Koska kerran tietävästi Tekniikan Maailmalla on ollut olutvertailu, ei viskikään varmaan niin paljoa lehden linjasta poikkea, etteikö siitä voisi 'Muun tekniikan' alla jutustellakin.
Eli termistöä:
Mallasviski (malt whisky) valmistetaan idättämällä ohraa ja pysäyttämällä itämisprosessi savustamalla. Maltaan päälle kaadetaan vettä ja annetaan muhia. Tislataan litku pariin kertaan ja annetaan ikääntyä vähintään lakisääteiset 3 vuotta. http://en.wikipedia.org/wiki/Single_malt_Scotch
Viljaviskin (grain whisky) valmistustavasta en tiedä, mutta se on se halvempi tusinatavara. En ymmärrä miten viljasta voi edes tehdä alkoholia mallastamatta... ehkä viljaviskikin siis mallastetaan, mutta sitä ei savusteta... tai en minä tiedä. Viljaviski ei omaa kuitenkaan mallasviskin tyypillisiä savuisia aromeja.
Blended whisky: sekoite viljaviskiä ja mallasviskiä.
Pure malt: viski, joka sisältää ainoastaan mallasviskejä (useammalta eri panimolta.
Single malt: viski, joka sisältää ainoastaan mallasviskiä yhdeltä panimolta.
Whisky/whiskey: gaelin kielestä "uisge beatha" ja sieltä Irlantiin siirtyneenä "uisce beatha" (=elämän vesi) peräisin oleva sana. "Whisky" käytössä skottiviskistä ja kanadalaisesta viskistä. "Whiskey" käytössä irkkuviskistä ja jenkkiviskistä.
Irkkuviskit tislataan tyypillisesti kolmeen kertaan, skottiviskit kahteen ja molemmat amerikkalaisviskit vain yhteen.
__________________________________________
Itse maistamiani:
Laphroaig 10 y.o. ja Laphroaig 10 y.o. Cask Strength. Elikkä, minä olen skottiviskin ystävä. Tämänhetkinen suosikkini on Laphroaig, tuo Islay-alueen varmaan kuuluisin nimi. Suomesta sitä saa 10-vuotiaana, ruotsinlaivoilta 10-vuotiaana. Maista sitä ei saa tynnyrinvoimana (55,7%) (saa ainakin Vikingiltä, Siljasta en tiedä, enkä ole kiinnostunutkaan, koska Siljan hinnat ovat pyöristyttävät kun puhe on viskeistä - ginit taas ovat Siljalla halvempia) ja Alkon normivahvuinenkin on 40% sen tyypillisemmän 43% sijasta. Tämä viski, jota olen tottunut nauttimaan tuona 40% varianttina, mutta josta minulla on ollut "työn alla" pari kuukautta tynnyrinvoima, on melkolailla Alkon katalogin (tai miksikäs ei yhtälailla Vikingin katalogin) kuvauksen kaltainen... eli hyvin savuinen, turpeinen ja pitkään suussa viipyvä. Ikävänä puolena on, että tässä viskissä on hieman lääkkeenomainen maku, joka tulee esiin vain ajoittain maistellessa, mutta on hankalahko arvioitava koska ilmaantuu (ehkä riippuu siitä paljonko lisää vettä, ehkä riippuu siitä millä osalla kieltä maiskuttelee). Maku on kuitenkin pehmeä.
Talisker 10 y.o. on turhan pippurinen minun makuuni. Potkiva äkäpussi hyökkää siihen malliin, että vaihtoehdot ovat "hate or endure" eikä Laphroigin tavoin "hate or enjoy". Talisker on siis taattua shokkiterapiaa, mitä Laphroaig ei todellakaan ole. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, että Laphroaigikaan sopisi kaikille, ei todellakaan. Laphroaig sopii hyvin harvalle, sillä pehmeydestä huolimatta se vaan on liian savuinen useimmille.
