Kyllä niitä Unoja ja 205 ei voi mennä kehumaan. Tuonaikaisia Toyotia on vieläkin - vaikka suurin osa on laivattu Afrikkaan takseiksi. Unoissa oli aivan tolkuttomasti sähkövikoja, rikkonaisia öljykelloja ja se jos mikä ruostui - Toyotissa ei ollut ruostetta nimeksikään Fiiuihin verraten. Pahin Unon tyyppivika oli ruostuva etupalkki ja käytännössä moni teknisesti pelaava Uno meni paaliin jo alle 10v tuon kalliin palkin ruostuttua. Et myöskään varmasti ole voinut löytää Unoa, joka ei olisi vuotanut öljyä jostain tiivisteestä. 205 sen sijaan kesti ruostetta, mutta onnettomat vetoakselit ja heiveröinen vaihteisto yhdistettynä sähkövikoihin ja siihen Pösön surullisen kuuluisaan taka-akseliin, jossa laakerit väsähtää ja pyörät alkaa mennä lintalleen. Taka-akselin uusiminen oli vääjäämättä edessä yleensä ennen 200tkm ajoa. Koneessa oli huohottimen jäätymisriski talvella ja kesällä taas kone kävi helposti "lämpimäksi" polttamalla kansipahvin. Onneksi GTI oli parempi malli ja ilokseni näin sellaisen lauantaina liikenteessä vielä.
Kumpaisestakin merkistä on itsellä kokemuksia... Uno tuli ihan omistettuakin aikanaan.
Ts. kohtuullisen roskaa nuo eteläeuroopan autot olivat 80-luvulla ja osa on vieläkin - toki monien laadussa on edistystä tapahtunut.
Aygo/C1/107 autoista sanottakoon, että tekniikka on pitkälti Toyotan toimivaa ja siitä kaiketi tuo kestävyys kumpuaa. Mutta liekkö siihen sen verran ranskalaiset saaneet sotkeuduttua, sillä näin yhden Aygon jossa oli perinteinen ranskalainen maadoitus takavaloissa...(näkyy yhä uusissakin ranskiksissa silloin tällöin). Eli vilkku päälle niin jarruvalojen vilkkuminen ja muiden valojen konsertto on valmis. Toivottavasti oli poikkeus tuo... noitahan ei ikinä näe kunnon Toyotissa
Juurikin loistava esimerkki kirjoittelusta, jossa kaveri ei tiedä mitään Peugeot 205:sta, voipi vaikka olla että kirjoittaja syntynyt vuoden 1983 jälkeen, mutta on ilmeisesti kuullut juurikin kaverin kaverilta oikein muhevia juttuja, on meinaan sen verran aivan huuhaata, olen kolmekymmentä vuotta työskennellyt tuonkin merkin kanssa, ja voin sanoa ettei kaikkea tartte uskoa.
Ai niin missäs kaikki saman ikäiset Starletit (E7#-koriset) nykyään on?
Starletit oli liki kaikki ralliautoina nykyään (vm.78-84). Niitä uudempia etuvetoisia joita varmaan muutama sata kpl Suomeen rekisteröitiin vm.85-86 näyttää osittain olevan vielä liikenteessäkin. Vaikea sanoa kun niitä ei juuri myyty, koska Corolla FX oli lähes samanhintainen. Ei ole kauaa kun sellaisen näin tuolla tienpäällä. Sen sijaan Starletteja vm.96-99 näkyy aikaslailla usein vielä esim. pizzaläheteillä, vaikka sekään ei mikään myyntimenestys ollut Suomessa
30v Pösön kanssa.... onnea ja menestystä siitä - kaiketi mitali pitäisi antaa.
Noh minä olen liian laiska noita käyttöautoja rassaamaan. Polttoainetta vaan tankkiin ja nautiskelen luotettavasta ja laadukkaasta matkanteosta (pari kertaa olen autovalinnassa erehtynyt ja sen kautta oppirahat maksanut - ja tuo Fiat ei ollut edes pahimmasta päästä.
Kyllähän ne 205:set ovat surkeimpia autoja mitä ikinä on valmistettu. Alfa Romeo 156 taitaa kyllä yrittää periä sitä titteliä Peugeotilta. Rellun Kangoo ja Laguna, 2. sukupolvi ainakin ovat kelvottomia tekeleitä.
90-luvun alkupuolella omistin -88 BMW 520i:n ja hyvällä ystävälläni oli samanikäinen katiska, 205:nen. Tielle jäätiin Pösöllä vaihteisto-ongelmien takia, pjg tietää kyllä syyn miksi. Tiedän itseasiassa kolme henkilöä jotka jäivät tielle saman vaivan takia. Laturi petti, jarruputket mätäni, etulaakerit piti vaihtaa joka vuosi, pjg tietää miksi. Ja alle 100 tkm ajettu katiska. Tästä muuten avattiin moottori 150 tkm ajettuna. BMW:lle ei samaan aikaan tehty kun normaaleja huoltoja, yksilö on edelleen sukulaisellani yli 600 tkm ajettuna, ilman koneremonttia.
