Moi
Miksi (esim tämä lehti) ei mitata moottoripyörän jarrutusmatkaa kuten autoille tehdään: 100 - 0 km/h?
Onko noita mttauksia muissa lehdissä?
Toki mittaaminen voi olla hankalaa, mutta luulisi pystyttävän mittaamaan ainakin jarrutusmatka metreissä.
Haluaisin oikeaa numerotietoa, en oletusta että tottahan mp pysähtyy nopeammin kuin auto.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Varmaan johtuu siitä, että tien pinta, sen lämpötila ja kosteus vaikuttavat paljon autoa enemmän pysähtyvyyteen. Nämä vaikuttavat jarruttajan kanttiinkin niin paljon, että parasta pysähtyvyyttä ei tule.
Pyörissä on vielä suhteellisen vähän ABS-jarruja, osassa on ns. yhdistelmäjarrut ja suurimmassa osassa edelleen perinteiset etukahva ja takajarrupoljin.
Viime keväänä oli mahdollisuus testata auton vierellä pysähtyvyyttä,
kokeiltiin alkuvauhtina 80 ja jarrutus keilan kohdalta alkaen.
Jarrutusmatkaksi tuli 20 metriä, pyörä ehkä puoli metriä ennen. Itselläni on pyörässä yhdistelmäjarrut eli kahvasta puristettaessa toimii myös takajarru yhdellä sylinterillä. ABS:it raksuttivat autossa oikein kunnolla ja itselläkin oli aivan tapissa kantin suhteen.
Liikennetilanteessa tulisi liian lähellä oleva auto todennäköisesti perään, koska pyörässä jarrutus alkaa nopeammin käden ollessa jo valmiiksi kahvan tuntumassa. Autossa jalan joutuu siirtämään paljon kauempaa (kannattaa testata).
Bike-lehdessä on vertailujen yhteydessä julkaistu jarrutusmatkoja, mikäli on on ollut mahdollista mitata. Kovimmat arvot alle kahdensadan kilon sporttipyörillä lähellä 30 metriä, uudet matkapyörät lähellä 35 metriä. Nämä siis kuivalla, niin kuin autollakin mitatut 35-40 m matkat.
Kokeiltiin huviksemme samaa 100 ja 120 km/h vauhdeista, jarrutusmatkat vajaa 40 m ja 80 m!. Eli kun olen jarruttanut 120:stä 40 m on vauhtini vielä sata! Satasesta 20 metrin jälkeen on vielä 80 vauhtia. Reaktiomatkat liikenteessä vielä päälle.
Tulee vain nuo liikenne-palstan nopeuskeskustelut mieleen, mitä tarkoittaa esim. 100 60 alueella, ei tietenkään mitään jos joudu jarruttamaan tai törmää. Vastapuolta se kyllä saattaa helpottaa, pelastaa jopa hengen.
Vähän poikkesi aiheesta, mutta olihan siinä ihan aiheestakin.
hojare: Kokeiltiin huviksemme samaa 100 ja 120 km/h vauhdeista, jarrutusmatkat vajaa 40 m ja 80 m!. Eli kun olen jarruttanut 120:stä 40 m on vauhtini vielä sata! Satasesta 20 metrin jälkeen on vielä 80 vauhtia. Reaktiomatkat liikenteessä vielä päälle.
Osaatko arvioida vaikuttiko tuohon yllättävän hitaalta tuntuvaan vauhdin putoamiseen paljonkin se, että 120:ssä ei ehkä tule jarrutettua yhtä lähellä taitonsa ja jarrujensa äärirajaa kuin pienemmällä nopeudella aloittaessa? Vai pystyitkö keskittymään jarrutukseen ja unohtamaan että seuraukset etupyörän alta lipsahtamisesta voi olla melkoiset?
Olen aina ihmetellyt sitä eroa, mikä on omien kokemusteni ja sen välillä, mitä puhutaan pyörien hyvästä hidastuvuudesta. Useimmiten kun minä olen sitä pyörän hyvää jarrutuskykyä tarvinnut, olen ollut kurvissa tai likaisella asvaltilla tai muuten tilanteessa, jossa en voi jarruttaa kunnolla. Viimeksi menin erään omakotitalon pihaan kun sitä älyttömän hyvää hidastuvuutta ei tarvittaessa löytynytkään ja tämä asia askarrutti kun sompailin nolona omenapuiden välistä takaisin tielle.
Jossain kuin puhuttiin yleisesti ottaen moottoripyörän jarrutusmatkasta, sanottiin sen olevan 32 metriä satasesta. Eli jotkut pyörät pääsevät tuon allekin, ehkä. Jos vain osaa jarruttaa oikein, mikä onkaan kai aika vaikeaa.
Pyörässäni on ns. yhdistelmäjarrut ja niitä en ole saanut yrittämälläkään lukkiutumaan. Pahimpana pidän takapyörän lukkiutumista, kun se ensin kevenee keulan laskiessa.
