Tuossa Tuomaksen rattijuoppo-keskustelua lukiessani jäin ihmettelemään, että millaisia liikenteen turvallisuutta parantavia toimenpiteitä pitäisi käyttää, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä ja vakuuttuneita niiden oikeellisuudesta.
Tehdään pieni ajatusleikki, jossa kukin itse olisi henkilökohtaisesti vastuussa koko liikenteen turvallisuudesta. Jos onnettomuuksia sattuu tavoitetta enemmän, joutuu vastuuhenkilö linnaan. Millaisia keinoja tällöin käytettäisiin?
Veikkaan, että nopeusrajoitukset putoaisivat melkoisesti ja valvonta lisääntyisi. Tällaisia keinoja ainakin itse käyttäisin, jos joutuisin vastaamaan muiden teoista. Ja eiköhän jokin liikenneturvallisuustyöryhmä suosittanut samansuuntaisia toimenpiteitä, josta tietysti nousi melkoinen meteli julkisuudessa.
Nykytilanteessahan ei yhteiskunnassa kukaan yksiselitteisesti ole vastuussa liikenneturvallisuudesta kokonaisuutena. Ainoastaan silloin, kun onnettomuusluvut kehittyvät positiiviseen suuntaan löytyy eri organisaatioiden toimenpiteistä syitä selittämään kehitystä (etenkin tielaitos ja poliisi).
Pääsääntöisesti nostaisin nopeusrajoituksia. Autoihin laittaisin alkolukot, poistaisin autoverotuksen että ihmisillä olisi turvalliset autot, kehittäisin tiestöä, liittymiä ja risteyksiä, valaisisin kaikki tiet, ampuisin kaikki hirvet. Autoihin tulisi mikrosiru, joka lukisi nopeusrajoituksesta maksiminopeuden niin ettei autolla pääsisi kovempaa kuin rajoitus ilmaisee. Mutta tällöin olisikin käytössä realistisemmat nopeudet kuin nyt. Liikennevaloista olisi suojatielle matkaa 30 metriä ettei suojatiellä jäätäisi alle. Lisäksi voisi harkita puomeja, jotka laskeutuvat punaisella valolla. Loppuisi valoja vastaan ajaminen. Toisaalta taas järkeistäisin valojen rytmitystä ja poistaisin valot kokonaan ilta- ja yöaikaan. Suojakaiteita asennettaisiin ja jokainen pääväylä olisi moottoritie ilman kohtaavaa liikennettä. Poliiseja vapautuisi nopeuksien kyttäämisestä seulomaan ajotapahäiriöisiä, eli vaarallisia ohittajia ja sen sellaisia. Lisäksi verotuksella suosisin hybridiautoja. Turhaa ajoa vähentäisin luomalla tarpeeksi pysäköintipaikkoja niin, ettei tarvitse puolta tuntia kierrellä pakoputki savuten etsimässä paikkaa. Ja niin edelleen.
Luulisi niillä tuhansilla miljardeilla joita valtio on vuosikymmenien aikana rahastanut auto-, ajoneuvo-, ja polttoaineveroina onnistuvan yllämainittujen ehdotusten toteuttaminen. Vai mihin ihmeeseen ne rahat ovat kadonneet? Ei ainakaan tiestön kunnossapitoon!
A-S on periaatteessa oikeassa. Tietysti keinot todellisuudessa pitäisi olla järkevämpiä kuin alussa esittämäni. Kovin vakavasti juttua ei sinänsä kannata ajatella, koska se on täysin epärealistinen. Idea olikin siinä, että ymmärtää liikennesuunnittelusta vastaavien ajattelutapoja, joilla on päämääränä vain onnettomuuksien vähentäminen, ei ajonautinnon säilyttäminen.
Kun kerran nopeusrajoitusten alentamista ja autoilijoiden valvonnan kiristämistä perustellaan usein kevyen liikenteen turvallisuudella niin siinä olisi tehtävissä paljonkin.
Eri liikennemuotojen eriyttäminen saman väylän käytöstä, alikulut, Helsingissä keskustatunneli, hyvät jalankulku-/pyöräilyväylät, eri tyyppiset hidasteet autoilijoille (esim. koulujen/tiiviin asutuksen lähelle), liikenteen ohjaaminen koulutien varrella (useissa maissa näkemäni käytäntö on hyvä, eli poliisi pysäyttää liikenteen ja joukko lapsia pääsee varmasti turvallisesti tien yli)...
