Tien päällä näkee jatkuvasti tilanteita, joissa kuljettaja ei osaa ennakoida tulevia tilanteita. Niin kaupungissa kuin maantielläkin ajetaan edellämenijän hanurissa kiinni ja nähdään ilmeisesti vain pakoon pyrkivän takavalot.
Ja sitten tehdään tiukkoja jarrutuksia, kun edellämenijä joutuu pysähtymään/hidastamaan, vaikka liikenne-este - esim. punaiset liikennevalot, tietyö, hidas ajoneuvo ym. - on monesti ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa edellämenevien edessä.
Kannattaisikohan katsella vähän pidemmälle kuin edellä menevän ahteriin?
Kirjaudu kommentoidaksesi.
.. kuljettaja ei osaa ennakoida tulevia tilanteita.
En suostu uskomaan, että kukaan on niin tyhmä kuin mitä monen liikennekäytös edellyttää. Uskon, että nämä hölmöilyt johtuvat siitä, että autolla ajo mielletään samanlaiseksi jokamiehenoikeudeksi kuin kävely. Kuljettajat siis OSAAVAT ennakoida mutta eivät VIITSI.
Saman ilmiön huomaa työturvallisuuden tai paloturvallisuuden suhteen. Jos Remu Aaltonen olisi viitsinyt pysähtyä miettimään, hän ehkä ei olisi jättänyt uunin luukkuja auki roskia polttaessaan. Varmaan hänenkin älynsä riitti hahmottamaan mitä siitä saattaa seurata. Mutta kun talo ei ole palanut koskaan ennen niin miksi vaivata päätään moisella?
Kaikki eivät osaa liikenteessä ennakoida.
Se on opittava, tai tulee rutiininomaisesti vuosien myötä.
Meitä on niin paljon erilaisia kuljettajia liikenteessä.
Naisille autolla ajaminen on pääsääntöisesti vain siirtyminen paikasta toiseen, mies nauttii useammin ajamisesta kuin nainen, ja keskittyy siihen, tuntee ratin värinät, kaasun vasteen, seuraa mahdollisesti tarkemmin liikennettä. Nainen ajattele aivan muita asioita. Ollaan kerran naisporukassa keskusteltu asiasta. En yleistä kaikkia naisia, mutta hieman siihen suuntaan juttu päättyi, että "piru keksi peruutusvaihteen..."
On kuljettajia jotka pelkäävät, eivät esim. varmasti ohita rekkaa. Parempi silloin pitää pitkä väli siihen, eikä edes ajatella ohitusta.
On vanhuksia, eri sairauksista kärsiviä, esim. verenpaine, päänsärky, kuinka hyvä se näkökyky nyt olikaan, oiskohan pitänyt käydä jo 3 vuotta sitten optikolla.
Joku ajattelee murheita, on paineita kotona tai työssä, rahahuolia.
On hyvä päivä, tai huono päivä, päänsärky tai kuukautiset...?
Esimerkkejä on miljoonia.
Kaikki ovat silti liikenteessä, ehkä voisi joskus ajatella toisinkinpäin, että "törttöilijällä" ei ole hyvä päivä, eikä takuulla tee mitään tahallaan.
Kaikki nämä yhdistelmät pyörivät tuolla liikenteessä joka päivä.
Jos minä ajan ylinopeutta kamerapöntön kohdalla, olen kyllä muissa maailmoissa. Silti en ole kaahari, satuin vain sen tolpan kohdalla ajamaan lujempaa.
Jos otetaan huomioon kaikki edellä esittämäni, kuinka erilaisia me olemme ihmisinä, ja lisätään tähän Suomen liikennemerkkikirjo yhdistettynä aika surkeaan tiestöön, niin on ihme ettei pelti rutise enemmän.
Ja sitten tehdään tiukkoja jarrutuksia, kun edellämenijä joutuu pysähtymään/hidastamaan, vaikka liikenne-este - esim. punaiset liikennevalot, tietyö, hidas ajoneuvo ym. - on monesti ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa edellämenevien edessä.
Kannattaisikohan katsella vähän pidemmälle kuin edellä menevän ahteriin?
Sanopa muuta, tuota näkee niin joka paikassa!