Valitettavasti BMW ei ole nykyään sama huoleton laatuauto mitä se oli vielä E34 korimallin aikaan, siksi nykyään laatuautot pitää ostaa nousevan auringon maasta.
Mersuja ei viedä Afrikkaan koska muuten leijonat syövät kun tulee kävelymatka eteen savannilla.
Se on kaikki niin suhteellista. Käytettyä autoa tarvitsee korjata ja huonosti pidetty sellainen vaatii paljon laittoa.
Meidän perheessä oli tuollainen Uno 55, joka uutena hankittiin. Sitä pidettiin viitisen vuotta ja kilometrejä tuli reipaasti yli sadan tonnin. Heti oston jälkeen auto sai Dinitrol-käsittelyn ja kaikki huollot tehtiin ajallaan. Auto tarjosi suhtellisen huolettomia ja halpoja kilometrejä. Ainoat "viat" olivat pieni öljyn kulutus ja kontaktiviat takavalojen kanssa.
Itse koen että nimitykset: vikapesä, ritsa, onneton romu, ovat aavistuksen liioiteltuja. Toisaalta niinpä se oli tuo A Tapion lista pikku-pösön vioistakin. Siinä oli lueteltu kaikki "Esson baarissa" kuullut pösöihin liityvät viat, vielä vähän Toyota-miehen asenteella höystettynä.
Sen verran pitänee oikoa, että kaikissa autoissa on yksilöitä - hyviä ja huonoja. Ongelma onkin se, että tuo suhde vaihtelee suuresti merkeittäin... ja sillä hyvällä pidolla on paljon merkitystä - etenkin jos se on alkanut jo uutena.
Minulla oli Uno Fire pari vuotta. Askeettinen perusauto, jossa ei teoriassa ollut mitään särkyvää. Se oli käytetty eikä järin hyvällä hoidolla ollut ennen omistustani. Sisältä auto oli hyvinkin siisti (tosin nitivät ja korin kolinat kuuluivat kuvaan), mutta väri oli punainen auringon polttama ja yritin sitä vahata, mutta eipä se enää siitä kirkastunut. Ruostetta oli etupalkissa, helmoissa ja ovien alalaidoissa, vaikka autolla ei ollut ajettu kuin hiukan yli 100tkm. Kone kävi hienosti jos ei antanut öljynpainevalon ja öljyvuotojen haitata menoa. Bensatankki ruostui puhki omistusaikana. Pyyhkijät lakkoilivat välillä ja monet katkaisimet olivat heppoisia käyttää. Pyöränpultit oli kuin muovailuvahaa ts. niitä sai uusia, jotta ei kierteet menisi navasta. Vaihteensiirto ei ollut hyvä noissa uutenakaan, mutta tuossa vehkeessä se oli vielä kulunut, joten sitä ei voi kehua. Kytkin alkoi olemaan ehtoopuolella (tosin aiempi omistaja saattoi sitä luistattaa?). Kostealla säällä auto nyki ja sammuili. Mutta positiivista autossa oli se, että käyntiin lähti pakkasillakin ja todentotta Fiat ei jättänyt kertaakaan kävelymieheksi. Ei todellakaan niin huono kuin muutama muu omistamani auto (esim. Escort mk3) - mutta silti kaukana esim. siitä laadusta joka oli paria vuotta tuoreemmassa Corolla FX:ssä jolla maltoin ajaa pitkälti yli 200tkm.
A Tapio:
Juurikin loistava esimerkki kirjoittelusta, jossa kaveri ei tiedä mitään Peugeot 205:sta, voipi vaikka olla että kirjoittaja syntynyt vuoden 1983 jälkeen, mutta on ilmeisesti kuullut juurikin kaverin kaverilta oikein muhevia juttuja, on meinaan sen verran aivan huuhaata, olen kolmekymmentä vuotta työskennellyt tuonkin merkin kanssa, ja voin sanoa ettei kaikkea tartte uskoa.
Ai niin missäs kaikki saman ikäiset Starletit (E7#-koriset) nykyään on?
Starletit oli liki kaikki ralliautoina nykyään (vm.78-84). Niitä uudempia etuvetoisia joita varmaan muutama sata kpl Suomeen rekisteröitiin vm.85-86 näyttää osittain olevan vielä liikenteessäkin. Vaikea sanoa kun niitä ei juuri myyty, koska Corolla FX oli lähes samanhintainen. Ei ole kauaa kun sellaisen näin tuolla tienpäällä. Sen sijaan Starletteja vm.96-99 näkyy aikaslailla usein vielä esim. pizzaläheteillä, vaikka sekään ei mikään myyntimenestys ollut Suomessa
- kaiketi mitali pitäisi antaa.
