Kerron tositarinan siitä, mitä autokorjaamolla voi sattua, kun kaikki natsaa kohdalleen eli huono tuuri ja vielä huonompi asiakaspalvelu sekoittuvat sopivasti.
Jouduin viimeviikon lopulla työmatkoilla risteilemään Suomea laidasta laitaan. Ajelin torstaina pohjoisesta nelisen sataa kilometriä Ouluun, josta tarkoitus oli lentää Helsinkiin ja palata sinne lauantai-iltana ja jatkaa taas matkaa autolla eteenpäin. Vähää ennen Oulua Volkkari alkoi kuitenkin piiputtamaan, joten soitin paikalliselle merkkikorjaamolle. Sain sieltä ystävälliset ajo-ohjeet, jätin auton korjattavaksi ja jatkoin taksilla lentokentälle.
Perjantaina sain luvatun soiton autokorjaamolta ja kuulin autoni olevan ajokunnossa. Koska olin tulossa takaisin Ouluun vasta kahdeksan-yhdeksän aikoihin lauantai-iltana, sovimme korjaamon kanssa, että he jättävät autoni pihaan ja piilottavat avaimet määrättyyn paikkaan auton alustaan. Kaikki näytti tässä vaiheessa menevän paremmin kuin olin aluksi osannut toivoakaan.
Vaikeudet iskivät kuitenkin heti lauantaina saavuttuani taksilla autokorjaamolle. Autoni odotti pihalla, mutta avaimia en löytänytkään sovitusta paikasta. Konttailin varttitunnin autoni ympärillä ja tutkin käsikopelolta kaikki vastaavat piilopaikat auton eri puolilta, samoin kuin muutaman muun lähettyvillä olleen samanmallisen auton. Ei tulosta ja olinkin jo melko varma, etteivät avaimet ole, ainakaan enää, piilotettuna yhtään mihinkään.
Seuraavaksi soitin numeropalveluun, jonka ystävällinen naisihminen suostui soittamaan läpi kyseisen autoliikkeen työntekijöiden kännykkänumeroita, kunnes löytyi yksi, joka ei ollut jostain syystä suljettuna. Vastaaja sattui olemaan ko. liikkeen automyyjä, ja kuvasin hänelle tilanteen pyytäen apua. Vastaus oli perin tyly: Sain kuulla, ettei hän voisi avaimiksi muuttua, ja olisi parempi hakea auto liikkeen aukioloaikana. Samoin hän kielsi tuntevansa yhtään korjaamopuolen työntekijää, johon voisi ottaa yhteyttä. Kysyessäni lopuksi, mitä minun hänen mielestään kannattaisi kyseisessä tilanteessa tehdä, vastaus oli: Eipä tule oikeastaan yhtään mitään mieleen. Oli lauantai-ilta ja kello yli 21, kaveri vaikutti kyllä ihan selvältä, mutta täysin yhteistyöhaluttomalta. Siinä sitten seisoin teollisuusalueella tuntemattoman kaupungin ulkopuolella ja satojen kilometrien päässä kotoani, autoni vieressä, mutta ilman avaimia. Kännykästäni oli virta lopussa, ja parhaan juhlapukuni polvet ja hihansuut olivat kyynärpäitä myöten ravassa. Sanomattakin lienee selvää, että mieleni oli silloin melko synkkä ja manasin kyseisen autoliikkeen alimpaan mahdolliseen helvettiin. Vapaaehtoisesti on kyseisen firman kanssa ole enää koskaan missään tekemisissä! Samoin työnantajani autohankintoja pyrin vastedes kääntämään johonkin muuhun suuntaan.
Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun: Olin juuri arpomassa suuntaa, johon lähtisin matkalaukkuineni kävelemään, kun autoliikkeen pihaan pyörähti yövartija. Selvitin hänelle ongelmani, ja silloin alkoi tapahtua: Hetkessä olimme sisällä korjaamon töiden vastaanotossa, jonka tiskillä aivan päällimmäisenä olivat autoni avaimet.