Chivas Regaleista minulle on jäänyt lähinnä mitäänsanomaton vaikutelma. 12-vuotias on turhan kirpeä ja joisin ennemmin vuosileimatonta tusinaviskiä (vaikka Lauder's, Famous Grouse, Kolme Leijonaa, tms.) kuin sitä (erityisesti, kun huomioidaan 12-vuotiaan Chivasin hinta-"premium"). Tämä 12-vuotias on sitä mitä blendediltä voi odottaa, mutta ei sitä mitä 12-vuotiaalta toivoo. En olisi valmis maksamaan tästä.
18-vuotias Chivas Regal onkin puolestaan hyvin pehmeä, mutta maultaan melko lattea. Ei todellakaan Islay-viskin ystävälle. En itse ole valmis maksamaan omaisuuksia vanhasta blended-viskistä.
Lauder's... se tuo mieleen korppujauhon. Se tuntuu karkealta kielellä ja maistuu viljaiselta. Pehmeä maku... ja yhdestä snapsilasistakin saa karsean maun suuhun seuraavaksi aamuksi. Kokeiltu on ainakin tusina kertaa (ja sitten pullo loppui), mutta kissakusi maistui joka ikinen kerta herätessä.
Famous Grouse Cask Strength (59,8%). Tätä (kuten Laphroaigin tynnyrinvoimaakaan) ei juodakaan raakana. Tätä ei kannata laimentaa kuitenkaan yhtä paljon, koska aromi on niin paljon kevyempi, että (aavistuksen) runsaammasta alkoholisisällöstä huolimatta viski menee vetiseksi. Ei kovin savuinen, ei kovin kummonen. Hinnaltaan kuitenkin laivalla ihan OK (sekä tynnyrinvoima että normivahvuus). Alkossa (vain normivahvuus) asioidessa löytäisin hyllystä kuitenkin muitakin yhtälailla miellyttäviä... ehkä kuitenkin pyrkisin etsimään jotakin uutta tuolla rahalla. (Esim. Teacher's Highland Cream on sellainen, jonka kyllä joskus ajattelin testata.)
Kolme Leijonaa (blended) on viski, jolle en periaatteesta antaisi kovin paljoa arvostusta. Se, kun on suomalaisten laatima sekoite skotlantilaisista viskeistä. Muutenkin dissaan tislaamoita, jotka yritävät olla Jack of All Trades, esim. Grant's, joka valmistaa skottiviskiä ja englantilaista giniä. Täytyy kyllä myöntää, että johtuen vahvasta savuisuudestaan ja hyvin vahvasta aromistansa sekä äärimmäisen halvasta hinnastansa, Kolme Leijonaa on täydellinen mikseri drinkkeihin, kuten viskibanaanikola, jne. Sellaiseen ei parempaa viskiä tarvitsekaan.
Lisäksi tullut maisteltua Bowmore kertaalleen ravintolassa mutta siitä jäi vähän mitäänsanomaton vaikutelma (ehkä koska odotukset oli turhan korkealla tai ehkä en vain ollut täysin tunnelmassa); Jack Daniels (joka siis ei ole skottiviski vaan jenkkibourbon), joka maistui tammitynnyrissä kaksi vuosisataa muhineelle Koskenkorvalle; Bushmill's (irkkuviski), joka ei ihan makuuni osunut (eli ehkä jatkossa kokeilen Jamesonia, jos haluan vaihtelua skottilaiseen).
Jack Daniel's ei ole välttämättä bourbon... ei ainakaan heidän itsensä mielestä, tosin monen muun nettisivuston mukaan on. Bourbonissa on yli puolet maissia viljan sijasta. Bourbonin valmistukseen käytetään käyttämättömiä tammitynnyreitä (vrt. mallasviskeihin käytetään lähinnä joko bourbonin valmistukseen käytettyjä tynnyreitä tai sherryn valmistukseen käytettyjä tammitynnereitä). Jack Daniel'sin omien websivujen mukaan toisin kuin bourbon, Jack Daniel's käsitellään pihlajasta valmistetulla puuhiilellä.