Jotkut ovat olleet jopa niin huonoja ennakoijia, etteivät ole ymmärtäneet edes koulussa läksyjä lukea - ja lukea itsensa saman tien lääkäriksi, vaikka kuinka on ollut jo pidemmän aikaa näkyvissä, että lekurilla on hyvä työllisyystilanne ja hyvä palkka. Mutta ei!
Ja mitkä hoitomahdollisuudet sen jälkeen onkaan katsoa edellä menevän ahteriin ja tarttua "pakoon pyrkivän" hanuriin...
Oikeastaan haluan vain kauniisti sanoa, että toimimme erilaisia valmiuksia omaavien ihmisten seurassa myös liikenteessä. Onneksi tasavertaisina yhteisten liikennesääntöjen alaisina.
En suostu uskomaan, että kukaan on niin tyhmä kuin mitä monen liikennekäytös edellyttää. Uskon, että nämä hölmöilyt johtuvat siitä, että autolla ajo mielletään samanlaiseksi jokamiehenoikeudeksi kuin kävely. Kuljettajat siis OSAAVAT ennakoida mutta eivät VIITSI.
Eräs minua ärsyttävä juttu on se, että moottoritiellä mennään ohi viittäsataa ja saman tien laitetaan vilkku päälle ja noustaan rampista ylös ohitettava nokan edestä. eli ennakoinnista ei ole tietoakaan. Tahallaan? Muista autoista välittämättä?
Miksi muuten moottoritielle rampilta liityttäessä useimmat autoilijat haluavat kiilata moottoritietä ajavan ETEEN kun sopivalla ennakoinnilla ja kaasupolkimen hallinnalla voisi liityä liikennevirtaan juohevasti toisen auton PERÄÄN? Onko suomalainen luonne sellainen että se ei anna periksi antaa toisen mennä ensin?
Miksi muuten moottoritielle rampilta liityttäessä useimmat autoilijat haluavat kiilata moottoritietä ajavan ETEEN kun sopivalla ennakoinnilla ja kaasupolkimen hallinnalla voisi liityä liikennevirtaan juohevasti toisen auton PERÄÄN? Onko suomalainen luonne sellainen että se ei anna periksi antaa toisen mennä ensin?
Olen ajatellut samaa.
Yksi syy voisi olla, että pääkaupunkiseudulla asuvat, ajavat melko lyhyen matkan moottoritietä, autot kulkevat nykyisin, ja just kun vauhti tuntuu sopivalta, onkin jo liittymä kohdalla. Ennakointia ei tapahdu, koska monet haluavat tehdä edes tämän pienen pyrähdyksen.
Suomessa ei voida käydä keskustelua moottoritiekulttuurista tai ajotavasta kovin paljon vielä, yksinkertaisesti siksi, että joko ne ovat niin lyhyitä pätkiä, tai puuttuvat kokonaan. Hyvin pieni osa ajaa enemmän kuin 50 km moottoriteitä päivittäin, enkä usko, että tämä porukka syyllistyy nokan edestä koukkaamiseen. He varmaan tietävät jo mitä päivittäinen siirtyminen on.
Lainauksen lainaus:
"Miksi muuten moottoritielle rampilta liityttäessä useimmat autoilijat haluavat kiilata moottoritietä ajavan ETEEN kun sopivalla ennakoinnilla ja kaasupolkimen hallinnalla voisi liityä liikennevirtaan juohevasti toisen auton PERÄÄN? Onko suomalainen luonne sellainen että se ei anna periksi antaa toisen mennä ensin?"
Tilanteeseen liittyy eräs erityistapaus, jota itsekin noudatan. Ajaessani hitaasti kiihtyvällä avolavalla voi olla vaikeuksia saada auto kiihtymään rampilla päätien nopeuteen. Tällöin on mielestäni turvallisempaa siirtyä varsinaiselle ajokaistalle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja jatkaa kiihdytystä siellä mikäli kaistalla on tilaa. Jos jättää siirtymisen viime tippaan vaikka oma nopeus ei ole muun liikenteen mukainen, on päätielle liittyminen huomattavasti hankalampaa ja jopa vaarallista. Tällöin muut siis joutuvat väistämään huomattavasti pienemmällä varoajalla. Jos itse hidastaisin tai ennakoiden kiihdyttäisin hitaammin päästääkseni päätietä ajavan auton ohitseni, uudelleen kiihdyttäminen olisi taas hidasta ja sekä omani että takana tulevien liittyminen päätielle vaikeampaa johtuen suuresta nopeuserosta. Tällaisessa esimerkkitapauksessa siis ilmoitetaan muille hyvissä ajoin omasta toiminnasta, jolloin muille jää enemmän aikaa reagoida tilanteeseen. Vähän härskiltä se tietysti saattaa tuntua, mutta on mielestäni kokonaisuuden kannalta paras tapa.
