Kaikkia töpeksimisiä tässä ala luettelemaan, mutta yksi esimerkki:
Moottoritiellä eräs auto ajeli lauantaina kaikessa rauhassa perässäni kymmeniä kilometrejä, molemmat kaiketi tehtiin matkaa vakionopeudensäätimen kanssa. Kyllästyikö sitten kenties peesaamaan, siirtyi ulommalle kaistalle ja nosti nopeutta himpun verran, juuri sen verran, että jäin pussiin edelläajavan hitaamman auton taakse ja jouduin vapauttamaan vakkarin pois päältä. Päästyään ohi minusta ja edelläni ajaneesta autosta (muuta liikennettä sillä hetkellä ei tainnut ollakaan), laittoi kylmän rauhallisesti vikun oikealle ja poistui rampista ylös.
No big deal, mutta miksi piti tehdä ensin ohitus ja erkaantua sitten moottoritieltä?
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Ei tuosta kannata hikeentyä. Se on muotia. Niin hullulta kuin se saattaakin kuulostaa - todellakin. En ikinä aiempina vuosina ole tuota ilmiötä kohdannut, mutta nyt tänä vuonna se on tullut esiin. Tuommoista on minunkin ympärilläni tehty vaikka kuinka. Mielenkiintoista on nyt, kun talvi tulee, että mitenkä viimetippaan ne pystyvät jättämään sen. Periaatteessa se on melko k*usipäistä puuhastelua, mutta kuten tälläkin palstalla on jo tuhannesti sanottu, niin muiden tekemisiin ei juurikaan voi vaikuttaa, joten pitänee edelleenkin keskittyä ihan vaan omaan olemiseen.
Jep. Havainnut saman. Yritetyn katsekontaktin puuttuessa arvelisin, että on ollut muuta mielessä. Ei tuota voi järkiperusteilla selventää,
Joo, mielessä on ollut se että tarvii periaatteessa päästä ohi!
Vähästäpä menee joillain herneet nenään!!! Otetaan esimerkiksi tilanne joskus omalta kohdaltani, ajan vakionopeudensäätimellä moottoritiellä jonkun perässä kilometrikaupalla (kuitenkin kokoajan hieman saavuttaen). Täytyy tehdä päätös hiljetääkö vai ohittaako, päätös ohittaa (hyvää tilaa, koska kyseessä moottoritie). Minuutti päätöksen teosta muksu takapenkillä sanoo, iskä, mua pissattaa, pakko kääntyä seuraavasta liittymästä (koska kysessä tyttö, eikä pulloon tarpeiden tekeminen onnistu). Itsekkin ajattelee siinä vaiheessa, pitipä ohittaa turhaan, mutta joskus vain yksinkertaisesti tulee ennalta arvaamattomia tilanteita ja tilanteeseen nähden vääriä ratkaisuja. En silti koe kiusaavani ketään/potevani liikennesilmän puutetta, korkeintaan ennustajan taitoni ovat huonot. Ilosta ja turvallista liikennettä kaikille!!!!
Joo tuo selitys saattaa pitääkin paikkansa ehkä kerran sadasta . Valtaosa "turhista" ohituksista on uskoakseni paikkakuntalaisia, usein nuorempia, koska sitten kohta ohituksen jälkeen tai joskus melkein kesken ohituksen käännytään pois päätieltä.Kiireisiä ruokatuntilaisia ,ehkä?
Ja jos ajat ulkomaista autoa tai vedät vaunua olet monessa paikassa suorastaan pakollinen ohituskohde.
Joskus 60-luvulla ajoin melko usein Jyväskylän läpi moottoripyörällä,enkä muista kertaakaan etteivätkö kaikki kylän pärinäpojat lähteneet Jawoillaan perääni joko uteliaisuuttaan mutta kai enempi näyttämään "ulkomaanelävälle".Vaikka hukkaan se meni,jos kylän ainoissa valoissa oli punainen, niin jäivät useimmiten jo kiihdytyksessä ja vähintään nopeudessa vähän kylän ulkopuolella.
Sellaisista tavoista kai on jo "kasvettu" ulos Suomessa??