Mutta siihen en tiedä vastausta onko Jack Daniel'sissa maissia. Jenkit tekevät ylipäätään alkoholijuomia täysin eri materiaaleista kuin eurooppalaiset, mutta tykkäävät siitä huolimatta kutsua panimotuotteitaan eurooppalaisilla nimillä. Heidän "olutkin" on valmistettu riisistä.
Islayn suurin nimi taitaa kylläkin olla Lagavulin ja sen 16 y.o., aina kannattaa ostaa, kun kaupasta löytyy.
Laproaighin viimeisin on Quarter Cask, joka neljännestynnyreissä kypsytettynä on maukkaampi kuin 10 y.o
Laproaighin Cask Strengthille hyvä vaihtoehto on Ardbeg Uigeadail, joskin raaemman makuinen
Omista juomisistani ehdoton huippu oli Ardbeg Connoisseurs Choice 1974.
Minä en ole mikään viskin ystävä, joten juon vain Islayn Single Malt-viskejä.
Railakkaasti turvesavuinen Lagavulin on minunkin suosikkini, toivottavasti palaa Alkon valikoimiin pikaisesti (oliko niin, että tislaamolla arvioitiin menekki alakanttiin ja nyt odotellaan seuraavaa satsia tynnyreistä ulos?). Tällä hetkellä kaapissa majailee Talisker, mukavan makea ja täyteläinen.
Erikoisin maistamani viski on opiskeluaikaisen kämppiksen äidin au pair -ajoilta peräisin ollut eversti N.N:n private reserven pullo nro XXX (ei jäänyt nimi ja numero mieleen, suonette anteeksi...). Maistelu tapahtui tietysti aamuyöllä kapakkakierroksen jälkeen, joten hukkaan meni. Sitä paitsi tuohon aikaan Chivas Regal vastasi käsitystäni hyvästä viskistä. No, onhan se, jos sattuu petrolin juonnista tykkäämään.
Eivät varmaan 1990-luvun taitteessa pystyneet tekemään enempää, joten joudumme elämään puutteessa.
Mukavaa, että viskin ystäviä löytyi, vieläpä melko samankaltaisen maun omaavia. Täytyy siis varmaan ihan vakavasti harkita, josko pyrkisi hankkimaan mahdollisuuden maistaa Lagavulinia. Voi toki olla, että kokemukseni Taliskeristakin eivät ole sitä mitä mieltä olisin siitä nyt (onhan siitä vissiin vuosi, kun viimeksi maistoin) ja voi olla, että Taliskeriin kannattaisi lisätä hieman useampikin tippa vettä terävän kärjen pehmittämiseksi ja savuisempien aromien vapauttamiseksi. Ne tähänastiset kokemukset (ehkä 3 tai 4 kertaa maistettu) olivat tosiaan semmoiset, että pippurinen terävyys siitä jäi mieleen. Kuinkas esimerkiksi Oban tai Isle of Jura? Oletteko maistaneet? Mimmoinen on Ileach?
Lähden reilun viikon kuluttua Vikingille risteilemään ja aikeissani on tuoda joku viskipullo mukanani (ellen sitten käytä osto-oikeuttani jopa molempiin suuntiin ja luota siihen, että Tulli ei pysäytä, jolloin toisin kaksi). Vähän on vielä mietinnän alla minkä ostaisin. Katalogi joka minulla on, on viime vuoden keväältä (koska uudempaa ei saa kuin laivalta; maissa kun ei saa väkevää alkoholia mainostaa, paitsi Alkon tiloissa). Viimeksi ostin Laphroaigin 10-vuotiaan tynnyrinvoiman (1 litran pullo), koska se maksoi itseasiassa vähemmän per litra (saati sitten per puhdas alkoholi!) kuin 10-vuotias normivahvuinen Laphroaig. Pidän tuota hinnoittelua aika perverssinä, sillä Laphroaigin nettisivuiltakin voi todeta, että tynnyrinvoiman hinnoittelu on nettikaupassa huomattavasti yli normivahvuisen.
