Kiinnostaisi tietää millainen kuski olen muiden mielestä. Liikenteessä saa harvoin(ei koskaan) palautetta siitä miten ajat, varsinkin jos teet jotakin hyvin, huonoista ratkaisuista kyllä muistutetaan torvensoitolla tai nyrkin heristelyllä ja pahimmassa tapauksessa ratkaisut johtavat kolariin. Motivaatio sääntöjenmukaiseen tai kohteliaaseen ajotyyliin varmasti kasvaisi, jos siitä jotenkin saisi positiivista palautetta, vaikkapa käden heilautuksella tai jollain muulla tavalla.
Koitan kuvailla ajotyyliäni itsekriittisesti mahdollisimman monissa arkipäiväisissä tilanteissa, jotta voitte muodostaa mielipiteenne. .
Ensinnäkin, ajokortti on ollut taskussa kuutisen vuotta. Kertaakaan en ole saanut sakkoa ylinopeudesta tai ajanut minkäänlaista kolaria tai edes kolhaissut autoa niin, että olisi syntynyt vaurioita. Krapula-aamuina en rattiin kajoa. Ajan vuodessa n.25tkm.
Maantiellä ajan yleensä +10km/h suurimman sallitun, kompensoidakseni mittarivirheen sekä voittaakseni aikaa. Tiedän ettei aikaa juuri säästy, tiedän myös tilastotietoa mitä ylinopeus aiheuttaa, mutta silti en saa itseäni ajamaan suurinta sallittua, liekö joku itsetuhovietti?. Pidän turvaväliä reilusti, en roiku edelläajavan takapuskurissa niin, että hän voi nähdä taustapeilistään hurjistuneen ohitusilmeeni (kaikilla on sellainen). Ohitukseen lähden kaukaa ja ohitustilanteessa en välitä nopeusrajoitteista, jos mennään niin silloin ei meinata. Rekat pyrin yleensä ohittamaan vaikka rajoitus olisi 80km/h(taitaa olla koko autoilevan kansan ominaisuus). Sellaiset kuskit, jotka änkeävät pieniin väleihin risteäviltä teiltä päätielle edes yrittämättä kiihdyttää nopeasti rajoitusnopeuteen, saavat minut näkemään punaista.
Moottoritiellä ajan samaan tyyliin kuin maanteillä eli noin +10km/h lisää rajoitukseen ts. nopeus keikkuu (130-140)km/h välillä. Vasenta kaistaa käytän vain ohituksiin, en unohdu sinne. Kuitenkin jos esim. 2 rekkaa ajaa peräkanaa (väliä rekoilla parisensataa metriä tai hiukan enemmän) saa kiireisemmät odotella takanani, vaikka kuinka valot räpsisivät. Ajanhan minäkin jo ylinopeutta, joten en myöskään lisää vauhtia, että häkkiset pääsisivät ohitseni.
Taajamassa noudatan suurinta sallittua, usein myös ajan alle rajoituksen. Päästän jalankulkiat suojatielle, jos takaa ei tule ketään, joka voisi mahdollisesta unohtaa pysähtyä suojatien eteen jääneen auton viereen ja rutata kulkijan. En aja punaisia päin paitsi yöllä, jos olen varma ettei ketään tule mistään ts. pysähdyn ensin ja sitten liikahdan. Kiihdytän reippaasti valoista, joskus aina kilpasille asti, hymyssäsuin. En kuitenkaan revitä 1. vaihdetta enempää. Käytän aina vilkkua ajoissa, myös yöllä. Osaan ajaa liikenneympyröissä, käytän vilkkua ajoissa poistuessani ja en tunge pieniin väleihin. En jää rullailemaan valoihin, jos se estää takana olevien autojen kääntymisen tai kaistanvaihdon. + -risteyksissä annan usein muiden mennä ensin, kuitenkin tilanteen mukaan. Jos risteyksessä jo pattitilanne eli kaikki nytkähtelee muttei mene, en jää 1s kauempaa odottelemaan. Samaan aikaan edm risteyksiin sattuvat linja-autot tai rekat päästän aina ensin. Ennakoin dösien kääntymistä takaisin tielle.
Tuossa nyt ensimmäiset tilanteen mitä mieleen pälkähti. Tilanteita varmaa piisaa miljoonia muita.