Näitäkin on ehdotettu Helsingin kaupungille (viimeksi nopeusrajoitusten alentamista pohdittaessa), mutta kun ei, mieluummin kollektiivisesti rangaistaan (armeijakäytäntö) kaikkia autoilijoita yhden töppäilystä (Huopalahden tien onnettomuus). Syyksi kaupungin edustajat ilmoittivat ympäristön muutttamisen hinnan. Mutta mikäli muutos takaa turvallisuuden (kameravalvonta ei sitä tee!), hinta ei ole korkea.
Kun seuraa kaupungin hinkua raskaaseen haltijavastuuseen, vielä niin että kaupunki vastaisi valvonnasta, löytää todellisen syyn. Mikään muu kuin kameravalvonta ei ole tuottoisaa, todellisista turvallisuustoimista kun ei tule valtavia tuloja (turvallisuuden lisääntymistä kun ei tässä pajatsossa näemmä lasketa tuloksi).
Mikäli kaupunki tarvitsee rahaa turvallisuutta todella parantaviin hankkeisiin, olen heti valmis luovuttamaan omasta pussistani 500 EUR (veroilla kerättyjen pahoinvointiyhteiskunnan tukirahojen lisäksi). Uskon että en ole ainoa, kun vastalahja kaupungilta on rajoitusten järkeistäminen ja kamerahölmöilystä luopuminen.
Anders-Simon ehdotukset lähtivät siitä, että hänellä olisi valta KAIKISSA asioissa. Hänellä olisi diktaattorin oikeudet ja ainakin valtiovarain-, liikenne- ja maatalousministerin salkut. Koska diktaattoria ei onneksi ainakaan keskipitkällä tähtäimellä ole näköpiirissä, kiinnostaisi ihmisten ideat, jos heillä olisi vain liikenneministerin valta ja rahat. Näin vertaaminen nykytilanteeseen olisi helpompaa, liikennehän olisi erilaista jos liikenneministerillä jo nyt olisi taikasauva.
Siis Simo, mitä tekisit, jos olisit liikenneministeri nykyisillä resursseilla ja istuisit 10 v Kakolassa jos liikennekuolemat eivät olisi alle 300 ensi vuonna ja 250 seuraavana?
En ottaisi vastaan projektia, jonka toteuttamiseen joutuisin toimimaan vahvasti omien arvojeni vastaisesti. Ei kuolonkolareiden vähentäminen ehkä ole vastoin arvojani, mutta kun TeeCee vielä rajasi, että lisäbudjettia ei tulla myöntämään, niin tällöinhän pitäisi jo tietää, että ainoa takuuvarma toimintamalli vankilan välttämiseksi on tieliikenteen kriminalisointi ja tiestön räjäyttäminen ajokelvottomaksi (jottei kukaan aja siellä edes luvattakaan). Minä en moista pestiä ottaisi. Minä en lähtisi mistään rahasta syntipukiksi tuhoamaan Suomen tiestöä ja tekemään tästä paikasta helvettiä maan päällä. Mitä minä edes tekisinkään vaikka saisin hävyttömän palkan (mitä liikenneministerit eivät edes saa), kun saisin pelätä saavani kirveestä, kun menisin kauppaan käyttämään näitä rahoja... rahoja, jotka olen saanut, kun olen myynyt sieluni ja Suomen "sittanalle". (Koska #&%£$!* automaattisensuroidaan.)
Oliko tämän topicin tarkoitus puolustella keinoja, joita käytetään liikennekuolemien minimoimiseksi? Kuka liikenneministeri istuu 10 vuoden kakkua nauttimassa? Toiseksi: onko liikennekuolemien minimointi millään tavoin looginen ykköstavoite?
Tiestön tarkoitus on siirtää ihmisiä ja tavaraa paikasta toiseen. Liikennekuolemien määrä on kasvanut keskiajalta lähtien, kun hevosten ja kärrypolkujen lukumäärä on kasvanut. Sittemmin hevoset ovat vaihtuneet autoihin ja ajonopeudet ovat kymmenkertaisia. Siitä huolimatta Suomessa kuollaan useammin liukastumiseen tai kompastumiseen kuin auton rattiin tai sen alle. Kuitenkin: tästähän voisi löytää parhaan tavan alentaa liikennekuolemien määrää - määrittelemme liikennekuolemat sellaisiksi, jossa on toisena osapuolena intialainen elefantti tai afrikkalainen, mutta afrikkalainen vasta jos kello on 18 ja 22 välillä. Saisimme todennäköisesti kuolemat radikaalisti alle 250/vuosi.
"Oliko tämän topicin tarkoitus puolustella keinoja, joita käytetään liikennekuolemien minimoimiseksi? Kuka liikenneministeri istuu 10 vuoden kakkua nauttimassa? Toiseksi: onko liikennekuolemien minimointi millään tavoin looginen ykköstavoite?"