Itämeren toisella puolen ja etelämmässä sitä usein tapaa vieläkin.
Vasemmalta kaistalta poistumisrampille -suoritukset ovat niin arkisia, ettei niihin enää jaksa paljon kiinnittää huomiota. Sen sijaan mieleeni jäi parin viikon takainen esimerkki siitä, miten turvallisuutta parantamaan tehtyjen sääntöjen täydellinen väärinymmärrys ja toisten sääntöjen osaamattomuus johtaa tarpeettomiin vaaratilanteisiin. Näin se meni:
-vaaleanvihreä Polo ohittaa minut muutama kilometri ennen Järvenpään eteläistä liittymää (jäi mieleen värinsä ansiosta)
-liittymän lähestyessä alkaa tyypillinen jonojen pakkautuminen molemmilla kaistoilla
-äkkiä vasemmalla kaistalla tappituntumalla edennyt jono jarruttaa voimakkaasti
-pientä hetkeä myöhemmin oikean kaistan jono jarruttaa voimakkaasti
-alussa mainittu Polo hidastaa vauhtiaan pientareella kuljettajalla kännykkä korvalla
Onhan toki mahdollista, että kyseessä oli tekninen vika, mutta pahaa pelkään, että Polon kuljettaja kuvitteli vain hoitavansa saapuneen puhelun mahdollisimman turvallisesti ja/tai sääntöjen mukaan, kun ei sitä handsfreetäkään ollut.
Porvoon moottoritie-Lahden moottoritie, eilen klo 21. Nainen, punainen Mondeo farmari. Porvoon ramppi yhdistyy kolmanneksi kaistaksi Lahden tiehen. Mondeon nopeus 60 km/h ja välittömästi keskikaistalle, jolla nopeus ei ainakaan noussut.
Samalla reissulla, Kouvolaan menevä leveäkaistatie, alinopeutta ja keskiviivaa nuollen. Toinen autoilija veti ohittajan eteen keskiviivan viereen. Ohittaessa sai pelätä vetääkö ohitettava kylkeen.
Hieno idea tuo leveäkaistatie, kuten Lahden moottoritien kuusikaistaisuus (kolme per suunta). Kumpikaan idea ei toimi Suomessa.
Niilonpojan alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, ettei kumpaakaan. Idols-ohjelmaa katsellessa tuli mieleen, että nähtävästi on paljon ihmisiä, joilla on heikentynyt kyky peilata itseään muiden silmin. Moni idols-kandidaatti näyttää aidosti yllättyvän kun kuulee olevansa laulutaidoton, miksi liikenne olisi eri asia.
Moni varmaan luulee autoilunsa sujuvan ihan mallikkaasti vaikka se todellisuudessa voi olla ylivarovaista tai ylisujuvaa, vaikka hän suunnitelisi tekonsa sekunnin eteenpäin tai vaikka hän ajaisi oman, parannetun tieliikennelain perusteella.
Kulttuurimme rohkaisee itsenäiseen ajatteluun, joka nähtävästi sekoitetaan itsekkääseen ajatteluun. Monella maailma kutistuu oman rakkaan ensiluokkaisesti sidotun navan ympärille ja unohdetaan, että jokaisessa ympärillä olevassa kulkupelissä on vähintään yksi samanlainen. Ei tajuta, että tämä toinen näkee saman asia aivan eri valossa, hänelläkin esim. saattaa olla käytössä oma versionsa tieliikennelaista.
Nämä molemmat lain versiot saattavat olla parempia kuin valtion julkaisema, mutta sekään ei pelasta tilannetta, koska paljon sääntöjen hyvyyttä tärkeämpää on sääntöjen samanlaisuus. Kuoron suoritusta ei pelasta hyvät laulajat, jos he laulavat eri laulua.
Sana liikennesilmä ymmärretään kyvyksi tajuta liikennettä, mutta siihen pitäisi sisällyttää myös kyky tajuta liikenteen muita osapuolia. Nythän sillä tarkoitetaan kykyä sujuvasti syöksähdellä taviksien seassa heihin kuitenkaan osumatta. Tajuamisella tarkoitan muiden motiivien tajuamista enkä pelkkää tekojen ennakointikykyä, koska jos tietää toisen töpeksivän huomaamattaan eikä kiusallaan, on paljon helpompi suhteuttaa omat reaktionsa tilanteeseen sopiviksi.