Perässä ajaminen, ohittelu yms. johtuvat siitä että ei minulle mitään voi sattua kun ei ole ennenkään sattunut.
Ïtse pidän niin pitkää turvaväliä kuin mahdollista, paitsi jos on ruuhka pidän vähän pienempää turvaväliä.
Radiota en viitsi paljoa kuunnella aina kun minulla lähtee ajatukset helposti muualle ajamisesta. YRITÄN olla mahdollsimman tarkaavainen, mutta onnettomuudet sattuvat aina juuri silloin kun keskittyminen herpantuu...
Tuon kun kaikki älyäisivät säästyttäisiin monilta murheilta. Sitä ollaan niin skarppia ja taitavaa kuskia että, mutta todellisuudessa ajatukset pyörivät ihan muussa kuin ajamisessa. Reissun jälkeen tuntuu, että homma oli taas kerran täysin hanskassa, mutta hirvivaara-merkkejä jäi huomaamatta, samoin rajoitus-merkkejä, turvaväliä ei tullut pidettyä, tuli ohiteltua autoja, vaikka nopeusero oli mitätön, tuli kytättyä ohituspaikkaa kilometri tolkulla aivan liian lähellä jne.
Useimmiten se, että onnettomuutta ei sattunut johtui pelkästä hyvästä onnesta. Hyvä kuski ennakoi ja ennakointi tarkoittaa huonoon onneen varautumista. Kun onni kääntyy huonoksi on eniten merkitystä sellaisilla asioilla kuin reaktioaika (itse hyvin pitkälle päätettävissä turvavälillä) ja törmäysnopeus (jonka päättää kuski jo ENNEN onnettomuutta).
Minusta täytyy olla olemassa tiedostettu ennakointi, ja yhtälailla tiedostamaton. Kuten taito ajaa polkupyörää. Ensin taito opitaan, sitten tiedostetaan, että osaan ajaa pyörällä, sitten ei enää ajatella mitään, kun taito on tiedostamaton taito. Eli rutiini.
Kohdalleni on yksin ajaessa useinkin sattunut, että huomaan, joko olen´täällä? En välttämättä muista viimeisiä 50 kilometrejä. Muillekin on näin käynyt. Kaikki liikenteen huomioiminen on tapahtunut silti, vaikka olemme ajatelleet aivan muuta. Ei se tee meistä huonoja kuljettajia silti.
Miten voit olla varma siitä, että olet huomioinut kaiken oleellisen tuolla matkalla, josta et muista mitään?
Kyseessä ei ole "muistinmenetys" minkä voisi johdatella "et muista mitään". Muistan paljonkin, olen ajatuksissani keskittynyt muihin asioihin, se ei tarkoita, että puristan rattia rystyset valkoisena keskittyen vain ja ainoastaan liikenteeseen, ja sitten herpaantuu. Uskon, että näin tehdessä, ihminen väsyy. Varsinkin pitkillä matkoilla, joita minä ajan aika paljon, on omaksuttava rennompi ajotyyli. Huomioin kaikenlaista. Näen pelloilla kurkia ja kuoveja. Silti näen maantien ja mahdollisen edelläajavan. Erittäin harvoin tulee tilanne, jolloin ajautuu edelläajavan puskuriin kiinni. Kun liikennetiheys nousee, käy helposti niin, silloin joutuu tietysti seuraamaan edelläajavaa koko ajan.
Ohitukset teen kaukaa, aikaisemmin on ollut helppoa, pieni kaasunpainallus ja ohi. Nyt en tiedä vielä kun myin ykkösen ja pikku Jetta sai tilapäisylennyksen. Onhan silläkin veivattu jo 391000km, josta minä varmaan vuosien saatossa 15-20tkm. Sillä tulee ajeltua eri tavalla. Katsotaan nyssi se Pösö 307 SW, onko siitä autoksi, ja onko se hyvännäköinen oikeasti.