Jos hinnat eivät tynnyrinvoimalle ole noussut, vaan tarjolla on yhä hävyttömän halpaa, laimentamatonta sekä vuosileimallista mallasviskiä nimekkäältä panimolta, saa olla aika kampanja, että ostan jotakin toista viskiä. Tosin aina siellä on jokin erityistarjous... melko usein blended-viskeissä, ja edellyttäen esim. 2 litran ostamista, johon yhden henkilön kiintiö ei riitä.
Mitenkäs laivaviskien hinnat on kehittynyt viimeisen vuoden aikana Siljalla ja Vikingillä? Onko mitään muutosta?
Obania olen maistanut yhden lasillisen verran ja ainoa mieleenjäänyt piirre oli yllättävän vähäinen savuisuus. En ostaisi pullollista.
Viskeissä on minusta se mukava puoli, että ne yleensä sopivat hieman arkisempiinkin tilantieisiin kuin konjakit. Ei siis tarvitse aina pukua päälle vaihtaa kun aine hieman maittaa.
Kovin suureksi asiantuntijaksi en itseäni juuri kehua voi, mutta senpä olen oppinut, että yleensä skottiviskeissä on melko vahva savun maku, kun taas irkuilla sitä on melkoisesti vähemmän. Jamesonin viskitislaamossa näin opetettiin ja sanottiin, että kuulemma johtuu siitä, että skottien maltaan kypsennyksessä käyttämän puuhiilen savun annetaan nousta maltaan läpi kun taas Irlannissa käytetään turvetta, jonka savua ei näin hyödynnetä.
Irkkuviskit onkin ehkä juuri siksi "melko helppoja", mutta poikkeuksiakin löytyy. "Connemara" joka on saanut nimensä Irlannin suuresta suoalueesta on vahvasti savun makuinen. Ehdottomasti suosikki ja kait yksi seikka, jonka vuoksi on syytä käydä ajoittain Irlannissa.
Yritä maistaa ennen ostoa Laproaigh Quarter Caskia, ainakin joulukuussa sitä oli Vikingillä (siis Ruotsin suuntaan). Harmittaa, kun kiintiötä ei riittänyt ja Tallinnan suuntaan sitä ei edes ollut, joten harmittaa vielä enemmän.
An interesting product this one. Laphroaig spirit of different ages (so no age statement on the bottle) matured the usual way, then finished in smaller casks to speed up the process but also change the style of maturation slightly. Bottled at 48% abv
clacson: "Laproaighin viimeisin on Quarter Cask, joka neljännestynnyreissä kypsytettynä on maukkaampi kuin 10 y.o
Laproaighin" (en tosin ole ihan varma lauserajasta, kun tuohon perään oli kirjoitettu toista asiaa ilman pistettä tai vähäisempääkään välimerkkiä)
Pienemmissä tynnyreissä kontaktipinta-alan ja tilavuuden suhde on toki suurempi, mikä nopeuttaa ikääntymisprosessia. Quarter Cask on kuulemma "puhtaampaa" kuin tavallinen 10 y.o., koska sitä ei kylmäkäsitellä (eli viskiä jäähdytetä ja muodostunutta sakkaa poisteta). Tämä ei kuitenkaan ole ainutlaatuista, koska 10 y.o. Cask Strenght on karkeasuodatusta lukuunottamatta käsittelemätöntä viskiä, josta johtuen tynnyrinvoiman pakastaminen saattaa kuulemma muuttaa viskin sameaksi... eikä kyse todellakaan ole jäätymisestä. Quarter Cask ei taida kuitenkaan olla täysin käsittelemätöntä eli taitaa olla laimennettu hieman? Ikäännytysprosessin alussa viskit ovat yli 60% vahvuisia, mutta tästä menetetään "enkelten osuus" haihtumalla vuosien saatossa. (Erityisesti kevyemmät molekyylit haihtuu, joten terävät eteeriset aromit häipyvät ja viskistä tulee pehmeämmän makuinen.) Cask Strenght on siis 55 prosenttisena täysin laimentamatonta. Vaikka Quarter Cask nopeuttaakin ikääntymisprosessia, tuskin enkelten osuus siinä määrin kasvaa, että laimentamatta 48%:iin vielä päästäisiin...