Ei suoranaisesti ollut tarkoitus puolustella, ainoastaan ymmärtää. Näissä liikennekeskusteluissa usein selitellään omaa käytöstä erikoisilla tavoilla, mutta muilta vaaditaan nuhteetonta käytöstä. Tapa, jolla asian esitin, on hyvä keino pyrkimyksessä ajatella liikennettä kokonaisuutena tunteettomasti. Toisaalta, niin suurta joukkoa kuin liikenne on, pitää johtaa eri tavalla kuin kymmenen hengen ryhmää. Liikenteessä ei voida liikaa kuunnella yksilöiden toiveita. Tämän takia hauskuus katoaa siitä nopeasti pyrittäessä parempaan tilanteeseen. Johtajana ei onneksi ole kukaan yksittäinen persoona vaan yhteiskunta.
Liikenneministeri ei istu vankilassa. Sen sijaan moni työnantaja tai sellaisen edustaja on saanut tuomion työtapaturmista, koska ovat vastuussa toisten toiminnasta. Miten työpaikoilla pyritään lisäämään turvallisuutta? Suhteessa paljon tiukemmilla määräyksillä ja valvonnalla verrattuna liikenteeseen.
Liikennekuolemien vähentäminen ei varmasti ole ykköstavoite maailman tai valtakunnan mittakaavassa, mutta estääkö se jollain tavalla estänyt tärkeämpien tavoitteiden saavuttamista? Voidaanhan ajatella, että positiivinen kehitys liikenneturvallisuudessa olisi voitu pysäyttää vuoden -71 tasolle, jolloin liikenteessä kuoli noin 1000 henkilöä. Moneen muuhun valtioon verrattuna tilanne oli luultavasti erittäin hyvä. Silti en ymmärrä, miksi pitää hyväksyä 400 hengen kuolema ja tuhansien loukkaantuminen vuosittain. Oliko sopivaa, jos vuosittain tapettaisiin 100 henkeä maitokaupassa? Miksi se olisi vähemmän ymmärrettävää kuin liikennekuolemat? Sodassa kaatuneet saavuttivat jotain konkreettista ja erittäin kunnioitettavaa, mutta mielestäni liikenteen uhrit eivät ole millään tärkeällä asialla. Kannattaa muuten kysyä vanhemmalta polvelta, miltä sota-aikana tuntui, kun kylään tuotiin rintamalta kuorma-autollinen arkkuja. Vaikka hyvällä asialla oltiinkin, suru oli suunnaton. Jos vaikkapa isäsi tai mahdollinen lapsesi kuolisi onnettomuudessa, toteaisitko vain kylmästi, että liikenne vaatii tietyn määrän uhreja?
Varmasti liukastumisetkin nousevat syksyn mittaan keskusteluihin mukaan. Voimme myös pohtia, miten kompastumisia voidaan välttää. Onko sinulla mielipiteitä aiheesta?
Kunnon pyörätiet joka paikkaan, kaukana autoteistä (koska itse pyöräilen)
.
(olen minä rauhallinen kuski 
). Joten haluaisin ajella kunnon pyöräteillä kaukana autoliikenteestä, ajaisin alle 10kilometrin matkat pyörällä. (tietyt matkat täytyy ajaa autolla kun pyörällä on niissä on todella inhottava mennä, sitä varten haluan pyöräteitä).
Alkolukot autoon ja nuorille joku rata/paikka jossa he saisivat kokeilla taitojaan autolla. Siis turvallinen paikka.
Lentokentän tapaisia paikkoja joissa voisi kokeilla huippunopeutta, turvallisesti.
No nämä olivat tällaisia lapsellisia ideoita jotka toimisivat kavereillanikin. Kun he ovat ajaneet rallia jossain muualla kuin liikenteessä ajotapa on rauhoittunut. Ja itse voin kuolla autonratissa koska teillä on muita(kin) hulluja kuin minä
No tämä oli tarpeeksi lapsellista ja sekavaa tekstiä että taidan jättää tähän...
[2] Miten työpaikoilla pyritään lisäämään turvallisuutta? Suhteessa paljon tiukemmilla määräyksillä ja valvonnalla verrattuna liikenteeseen.
[3] Varmasti liukastumisetkin nousevat syksyn mittaan keskusteluihin mukaan. Voimme myös pohtia, miten kompastumisia voidaan välttää. Onko sinulla mielipiteitä aiheesta?