.
30v Pösön kanssa.... onnea ja menestystä siitä
Noh minä olen liian laiska noita käyttöautoja rassaamaan. Polttoainetta vaan tankkiin ja nautiskelen luotettavasta ja laadukkaasta matkanteosta (pari kertaa olen autovalinnassa erehtynyt ja sen kautta oppirahat maksanut - ja tuo Fiat ei ollut edes pahimmasta päästä
Kyllähän ne 205:set ovat surkeimpia autoja mitä ikinä on valmistettu. Alfa Romeo 156 taitaa kyllä yrittää periä sitä titteliä Peugeotilta. Rellun Kangoo ja Laguna, 2. sukupolvi ainakin ovat kelvottomia tekeleitä.
90-luvun alkupuolella omistin -88 BMW 520i:n ja hyvällä ystävälläni oli samanikäinen katiska, 205:nen. Tielle jäätiin Pösöllä vaihteisto-ongelmien takia, pjg tietää kyllä syyn miksi. Tiedän itseasiassa kolme henkilöä jotka jäivät tielle saman vaivan takia. Laturi petti, jarruputket mätäni, etulaakerit piti vaihtaa joka vuosi, pjg tietää miksi. Ja alle 100 tkm ajettu katiska. Tästä muuten avattiin moottori 150 tkm ajettuna. BMW:lle ei samaan aikaan tehty kun normaaleja huoltoja, yksilö on edelleen sukulaisellani yli 600 tkm ajettuna, ilman koneremonttia.
Valitettavasti BMW ei ole nykyään sama huoleton laatuauto mitä se oli vielä E34 korimallin aikaan, siksi nykyään laatuautot pitää ostaa nousevan auringon maasta.
Mersuja ei viedä Afrikkaan koska muuten leijonat syövät kun tulee kävelymatka eteen savannilla.
Se on kaikki niin suhteellista. Käytettyä autoa tarvitsee korjata ja huonosti pidetty sellainen vaatii paljon laittoa.
Meidän perheessä oli tuollainen Uno 55, joka uutena hankittiin. Sitä pidettiin viitisen vuotta ja kilometrejä tuli reipaasti yli sadan tonnin. Heti oston jälkeen auto sai Dinitrol-käsittelyn ja kaikki huollot tehtiin ajallaan. Auto tarjosi suhtellisen huolettomia ja halpoja kilometrejä. Ainoat "viat" olivat pieni öljyn kulutus ja kontaktiviat takavalojen kanssa.
Itse koen että nimitykset: vikapesä, ritsa, onneton romu, ovat aavistuksen liioiteltuja. Toisaalta niinpä se oli tuo A Tapion lista pikku-pösön vioistakin. Siinä oli lueteltu kaikki "Esson baarissa" kuullut pösöihin liityvät viat, vielä vähän Toyota-miehen asenteella höystettynä.
Sen verran pitänee oikoa, että kaikissa autoissa on yksilöitä - hyviä ja huonoja. Ongelma onkin se, että tuo suhde vaihtelee suuresti merkeittäin... ja sillä hyvällä pidolla on paljon merkitystä - etenkin jos se on alkanut jo uutena.
Minulla oli Uno Fire pari vuotta. Askeettinen perusauto, jossa ei teoriassa ollut mitään särkyvää. Se oli käytetty eikä järin hyvällä hoidolla ollut ennen omistustani. Sisältä auto oli hyvinkin siisti (tosin nitivät ja korin kolinat kuuluivat kuvaan), mutta väri oli punainen auringon polttama ja yritin sitä vahata, mutta eipä se enää siitä kirkastunut. Ruostetta oli etupalkissa, helmoissa ja ovien alalaidoissa, vaikka autolla ei ollut ajettu kuin hiukan yli 100tkm. Kone kävi hienosti jos ei antanut öljynpainevalon ja öljyvuotojen haitata menoa. Bensatankki ruostui puhki omistusaikana. Pyyhkijät lakkoilivat välillä ja monet katkaisimet olivat heppoisia käyttää. Pyöränpultit oli kuin muovailuvahaa ts. niitä sai uusia, jotta ei kierteet menisi navasta. Vaihteensiirto ei ollut hyvä noissa uutenakaan, mutta tuossa vehkeessä se oli vielä kulunut, joten sitä ei voi kehua. Kytkin alkoi olemaan ehtoopuolella (tosin aiempi omistaja saattoi sitä luistattaa?). Kostealla säällä auto nyki ja sammuili. Mutta positiivista autossa oli se, että käyntiin lähti pakkasillakin ja todentotta Fiat ei jättänyt kertaakaan kävelymieheksi. Ei todellakaan niin huono kuin muutama muu omistamani auto (esim. Escort mk3) - mutta silti kaukana esim. siitä laadusta joka oli paria vuotta tuoreemmassa Corolla FX:ssä jolla maltoin ajaa pitkälti yli 200tkm.