Täytyy harkita Quarter Caskia kuitenkin. Olen melko varma, että se on maultaa ylivertaista Cask Strengthiin verrattuna. Vaikka tynnyrinvoima on "puhtaimmillaan" ja laimentamatonta, ei se välttämättä ole hyvä asia. Suodatusta en kyllä kaipaa, mutta suuri alkoholipitoisuus sisältää ongelmansa: siihen täytyy lisätä itse vettä... vettä joka ei ole peräisin Islayn puroista. (Käytän mieluiten lähdevettä laimentamiseen, vaikka sekin on toki kaukana laadultaan siitä vedestä, jota on käytetty viskin valmistusprosessissa.)
Laproaighin" (en tosin ole ihan varma lauserajasta, kun tuohon perään oli kirjoitettu toista asiaa ilman pistettä tai vähäisempääkään välimerkkiä)
...
siihen täytyy lisätä itse vettä...
Tuohon 10 y.o jälkeen piti tulla piste. Seuraavassa lauseessa sitten oli tuo Ardbeg versus Laproaigh.
Hei, ei viskiin lisätä vettä, ei ainakaan single maltiin, siis meillä ei lisätä. Laseina on Whisky Snifter Nosing Glass.
Meillä vain Pastis ja Absinth laimennetaan vedellä.
En minä minnekään 20% tasolle viskiäni laimennakaan. Sellainen laimennuksen aste on heille, jotka haluavat vain nuuhkia. Viski menee tylsäksi juotavaksi panimosta melkolailla riippumatta, jos sitä laimentaa liikaa. 30% on jo liian laimennettua. Näihin normivahvuisiin 40-50% viskeihin lisäisin vettä vain muutaman tipan. Se auttaa savuisuutta esiin, mutta ei merkittävissä määrin pysty laimentamaan makuelämystä. Eikä liian vahva makuelämyskään ole hyvä asia hienompien sävyjen nauttimiseen. 40% viskissä tätä maun tähden tapahtuvaa laimennusta (enemmänkin kuin vain se pari tippaa) ei tavallisti tarvitse tehdä enkä minä ainakaan lähtisi harrastamaan kuin korkeintaan kokeillakseni (kannattaa muistaa, että maistaa ensin raakana, koska lisättyjä vesitippoja ei saa poistettua viskistä). Erityisesti baarissa viskiä juodessa en uskalla lisätä vettä lasiin. Kotona voin niitä seossuhteita testatakin vaikka teelusikalla tai millilitramitalla annostaen, joten katastrofi ei ole suuri, jos annostaa väärin. 4cl annoksen pilaaminen baarissa voisi jo vähän v:ttää.
Cask Strenght mielestäni suorastaan vaatii lorauksen vettä. Tuommoista raakala lipittäessä turtuu makuhermot auttamattomasti ja se ei ole kovin hyvä asia maistelun kannalta.
Veden lisääminen juoman pidentämiseksi on kyllä kieltämättä huono motiivi. Jos maku ei edellytä laimentamista, älä jatka sitä tarpeetta.
Veden lisäämisestä: viskin voi juoda veden kanssa, ilman vettä tai kuin vettä. Ja toinen viisaus on, että ei pidä kaataa vettä toisen miehen viskiin.
Jääpaloja en muuten minäkään koskaan lisää viskiin. Tähän on monta syytä:
- jääpalojen sulaminen laimentaa viskiä jatkuvasti. Jos lisään viskiin vesitippoja, lisään ne aluksi... en siis pitäisi siitä, että viski laimenisi lasin tyhjetessä ja makuhermojen muutoinkin turtuessa vahvasta alkoholista. Viski saisi ehkä väkevöityä juotaessa, mutta se on mahdotonta lisäämättä uutta viskiä.
- jääpalat ovat harvoin tehty lähdevedestä. Myös pakastimesta voi tarttua joitakin omia hajujansa jääpaloihin, joten sulamisveden maku tuskin on edes sitä mitä kraanavedellä.