[1] Se on totta, että lopulta päätökset täytyy tehdä kylmän tunteettomasti eikä päätöksiin sovi vaikuttaa henkilökohtaisuudet. Mutta yhtä hyvin se päätös voitaisiin tehdä muillakin prioriteeteillä kuin turvallisuuden perusteella. Ajattele samaa tehtävää, mutta siten, että sinä olisit se liikenneministeri ja sinua odottaisi 10 vuoden kakku ellei suomalaiset yritykset kykenisi pudottamaan kuljetuskustannuksiaan 25% ja seuraavana vuonna vielä toiset 25%. Siinä on sinulle toinen asia ja mieti mitä asian eteen pitäisi tehdä tunteilematta, jotta tavoitteeseen päästäisiin.
[2] Millä määrittelit tämän suhteen? Tarkoitat, että työpaikalla ei tavallisesti tapahdu mitään, joten nykyiset turvatoimet esim. paperihaavojen välttämiseksi ovat siksi suuremmassa mittakaavassa kuin liikenteen valvonnassa? Työpaikoilla kuolee väkeä kuin heinää. Eivät ole liioiteltua. Enkä sano, että liikenteen valvonta kokonaisuudessaan olisi myöskään liioiteltua - se on ainoastaan väärin kohdistettua. Jos työpaikallakin valvottaisiin sääntöjen noudattamista rahankiilto silmissä niin kyllä tulisi sakkoa huonosti napitetusta paidasta tai väärällä momentilla kiinnitetystä kravatista. Saati sitten solmimattomista kengännauhoista (vaikka istuisikin penkillä eikä olisi vaaraa kompastua niihin).
Sotaveteraanipaasaukseesi en vaivaudu edes kommentoimaan...
[3] Koska autoilijaa pyritään suojelemaan myös itseltänsä (ei pelkästään toisilta autoilijoilta) mm. pakottamalla käyttämään turvavyötä muulloinkin kuin silloin, kun istuu toisen takana (jolloin vaarantaa edessä istuvan terveyden ja hengen), olisi kävelijääkin kohtuullista edellyttää käyttämään mm. kypärää. Talvisaikaan nastakengät, joita on käytettävä joulukuusta helmikuuhun ja muinakin kuukausina luvallisia käytettäviä, jos keli edellyttää. Lisäksi juokseminen pitäisi kieltää kaikkina vuodenaikoina. Pyöräteille tutkakamerat. Polkupyörille rekisteröimispakko ja kilvet sekä eteen että taakse näkymään. Katsastus polkupyörille - aivan liikaa aikapommeja liikenteessä. Poliisien TEHOSTETTAVA() kevyen liikenteen valvontaa - erityisesti valkoisella viivalla erotettujen pyörä- ja jalankulkuteiden käyttöä. Jalkajuopumus kirjattava lakiin. Liian moni sammuu ojaan (ja paleltuu), kaatuu ajoradalle tai lähtee varomattomasti ylittään ajorataa suojatien ulkopuolelta.
Kuulostaa takuulla naurettavalta, mutta onko se sitä, kun pääsee yli ensimmäisistä naurunpuuskista? Tiedä sitten tottuuko näihin ehdotuksiin ja pystyykö niitä vakavissaan ottamaan koskaan. Onhan liikennevouhotuskin opittu kuuntelemalla propagandaa vuosikymmenien ajan. Ehkä jalankulkijan ja pyöräilijän vastuun (myös itsestään) korostaminenkin saisi aikaan asennemuutosta, jos joku pitäisi meteliä. Minä en kuitenkaan viitsi. Suomi on jo liian tarkoin säädelty valtio.
Tupakan kun saisi kriminalisoitua niin jo yksistään silläkin säästäisi paljon ihmishenkiä ja vähentäisi työkyvyttömyyksiä, ihmisten kärsimystä, sairaskuluja...
Vuosittain keuhkosyöpään sairastuu 2000 ihmistä. Keuhkosyövän hoidossa on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Aikaisemmin vain 4% keuhkosyöpään sairastuneista jäi eloon: tänään jopa 12%!
99% keuhkosyöpätapauksista johtuu tupakoinnista. Vuosittain tapahtuu myös kymmeniä passiivisen tupakoinnin aiheuttamia keuhkosyöpätapauksia... niissäkin kuoliennuste on synkkä. Nämä henkilöt eivät koskaan halunneet keuhkosyöpää eivätkä tehneet päätöstä tupakoida!
Mitenkäs Herbert asennoidut, jos esim. vaimosi saa keuhkosyövän itsestään johtumattomasta syystä (voi toki olla, että hän tupakoi ja aiheuttaa sen itselleen) - hyväksytkö sinä sen osana elämää - onko OK, että tupakka vie sivullisia ihmisiä hautaan?
