edward Tunerin japanilaisvaara varoituksista huolimatta, tehtään johto ei ottanut varoituksia vakavasti. 1969 Trumppa oli valmis selvitystilaan!
Saudesista tuotiin Scandinavian Paficin toimesta yli kaksikymmentä hiekkaan hautautunutta Trumppaa 1980 luvun alussa: Ohessa on linkki ja kuva "pikku-Erkin" Hyde Trumpasta Hurricane ja 900 cm Morgonvarusteilla varustettuna. Pyörän erittäin taidokkaan maalauksen on tehnyt "Nopankylässä" Ducatimestari Markku Saari ja pyörien pinnauksen edesmennyt Tapio Takala Ylihärmästä. Markku Saaresta sen verran, että hänelle riitti telineeseen asetettu Black and Becker jolla hän sorvasi moottoripyörän osia vaikka kattilan kannesta!
"Oma afrikkaendurossani on tehoa päätähuimaavat 50 hv. Huiput 170 km/h:n luokkaa ja 0-100 km/h ottaa aikaa n. 6 sek. Noillakin arvoilla tappaa itsensä ja helposti. Eikä tarvitse olla kumarassa".
Nortonissani oli aikoinaan 49 heppaa, sillä se kulki 200 km nopeutta, kiihtyvyydessä pärjäsi jopa 900 cm Kawasakille. Ei ne tehot, vaan se vääntö ja pieni ilmanvastus .
Tärkeintä on kuitenkin se ajamisen fiilis, ei nopeus!
Taitaapa olla enempi näyttelypyörä,
http://www.allpar.com/cars/concepts/tomahawk.html
...vaikka löytyy näemmä sille jotain historiallistakin pohjaa.
http://www.allpar.com/history/plymouth/motorcycle.html
Nortonin Faetherbed raami slimline ja wildline on ollut yleinen rakentelun kohde kestävän rakenteensa vuoksi. Väittaisin että vieläkin tänäpäivänä se on maailman paras moottoripyörän runko. 1944 rungon loi McCandlesin veljekset Irlannista alunpein Trumpan koneelle ja ajoivat sillä sitten kilpaa. Nortonin tehdas osti raamin veljeksiltä korvaten sillä vanhentuneen "Garden Gate-rungon" . Reunoldsin 531 kromimolybreenista valmistettuun runkoon asetettiin Nortonin oma, kuuluisaksi tullut "Roadholder" teleskooppi etupää, 350 ja 500 kuutioiset yksisylinteriset kiĺpamoottorit. Testiajan ajettua pyörällä rinkiä, tuumasi rungosta: "kuin höyhenpatjalla ajaisi". Radalta raami tuli tuotantopyöriin ja edelleen asiakaskunta myös innostui asentamaan runkoon erilaisia moottorivaihtoehtoja, joista järeimmät olivat V8 moottoreita.
http://www.oldbritts.com/13_067201.html
Rakenna oma kahvilakilpuri: http://www.unityequipe.com/html/products.html
Rakenna oma kahvilakilpuri, kuvakalleria joissa "Rocers" pyöriä eri koneilla Featherbed raamissa: http://www.unityequipe.com/html/gallery.html
Dodge on turha ilmeisesti koska se ei kulje kait lähelläkään luvattuja ei yleisillä teillä ja ilmeisesti vieläkin pelkkä näyttelypyörä...
On sulla Tuomas aina kiire jonnekin.
Kohta saat muuttaa nimimerkin siihen Roadrunneriksi!
Minä en taitaisi edes kokeeksi uskaltaa istahtaa Dodge Viperin koneen päälle, johon eteen ja taakse on sijoitettu pyörät. Se on 8 l ja 500 hv.
Onhan jenkeissä noita trikejä (3-pyöräisiä) jossa V8:t. En tiedä, menee ainakin minun mielestä jollain tapaa ohi. Pyöräily on muuta.
Mitä en ymmärrä Suomen moottoripyöräostajia on, että miksi ei osteta muuta kuin iänikuisia japseja tai Harrikoita. Triumphilla on tyylikäs pyörä, ja varmaan monella muulla merkillä. Pyöräily on myös fiilistä. Kun katsoo miten porukka istuu selkä kippurassa caferacerin päällä, uskoisi ranteiden ja selän väsyvän kättelyssä. Voin olla väärässä, muttei se mukavalta asennolta näytä.