Jos jaksoit lukea näin pitkälle, toivon että myös annat palautetta. Tunnistatko itsesi tilanteista?
Hyvin pitkälle voin allekirjoittaa edeliset periaatteet.
Ainut periaate ero on että päin punaista ei ajeta edes tyhjällä tiellä.
Noilla meni 18 vuotta ilman sakkoja, kunnes lipsahti huolimattomuutta ekat sakot 30km alue ja tyhjä suora ei suojateitä eikä liittymiä.
No sinällään poliisit oli juuri sillä paikalla jonne heitä olen itse kaivannut, joten turha selitellä. Toivottavasti seuraaviin menee seuraavat 18 vuotta.
Saahan sitä sädekehä pään päällä kirjoitella vaikka mitä.. Keksiarvoa parempi olet jos et tuon pahemmin aja.
Mistä tiedät ajavasi juuri noin? Jospa ottaisit autokoulun opettajan viereesi viikoksi seuraamaan ajamistasi, voisi löytyä muitakin piirteitä. Eihän kukaan aja omasta mielestään huonosti. Jaksatko joka hetki keskittyä sataprosenttisesti ajamiseen ja itsesi kontrolloimiseen? En minä ainakaan. Mitä tapahtuu silloin, kun keskittyminen herpaantuu? En minä tiedä. Mutta tähän asti on pysytty tiellä ilman osumia ja sakkoja.
Otsikossa pidit mahdollisena olevasi keskiarvokuski. Kuka määrittelee keskiarvon?
Herbertille:
"Mistä tiedät ajavasi juuri noin?"
Silloin kun ajan ajatuksella, tiedän ajavani kuvaamallani tavalla. En suinkaan ole keksinyt tilanteita tyhjästä, vaan tilanteet ovat mielessä siksi, että käyttädyn niissä kuten yllä kirjoitin. Se on vaikea arvioda, kuinka paljon sitten ajan ilman keskittymistä, ajatukset aivan muualla kuin liikenteessä. Veikkaisin ainakin kolmannesta eli n.8000km/a. Tutuilla paikkakunnilla ajamiseen ei kiinnitä niin paljon huomiota, luulisin. Ammattilaisen huomaisi varmastikin paaaljon virheitä, joita itse ei edes tule ajatelleeksi.
"Mitä tapahtuu silloin, kun keskittyminen herpaantuu?"
Sitä voi vaan arvailla. Jos oletetaan, että ajan 8000km/a pelkän alitajunnan voimin, lievää ylinopeutta niin todennäköisyys tapahtua ikäviä varmasti kasvaa. Loogista olisi muuttaa ajotottumuksiaan, mutta sehän ei tuosta noin vaan käy.
"Otsikossa pidit mahdollisena olevasi keskiarvokuski. Kuka määrittelee keskiarvon?"
Tietenkään mitään virallista määritelmää ei ole. Jokainen voi muodostaa oman näkemänsä pohjalta tyypillisen kuskin.
Vitolle:
"Saahan sitä sädekehä pään päällä kirjoitella vaikka mitä.. Keksiarvoa parempi olet jos et tuon pahemmin aja."
Yritin poistaa tuon sädekehän juttua kirjoittaessani.Tarina päätee vain silloin, kun ajan skarppina ja ajatus mukana.
Luulen että olet keskiarvoa parempi kuski. Itse olen keskiarvoa ehkä selvästi huonompi kuski. Olin autokoulussa taloudellisessa ajossa vähiten kuluttavin (n.kahdeksasta) ja olin ainoa joka ajoi rajoitusten mukaisesti (siellä oli tätejä, tyttöjä, pari nuorta tyyppiä).
Olen menettänyt aika pahasti jo auton hallinnan, olen onneksi selvinnyt vain säikähdyksellä. Huomion aika huonosti kevyttä liikennettä ja moottorijarrutusta käytän liian harvoin. Autokoulun opettaja antoi mulle kumminkin ison plussan.
Sen takia sain ison plussan koska minua luultavasti verrattiin normaaliin autokoulun oppilaaseen joten, kuka vaan yli kaksi vuotta kortin omannut olisi saanut ison plussan.
Radalla ja rallia en ole koskaan ajanut, eli sitä en osaa. Olen ainoastaan hieman kaasutellut, pikkuteillä ja hyvän näkyvyyden omaavalla mutkitelevalla asfaltti tiellä, sitten olen vähän isolla alueella "temppuilut" autoni kanssa. Tuollaisia tyhmyyksiä olen tehnyt.