() TEHOSTUS = liikkuvan poliisin erikoiskeino, joka voidaan aina toteuttaa ilman, että tämä veisi resursseja (mm. valvontaa suorittavia poliisisetiä ja -tätejä) muista valvontatöistä.
2. Puhtaasti omien kokemuksien ja mutu-pohjalta. Työelämässä joudun huomattavasti useammin tekemisiin valvovien viranomaisten kanssa kuin liikenteessä. Siinä olet oikeassa, ettei työelämän valvonnan tarkoituksena ole rahan keruu vaan asiallinen ohjaava linja. Oletan kuitenkin, että mikäli valvonta työelämässä vähenisi, onnettomuudet työnantajan ahneuden ja työntekijän laiskuuden takia lisääntyisivät. Aivan samoin tapahtuisi luultavasti liikenteessä.
3. Ehkä liikenteessä pitäisi erottaa vain itseään vaarantava käytös ja sellainen, joka voi vahingoittaa muitakin. Miksi kuitenkaan yhteiskunnan pitäisi maksaa turvavyön käyttämättä jättämisestä seuranneen vakavan loukkaantumisen aiheuttamat valtavat hoitokulut, kun niin vähällä vaivalla kuin vyön käytöllä voidaan kustannuksia vähentää ratkaisevasti. Myös rajanveto siihen, mikä vahingoittaa muita ja mikä vain itseään on vaikeata. Ja onhan itsemurhakin kiellettyä, vaikka ei liity mitenkään liikenteeseen. Liukastumisestakin jalkakäytävällä on olemassa kohtuullisen yksinkertainen vastuunjako. Kiinteistön omistaja maksaa, mikäli kunnossapito on laiminlyöty. Milloinkahan autoliikentessä päästään samaan tilanteeseen?
En hyväksy tupakan aiheuttamia uhreja. Olen tyytyväinen hallituksen päätökseen rajoittaa tupakointia julkisissa tiloissa. Avovaimoni ei polta ja vaikka kuolisikin keuhkosyöpään olisin äärettömän onneton. Se varmasti voimistaisi tupakan vastaista asennettani. Isoisäni muuten kuoli keuhkosyöpään, vaikka oli terveyden perikuva.
Olet muutaman kerran sanonut, että yhteiskunta on mätä. Se on tai on olematta mätä kunkin ihmisen kohdalta erikseen. Yhteiskunnan kokonaismätäisyys on siinä mukana olevien ihmisten mätäisyyksien painotettu keskiarvo.
Nyt sait tilaisuuden ehdottaa korjauksia mätäkohtiin ja mitä teit? Väistit. Jätit muut vastaamaan asioista, joita et niiden vaikeuden vuoksi itse ole halukas selvittämään. Luuletko, että haukkumasi tieverkkomme olisi tällainen, jos siitä vastaavilla olisi ollut enemmän rahaa? Veikkaan, että myös nykyisetkin mädät päättäjät olisivat saaneet yhtä ja toista parannusta aikaan lisärahoilla.
Ei sillä, ei minullakaan ole nykyiseen verrattuna mitään ratkaisevasti parempaa ehdottaa, mutta siksi olenkin pitänyt aiheesta suuni kiinni. Olen saanut monet haukut täällä palstalla tästä syystä, siksi seuraan mielenkiinnolla, mitä minua kukkahattutädiksi, stasin kätyriksi ja sosiaalidemokraatiksi moittineet vastaavat.
Vaikeneminen on se vastaus, jota pidän todennäköisimpänä, toinen vahva suosikki on kiemurtelu tyyliin niin niin jos kerran ei rahaa anneta, mitä siinä muka voi tehdä.
Onneksi kaikki eivät ole vellihousuja, joku vielä ottaa vastaan kkusisetkin hommat, joiden tuloksia niitten vellihousujen on sitten hyvä rääpiä, muitten hommat kun ovat aina niin helppoja.
Herbert: "Liikenteeseen tehtäviä investointeja, kuten moottoriteitä, suunniteltaessa lasketaan tarkkaan siitä saatava hyöty. Kuljetuskustannuksien vähentäminen ei kuitenkaan ole niin tarkoituksenmukaista kuin onnettomuuksien, koska onnettomuudet ovat turhia, kustannukset sen sijaan ovat välttämättömiä. ... Tietysti niihin pyritään parhaalla mahdollisella tavalla. Onnettomuudetkin ovat osa liikenteestä aiheutuvia kustannuksia.