Harrikassa sentään on leppoisampi asento.
Yksi pyörä, joka kaverini kokeilun mukaan tekee sen mitä lupaa on Triupmph Classic Rocket III, iskutilavuus 2294cc (kolme 765cc mukia!) teho 145hv, suoritusarvot: 0-50 km/h 1 sek, 0-100 km/h 2,8s ek, 0-160 km/h 7,2 sek, 200 nm / 2500 rpm josta 90 % jo 1800 kieroksella !!!
Saa ajaa tiellä, ei tarvitse olla kumarassa, eikä ole pöllömmän näköinen. 26000 euroa ja Tuomaskin ehtii kiireissään perille.
[url]http://www.moto-seinajoki.fi/images/rocket3mustakoko.jpeg
Harrikassa sentään on leppoisampi asento.
Miksi autoista Toyotaa myydän enemmän kuin Alfaa tai Seatia?
Triumph ei ole ollut Suomessa kovin montaa vuotta, kaikki jaappanilaiset ovat. Ei vahvaa historiaa tässä maassa vaikka merkki on ollut olemassa iät ja ajat. Mallisto on laajempi, jälleenmyyjät ja huoltopalvelut löytyvät helpommin jne. Ja onhan se niinkin, että japanilaiset vimpaimissa hinta-laatu-suhde on parempi tässä engelsmannissa.
Kieltämättä Triumphissa (niinkuin Ducatissa jne.) on enemmän luonnetta kuin japanilaisissa mutta...
Itse ajan jaappanilaisella (Honda Africa Twin), kun se sopii käyttööni kuin nenä päähän, Triumphilla ei edes olisi ollut sellaista peliä, joka minua kiinnostaisi.
Yksi pyörä, joka kaverini kokeilun mukaan tekee sen mitä lupaa on Triupmph Classic Rocket III, iskutilavuus 2294cc (kolme 765cc mukia!) teho 145hv, suoritusarvot: 0-50 km/h 1 sek, 0-100 km/h 2,8s ek, 0-160 km/h 7,2 sek, 200 nm / 2500 rpm josta 90 % jo 1800 kieroksella !!!
Saa ajaa tiellä, ei tarvitse olla kumarassa, eikä ole pöllömmän näköinen. 26000 euroa ja Tuomaskin ehtii kiireissään perille.
[url]http://www.moto-seinajoki.fi/images/rocket3mustakoko.jpeg
Noh, onhan tuohon laitettu kuutioita mutta tehoa ei ole juuri mitään (kuutioihin verrattuna), vääntöä toki löytyy. Suoritusarvot ovat mielestäni lähes surkeat mutta kyllähän tuolla kerkeää...
Jos tehoista puhutaan, niin kaverini rakentaa Suzukin GSXR 750:stä turboversiota ja tarkoitus olisi, että koneesta otetaan "vain" n. 230 hv. Eiköhän tuo hakkaa suorityskyvyssä Triumphin (edellyttäen, että turbo ei ole on/off-tyyppinen, niinkuin edellisessä versiossa...), väännössä tietty varmaan hävitään. Mutta mitä tuollaisilla tehoilla tekee? Ei mitään.
Oma afrikkaendurossani on tehoa päätähuimaavat 50 hv. Huiput 170 km/h:n luokkaa ja 0-100 km/h ottaa aikaa n. 6 sek. Noillakin arvoilla tappaa itsensä ja helposti. Eikä tarvitse olla kumarassa.
"Pyöräily on myös fiilistä. Kun katsoo miten porukka istuu selkä kippurassa caferacerin päällä, uskoisi ranteiden ja selän väsyvän kättelyssä. Voin olla väärässä, muttei se mukavalta asennolta näytä".
Varsinkin jos käy Italiassa asti kääntymässä, pitänee paikkansa että ranteet ja selkä väsyy ja kaks mukisella britillä vielä munakki kun sen verran tutajaa . Nykyiset pyörät eivät edes ole "Cafe Racereita", alkuperäiset ovat aitoja Rocers pyöriä 1950 ja -60 luvulla itse rakenneltuja, useinmiten Nortonin Featherbed raamiin eri valmistajan moottorilla koottuna esim. "Norvin" Vincentin koneella," Triton Trumpan koneella" jne.