Joskus minulle on käynyt niin, että lähestyessäni moottoritien risteystä, josta olen poistumassa, on edelläni ollut hidas ajoneuvo ja olen ajetellut, että turha tässä on enää ohitella. Sitten tämä hidastelija onkin kääntynyt samaan suuntaan ja olen joutunut ajamaan kilometritolkulla sen perässä tiellä, jolla ei ole ollut ohitusmahdollisuuksia.
Tästä syystä nykyään ohitan aina tilaisuuden tullen hitaamman ajoneuvon vaikka olisinkin poistumassa seuraavassa risteyksessä. Tämän ohituksen ei pitäisi millään tavoin haitata ohitettavaa. Jos sellaisesta saa pysyviä henkisiä vammoja niin olisi syytä pysytellä poissa liikenteestä.
Oliskoos hyvää liikennesilmää esim että tietää mihin on menossa ainakin noin pääpiirteittäin ja osaa sen mukaan valita oikean kaistan ehkä jo muutamaa sataa metriä tai korttelia etukäteen.
Samoin se että on selvillä muistakin tienkäyttäjistä lähellään ettei sitten tule kaistaa vaihdettua juuri toisen nenän eteen.Ja muistakaa nyt sitten vilkuttaa!!
Jos luit alkuperäisen kirjoitukseni, siinä sanottiin, että olimme ajaneet peräkkäin samaa vauhtia jo useita kymmeniä kilometrejä. Jos ohittamistarve tuli vasta 500m ennen ramppia, niin puusilmäisyydestä on kysymys. Ja muutenkin ajattelutapasi on vähän itsekäs, minä ensin ja sitten vasta muut.
Hieman erikoinen tulkinta "liikennesilmästä". Mutta haitanneeko tuo mittää.
Enimmäkseen olen tajunnut sen kuten muutkin lähipiirissäni, että se tarkoittaa liikenteen kokonaisuudentajua eli lyhyesti, että ihan jokaiseen väliin mihin nokan voi työntää, sitä ei todellakaan kannata työntää tai vaikkapa niin, että auttamalla muita selviytymään ongelmitta, päsee itsekin nopeammin.
Itse asiassa, kun tarkemmin pohtii, niin mainitsemasi poukkelehtiminen nopeasti kaistalta toiselle ja rakosesta toiseen osumatta kuitenkaan naapureihin, aiheuttaa todellisuudessa närää ja ennen kaikkea kaaosta ja on sitten niin kaukana yhteispelistä kuin vain olla ja saattaa.
BZR: "Sitten tämä hidastelija onkin kääntynyt samaan suuntaan ja olen joutunut ajamaan kilometritolkulla sen perässä tiellä, jolla ei ole ollut ohitusmahdollisuuksia."
Paljonkohan tuossakin ajallisesti todellisuudessa ihan aikuisen oikeasti voittaa tai häviää? Jos meille annetaan vaikka 5 min niin mitenkäs olette ajatelleet sen viettää? Myytte yhden 7.5 miljardin paperikoneen Kauko-Itään vai keskityttekö vain nenää kaivelemaan?
Ajan säästäminen on ihan mielenkiintoista sinänsä. Minäkin olen koko elämäni säästellyt aikaa - joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta - ystävät kalliit - kaikki aika on mennyt mitä on tähän asti ollut.
Rätkätin: Hieman erikoinen tulkinta "liikennesilmästä".
Tulkinta perustuu tällä palstalla näkemiini kommentteihin. Niiden perusteella liikennesilmä tarkoittaa lähinnä kokemuksen mukana tuomaa kykyä ennustaa, mitä kohta tapahtuu. Tämä on ihan hyvä asia, mutta tärkeää on mielstäni, miten tätä kykyään käyttää.