Muistan tapauksen, jossa olin niin ajatuksissani, että ajoin risteyksestä ohi, jossa piti kääntyä, vaikka siellä oli talon kokoiset taulut herättämässä huomiota. Edes rutiini ei riittänyt tuossa tilanteessa. Aina ei ole helppoa tietää, mitä ei tiedä.
Rentous on ok eikä kurkien tarkkailukaan mielestäni heikennä turvallisuutta. Rystyset valkoisena ajamista ei kenenkään fyysinen tai psyykkinen kunto kestä muutamaa kymmentä kilometriä pidempään. Itse koen liikenteen niin mielenkiintoiseksi ilmiöksi, että pyrin säilyttämään vireyden ja keskittymiskykyni tarkkailemalla sitä. Niin paljon hauskoja tapauksia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita siellä näkee. Joskus kuitenkin olen väsynyt, stressaantunut työstä tai muuten vaan laiskalla tuulella, jolloin alussa mainitsemani kaltaiset tilanteet ovat mahdollisia. En usko olevani tässä suhteessa ainutlaatuinen.
SicPack, oletko varma ettei kyseessä ole abduktio? Olen lukenut vastaavista tapauksista ja monet saman kokeneet ovat olleet ehdottomasti sitä mieltä, että ufojen on täytynyt siepata heidät.
Kaikesta hölmöintä oli kerran n. 10 v. sitten, ajoin Porvoon moottoritietä itään päin aamupäivällä, kun yhtäkkiä iski ajatus "mihin olen menossa?" Ei hiivatti, mikään ei auttanut, pakko oli pysähtyä levikkeelle miettimään. Ei tullut mieleen, ei sitten millään. Soitin firman keskukseen, kierrellen kaarrellen kyselin kaikenlaista, totuushan se lopulta tuli ilmi, en musta minne olen menossa. Oikeastaan pelottava tilanne, mutta mikä helpotus kun keskus katsoi matkaohjelman ja kertoi mihin olen menossa...!
Suunta oli ainakin oikea, ja olen firmassa saanut vuosien varrella kuulla vaikka mitä tästä tapauksesta.
Olen ajanut tuollaisessa SixPackin kuvaamassa tilassa muutaman metrin päästä hirvestä ehtimättä edes säikähtämään saati sitten millään lailla reagoimaan tapahtumaan, vaikka hirvi jolkutteli pitkin suota ja oli ollut näkyvissä kymmeniä metrejä ennen tielle tuloaan. Olen joutunut tekemään voimakkaita jarrutuksia, kun edelläajava on mielestäni yllättäen hiljentänyt kääntyäkseen vasemmalle. Matkustaja on huomannut kääntyjän vilkun toimineen jo pitkän aikaa ennen jarrutusta. On luonnollista, että näin käy, mutta tyhmää, jos asian jättää silleen eikä yritä vähentää tällaisen black outin riskejä.
Pitkä turvaväli ja korkeintaa rajoituksen mukainen nopeus ovat kaksi mielestäni parhaiten toimivaa passivista ennakointitapaa. Savo-Karjalan tiepiirissä tehdyn tutkimuksen mukaan nopeuden nosto 80:tä 90:iin lisää hirvikolarissa kuoleman riskin yhdeksänkertaiseksi (Puskuri-ohjelma). En ole itse nähnyt tutkimusta, mutta veikkaan sen tarkoittavan, että KUN joutuu hirvionnettomuuteen, kerroin on tuo. Jos näin on, luvussa ei ole vielä huomioitu sitä, että mahdollisuus välttää koko onnettomuus väistämällä tai jarruttamalla paranee huomattavasti jos ajaa 80:ä 90:n sijaan. Kokonaisvaikutus on siis vielä isompi kuin äkkiä näyttäisi, onhan jo jarrutusmatkankin ero n. 25 % ja aikaa reagoinnille on yli 10 % enemmän.
Maailmalla tunnetaan käsite "Highway Hypnosis" eli maantiehypnoosi, joka saattaa esiintyä monenlaatuisena eri tilanteissa eri ihmisillä. Esim. joku "hypnotisoituu" pimeällä autonvaloissa näkyvästä keskiviivan tasaisesta vilinästä, joku vaikkapa päivällä auton tasaisesta hurinasta, joku tienviereen pysäköidyn hälytysajoneuvon vilkkujen välkkeestä ja törmää tuohon pysäköityyn hälytysajoneuvoon jne.