Cafen kokoamiseen osina käytettiin: Borranin alumiinivanteita, myöm. Agrontin, Nortonin Faetherbed runko terästettynä vaikka 5 litran foorttin koneella, Roadholder keula Fontanan nelinokkaisilla jarruilla, AMC:n laatikko, Alumiininen Manx-tyylinen tankki ja öjysäiliö, Manxin satula, Cliponit, John Tiklen jarru ja vaihdepolkimet ja Maguran kahvat. Ai niin tärkein oli unohtua, paappa-Tunturista valokatkaisin. Muut rimpulat on turhaa koreilua ja pyörän ei ole tarkoitus muistuttaa "joulukuusta".
1960 luvulla myös brittiläinen moottoripyörä teollisuus kiinnostui muotivirtauksesta ja mm. Royal Enfield, Velocette, BSA jne. ja erityisesti pienemmistä ja mielenkiintoisimmat valmistajat olivat Paul Dunstal, joka osti Nortonin kilpatallin ja rakenteli pajassaan kahvila kilpureita 600 ja 650 SS koneen ympärille. Mita kuuluisuuksia oli ja on edelleenkin Tresda, Rikman jne.
http://www.ace-cafe-london.com/f2_2.htm
Kuuluisin Rocers kahvila oli ja on edelleen:
http://www.ace-cafe-london.com/
59 club
http://www.ace-cafe-london.com/f5_4.htm
http://www.caferace.com/cafepix.html
"Triumph ei ole ollut Suomessa kovin montaa vuotta, kaikki jaappanilaiset ovat. Ei vahvaa historiaa tässä maassa vaikka merkki on ollut olemassa iät ja ajat. Mallisto on laajempi, jälleenmyyjät ja huoltopalvelut löytyvät helpommin jne. Ja onhan se niinkin, että japanilaiset vimpaimissa hinta-laatu-suhde on parempi tässä engelsmannissa".
Triumph oli vielä 1960 ja 70-luvullakin Suomen yleisimpiä moottoripyörä merkkejä. Vasta "Hornan tuutin" tultua markkinoille kaatui myös Triumph ja myös muut maineikkaat brittimerkit sen myötä. Trumppa oli vielä 1968 maailman suurin moottoripyörien valmistaja ja trumppamies Edward Tunerin japanilaisvaara varoituksista huolimatta, tehtään johto ei ottanut varoituksia vakavasti. 1969 Trumppa oli valmis selvitystilaan!
Saudesista tuotiin Scandinavian Paficin toimesta yli kaksikymmentä hiekkaan hautautunutta Trumppaa 1980 luvun alussa: Ohessa on linkki ja kuva "pikku-Erkin" Hyde Trumpasta Hurricane ja 900 cm Morgonvarusteilla varustettuna. Pyörän erittäin taidokkaan maalauksen on tehnyt "Nopankylässä" Ducatimestari Markku Saari ja pyörien pinnauksen edesmennyt Tapio Takala Ylihärmästä. Markku Saaresta sen verran, että hänelle riitti telineeseen asetettu Black and Becker jolla hän sorvasi moottoripyörän osia vaikka kattilan kannesta!
"Oma afrikkaendurossani on tehoa päätähuimaavat 50 hv. Huiput 170 km/h:n luokkaa ja 0-100 km/h ottaa aikaa n. 6 sek. Noillakin arvoilla tappaa itsensä ja helposti. Eikä tarvitse olla kumarassa".
Nortonissani oli aikoinaan 49 heppaa, sillä se kulki 200 km nopeutta, kiihtyvyydessä pärjäsi jopa 900 cm Kawasakille. Ei ne tehot, vaan se vääntö ja pieni ilmanvastus .
Tärkeintä on kuitenkin se ajamisen fiilis, ei nopeus!
Hops, linkki "pikku-Erkin" Hyde Trumppan unohtui.
http://www.routamc.org/gallery/Brittiralli%202002/1032718820:%20Nicely%20customized%20Hurricane.html
Kymco on halpa ja hyvä. Sillä hakemaan fiilistä, tosin kai aika pienet koneet...