Meinasi käydä viime pyhänä vuoden viimeisellä ajollani vanhanaikaisesti kun huomasin viime hetkellä mutkatielle pellolta traktorin mukana tulleen märän saven, jota oli muutama sentti. Jäätä mopolle siis. Vauhtia oli moottorijarrutuksen jälkeen 60 ja jarruun en uskaltanut edes koskea. Loiva oikea kaarre ja auto tulossa vastaan n.500 m päässä, onneksi ajoi hiljaa. Oli pakko ajaa vasemmalle kaistalle ja nostaa käsi pystyyn. Auto hiljensi eikä tarvinnut ajaa vasemmalle ulos.
Onneksi autoilija ajoi hiljaa ja saattoi jopa tajuta tilanteen koska ajoi hiljaa. Vedin kuitenkin takaisin omalle kaistalle lillingin päälle ja yritin pysyä pystyssä, toisella kädellä yritin kiitää autoilijaa.
Kaatumiseni vältin osin tuurilla, osin oikealla tilannenopeudella ja osin mahdollisesti fiksun kanssaliikennöitsijän ansiosta.
Arvaa olisiko ottanut päähän viimeisenä päivänä, kuitenkin melkein 14000 tänä vuonna ajettuna.
Eli lyhyesti ei normaalilla tiellä voi jarruttaa täysillä, ainakaan koko matkaa. Sen verran aina jotakin likaa tiellä, varsinkin nyt syksyllä.
Tuomas: Niin kuin kirjoitin alle 200-kiloiset katusportit pystyvät jopa 30 m jarrutusmatkoihin ihanneoloissa. Matkapyörät, kuten itselläni n. 35 metrissä, siis satasesta. Vertailussamme joutui kyttäämään vieressä ajavaa autoa ja vauhtia eli yritettiin saada vertailukelpoista tulosta.
hojare: Kaatumiseni vältin osin tuurilla, osin oikealla tilannenopeudella ja osin mahdollisesti fiksun kanssaliikennöitsijän ansiosta.
Olen itsekseni miettinyt, että miksi moottoripyörät eivät ole sen vaarallisempia kuin ne ovat. Ovathan ne paljon autoa turvattomampia tilastollisesti, mutta kun mietin omia kokemuksiani, pyörän pitäisi olla vielä paljon vaarallisempi. Autojen turvalaitteiden kehitys on ollut vaikka viimeisen 20 vuoden aikana todella huimaa, samaan aikaan moottoripyörissä ei ole tapahtunut paljon mitään. Hienoimpiin pyöriin on tullut ABS:t, mutta muut parannukset ovat sellaisia, joiden pitäisi oikeastaan ennemminkin lisätä kuin vähentää vammoja. Jarrut ovat parempia, mutta parempi jarruhan tarkoittaa, että voi jarruttaa myöhemmin. Suorituskyky on lähellä 60-luvun kilpapyörien tasoa.
Arvaukseni on, että syynä on se, ettei pyörän kyydissä ole koskaan pelkkiä matkustajia, niin kuin autossa. Usein edes takana olija ei saa miettiä omiaan, hänenkin on seurattava tapahtumia, muuten pyörä ei taitu kunnolla kurveihin tai ainakin matkustaja saa penkiltä kunnon tällejä. Auton ratissa voi kuskin virkaa tekevä vaikka ottaa torkut ilman että tapahtuu mitään. Nähtävästi ajotapahtuma on pyörällä niin paljon vaativampi, että refleksit ja tilanteen seuraaminen ovat ihan eri tasolla kuin hiljaisessa, lämpimässä ja turvallisen tuntuisessa autossa.
Moottoripyörää ajetaan autoa ohjataan ja matkustaja on aina osaltaan kuskin apuna tai haittana. En ota itse koskaan pyörän enkä mielelläni autonkaan kyytiin sellaista henkilöä, jonka käyttäytymistä en tunne. Kyydissäni kulkee henkilö, joka osaa jopa ajatella liikennetilanteissa kuten minä (usein on jälkeenpäin puhuttu).
Uskoisin moottoripyörää vastuullisesti ajavien olevan tarkempia liikenteessä myös autoa ajaessaan kuin keskimääräisten autoilijoiden, koska tien pintaa on jatkuvasti seurattava ja kaikkea muutakin ympärillä tapahtuvaa.
Oppii ainakin ennakoimaan, mielestäni autokoulussa pitäisi ottaa jopa pakolliseksi ohjelmanumeroksi olla ainakin moottoripyörän kyydissä. Oppisi ainakin uuden näkökulman.
Moottoripyörällä sattuu ajoneuvokantaan nähden vähemmän kolareita kuin autoilla, ainakin loukkaantumistilastojen perusteella. Pyörällähän loukkaantuu lähes aina kun törmää johonkin, autolla taas ei.
