Tuulilasi kirjoittaa osuvasti:
"Eräs vaihtoehto olisivat lisäkilvet. Saksassa on moottoriteiden varressa usein nopeusrajoituskilpi, jossa on lisäkilvessä teksti bei Nässe eli märällä kelillä. Suomessa tällaisen järjestelmän ongelma olisi, että se ei ole täsmällinen. Meillä nopeusrajoitukset ovat teiden varressa ensisijaisesti sakottamista varten. Niinpä sakottaja voisi joutua todistelemaan oikeudessa, että kyllä se tie todellakin oli liukas. Tuo esimerkki Saksasta on tarkoitettu aivan eri käyttöön. Se on pystytetty parantamaan liikenteen turvallisuutta, ei rahankeruumielessä."
Koko talvinopeusrumban vois korvata sillä että säädetään että liukkaalla ajetaan -20 km/h. Mutta ei käy Suomen liikennenatseille. No tämä nykyisessä hyvinvointi- anteeksi eikun sääty-yhteiskunnassa koskee niin kuin himoverotus muutenkin vain keskiluokkaa ja suomalaisilla palkkatuloilla eläviä. Me muut ajetaan niin kuin huvittaa.
Ei saa unohtaa, että onnettomuuksia sattuu myös kevyessä liikenteessä.
Polkupyörien max kattonopeus talviajalla pitää olla 8 km /h ja kävely korkeintaan 2 km / h, sekin vain jos on saappaissa tai renkaissa liukuesteet. ( hyväksytty "parketinsyöjämalli" )
Jos ylityksiä havaitaan ( esim kunniallisten kansalaisten toimesta ) on rangaistus ( sakko ) maksettava heti viranomaiselle käteisellä.
Nopeus on vakava asia, joten maleksinta kävelyteillä ( 2 km /h ) on ehdottomasti kielletty, samoin polkupyörin päällä seisottaminen. ( esim juoruilu ilman, että pyörä on asetettu sille ositettuun yhteiskunnan tarjoamaan telineeseen. )
Pitäisikö lentoliikenteelle asettaa alhaisempi nopeusrajoitus talveksi.
Tottahan ilman liukkaus kylmässä talviviimassa haittaa ?
100 km / h lentonopeus tuntuisi oikealta, ainakin taajamien yläpuolella. Vesistöjen päällä vieläkin alhaisempi, ( paineaalto saattaa rikkoa jäätä )
Ja pysähtyminen kulloinkin näkyvällä ilmaosuudella on ehdottomasti toteuduttava. ( huom. liito-oravat, naakat ja muut muuttolinnut )
Muualla maailmassa alennetut suositusnopeudet toimivat, esim. juuri sadekeli, sumu tai muuten erikoiset keliolosuhteet. Miksi Suomi täytyy olla niin ehdoton joka asiassa, joko tai. Yksilölle ei anneta harkinnan vapautta valita itse nopeus tiettyjen rajojen sisällä. Käytännössä nopeudet tai rajoitukset voisivat toimia jopa paremmin kuin miten tämänhetkinen sanelupolitiikka toimii. Autoilijoita kehotetaan jatkuvasti joustamaan joka tilanteessa. OK, mutta niin voisivat viranomaistahotkin tehdä. Tulla joskus hieman vastaan.
Tuntuu todella hölmöltä ajaa auringonpaisteessa marraskuussa kuivaa, suoraa, täysin tyhjää tietä 80 km/h, ei edes variksia pellolla. Näin minulle kerran kävi Keski-Suomessa, ainoa auto joka vastaan tuli oli tutka-auto. Mikään liikennetilanne tai sääolosuhde ei olisi estänyt ajamasta turvallisesti 100 km/h.
Uskon, että autoilijat oppisivat hyvinkin noudattamaan alennettua nopeutta hämärän laskeuduttua, ruuhkaisella tieosuudella, tottakai lumi- tai vesisateessa, mutta koskaan ei anneta tilaisuutta siihen. Se painostava tunne on vain läsnä, että sitä tai tätä ei saa tehdä, se ja se on kiellettyä, saatat leimautua kaahaajaksi, kuten tälläkin palstalla olemme saaneet lukea kilometreittäin tekstiä, kuinka varovaisia täytyy olla. Aivan oikein, teillämme on miinoja, ei maamiinoja kuten Ottawan sopimuksessa, vaan paljon turvattomia vanhoja autoja edelleen liikenteessä, arveluttavan kapeilla pimeillä teillä. Tämä ei ainakaan ole autoilijoiden syytä. Olemme maksaneet nahka verellä veromme moneen kertaan autoista ja liikenteestä, silti ei anneta mitään takaisin, saamme päinvastoin tonneittain suolaa tiestöömme, jotka romuttavat ja ruostuttavat lopullisesti pilalle todella suurella rahalla maksetun ajoneuvokaluston.