Esimerkkejä on paljon, mutta yhteistä lienee kaikissa tapauksissa se, että vaikka onnettomuuteen ei joudukaan, riski kasvaa erittäin suureksi, koska havainnointi- ja reagointikyky on selvästi alentunut. Vaikka pitkä turvaväli ja tasainen, kiireetön vauhti ovat turvallisuustekijöitä, ne saattavat myös turruttaa kuskin, ja ennalta arvaamaton tilannne (esim. tielle ryntäävä hirvi) saattaa yllättää aivan täysin. Siksipä keinolla jos toisella pitäisi ajaessa yrittää pitää vireystila korkeana.
Vaikka pitkä turvaväli ja tasainen, kiireetön vauhti ovat turvallisuustekijöitä, ne saattavat myös turruttaa kuskin, ja ennalta arvaamaton tilannne (esim. tielle ryntäävä hirvi) saattaa yllättää aivan täysin. Siksipä keinolla jos toisella pitäisi ajaessa yrittää pitää vireystila korkeana.
On totta, että adrenaliini pitää valppaana ja refleksit nopeina, mutta riskin minimoiminen tilanteeseen sopivalla nopeudella ja pitkällä turvavälillä antaa monta kertaluokkaa paremman turvallisuuden kuin ajaminen riskejä hakien adrenaliinin lisäämiseksi. Sitä paitsi adrenaliinin vaikutus on lyhytaikaista, se antaa potkua pikataipaleen matkalle, mutta ei jatkuvaan ajamiseen.
Et sinä varmaan tuota tarkoittanutkaan, mutta puutuin asiaan, koska olen tällä palstalla nähnyt niinkin hullun idean, että vauhdin lisäys tuo turvallisuutta, koska viretaso nousee. Tämä tekisi vaikeaksi selittää, miksi ylinopeutta ajaneet joutuvat niin paljon useammin onnettomuuksiin kuin rajoituksen mukaan ajavat.
Aivan, ylinopeuden antama adrenaliiniruiske ei tietenkään ole vastaus viretilan hyvään hoitoon. Eri ihmisillä lienee omat lailliset ja turvallisemmat keinonsa - ja niitä kannattaa liikenteessä käyttää - kunhan ei mene kikkailun puolelle, eli virkeyden ja havainnontikyvyn ylläpito ei saa mennä liikennetilanteiden seuraamisen edelle.
Itse pidän usein happihyppelytaukoja (pyrin olemaan ajamatta yli tuntia yhteen menoon) kuuntelen stimuloivaa musiikkia ja saatan syödä/juoda jotain pientä matkan aikana, jotta verensokeri ei laske liian alas. Myös ajatusten keskittäminen liikenteen seuraamiseen auttaa - tosin jollain Kainuun korpitaipaleella se on vähän vaikeampaa, kun ketään ei näe tien päällä puoleen tuntiin.
80 kymppiä ajaminen pitkiä matkoja on vaikea temppu. Vauhti pysyy kyllä siinä mikäli vakionopeussädin kytketään päälle. Toinen asia on pysyä hereillä. Voisi olla niin, että silmät vain painuvat kiinni huminasta ja turruttavasta nopeudesta, ja auto suistuu tieltä, parhaimmassa tapauksessa, mutta sillä korpitiellä tulee silloin päivän ainoa auto vastaan.
Useimmiten ajan silti jalkakaasulla, pitää paremmin virkeänä.
Näin on. Siksi onkin omituista, että ns. taitavat kuljettajat eivät siihen näytä pystyvän. Liekö ongelma fyysistä (ei ollakaan niin kovin taitavia) vai henkistä (taitoa olisi, mutta ei henkistä kypsyyttä käyttää sitä) laatua?
Useimmiten ajan silti jalkakaasulla, pitää paremmin virkeänä.