Jos autosi oli kunnossakin olisi kaikki melkein hyvin.
Vaadi nyt kuitenkin kiinni saamasi myyjän päätä vadille tai ainakin passitusta pikaisesti käytöskurssille .
Toiseksi pitää korjaamon korvata vaatteittesi puhdistus,vähintään.
aika ikävä homma. eiköhän kohta joku tollo kirjoita jotain puolustusta tuolle töpeksineelle henkilökunnalle, tuskin maltan odottaa...
Täällä eräs "tollo" toteaa että tyhmästä päästä kärsii joskus koko ruumis tai ainakin selkä voi kipeytyä kontatessa. Itse olen ainakin oppinut pitämään työmatkoilla vara-avaimet mukana. Autoliikkeessähän asiakas tuntee itsensä kuninkaaksi, mutta ei henkilökunnaltakaan ihan mitä vain voi vaatia. Toivottavasti vartija muisti tarkistaa henkilöllisyytesi ennen avainten luovutusta.
No henkilökunnalta voi vaatia tässä tapauksessa "mitä vaan", eli sitä , että pidetään se mikä on luvattu. Riippumatta siitä onko lupauksen antaja huolto- vai myyntipuolella. Ainakin aiheutuu se, että saadaan negatiivista julkisuutta ja saadaan erittäin tyytymätön asiakas.
2 t 37 min
Korjaamohenkilökunta tietysti töpeksi kun ei ohjeistanut avaimien luovutusta sopimallasi tavalla, joten voit kyllä vaatia korjaamopäälliköltä tai liikkeen toimitusjohtajalta hyvitystä. Mutta eipä se automyyjäkään avaimiksi pystynyt muuttumaan jos kerran muut numerot oli jo soitettu läpi ja hän ei tiennyt muita. Tietysti ystävällinen asenne pitäisi säilyttää vaikka asiakas soittelisikin lauantai-illalla klo 21 jälkeen
Kyllä minusta jos on myyntityössä, pitää vähän joustaa jos on oman liikeen töppäys. Eli kengät jalkaan ja antamaan avaimia. Ellei syystä tai toisesta onnistu eli ei ole liikkeen avaimia tai on ehtinyt lentää kanarialle lomamatkalle, sen voisi kertoa asiakkaalle.
Kah, missä automerkissä ja -mallissa avaimien sisäänlukitseminen on noin helppoa? Toki silloin kun kuljettaja ei sitä halua se tapahtuu itsestään, mutta entäpä jos kuljettaja oikeasti haluaa? En ole toistaiseksi koettanut temppua tehdä, mutta kyllä v******isi jos se onnistuisi.
Tässä esimerkkitapauksessa auton pulaan jättämä autoilija ei olisi välttämättä ilostunut siitä - aina turvallisesta - vara-avaimesta varsinkaan jos se olisi jäänyt toistaiseksi Pörpön autoliikkeen naulaan kiikkumaan lukuisten i*******ien ihmeteltäväksi.
Kyllä ne avaimet sieltä autoliikkeen naulasta saa myöhemminkin, vaikka postissa. Kiva kuitenkin päästä autoon sisään. Ihan vastaava tilanne on sattunut itsellekin. Oppirahat on maksettu.
Kerran on vara-avaimet pelastanut kun alkuperäiset katos ulkomailla!
Aina pitemmällä reissulla pidän vara-avaimet mukana!
Maanantaini kanssa olen jos ei karvaasti niin ainakin happamasti joutunut opettelemaan ettei koskaan saa poistua autosta ilman avaimia, tai on jätettävä ovi auki niin että se myös varmasti pysyy auki.Elekroniikka kun saa aina silloin tällöin päähänsä napata ovet lukkoon.Sama vaiva oli edellisessäkin Maanantaissa ja myös aikoinaan Primerassa.Vara-avain on vaimolla aina ja matkoilla myös minulla on vara-avain.