- ylipäätään en halua viskiäni kylmänä (jos jostakin syystä haluaisin, pistäisin lasin pakastinlokeroon jokuseksi minuutiksi), koska kylmä sitoo aromit. Haistaminen hankaloituisi varmasti eniten ja suuri osa makuaistimuksena koetustakin on todellisuudessa hajuaistin aikaansaamaa.
Tai ehkä jääpaloja, jos viski olisi erityisen huonoa. Niin huonoa tuotosta en (kai) vielä ole tavannut. Muita alkoholijuomia olen kyllä pakastanut ennen nauttimista. Esim. vodka tai Jägermeisten ovat parempia kylmänä. Jäger on muuten hyvin muuntumiskykyinen likööri, mutta ei siitä sen enempää näin viski-threadissä.
Kun viskistä ja vedestä puhutaan, niin vanha kunnon viskisooda (mistä tahansa talousviskistä tehtynä) on mainio pitkä juoma tilanteisiin, joissa yleensä tulee mieleen G&T...
Clacson, mitä absinttia suosittelisit ja mistä sitä saa? Itselläni on kokemusta vain Alkon myymästä Pere Kermannista, joka ei ole oikeaa absinttia nähnytkään: ei samene vettä lisättäessä, hailakka karkkiväri ja keinotekoinen maku.
Hei taas pitkästä aikaa!
Kaikille elämän veden arvostajille suosittelen lämpimästi liittymistä
"Friend of Laphroaig " klubiin. Jäseneksi pääsy edellyttää , että käytössäsi on pullo Laphroaigia Internetin lisäksi, kun täytät jäsenilmoitusta.Homma tietysti edellyttää, että osaa jonkin verran englantia.Hauskaa luettavaa löytyy kerhon sivuilta paljon ja samalla pääsee omistajaksi palaan Islayn saarta.
Oma tapani nauttia hyvistä singlemalteista on pitkän,paksun ja miedon sikaarin kanssa ja lasillinen jääpaloja viskin vieressä.
Hätätilassa konjakkikin menettelee, mutta enempi pidän viskistä,ei sekoitetuista.Makujahan on monenlaisia ja jokainen on oikeassa.
Illalla risteilen Siljalla Hesaan (taas kerran)
Terv.MS
"Friend of Laphroaig " klubiin.
FOLin osoite on: http://www.laphroaig.com/home.asp
ArdBegilla on vastaava: http://www.ardbeg.com/ardbeg/home.aspx
Sitten tietysti The Islay Whisky Society: http://www.islaywhiskysociety.com/
Siljan isoilla laivoillahan on kohtuullisen hyvä baari visikein suhteen.
Veden lisäämisestä: viskin voi juoda veden kanssa, ilman vettä tai kuin vettä. Ja toinen viisaus on, että ei pidä kaataa vettä toisen miehen viskiin.
Vesien kanssa lotratessa täytyy aina muistaa, että vesissä on eroja. Meillä on sen verran kovaa vettä, että jää laittamatta ja pullovedet - on oma lukunsa.
Kuten Whiic totesi, niin oman maun mukaan, vedellä tai ilman.
Nauttiminen elämän vedestä on pääasia.
Tuo Absintti-into on aika tuoretta perua, nyt on vain yksi pullo, joka on ostettu Prahan lentokentältä. Vaikka Tsekki onkin suurin tuottaja, niin Absintit eivät ole kovin aitoja. Täytyy kesällä etsiskellä ranskalasia ja sveitsiläisiä. Tässä on muuten yksi sivusto aiheesta: http://www.wormwoodsociety.org/
... Laseina on Whisky Snifter Nosing Glass...
Mistähän tuommoisia laseja tai jotain vastaavia kannattaisi etsiä ?
Onko kukaan tilannut tuolta Islay Whisky Societen "myymälästä" tuotteita ? Entäs mitä tulli ym. on mieltä jos pulloja löytyy paketista ?