"'
On totta, että kustannukset ovat välttämättömiä tiekuljetuksissa, kuten muissakin kuljetuksissa. Kuolonkolarit eivät. Käytännössä kuitenkin liikenteessä kuolee ihmisiä niin kauan kuin on nopeuseroja. Käytännössä myös kuljetuskustannuksien vähentäminen on tärkeää vaikka tiedämme, että nollaan sitä ei ole teoriassakaan mahdollista laskea. Se, että kuljetuskustannuksia ei teoriassakaan voi laskea nollaan, ei lainkaan tarkoita etteikö olisi tärkeää pyrkiä kustannuksia vähentämään.
Lisäksi tässä vaiheessa, kun kuolonkolareiden määrä on näinkin alhainen, vaativat parannuksetkin jo melko suuria sijoituksia yhtä ihmishenkeä kohden. Jo satakunta säästynyttä edellyttää lukuisia muutoksia liikenteeseen seuraavien vuosien aikana. Satakunta ihmistä hädin tuskin edes näkyy kuolleisuustilastoissa, jossa on muutkin kuolleisuudet. Salamaniskuun kuolleiden osuus on toki vielä pienempi...
Valtion taloudelle (siis meidän jokaisen kansalaisenkin taloudelle) taitaisi olla hyödyllisempää, että liiketoiminta kukoistaisi ja kotimainen tuote olisi kilpailukykyinen ainakin kotimaisilla markkinoilla, mutta mieluiten tietenkin ulkomaillakin.
Onnettomuudet ovat yksi kustannusten aiheuttaja, mutta tuskin suurin. Siksi onnettomuuksien minimointi ei mielestäni pitäisi ajaa yli sen alkuperäisen syyn minkä takia tieverkko on rakennettu. Tieverkkoa ei todellakaan rakennettu vähentämään teillä tapahtumia kuolemia (koska teitä ei tiellä kuoltaisi lainkaan).
Herbert: "Ehkä liikenteessä pitäisi erottaa vain itseään vaarantava käytös ja sellainen, joka voi vahingoittaa muitakin. Miksi kuitenkaan yhteiskunnan pitäisi maksaa turvavyön käyttämättä jättämisestä seuranneen vakavan loukkaantumisen aiheuttamat valtavat hoitokulut, kun niin vähällä vaivalla kuin vyön käytöllä voidaan kustannuksia vähentää ratkaisevasti."
Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa sairaalakuluja liukastuneille ja kompastuneille sitten? Miksi yhteiskunnan pitää maksaa jalankulkijakypärän käyttämättömyydestä johtuvat valtavat hoitokulut ja työkyvyttömyydet?
Herbert: "Myös rajanveto siihen, mikä vahingoittaa muita ja mikä vain itseään on vaikeata."
Tarkka rajan vetäminen voi olla hankalaa, mutta esimerkiksi ETUpenkillä turvavyöttömänä autoa ajavat tai matkustava ei ainakaan vaaranna kenenkään muun henkeä. Siitä huolimatta se on rikollista. Tässä valossa jalankulkijan kypäräpakossa ei pitäisi olla mitään naurettavaa.
Herbert: "Liukastumisestakin jalkakäytävällä on olemassa kohtuullisen yksinkertainen vastuunjako. Kiinteistön omistaja maksaa, mikäli kunnossapito on laiminlyöty. Milloinkahan autoliikentessä päästään samaan tilanteeseen?"
Oli vastuunjako miten hyvänsä, maksaja löytyy aina Suomesta. Jos ihminen joutuu työkyvyttömäksi, hän on rasite yhteiskunnalle. Tämä myös työllistää lääkäriä, ja kun näitä turhia tapauksia tapahtuu tarpeeksi, täytyy olla useampia lääkäreitä. He saavat palkkansa Suomen kansalaisilta (joko yksityisiltä ihmisiltä tai valtiolta, joka taas kerää rahansa kansalaisilta ja kansalaisten yrityksiltä, jne). Lääkäri ei paljoa lisää BKT:tä, koska lääkäripalveluita ei juuri myydä esim. ruotsalaisille turisteille. Täten lääkärit ovat menoerä.
Sillä ei ole merkitystä kuka sen suoranaisesti maksaa sillä välillisesti maksaja olemme Me.
Herbert: "En hyväksy tupakan aiheuttamia uhreja. Olen tyytyväinen hallituksen päätökseen rajoittaa tupakointia julkisissa tiloissa."