Itsekin olen huomannut täysin saman, enkä siksi käytä laisinkaan vakionopeussäädintä. Alkaa nopeasti väsyttämään, kun on jollain lailla yksi työtehtävä vähemmän. Ajamisesta tulee tylsää... Kun alkaa väsyttämään ja silmät painumaan väkisin kiinni, pitäisi pysähtyä ja juosta joitakin kierroksia auton ympäri. Jos vain aikaa löytyy, pitäisi ottaa n. 20 minuutin nokoset. Auto Bild:ssä oli ihan asiallinen juttu uniapneasta jokin aika sitten, kannattaa lukea...
Jos oikein rupeaa ramasemaan, pysäytän levikkeelle ja otan pienet tirsat. Ei sitä nuku kuin 15 min. mutta on aivan virkeä.
Yksi konsti on ajaa paljain jaloin. Siinäpä temppu pitää vauhti tasaisena, ei millään meinaa onnistua, eikä se pidä hereilläkään.
Jos väsyttää niin avaan ikkunan ja laitan pääni ulos (vaarana ötökkä silmään). Ja useasti pysähyn bussipysäkille ja laitan penkin lepoasentoon... ja yritän nukkua..
Nyt puheena oleva väsymyksen hallinta ei oikeastaan ole otsikon mukaista liikennetilanteiden ennakointia. Ennakointia on mielestäni se, että ymmärtää ettei aina voi olla skarpeimmillaan ja käyttäytyy sen mukaan.
Joillakin poikkeuksellisilla yksilöillä voi reaktioaika olla puolen sekunnin luokkaa, mutta väsyneenä saman henkilön reaktioaika voi olla kaksi sekuntia. Siksi kannattaa antaa itselleen ne kaksi ja fysiikan laeille toiset kaksi sekuntia aikaa kun päättää turvavälistään.
Samoin nopeus kannattaa valita huonon hetkensä perusteella eikä sen mukaan, mihin pystyy parhaimmillaan. Väsymystä tai keskittymisen puutetta kun ei paraskaan auto ilmoita merkkivalolla eikä sitä usein itse huomaa ennen kuin on tosipaikka kyseessä.
Ennakointi on varautumista omiin ja muiden virheisiin. Molempia tulee taatusti ja on puhtaasti tyhmää olla varautumatta niihin.
Yleensä tulee "ihan vahingossa" unohdettua ennakoida, jos vaikka radiosta tulee hyvä kappale, näkee takanaan hienon auton tai katselee maisemia.
Olen perustellut tylsän ennakoinnin itselleni niin, että mainitsemiesi ja vastaavien syiden vuoksi ennakointia tarvitaan. Jos tolkuissaan ajaessaan on reservissä vähän pelivaraa, ei seuraa kamalia kun kesämekko vilahtaa ja tolkku tilapäisesti lähtee ja ennakointi unohtuu..
Olen ihmetellyt, miksi koen liikenteen nykyään rauhallisempana ja turvallisempana kuin ennen, vaikka puhutaan liikennekurin löystymisestä ja lisääntyneestä liikenteestä. En ole keksinyt muuta selitystä kuin että tilanteet, jotka ennen tuntuivat stressaavilta ja vaarallisilta eivät ole sitä enää kymmeniä metrejä kauempaa katseltaessa.
Voi sanoa, että te muut palstalaiset olette parantaneet ajofiiliksiäni. Kun on paasannut ylinopeuksista, turvaväleistä, kevyen liikenteen kohtelusta ja moottoritieajosta niin paljon kuin minä, ei kehtaa enää ajaa niin kuin hyvältä tuntuu vaan on yritettävä olla oikeasti parempi, muuten omatunto soimaa.
Keskustelut ovat myös pakottaneet miettimään tosissaan, mikä on oikein ja mikä väärin, koska jos tekojaan ei pysty perustelemaan keskusteluissa, ne ovat todennäköisesti vääriä. Jotkut täällä näkemäni kommentit myös auttavat muistamaan, että mielestäni järjetön teko voi jonkun mielestä olla täysin järkevä, jopa suotava. Tiellä näimmä liikkuu monta kyykytetyksi ja väärin kohdelluksi itsensä kokevaa ja sellaisethan räjäyttelevät itsemurhapommeja joka päivä Irakissakin. Enää en luota muihin kuten ennen, mikä osaltaan auttaa minua muistamaan ennakoinnin tärkeyden.
Sama juttu kyllä näissä keskustelujen takia ajotyyli muuttuu rauhallisempaan suuntaan. Varsinkin silloin kun on puhuttu kuolonkolareista...