Kuvaamani tilanne oli ajokauden pahin tilanne itselläni, vaikka olen ajanut autobaanalla yli kahtasataa ja alpeilla nollakelissä jne. Kaatu-
minen ei ollut välttämättä ihan lähellä, vaikka pyörä hieman sladissa kävikin, pelästyin kuitenkin. Ei tullut onneksi ajokauden ensimmäistä kaatumista, eikä remonttia.
Tuntemistani moottoripyöräilijöistä (väh. 10000 km kaudessa ajavista) arviolta 10-20% on jossakin vaiheessa kaatanut pyöränsä, useimmiten parkkeeratessa tai kävelyvauhdissa eli ei sitä yleisesti jatkuvasti turvallaan olla. Itse olen ajanut moottoripyörällä kuuden vuoden aikana noin 80000 km ja kaatunut kerran törmättyäni eläimeen, mille en voinut mitään.
Tunnen kyllä valitettavasti kaahaaviakin harrastajia, joihin en halua missään muotoa samaistua ja heille tuntuu usein sattuvan kaikenlaista. Kaatuilevat keuliessa jne.
Eniten pelkään huolimatonta tai vastuutonta autoilijaa ja toiseksi eniten hirvieläimiä. Pimeässä en pyörän kanssa aja kaupunkialueen ulkopuolella kuin pakkotilanteessa. Autolla toki joudun näin tekemään, mutta se onkin "hirvenkestävä?".
Tällaisia ajatuksia hienosta harrastuksesta.
hojare: Pimeässä en pyörän kanssa aja kaupunkialueen ulkopuolella kuin pakkotilanteessa.
Minusta löytyy sellainenkin vika, että hakeudun pyörällä hankaliin olosuhteisiin, pitää olla märkää ja kylmä ennekuin lähden pyörällä mihinkään ja pimeä on onnen huippu. Kaupungissa en halua pyörällä ajaa ollenkaan, mitä mutkaisempi soratie, sen parempi. Minulla ajokausi on juuri alkanut, muut laittelevat pyöriään jo talviteloille.
Hirvivaaraa helpottaa minun tapauksessani vähän se, että vaikka ajamiseni usein onkin äärirajalla vääntämistä, nopeus pysyy pimeyden ja huonon tien vuoksi aika pienenä.
TM raskaan kaluston jutussa pari-kolme numeroa sitten, oli mitattu eri kulkuneuvojen pysähtymismatkat. Moottoripyörä pysähtyy pari, kolme metriä lyhyemmällä matkalla kuin ABS-henkilöauto, käytännössä 35->m. eli ei kovin paljon paremmin.
SixPack: Moottoripyörä pysähtyy pari, kolme metriä lyhyemmällä matkalla kuin ABS-henkilöauto, käytännössä 35->m. eli ei kovin paljon paremmin.
Luin sen jutun ja vähän ihmettelin, minulla oli ihan toisenlainen kuva pyörän hidastuvuudesta TESTIOLOISSA. Väitän, että käytännön olosuhteissa pyörä hidastuu autoa huonommin, koska ensinnäkin olosuhteiden vaihtelu vaikuttaa siinä autoa enemmän. Toiseksi, kuski ei tiedä alustan pitoa ennen kuin jarruttaessa kokeilee, eli hän ei voi aloittaa jarrutusta täydellä teholla. Kolmanneksi siksi, että aniharva kuski on opetellut jarruttamisen niin, että osaa hätätilanteessa ottaa jarruistaan ja renkaistaan kaiken irti.
Käytännössä sen harjoittelu tarkoittaa kaatumisen rajalla käymistä hyvin monta kertaa, refleksi syntyy kuulemma 10.000 toistosta. Vaikka rajalla kävisi vain 1000 kertaa (mikä kyllä riittää asian oppimiseen vaan ei refleksiin), pyörä kaatuu taatusti monta kertaa. Yksi kaatuminen voi maksaa tuhansia, mutta vähintään satoja euroja.
Kyllähän autollakin jarruttamisen harjoittelusta hyötyä on, mutta se onnistuu aika hyvin pelkän kauhun voimallakin, pyörässä pelosta on vain haittaa. Pakotan vaimoni lyömään liinat kiinni autolla täydestä vauhdista monta kertaa peräkkäin aina kun rengaskerta on menossa vaihtoon. Hän ei kerta kaikkiaan pysty täyteen jarrutukseen kun irrallinen roina autossa putoilee ja paiskautuu eteen pitäen meteliä.
Hän myös lisää jarruvoimaa ensimmäisillä kerroilla vähitellen. Tämä tarkoittaa, että auto liikkuu suurinta nopeuttaan pitkään ja jarrutusmatka pitenee suhteessa yllättävän paljon. Seuraavassa autossamme tulee olemaan brake-assist.
On joskun käynyt itsellä tuo kurapyörän ostaminen, on sen verran kaikenlaisilla mönkijöillä tullut pöristeltyä. Saisihan sitä "kautta" vähän jatkettua ja kivaahan se on ehdottomasti.
