[b]Ferrari F430[/b]

Täyskaasukiihdytys: mutka taittaa oikeaan. Jarrutus. Hanaa, ja jarrutus tiukkenevaan oikeaan mutkaan - mutta ei liian aikaisin. Läpi vasemman mutkan, kaasu pohjaan, ja rohkeasti sillan yli pimeään: 90 asteen mutka oikealle, ja taas urut auki.

Iltalehti kävi koeajamassa Ferrarin testiradan, Fioranon, Maranellon kupeessa. Autoksi haluttiin Michael Schumacherin työkalu, mutta jouduimme tyytymään Ferrarin uuteen katutykkiin F430. Silläkin kerkiää, vaikka Michaelin rataennätyksestä jäätiin reilut puoli minuuttia.

Tanssivan orin taikaa

Harva automerkki sytyttää yhtä voimakkaasti kuin Maranellon korskea orhi. Ferrariin liittyy niin monta legendaa ja sellainen lataus tunnetta, että F430:n ratin taakse istuminen on autoihmiselle samanlainen kokemus kuin Paavin puheille pääsy katolilaisessa maailmassa. Kaikkivoipa on läsnä molemmissa tapauksissa.

360 Modenan korvaava F430 on Ferrarin uusin ase urheiluautojen testosteronin täyteisillä markkinoilla. Kyseessä on Ferrarin edullisin malli, monelle se ratkaiseva ensiaskel tiellä, jolta ei ole paluuta. Kuume on syttynyt, eikä parannuskeinoa ole keksitty. Kilpailevia tauteja on tosin tarjolla: näistä tohtori mainitsee Lamborghini Gallardon ja Porsche 911 Turbon.

Kuume alkaa ensisilmäyksestä. F430 on kompaktin oloinen. Pituutta on isomman perheauton verran ja leveyttä hieman enemmän. F430 ei ole tila-auto, joten kori on matala. Autoon pitää siis pudottautua sisään. Ohjaamoon pääsy ei vaadi kuitenkaan ketteryyttä vaan sujuu herrasmiesmäisen helposti. Ja matalasta korista on se hyöty, että takamus hipoo asfalttia, mikä takaa ajossa läheisen tunnelman tiehen.

Kokoisekseen autoksi F430 on kevyt. Paino on kertynyt tiukan alumiinisen dieetin jälkeen vajaa 1500 kiloa. Kun tähän yhdistetään kuskin takana pauhaavan V8-moottorin 490 hevosvoimaa, päästään varsin kunnioitettavaan kuivapaino-teholukemaan 1 hevosvoima 2,8 kiloa kohden. Myös moottorin litrateholuku on komea: 114 oria per 1000 cm3.

Laulaa kuin Anastacia

Kun kuski on ihastellut aikansa ylellistä ohjaamoa, sormi käväisee nopeasti punaisella start-napillla. F430:n sydän herää eloon. Korkeaoktaaninen virtaa, ja kuskin pulssi kiihtyy. Moottori kuulostaa juuri oikealta. Alakierroksilla soundi on vakuuttava, ja kierrosmittarin neulan nostattaminen saa aikaan niskavillojen nousemisen pystyyn. Laulussa on samaa alkukantaista voimaa kuin Anastacian karheassa äänessä.

Meille annetussa autossa on automatisoitu F1-vaihteisto. Yhä useampi valitsee tämän vaihtoehdon perinteisen käsivalintaisen vaihteiston sijaan. Se on ymmärrettävää. Robotisoitu vaihteisto toimii arkitilanteissa hienosti, mikä nostaa matkustusmukavuutta. Kuka jaksaa vaihtaa jatkuvasti itse? Mukavuudesta puheen ollen - F430 on yllättävän sivistynyt. Jämäkästä rakenteesta huolimatta, F430 ei ole mikään kivireki. Jousitus nielee tien epätasaisuudet mukavasti. Kun tähän yhdistetään oiva ajoasento mukavassa nahkaisessa kuppi-istuimessa, F430:lla on helppo kuvitella ajavansa viihtyisästi pidempikin matka.

Tällä kertaa matkamme ei ole kuitenkaan pitkä. Emme aja edes täyttä kisamatkaa, ainoastaan neljä nopeaa kierrosta Fioranossa.