Suomen keinot tupakoinnin vähentämiseksi ja sivullisten suojelemiseksi passiiviselta tupakoinnilta ovat mielestäni riittämättömät. Tässä esimerkkejä ulkomailta:
Norjan tupakkalaki tulee voimaan 1.6.2004
Tupakointi ravintoloissa ja muissa tarjoilutiloissa, baareissa, diskoissa ja pubeissa on kielletty. Tupakointikielto tulee merkitä selvästi.
Tilojen haltija tulee järjestää tupakointikiellon valvomiseksi sisäinen valvonta.
Kiellon rikkoja voidaan poistaa tiloista.
Ruotsin tupakkalaki tulee voimaan 1.6.2005
Laki kieltää tupakoinnin ravintoloissa, kahviloissa ja pubeissa.
Ravintolan omistaja voi sallia tupakoinnin erillisessä tupakkahuoneessa, johon ei kuitenkaan ole tarjoilua eikä sinne saa viedä ruokaa tai juomaa.
Tupakkahuoneen pitää sijaita siten, ettei asiakkaiden tarvitse kulkea tupakkahuoneen kautta.
Ulkotiloissa on mahdollista tupakoida ja sinne saa myös tarjoilla.
Ensimmäinen valtio Euroopassa kieltämään totaalisesti tupakointi ravintoloissa ja anniskelutiloissa oli Irlanti (sieltä tulee paras Olutkin sitäpaitsi).
Tuosta luettavaa: http://www.cancer.fi/YN_Body_cid2_3g.asp?Id=756&type_nr=1
Jostain syystä en ymmärrä, mitä ajat takaa. Useista asioista olemme samaa mieltä, muutamat yksityiskohdat hieman särähtävät. Kuitenkin saan sen käsityksen, että pyrin kumoamaan kaikki mielipiteeni.
"Se, että kuljetuskustannuksia ei teoriassakaan voi laskea nollaan, ei lainkaan tarkoita etteikö olisi tärkeää pyrkiä kustannuksia vähentämään."
Aivan niin. Mutta eivät tavoitteet ole välttämättä ristiriidassakaan.
"Lisäksi tässä vaiheessa, kun kuolonkolareiden määrä on näinkin alhainen, vaativat parannuksetkin jo melko suuria sijoituksia yhtä ihmishenkeä kohden. Jo satakunta säästynyttä edellyttää lukuisia muutoksia liikenteeseen seuraavien vuosien aikana. Satakunta ihmistä hädin tuskin edes näkyy kuolleisuustilastoissa, jossa on muutkin kuolleisuudet."
Tuo sijoitusten ja hyötyjen suhde pätee jokaisessa asiassa, myös vaikkapa jäteveden puhdistuksessa. Silti Turkuunkin pitää rakentaa uusi kallis putsari, jotta päästäisiin aikaisempaa hieman parempiin tuloksiin. Mutta ei liikenneonnettomuuksia rajoitetakaan sen takia, että emme kuolisi sukupuuttoon vaan siksi, että voisimme elää turvallisemmassa yhteiskunnassa. Usein onnettomuuksissa kuolee myös syyttömiä osapuolia. Muistellaanpa vaikka Konginkankaan tapausta. Mitä haluaisit sanoa uhrien omaisille?
"Tieverkkoa ei todellakaan rakennettu vähentämään teillä tapahtumia kuolemia."
Ei myöskään tappamaan satoja ihmisiä vuosittain.
"Oli vastuunjako miten hyvänsä, maksaja löytyy aina Suomesta. Jos ihminen joutuu työkyvyttömäksi, hän on rasite yhteiskunnalle."
Juuri sen takia tarvitaan vastuuta, ettei maksajia tarvitaisi. Jalkakäytävät on pidettävä kunnossa, jotta siellä olisi turvallista kävellä eikä tarpeettomasti tarvitsisi paikata ihmisiä sairaaloissa.
"Suomen keinot tupakoinnin vähentämiseksi ja sivullisten suojelemiseksi passiiviselta tupakoinnilta ovat mielestäni riittämättömät."
Niin minunkin mielestäni. Pitäisi ottaa naapureista mallia. Anteeksi, jos ilmaisin itseni huonosti ilmoittaessani tyytyväisyyteni hallitukseen. Ensinnäkin eduskunta kai sen päätöksen teki. Toiseksi, se oli hyvä alku oikeansuuntaiseen kehitykseen.
Niin minunkin mielestäni. Pitäisi ottaa naapureista mallia. Anteeksi, jos ilmaisin itseni huonosti ilmoittaessani tyytyväisyyteni hallitukseen. Ensinnäkin eduskunta kai sen päätöksen teki. Toiseksi, se oli hyvä alku oikeansuuntaiseen kehitykseen.