Kuten sanottua "pimeän pelko" tuli siitä kun meinasi käydä huonosti elukan kanssa, vaikka se tapahtui päivällä ja hyvissä olosuhteissa. Tuli vain se tilastollinen 1,5 miljoonaa ajokilometriä/hirvieläinonnettomuus täyteen. Toista rupeamaa en toivottavasti ehdi ajamaan, koska en ole ammattiautoilija.
Eläimethän tykkäävät liikkua hämärissä tai pimeässä mieluiten ja silloin niitä onnettomuuksiakin eniten tapahtuu.
Kurapyörällä ei nopeus yleensä nouse pimeälläkään vaaralliseksi.
Itse "harrastan" samantyyppistä jarrutusharjoitttelua moponkin kanssa, esim. ennen kahville pysähtymistä pieni kiihdytys ja liinat kiinni (jos ei näy autoja lähellä), myös kaksi päällä, mikä on tärkeää. Tulee pidettyä asia "selkäytimessä", jossa sen tosipaikan tullen pitää ollakin.
Hirvionnettomuuksien estäminen "katselemalla hieman tarkemmin tienpenkoille" on hurskastelua satasen alueella, ellei pudota nopeutta alle 70, jota käytännössä kukaan ei tee. Kun se on osuakseen, niin osuu. Törmäävää eläintä ei käytännössä ehdi nähdä, niin nopea tilanne on. Vaikka olisi kuinka skannannut tienpenkkoja koko ajan.
Moottoripyörällä ajaessa jo itsesuojeluvaisto, ainakin itselläni, lisää tarkkaavaisuutta.
Vaikka kriisipalvelunkin henkilön kanssa jouduin juttelemaan päätin jatkaa "valitsemallani tiellä", koska olin käyttäytynyt liikenteessä niin kuin ennen tilannetta pitikin. Varsinaista kammoa ei jäänyt vaikka asia joskus ajellessa mieleen tuleekin.
Harkitsen ehkä aiempaa enemmän aina kaasua lisätessäni.
RS Focus pysähtyy n.35-36 metriin. On siinä tehokkaat jarrut mutta onhan niitä paljon tehokkaampiakin jarruja autoissa. Mitenköhän esimerkiksi Ferrari mahtaa pysähtyä...?
hojare: Hirvionnettomuuksien estäminen "katselemalla hieman tarkemmin tienpenkoille" on hurskastelua satasen alueella, ellei pudota nopeutta alle 70, jota käytännössä kukaan ei tee. Kun se on osuakseen, niin osuu. Törmäävää eläintä ei käytännössä ehdi nähdä, niin nopea tilanne on. Vaikka olisi kuinka skannannut tienpenkkoja koko ajan.
Minulla on ollut onni olla saamatta tätä selville kokemuksen kautta, mutta normaaliin yleissivistykseen kuuluvan matematiikan ja tietävämpien puheiden perusteella olen tullut samaan tulokseen. Skannaan silti tienpenkkoja, mutta nykyään hyvin paljon kauempaa kuin ennen, arviolta jotain 100 m:n päästä. En osaa päättää itkiskö vai nauraisko kuskeja, jotka ihan tosissaan uskovat sumuvaloilla auttavansa tätä asiaa, kun puolikkaatkin ovat liian lyhyet vielä ainakin 80:ssä.
Jos joku ajaa 100 km/h iltahämärissä tai yöllä m-pyörällä tiellä, jolla ei ole hirviaitoja, on kyseessä idiootti, hyvin ajattelematon tai täysin tietämätön ihminen, jos ei sitten ole tarkoituskin päästä hengestään tai halvaantua. Veikkaan, että useimmiten kysymys on ajattelemattomuudesta, mutta jos asia ei ala huolettaa senkään jälkeen kun saa tietää faktat, menee jo idiootin puolelle.
Autollakin 80 km/h on raja, jonka jälkeen osuman todennäköisyys kasvaa jyrkästi ja vahingot vielä jyrkemmin. Jo 90 km/h:ssa kuoleman todennäköisyys kasvaa 9-kertaiseksi. Siitä päättelen, että m-pyörällä on aika heikoilla varmaan jo 80:ssä.
Tuskin kukaan pystyy aina kaasukättään hillitsemään moottoripyörällä, on se niin hieno tunne pudottaa menemään, tärkeintä on edes tiedostaa se riski eikä vain hortoilla typerän tietämättömänä aivan tuurin vietävänä.
Halusinkin lähinnä sanoa, että kun kohde, johon törmätään tulee noin kolme metriä tiestä olevan pusikon takaa vaikkapa 40km/h vauhdilla (normaali hirvieläimien juoksunopeus) niin siinä ei ehdi kukaan kissaa sanoa.
Kokemukseni mukaan kukaan ei sitä kuitenkaan usko, ennen kuin itse tulee testanneeksi.