Haa, pitkästä aikaa mielenkiintoinen ketju. Omia suosikkeja ovat Balvenie, jota löytyy useampaa eri laatua. Niistä suosikki on single barrel. Toinen tässä ketjussa mainitsematon merkki josta pidän on Scapa. Jo mainituista Talisker ja Laproagh kuuluvat suosikkeihini. Jälkimmäinen ehkä turhan savunmakuinen.
Viskin ystävän mekka (tai ainakin yksi niistä) on St.Andrewsin golfklubin baari. Mainostavat että heiltä löytyy kaikki mallasviski merkit !! Mene ja tiedä, ainakin valokuvassa baarin hyllyt ovat näyttävän näköisiä.
Mistähän tuommoisia laseja tai jotain vastaavia kannattaisi etsiä ?
Onko kukaan tilannut tuolta Islay Whisky Societen "myymälästä" tuotteita ? Entäs mitä tulli ym. on mieltä jos pulloja löytyy paketista ?
Omat lasit on ostettu Lontoosta: http://www.royalmilewhiskies.com/
EU:ssa saa viinaa tuoda omaan käyttöön ihan riittävän määrän ja siltä osin tullilla ei ole sanomista.
Tämä alkaa jo menemään mainostamisen puolelle, mutta helsinkiläisillä on nauittavissa 250 viskin valikoima Pikkulinnussa Puotilan ostoskeskuksessa.
Tämä alkaa jo menemään mainostamisen puolelle, mutta helsinkiläisillä on nauittavissa 250 viskin valikoima Pikkulinnussa Puotilan ostoskeskuksessa.
Vielä hämmästyttävämpänä kuin tuollaisen valikoiman löytymistä Puotilan ostarilta pidän sitä, että Itiksessä sijaitsevan Blackbird-nimisen -luvallanne- räkälän valikoimissa on ainakin joskus ollut Johnnie Walkerin Blue Label -varianttia. Melko kallista.
Noh, oletkos sitä JW Blue Labelia maistanut? Minen kyllä viitsisi. Blendedit ovat melko tylsiä ja tämä sekoittaminen (vaikka tuottaakin usein hyvin tasapainoisia juomia, erityisesti, jos seassa ei ole lainkaan viljaviskiä vaan erilaisia maltaita) saa aikaa melko tylsää lopputulosta. Eri tislaamojen ominaispiirteitä tuskin tuollaisista sekotteista enää löytää tai niitä saa ainakin tosissaan etsiä.
Ja täysin toiseen asiaan: ostin muuten juuri Rob Roy -blendedviskiä. Tuo on sieltä halvimmasta päästä Alkon viskejä, jopa halvempi kuin Kolme Leijonaa. Päätin ostaa tuota juuri sen takia, että tuotteen takana on Morrison Bowmore ja ajattelin, että tämä on taatusti asiantuntevasti seostettu ja todennäköisesti niin hyvää kuin niin halvalla ylipäätään voi seostaa (ainakin Islay-fanin kannalta katsottuna). Kyllä tästä Islay-maltaan piirteitäkin löytää ja varmaan melko kyseenalaistamatonta, etteikö tässä seoksessa olisi mukana myös Bowmoren mallasviskiä (onhan se taloudellinen säästö suosia omaa tuotetta). Itseasiassa Islay-viskiä seostetaan aika usein viljaviskiin valmistettaessa blendedviskiä, sillä Islay-viski on vahva-aromista => eipä tarvi sekoittaa paljon laatumallasta siihen viljaviskiksi kutsuttuun "ruunankuseen" tuomaan hieman viskimäistä aromia. (Toinen yleisesti seostettu sitten on sherrytynnyreissä kypsennetyt maltaat, jotta blendedviskiin saadaan hieman väriä.)
Rob Royn savuisuuden esiinsaaminen ja terävän maun poistaminen onnistuu melko hyvin pienellä tilkalla vettä. Maku paranee vesitipoilla jopa siihen pisteeseen, että tätähän voi juoda semmoisenaankin, vaikka piti ostaa tuo viski lähinnä mikseriksi. Hintalaatusuhde on siis mielestäni hyvä (ei niinkään laadun takia vaan sen hinnan; laatu on kohtalainen, hinta hävyttömän halpa).