Hyvän ja hyvän liikennesilmän ero on mielestäni siinä, että oikeasti hyvä yrittää estää ongelmia oli syypää kuka tahansa ja hyvä vain välttää ne. Eli versio sanonnasta taitava kuski selviää tilanteista joihin hyvä ei joudu.
Liikennesilmän saa kuka tahansa vain ajamalla paljon, HYVÄN liikennesilmän saa kun ajaa jonkin verran mutta ajattelee paljon ja etenkin oikealta kantilta. Pelkkä liikennesilmä ei vielä takaa että liikenne sujuu, vasta sen oikea käyttö koko liikenteen hyväksi tekee siitä hyödyllisen taidon.
No niin, onhan täällä näköjään niitäkin, jotka eivät koskaan ohita ketään koska eihän siinä voita kuin muutaman minuutin.
Koska itse ajan muutakin kuin korttelin ympäri niin olen huomannut, että ajonopeudella on merkittävä vaikutus matka-aikaan. Helsingistä Pohjois-Karjalaan ajan talvella melkein tunnin kauemmin kuin kesällä koska nopeusrajoitukset ovat lähes koko matkalla erilaiset.
Jos kesällä jättäisin jokaisen hevoskuljetuksen ja leikkuupuimurin ohittamatta niin saisin kyllä tuohonkin matkaan helposti kulumaan kolme tuntia normaalia kauemmin.
Haluaisin vielä kuulla perustelut siihen miten ohitettava kärsii siitä, että ohittanut auto poistuu seuraavasta risteyksestä. Se, että ohittaja kiilaa ohitettavan eteen ei ole vastaus, koska sitä tekevät nekin, jotka eivät poistu.
Itse tosiaan ohitan hitaammat ajoneuvot, käytän vilkkua sekä ennen että jälkeen, en tule välittömästi ohitettavan eteen enkä aja ylinopeutta. Olen tavattoman pahollani siitä, että ajotyylini ärsyttää joitain autoilijoita mutta jos jompikumpi meistä on terapian tarpeessa tästä syystä niin katson, että se en ole minä.
Katsoppas viestiäni "25.09.2005 klo 19:15".
Eikös se niin mennytkin, että "kun muut alkavat käyttäytyä omituisesti, se on merkki siitä, että itsellä alkaa olla terapian tarvetta...".
Onhan näitä nähty, tosin parin viikon takaisessa tilanteessa ei ollut epäselvää kummasta oli kyse:
Ajoin rekan perässä kolmantena ja olin tulkinnut, että kahdella edelläni ajavalla ei ollut mitään aikeita ohittaa rekkaa, joten hyvän paikan tullen yritin ohittaa rauhallisesti edelläni ajavan auton. Kiihdytin, vaihdoin kaistaa, hidastin palatakseni kaistalleni, mutta en nähnytkään Transporteria peileistä, koska kuski oli ajanut aivan toisen auton perään välin kiinni ja siten esti pääsyni takaisin oikealle kaistalle.
Onneksi ei osunut muita samaan paikkaan, sillä jouduin ajamaan kääntymiskaistoilla varustetun risteyksen läpi vasenta kaistaa ennen kuin pääsin takaisin omalle kaistalle.
Parin kilometrin päässä lähdin ohitukseen sen verran rivakammin, että pystyin nykäisemään näistä kummastakin autosta ohi. Silloinkin tämä Transporter-kuski veti normaalin turvavälin rinnallani kiinni, mutta ei onneksi tullut päälle tai tehnyt muuta innovatiivista.
Kantatie 54:llä kannattaa siis varoa noin viisivuotiaita punaisia Transportereita. Rekisteritunnus taisi alkaa XYO...
Kun alkaa hermostuttaan, niin nakkaa kolmosen tai nelosen päälle ja ohittaa, kyllä vastaantulijat väistää jos ajaa tasan keskiviivaa?
Oho, sano Eeemeli. Miksi pitää hermostua? Hermostuksissa tekee typeriä tekoja. Ohittaminen vastaantulijan kohdalla on yksi niistä typerimmistä.