Omassa tapauksessani olin noin 15m päässä kun havaitsin kohteen ja takana istunut vaimoni ei ehtinyt edes nähdä, vaikka eteenpäin katsoikin. Mp-puolella hurskastelijat sanovat että pitäisi kaataa tai väistää. Jarruun ei ehdi koskea kuin vasta törmäyksen jälkeen.
Vauhtia siis sata, keskipäivä ja kuiva tie. Mitään varsinaista syytä ajaa alle sataa ei ollut. Törmäysnopeus lähes sata eli jatkoajalla ollaan. Ajoneuvona oli moottoripyörä, onneksi riittävän korkea katkaistakseen elukan.
Vauhdista saattoi näinollen olla jopa hyötyä, koska giljotiinikin toimii periaatteessa samalla tavalla. Ehkä hyvä, että en ehtinyt jarrutta kuin vasta törmäyksen jälkeen (takana ajanut autoilija kertoi, onneksi ajoi tarpeeksi kaukana).
Katselen ajaessani aina kauemmaksi, mutta ne vaarallisimmat elukat tulevatkin yllättäen hyvin läheltä, esimerkiksi kiven takaa tai pimeässä ojasta. Niitä minä ainakin lähinnä pelkään.
Silti kuitenkin ajelen mp:llä ja autolla aina kuin huvittaa, enkä mieti asiaa sen kummemmin. Ihmettelen kuitenkin edelleen muutamia tuntemiani mp-harrastajia, joilla on "tuppi nurin" lähes aina kun mahdollista.
Muuten ihmettelen sitä, että millä ajalla suurin osa tällä palstalla kirjoittelevista viestejänsä kirjoittelevat. Työnantajansako?
hojare: ..kun kohde, johon törmätään tulee noin kolme metriä tiestä olevan pusikon takaa vaikkapa 40km/h vauhdilla (normaali hirvieläimien juoksunopeus) niin siinä ei ehdi kukaan kissaa sanoa.
Siksi juuri katselenkin kauas, siellä tapahtuviin asioihin voin vielä jotain vaikuttaa. Läheltä tulleeseen hirveen ei ehdi reagoida juoksuvauhtia kovemmassa nopeudessa sumuvalojen näyttämällä matkalla. Osuma on kiinni eniten onnesta ja seuraukset törmäysnopeudesta, joka näissä jutuissa on useimmiten yhtä kuin ajonopeus.
hojare: Kokemukseni mukaan kukaan ei sitä kuitenkaan usko, ennen kuin itse tulee testanneeksi.
Mielikuvituksen puutteestako tuo johtuu? Vaikka onkin fiksua oppia virheistään, niin muiden virheistä oppiminen on vielä fiksumpaa.
hojare: Ajoneuvona oli moottoripyörä, onneksi riittävän korkea katkaistakseen elukan. Vauhdista saattoi näinollen olla jopa hyötyä, koska giljotiinikin toimii periaatteessa samalla tavalla. Ehkä hyvä, että en ehtinyt jarrutta kuin vasta törmäyksen jälkeen (takana ajanut autoilija kertoi, onneksi ajoi tarpeeksi kaukana).
Nyt ymmärrän, mitä tarkoitat tuolla jatkoajalla elämisellä. Aivan tajuton tuuri. Hiukan pienempi nopeus ja olisit siirtänyt koko liike-energiasi elukkaan. Jos siitä olisitte selvinnyt niin auto olisi tullut päälle. Sama tulos jos olisit osunut etu- tai takapään suuriin luihin, ei se sieltä katkeaisi.
hojare: Silti kuitenkin ajelen mp:llä ja autolla aina kuin huvittaa, enkä mieti asiaa sen kummemmin.
Ei pelkäämisessä mitään mieltä olekaan, kyllä elää pitää uskaltaa. Asialle on tehnyt voitavansa kun ensin tiedostaa riskin ja sitten päättää, mitä toimenpiteitä katsoo järkeväksi tehdä. Sekin on jo tietoinen päätös, jos päättää olla tekemättä asialle mitään. Tosin siinä tapauksessa olisi reilua kertoa myös matkustajille, että tässä muuten mennään puhtaasti tuurilla.
En tyrkytä tapojani, mutta itse pidän järkevänä pudottaa vauhtiani 5-10 km/h jos törmäysriski jostain syystä kasvaa normaalia isommaksi. Jos useampi tekijä lisää törmäysvaaraa (sade + pimeys tai hirvivaara-alue tai en itse ole parhaassa terässä), otan vielä enemmän vauhdista pois. Aloin tehdä niin vasta kun täällä olleiden keskustelujen vuoksi otin asiasta selvää. Tietoisuus lisää tuskaa, onneksi sitä voi myös lievittää, sekin jo lievittää, että edes YRITTÄÄ tehdä asialle jotain.