Askel oikeaan suuntaan on joskus huono asia. Kun otetaan askel parempaan, luulee osa aina, että olemme saavuttaneet määränpään. Huomannet sen myös minun ajatuksista koskien liikenneturvallisuutta?
Ei tuo laki "savuttomista" alueista ravintoloissa ole asioita radikaalisti muuttanut. Yhäkään ei eteensä näe edes savuttomien puolella. Baaritiskillä ja peliautomaattipuolella ei saa tupakoida ellei siellä ole tuuletusta. Mikä tuuletus on riittävä, kun "savutonkin" puoli on sietämättömässä jamassa?
Epäilen, että kestää vähintään vuosia, jotta mitään totaalikieltoa tupakoinnille julkisilla paikolla saataisiin aikaan, jos sellainen totaalikielto edes koskaan tuleekaan. Jos nykyinen laki ei olisi mennyt läpi, oltaisiin kyseistä lakia takuulla valmistelemassa NYT. Ja jos lakia valmisteltaisiin nyt, ei totaalikiellon mahdollisuuttakaan olisi takuulla poissuljettu, sillä ulkomailla on tapahtunut paljon tämänsuuntaisia päätöksiä viime vuosina. Oliko laista siis mitään hyötyä vai pelkkää haittaako, jos tarkastellaan asioita yli 10 vuoden aikavälillä? Tietenkin menee pelkästään arvailuun ennustaa niin pitkälle...
Yksi esimerkki olemassaolevan lainsäädännön aiheuttamasta rasitteesta on esimerkiksi museorekisteri. Aika harva tuntuu todella ymmärtävän, että museoautolta vaaditaan museokatsastus ja se taas edellyttää autolta täydellistä alkuperäisyyttä ja alkuperäiskuntoisuutta: ei kosmeettistakaan pikkuruostetta, ei haalistumaa, ei patinaa. Kun ikärajan korottamista 25 -> 30 keskusteltiin, oli puheessa autokannan keski-ikä ... aivan kuin keskiverto amis-Taunus olisi museokatsastuksen kriteerit täyttävä.
Mitäkö haittaa museorekisteristä on? No se haitta, että museorekisteri edustaa mahdollisuutta olla maksamatta vuotuista ajoneuvoveroa vanhojen ajoneuvojen harrastajille. Se edustaa kyseistä mahdollisuutta vain osalle harrastajista, mutta estävät sen, että harrastajien vaatimukset harrasteajoneuvorekisterin perustamisesta eivät saa aikaan suurempaa kiinnostusta asianomaisia harrastajia lukuunottamatta. Jos museorekisteriä ei olisi lainkaan olemassa, olisi todennäköistä, että laki yhdistetyn harraste- ja museoajoneuvorekisterin luomisesta saataisiin läpi muutamassa vuodessa. Nykyinen lainsäädäntö museoajoneuvoista, joka tietenkin on parempi kuin kys. lainsäädännön puuttuminen, toimii esteenä sellaisen lainsäädännön kehittämiselle, joka tukisi myös muunlaista autoharrastamista.
Eli epäilen kys. lain savuttomista alueista olevan lähinnä rasite kun asiaa ajatellaan siltä kannalta, että se tulee todennäköisesti estämään tai vähintään viivästyttämään muutoksia lakiin jatkossa.
"Askel oikeaan suuntaan on joskus huono asia. Kun otetaan askel parempaan, luulee osa aina, että olemme saavuttaneet määränpään.
...
Jos nykyinen laki ei olisi mennyt läpi, oltaisiin kyseistä lakia takuulla valmistelemassa NYT. Ja jos lakia valmisteltaisiin nyt, ei totaalikiellon mahdollisuuttakaan olisi takuulla poissuljettu, sillä ulkomailla on tapahtunut paljon tämänsuuntaisia päätöksiä viime vuosina. Oliko laista siis mitään hyötyä vai pelkkää haittaako, jos tarkastellaan asioita yli 10 vuoden aikavälillä? Tietenkin menee pelkästään arvailuun ennustaa niin pitkälle..."
Tuo on mielenkiintoinen, mutta vaikea ja riskialtis lähestymistapa. Kuten itse totesit, siihen liittyy myös ongelmia. Vaatisi melkoista rohkeutta jättää toimeenpanematta kompromisseja. Autoverotuksessa olemme kuitenkin saaneet kokea, kuinka varovaisesta alusta myöhemmin käytäntöä laajennetaan, esimerkkinä olkoon tilapäisen veron tai käyttömaksun muuttaminen pysyväksi. Kun jalka on oven välissä, on jatkaminenkin helpompaa.