Jos verrataan kaikkiin ajokortillisiin kuskeihin mua, antaisin itselleni 5 puolen.
Ei tuo kuvauksesi kuulosta ollenkaan pahalta, Herbertin havainto oli kuitenkin hyvä. Moniko pystyy arvioimaan itseään puolueettomasti? Minä olen mielestäni ihan älyttömän hauska mies, mutta vaimon ilmeet ja joskus sanatkin kertovat, että vain tuo älytön pitää paikkansa. Hän on seurannut minun tekemisiäni niin kauan, että olisin puolueellinen jos jättäisin hänen mielipiteensä huomiotta.
Jonkin Liikenneturvan palkinnon ansaitsisit siitä, että olet tarkkaillut liikennekäyttäytymistäsi kriittisesti. Olen ennekin sanonut, että ei tarvitse olla hyvä, riittää kun tosissaan yrittää olla. Tiellä liikkuu aivan liikaa niitä, jotka ovat jo hyviä ja tietävät jo kaiken, mitään itsetutkiskelua ei siis tarvita. Kuitenkin kommenteista huomaa, että he eivät esimerkiksi tunne Tieliikennelakia. Ehkä vain pientä ja turvallisuuden kannalta vähämerkityksellistä kohtaa, mutta koska ykkösen ja äärettömän välillä ei ole yhtään järjellistä lukua, mitä muuta kaikkitietävä ei tiedä? Eikä tule koskaan tietämäänkään, koska kaikkitietävän ei tarvitse tietää lisää.
Toissapäivänä kauppaan mennessäni seurasin kun vanha pariskunta lähti Ford Ka:lla, mamma ajoi. Jäin oikein seuraamaan, se oli juuri sellaista kuin vanhan huonosti näkevän, aran ja kokemattoman vanhan naisen ajon voi kuvitellakin olevan. Viimeiseksi näin, kuinka hän oikaisi tielle vasemmalle kääntyessään vastaantulevien kaistan yli niin, että vastaantulija, joka muuten olisi selvinnyt pienellä kaasun nostolla, joutui tekemään täysjarrutuksen.
Kun lähdin kaupan pihasta, käännyin oikealle. Sain täsmälleen samassa risteyksessä lyödä liinat kiinni, kun nyt minun kaistallani oli vastaantulija oikaisemassa, taas Ford, mutta nyt farmari Mondeo, ja jjumalauta, taksi.
Tästä voisi oppia ainakin sen, että myös kokeneiden kannattaa tarkkailla tekojaan, oikeastaan heidän ihan erityisesti. Se mummeli tietää olevansa surkea, siksi hän katsoi joka vaiheessa moneen kertaan ja joka suuntaan, hyvä ettei taivaallekin. Hän varmaan ajaa hiipimällä vähät kilometrinsä. Taksikuski on vuosien kokemuksen koulima ammattimies.
Itse olen mielestäni oppinut yhtä sun toista miljoonan ajokilometrini aikana, mutta niin vaan vaimo yksipäivä pääsi sanomaan, että mitäs jos ton orapihlaja-aidan takaa olisi tullut ihmiskärpäsen näköinen kilpapyöräilijä, olisitko saanut pysäytettyä?. Valehtelin, oikeastaan enemmän itselleni, että pidin kyllä sitä silmällä, mutta todellisuudessa huomasin varoneeni vain autoja. Nyt pysähdyn siinä ja vastaavissa paikoissa ennen suojatietä, aina oppii jos vaan myöntää ettei jo osaa kaikkea. Taas se asenne, se asenne.
Jos joutuu auton kanssa tulemaan tielle kahden puskan välitse, ja siinä menee vaikka pyörä-/kävelytie. Tuntuu se vaikelta paikalta, itse olen hieman kaasutellut (kytkin pohjassa) että ihmiset kuulevat että tulen. Ja sitten tulee pikku hiljaa, mutta joskus tämäkin unohtuu. Ja silloin ne onnettomuudet tapahtuvat.
Aivan. Koska oman auton pellit ovat huolenaiheena järjestyksessä ennen pyöräilijöitä tai jalankulkijoita, ei aina tule mieleen mikä se tärkein asia on.