Ja kun taas vertaat vaikkapa uuden buellin jarruja ja etuiskareita 80-luvun alun 1100 cc Suzukiin on eroa kuin yöllä ja päivällä. Hienoimpiin pyöriin on tullut radiaalijarrut ei abs:iä
Muutenkin autoilijoiden on hyvä tiedostaa, että moottoripyörä saattaa hyvinkin pysähtyä nopeammin - peräänajo on kuitenkin aina ikävämpi tapahtuma kun se sattuu, niin että moottoripyörän päälle ajetaan.
Joka kesä autoilijat ajavat niin lähellä takarengasta, että en hätätilanteessakaan edes yrittäisi jarruttaa vaan väistää, sillä onnettomuus olisi niin todennäköinen - Betoniautoa ei kukaan uskalla hiillostaa niin lähellä.. mistäköhän johtuu ? Ärsyttäähän se autoillessakin jos jokin hiillostaa aivan takakontissa, mutta ei pelota alkuunkaan niin paljoa.
Olen kyllä sitä mieltä että hienoimmissa pyörissä on abs-jarrut kuten
esimerkiksi Honda VFR VTEC jota nyt pidetään yhtenä maailman par-
haimmista.
Keskustelin pitkään moto-messuilla Liikkuvan Poliisin pyörämiehen
kanssa abs-jarruista ja niiden ominaisuuksista, johon hän totesi että
ainoa pyörä jolla vesisateessa uskaltaa tehdä täystehoisen jarrutuk-
sen on varustettu abs-jarruilla ja totesi että mutkassakin uskaltaa teh-
dä kohtuukovan jarrutuksen sateella. Lisäksi kehotti harjoittelemaan
sateella reippaasta vauhdista kunnon runttausta siksi että löytyy luot-
tamus ja uskallus tosipaikan tullen, ja oli varmasti oikeassa.
Uskoisin että jarrutusmatkaan vaikuttaa enemmän kuskin uskallus
kuin jarrujen tyyppi, kuitenkin kynnys abs-jarruilla on moninverroin
matalampi.
Kokemuksesta voin sanoa että abs-jarrut tikkaavat sen verran nope-
asti pyörässä että sitä tuskin havaitsee, ja oma luottamukseni niihin
on kohtuullisen hyvä.
Eiköhän abs-jarrut ole 2-3 vuoden sisällä vakiokamaa valta-osassa
pyöristä.
Kannatan toki kaikkea turvallisuusvarustelua, mitä ihmiset haluavat ajoneuvoihinsa.
Omalta kohdalta tosin toivoisin, että myös ilman abs:sää olevia mopoja löytyisi tai, että ne ovat sellaiset, että niin haluava saa ne myös pois käytöstä. Olisihan mukava koittaa juurikin sadekelillä ABS-mopolla jarrutuksia jne, mutta pääsääntöisesti kun ajan kuivalla kelillä, niin.. ainakin joissain tilanteissa pyörä voisi käyttäytyä yllättävästi jos takarengasta ei saisikaan lukittua tai etujarru olisi eri mieltä jarrutusvoimasta..
En ole tosiaan vielä absillista mopoa kokeillut, eli mutua esitän toistaiseksi. Eturenkaan pidosta ja jarrun toiminnasta yritän taas saada kokemusta runsaalla harjoittelulla:
http://www.kotisivut.org/kuvat/kikkailu/xbandit1200s004.jpg
http://www.kotisivut.org/kuvat/kikkailu/duke2x23.jpg
Olen toki autoillessakin joskus kironnut abseja.. Esim 206 GTI:stä katosi ABS:it + jarrujen toiminnasta kertova valo syttyi jos samaan aikaan käytti käsijarrua ja painoi kaasua.. tämähän ei toki ole siis absien vika vaan esimerkki lisääntyvän tekniikan tuomista yllättävistä ongelmista.
MP:n ABS-jarrut ovat aika uusi keksintö, nähtävästi ne eivät kaikilla valmistajilla toimi vielä riittävän hyvin. Liikenneturvan sivuilta löysin aiheesta seuraavan pätkän:
Saksalainen moottoripyörälehti Motorrad 14/02 testasi kolmen moottoripyörän jarruja. Moottoripyöristä kaksi, BMW R 1150 RT ja Honda Pan European, oli varustettu ABS-jarruilla ja yksi, Yamaha FJR 1300, oli ilman ABS-jarruja.
Kuivalla asfaltilla moottoripyörien jarrutusmatkat molemmilla jarruilla jarrutettaessa olivat 100 km/h:n nopeudesta välillä 39,4 - 40,6 metriä.
Märällä asfaltilla jarrutusmatkat samasta nopeudesta molemmilla jarruilla olivat ABS-jarruilla varustetuilla moottoripyörillä 43,0 m ja ilman ABS-jarruja varustetulla moottoripyörällä 50,6 m.