Polttoaineverosta tulisi 50% mennä suoraan lyhentämättömänä Suomen kunnille asukasluvun mukaan. Silloin kunnat voisivat hoitaa paljon täsmällisemmin terveyden - ja vanhustenhoidon, koulut ja kirjastot jne. Miksi valtion on oltava raskaine, ja kalliine organisaatioineen siinä mukana. Työpaikat ja muuttotappiot eivät olisi niin suuret, ehkä saisimme jopa nähdä moottoritieverkoston kasvua eri tavalla, kun veroeuromme ei menisi minne sattuu, tai kankkulan kaivoon joka on kaiken lisäksi pohjaton.
Koska kuvattuja asioita ei meillä nähdä, päättelen, että asia johtuu niistä sadoista harmaista virastohiiristä, jotka vain ja ainoastaan seuraavat vanhoja -50 -60 luvulta peräisin olevia ohjeistuksia, koska muuta he eivät ole oppineet, ja heidät on unohdettu pölyisiin huonesiinsa jatkamaan samaa työtä kunnes kello on 16:00 jolloin pääse kaupungin sinisellä bussilla kotiin. Sama toistuu vuosikymmenet, mikään ei muutu.
SixPack: Uskon, että autoilijat oppisivat hyvinkin noudattamaan alennettua nopeutta hämärän laskeuduttua, ruuhkaisella tieosuudella, tottakai lumi- tai vesisateessa
Nytkin saa käyttää alennettua nopeutta. Kun sitä joku sitten näkee hyväksi käyttää, hän on alinopeudella liikenteen sujuvuuden pilaava törppö, jonka pitäisi käyttää yleisiä kulkuvälineitä. Miksi tilanne muuttuisi siitä, että lakiin kirjattaisiin epämääräisesti, että hankalassa kelissä ja huonossa valaistuksessa ajetaan 10 km/h hiljempaa? Kun kuljettajien enemmistö nytkin ajavaa pimeässä vauhtia, jossa pysäytysmatka on näkökenttää pidempi.
Olet varmaan lukenut, miten keskustelijat eivät halua pahoittaa takana tulevien mieltä hidastamalla tilanteessa, missä eivät näe eteensä kunnolla. Osa myös lähtee ajamaan edellä karkuun kun takaa tulee 80:n alueella jono 100 km/h. Kuitenkin he löytäisivät jostain selkärankansa ja noudattaisivat hämärärajoitusta jos sellainen tulisi voimaan? Enpä usko.
SixPack: teillämme on miinoja, ei maamiinoja kuten Ottawan sopimuksessa, vaan paljon turvattomia vanhoja autoja edelleen liikenteessä, arveluttavan kapeilla pimeillä teillä.
Teoriassasi on aukko, se ei vielä selitä sitä, ettei ne uudetkaan autot näytä tilastojen valossa olevan sen turvallisempia. Tai oikeastaan kyllä autot ovat, mutta uusien autojen kuljettajat ajavat niillä vastaavasti enemmän kolareita niin, että uhrien määrässä ei ole juuri eroa ja se pienikin ero on vanhojen eduksi.
Eivät tiet ole liian kapeita. Jos ne olisivat ja kuskit olisivat kyllin fiksuja noudattaakseen ehdottamaasi rajoitussysteemiä, he olisivat myös kyllin fiksuja ajaakseen tien reunassa niin kuin Tieliikennelaki sanoo. Koska kuskien enemmistö ajaa keskellä kaistaansa, joko tie on heidän mielestään kyllin leveä tai he eivät olekaan niin fiksuja kuin luulet.
Tiet kyllä ovat pimeitä, se on totta. Onneksi autoissa on valot, enää ei puutu kuin että niitä opeteltaisiin käyttämään. Otettaisiin selville mitä niillä oikeasti pimeässä näkee. Seuraava vaihe olisi kokeilla, laskea tai päätellä, mikä on oma todellinen pysähtymismatka. Se ei tosiaankaan ole likikään TM:n testien jarrutusmatka, se voi olla siihen verrattuna moninkertainen. Jo vuoden vanhat kesärenkaat tai pienikin kosteus lisää matkaa reilusti. Kukaan ei pysty ihannesuoritukseen jarrutuksessa harjoittelematta, moniko viitsii pilata pari kolme rengaskertaa siinä puuhassa. Onkohan kenelläkään reaktioaika lähelläkään puolta sekuntia kun ajelee pimeässä kaikessa rauhassa? Minulla on pari kokemusta, joissa en huomannut reagoida ollenkaan, kun hirvi tallusti tien yli. Seurasin vain katseella, että kappas, hirvi.