Ostin myös Jamesonia, peruskamaa. Se onkin aika terävä ja hedelmäinen. Omaan makuun ei kelpaa raakana, eikä savutonta irkkuviskiä kannata varmaan yrittääkään herättää vesitipoilla eloon, mutta ostin tämän pikkuputelin tehdäkseni Irish Coffeeta, ja sitä aion kyllä itselleni tehdä. (Toinen kahvisuosikkini, joskin alkoholiton sellainen, on cappuccino.)
Juu en, ei tule ihan heti mieleen, kun hintaa on n. kolme-neljä kertaa hyvän single maltin verran. Varpajaislahjaksi yli viisi vuotta sitten saamani Johnnie Walker Black Labelin lopettelin hiljattain ja ihan kelpo juomaksi jälleen havaitsin. Meikäläisellä on tällainen käänteinen tissutteluongelma, hyvätkin juomat unohtuvat usein kaappiin seisomaan...
Kiitokset clacsonille linkistä. Täytyy alkaa surffailemaan noilla eri whisky sivuilla jos vaikka löytyisi jotain hankittavaa
Kyselin vaan sen takia tullin suhtautumista postipaketteihin, kun taitaa tälläkin hetkellä makailla useampi pullo Viinikauppa.com:in ostoksia takavarikoituna.
Eikös siellä makaa enemmänkin pakettiautokuromallisia, kun tulli ei usko, että omaan käyttöön? Jos tilaa useammankin pullon ja eri merkkejä, niin tuskin kukaan epäilee kaupankäyntiä.
No niin, tilasin Saksan nettikaupasta pari pulloa itelleni ja parit kaverille tämän viikon maanantaina ja juomat tuli tänään perjantaina postiin
Maistelun perusteella tavara on aitoa ja taidan tilailla tarpeen mukaan toistekin.
Laphroaig on aina vaan hyvä, joskin vahvan savuinen juoma, Tulipahan tuo taas kerran todettua Siljalla omissa maistiaisissani.Toisaalta, kun aloittaa hyllyn vasemmasta päästä, on noin kuudennen jälkeen samantekevää, mitä maistaa ,on ainakin maku mennyt ja kohta tolkkukin. Onni on se että ei olla kapteeneita.
Talisker 10 y.o. sekä Laphroaig Quarter Cask on nyt hankittuna. Taliskerin korkkasin jo ja aloin maistelemaan. Alkumaistelu antoi samaa mielikuvaa, jonka jo omistin kyseisestä viskistä (eli suolainen pippuriliemi), mutta vettä lisäämällä (runsaammin kuin minulla on tapana lisätä Laphroaigiin) sitä savuisuuttakin tuli esiin miellyttävästi. Voimakas aromi ja kestää ellei jopa vaadi laimentamista. Ei ehkä yhtä tasapainoinen viski kuin Laphroiag on, mutta huomattavasti parempi kuin ennakko-odotukseni. (Tuli laivalta ennakko-odotuksista huolimatta mukaan, koska oli tarjouksessa 34 eur /1 litra. Quarter Cask maksoi Viking Linella noin 43 eur.)
Laphroaig Quarter Cask ei putelissansa omaa vuosileimaa. Kyseessä on kuitenkin alle 10-vuotias tuote (toisin kuin muut Laphroaigit), mutta varttitynnyrin jälkikypsytyksellä alkukypsytystä pienemmässä tynnyrissä tämä oletettavasti on pehmentynyt enemmän kuin ikänsä puolesta sopisi olettaa. Ikääntymistapakin voi erota, joten maku voi poiketa 10 y.o. varianteista. Ei koemaistettu... vielä.
Mistä kaupasta tilasit?
Olen noita etsiskellyt ja täällä on ainakin hyvät valikoimat: http://www.scoma.de/shop/catalog/index.php?language=en ja kelpaa luottokortti.