Märällä asfaltilla jarrutusmatka samasta nopeudesta etupyöräjarrulla oli BMW:llä 41,5 m, Hondalla 47,2 m ja Yamahalla 50,0 m.
Märällä asfaltilla jarrutusmatka samasta nopeudesta takapyöräjarrulla oli BMW:llä 43,3 m, Hondalla 50 m ja Yamahalla 96,6 m.
Tuloksissa on erityisen erikoista, että BMW:n jarrutusmatka ei juurikaan muuttunut jarrutettiinpa millä lailla tahansa, jopa takapyöräjarrutus märällä oli erinomainen. Hondan ABS-jarrut eivät toimi yhdellä jarrulla yhtä hyvin kuin BMW:llä.
Takapyörällä jarruttaminen märällä tiellä ilman ABS-jarruja aiheutti Yamahalla kaksinkertaisen jarrutusmatkan verrattuna kaikkiin muihin mittauksiin.
Saksalainen moottoripyörälehti Motorrad 14/02 testasi kolmen moottoripyörän jarruja. Moottoripyöristä kaksi, BMW R 1150 RT ja Honda Pan European, oli varustettu ABS-jarruilla ja yksi, Yamaha FJR 1300, oli ilman ABS-jarruja.
Kuivalla asfaltilla moottoripyörien jarrutusmatkat molemmilla jarruilla jarrutettaessa olivat 100 km/h:n nopeudesta välillä 39,4 - 40,6 metriä.
Eli siis Motorrad ja TM lehtien perusteella autossa ja mp:ssa on yhtä hyvät jarrut, kun tarkoitetaan pysähdysmatkaa. Jos renkaat ovat samanlaiset kitka yms. ominaisuuksiltaan, niin mitenkäs se fysiikka menikään tämän suhteen - taitaa tukea em. arvoja
Eiköhän se jarrutus autossa ja mp:ssä tapahdu samojen fysiikan periaatteiden mukaan, eli kitkavoima yrittää hillitä hitausvoimaa. Kaareva mp:n rengas on tiessä kiinni hyvin pienellä alueella, mutta vastaavasti pintapaine on suhteessa isompi. Eikö kitkavoima ole kitkakertoimen ja pintapaineen tulo? On aikaa kun tuosta tuli luettua, joten vannomaan en mene, mutta kuulostaa loogiselta.
Mp:ssä kunnolla toimivan ABS suurin etu on, että kuski voi aina jarruttaa täydellä teholla. Varmasti kokenut, paljon harjoitellut kuski saa aikaan lyhyemmän jarrutusmatkan kuin tietokone, mutta ainakin minun paniikkijarrutukseni ovat tähän asti olleet nimensä mukaisia, aika surkeita esityksiä. Kun on tilanne päällä, harva pystyy parhaimpaansa, ABS sen sijaan pystyy yli 90 prosenttiseen suoritukseen kaikissa olosuhteissa. Eli nuo testiarvot eivät pidä paikkaansa tositilanteessa, ABS:n arvot pysyvät tiukassa paikassa lähes samoina, mutta ilman sitä oleva pyörä kaatuu tai kuski ei uskalla jarruttaa heti (tai ollenkaan) täysillä.
Moottoripyörä pysähtyy ideaalitilanteessa lyhemmällä matkalla kuin auto, mutta muuttujia on paljon enemmän. Erityisesti jarruttaja vaikuttaa huomattavasti. Toistoja pitäisi tehdä huima määrä, että saataisiin tilastollisesti luotettavia tuloksia vertailujen pohjaksi.
Käytännössä jarrutusmatkat niin autoilla kuin moottoripyörilläkin voivat olla ihan mitä vain. Henkilökohtaisesti ounastelen jos en jarruttavani, niin selviäväni tiukkaa reagointia vaativista tilanteista motskarilla paremmin kuin autolla. Ounastelen, en tiedä. Ounasteluni takana on kokemuksia, mutta myös erilainen asenne ja ajotapa pyörällä liikkuessa.
Käytännössä väistäminen voi olla motskarilla olla parempi "refleksi" opeteltavaksi kuin tiukkaakin tiukempi jarrutus. Väistäminen nimitt'in käy nopeammin, vaatii vähemmän tilaa niin meno- kuin leveyssuunnassakin ja tähtää nimenomaan tilanteesta selviämiseen.
Olen pitkälti samaa mieltä, moottoripyörällä väistö on monesti tehokkain tapa välttää osuma. Jos on harjoitellut vastaohjauksen refleksiksi asti ja on muistanut virkistää sitä refleksiä säännöllisesti, pyörä muuttaa suuntaa aika sähäkästi, ja pieni koko tekee sen, että suuntaa ei tarvitse muuttaa likikään yhtä paljon kuin autolla.