Missä palaa?

Punaiseen toppaliiviin pukeutunut mies näyttää vihreää valoa. Luistonesto toimii ajatuksen lailla. Vaikka kaasu on heti ensisekunneista asti pohjassa, kulku suuntautuu suoraan eteenpäin. Takapyörille välittyvät hevosvoimat ovat hyvin kurissa, kiitos sähköisen tasauspyörästön lukon. Tämä E-Diff-järjestelmä on Ferrarin vastaisku nelivetoisille autoille (=Lamborghini).

Kuskin selkä on kiinni penkissä. Fysiikan lait pitävät siitä huolen. Auton automatiikasta johtuen F430:n räjähtävä kiihtyvyys on meidänkin saavutettavissa. Satasen nopeus rikkoutuu tasan neljässä sekunnissa. Kuski ei ehdi edes tajuta mitä tapahtuu: maisema vain vilistää silmissä.

Fioranon ensimmäinen mutka pakottaa siirtämään jalan jarrulle. Ensipainallus on liiankin kova, vauhti hidastuu liikaa. Mutka oikealle taittuu silti mallikkaasti. Jalka takaisin kaasulle: ja jälleen meno suuntautuu eteenpäin. Moottorin vahva vääntö osoittaa nyt voimansa. E-Diff tarjoaa uskomattoman pidon. Perän saa toki nautinnollisesti irti, mutta hallitusti ja vain hetkellisesti. Tämä kaikki on hallittavissa E-Diff-valikosta. Kuskin käytössä on viisi asentoa. Ensimmäinen on lumisiin ja toinen sateisiin olosuhteisiin tarkoitettu. Kolmas asetus (Sport) takaa jo urheilullisen ajosuorituksen, kun neljäs asetus (Race) soveltuu todellakin vain radalle. Viimeinen vaihtoehto on sitten ajonhallinnan kytkeminen kokonaan pois.

E-Diff-järjestelmä on suoran kehityksen tulos Ferrarin F1-autojen vastaavista järjestelmistä. Systeemi toimii kuin unelma. Ajonhallinnan lisäksi eri asetukset vaikuttavat myös jousituksen jämäkkyyteen, F1-vaihteiston toimintanopeuteen ja luistonestoon.

Viimeinen mutka ja varikolle

Takaisin F430:n rattiin. Seuraava mutka on oikealle ja tiukkeneva. Oikea ajolinja on kaikki kaikessa, koska seuraava mutka kaartaa heti perään vasemmalle. Ulostulonopeus mutkasta on ratkaiseva, seuraava suora on lyhyt.

Jarrutamme tiukkaan oikeaan taas liikaa. Kaasu pohjassa pieni mäki ylös, ja radan ylittävän sillan läpi sokeana eteenpäin. Hups. Tiukka 90-asteen mutka oikealle meinaa yllättää. Onneksi jarrut ovat erinomaiset. Kiihdytys alamäkeen nostaa nopeuden pitkälti yli suomalaisen moottoritienopeuden, joten sitä seuraava neulansilmä vaatii keskittymistä. Jarrutus, ja mutkasta ulos tultaessa E-Diff näyttää jälleen kerran loisteliaisuutensa.

Ensin täyskaasukiihdytys, ja sitten kevennys salakavalaan vasemmalle taittuvaan mutkaan, joka kaartaa heti perään takaisin oikealle. Tämä on ehkäpä sillan jälkeisen tiukan mutkan jälkeen radan haastavin osuus. Loivempi neulansilmä sujuu leikiten, ja olemme takaisin pääsuoralla, josta lähdimme liikkeelle. Mittarinopeus nousee kahteensataan.

Seuraavalla kierroksella jarrutukset sujuvat paremmin ja ajolinjat löytyvät helpommin. Neljännen kierroksen jälkeen olemme valmiita haastamaan Schumacherin. Siihen ei valitettavasti/onneksi tarjoudu mahdollisuutta.

Kurvaamme hymyillen varikolle.

F430 on Ferrariksi uskomattoman helppo käskettävä. Älykäs ajonhallinta ja automatisoitu vaihteisto pitävät huolen siitä, että kuski voi keskittyä olennaiseen eli näyttämään hyvältä ratin takana.

TEKSTI JA KUVAT
VESA ESKOLA