Typeräähän se on tosiaan, mutta jos joku vielä typerämpi ahdistaa, niin silloin pitää käyttää kaikia mahdollisia konsteja jotta hengissä selviää?
JOXA: Typeräähän se on tosiaan, mutta jos joku vielä typerämpi ahdistaa, niin silloin pitää käyttää kaikia mahdollisia konsteja jotta hengissä selviää?
Siis tuntematon typerys saa sinut tekemään typeriä tekoja? Kai tiedät, että vastuu on silti sinulla. Teoriassa voi nopealla kiihdytyksellä selvittää tiukan paikan, mutta jos siihen pitää turvautua toistuvasti, se on varma merkki siitä että on tullut tehtyä jotain väärin vähän aikaisemmin. Pysyvämpi lääke olisi miettiä mitähän se aiemmin väärin tehty asia on mahtanut olla eikä opetella keinoja selvitä siitä tukalasta tilanteesta karkaamalla paikalta horisonttiin.
Kun nyt tuli nämä kamikaze-ohitukset puheeksi, niin uskokaa tai älkää, mutta siihenkin tämä Transporter-kuski syyllistyi hieman myöhemmin päästyään siitä rekasta ohi ja saatuaan minut kiinni. Johonkin hänelle varmaan tuli kiire, koska minusta oli päästävä ohi oikealle kaartavassa mutkassa, vaikka vastaan tuli auto. Vastaantulija onneksi huomasi väistää pientareelle eikä mitään sattunut, mutta joka tapauksessa minäkin tuomitsen moisen käytöksen.
Se vaan tuo itsesuojeluvaisto on liian määräävä, eli ennen teen typerän teon kun kuolen, kait se on väärin?
JOXA: Se vaan tuo itsesuojeluvaisto on liian määräävä, eli ennen teen typerän teon kun kuolen, kait se on väärin?
Ei se varmaan väärin ole, jos kerran tuossa on vaihtoehdot. Mutta aiemmin sanoit tekeväsi noin jo kun alkaa hermostuttaa. Niilonpoika varmaan tarkoitti, että jos et alun alkaenkaan hermostu, et joudu valitsemaan noin huonoista vaihtoehdoista. Jotainhan on pielessä jos joudut kerta toisensa jälkeen valitsemaan tuollaisista vaihtoehdoista, luulisi kerrasta oppivan.
Tarkoitin rattimiestä alunperin!
Minä en hermostu koskaan kun olen jo ajat sitten menettänyt hermoni. 
Ajelen rauhallisesti nykyään, tosin joskus meinaa nopeus nousta vähän yli sallitun, päästän ohi haluavan antamalla tietä mahdollisuuksien mukaan, väistän kun vastaantuleva ohittaa kohdallani, jos joku härnää ja uhittelee, polkasen kaasua ja karkuun, ei kyllä hermojen vika, ei vaan huvita alkaa leikkiin kenenkään hullun kans liikenteessä. 
JOXA: jos joku härnää ja uhittelee, polkasen kaasua ja karkuun, ei kyllä hermojen vika, ei vaan huvita alkaa leikkiin kenenkään hullun kans liikenteessä
Iso osa liikenteen ongelmista juontuu tuosta asenteesta. Siellä pitää tehdä mitä on pakko eikä mikä huvittaa. Ei ketään huvita satuttaa itseään tai muita, mutta lukemattomia huvittaa ottaa riskejä, jotka eivät ole välttämättömiä. Yksi ja sama asia loppujenlopuksi, silti siitä onnistuu monet ollemaan kahta eri mieltä.
Tyhmät ja kokemattomat eivät tiedä mitkä niitä ylimääräisiä riskejä ovat eli heillä kyse ei ole asenteesta. Tyhmä pysyy tyhmänä eikä heihin kannata panostaa, heihin ei tehoa kuin sakolla pelottelu, mutta kokemattoman kokemus kasvaa, vieläpä suhteessa paljon nopeammin kuin kokeneen. Siksi on tärkeää, että kokematon näkee ympärillään tekoja, jotka perustuvat järkeen ja tietoon eikä tunteeseen.
En minä sentään riskejä ota kun on niin hyvä ajotaito!