Taitaa myös olla niin kuin sanoit, että mp pysähtyy ideaalitilanteessa autoa paremmin, mutta ero on paljon pienempi kuin useimmat luulevat, ainakin pienempi kuin minä luulin. Avainsana on tuo ideaalitilanne, koska sellainen on? Radalla ehkä, mutta tien päällä on tilanne se, että silloinkin kun vallitsee ideaaliset olosuhteet, kuski ei tiedä sitä ennen kuin on kokeillut. Eli jokaiseen täysillä aloitettuun jarrutukseen sisältyy riski, että pyörä lipeää alta tai sitten pitää aloittaa varovasti.
Jos aloittaa varovasti, menettää reilusti enemmän jarrutusmatkaa kuin mitä mp:n ja auton ero ihannetapauksessa on, vauhtihan on suurimmillaan ja hukattua sekunnin kymmenystä vastaava matka pisimmillään.
ABS:llä voi survaista jarrut pohjaan vaikka talvella ja saa kaiken hyödyn siitä (ainakin olettamastani) nopeammasta reaktioajasta, joka mp-kuskilla on.
Minä en ABS:iä kaipaa, koska minulle pyörä on puhtaasti nauttimiseen tarkoitettu vempele, sen pitääkin olla vaikeasti ajettava. Oikeastaan sitä parempi, mitä vaikeammin, koska hyvällä pyörällä pitäisi ajaa kicksien saamiseksi niin kovaa, että vahingon sattuessa sattuisi myös kuskia enemmän. Jos käyttäisin sitä samoin kuin autoa olisi pyörässäni oltava kunnon ABS.
Viittaan ideaalitilanteella nimenomaan vakioituihin olosuhteisiin jollain suljetulla alueella, jossa voidaan aloittaa jarrutukset tismalleen samasta nopeudesta ja kohdasta.
Olemme tätä kokeilleet erinäisiä kertoja. Viimeisestä on omalla kohdallani nyt jo muutama vuosi, mutta silloin moderneilla ABS:llä varustettu C-sarjan Mersu eteni metritolkulla pidemmälle kuin erittäin taitavan (en minä!) jarruttajan ajama CBR600. Mersua ajoi liikenneopettaja, joka kyllä tiesi hommansa.
Motskarin tapauksessa tuollaisella kevyellä (lue: helposti hallittavalla) pyörällä em. kaltainen jarrutus on aika rujoa katseltavaa. Pyörä pysähtyy parhaimmillaan kuin seinään ja takapyörä nousee jarrutuksen loppuvaiheessa ilmaan.
Eroon vaikuttaa myös rengastus. Sporttipyörissä usein käytettävät pehmeähköt renkaat tarjoavat yleisiä autonrenkaita paljon paremman pidon kuivasta ja puhtaasta asfaltista.
Mutta vakiointi on kovin hankalaa ilman mittalaitteita. Jos jätetään reaktioajan vaikutus pois, eli aloitetaan jarrutus määräkohdasta vaikkapa 80 km/h nopeudesta, aiheuttaa puolen sekunnin ero aloituskohdassa silti useamman metrin eron lopputuloksessa.
PropJock: Mutta vakiointi on kovin hankalaa ilman mittalaitteita. Jos jätetään reaktioajan vaikutus pois, eli aloitetaan jarrutus määräkohdasta vaikkapa 80 km/h nopeudesta, aiheuttaa puolen sekunnin ero aloituskohdassa silti useamman metrin eron lopputuloksessa.
Tuo on pointti, joka kannattaa muistaa monissa muissakin keskusteluissa. Tuossa esimerkissäsi puoli sekuntia myöhästynyt jarrutuksen aloitus aiheuttaa 11 metriä pidemmän jarrutusmatkan. Eli inhimilliset tekijät ovat ratkaisevasti tekniikkaa isommassa roolissa tässäkin asiassa.
Tuollainen puolen sekunnin ero tulee jokaiselle meistä jo liian lyhyestä yöunesta tai vain keskittymisestä jonkin asian ajatteluun, kukaan ei pysty olemaan skarppina kaiken aikaa. Yleisesti puhutaan sekunnin reaktioajasta, mutta kokeissa on tultu tulokseen 1,5 s. Tosin nämä on testattu autokuskeilla, jotka uinuvat varmaan mp-kuskeja syvemmässä horteessa.
Tämän lisäksi ihmisillä on tosipaikan tullen tapana aloittaa jarrutus pehmeästi. Väitän, että jo pienelläkin harjoittelulla ja asioita etukäteen funtsimalla parantaa mahdollisuuksiaan paljon enemmän kuin hienoimmallakaan tekniikalla.
Joulukevenennyksenä tuli mieleen eräs jo vuosikausien takainen tapahtuma.
Olimme eräänä keväänä pitämässä kurssia jollekin motoristiporukalle jossain päin läntistä Suomea. Osallistujat olivat enimmäkseen sellaisia 40-50-vuotiaita pitkään harrastaneita kavereita.
Sunnuntain ajoharjoitusten päätteeksi muutama halusi vielä kokeilla vasta virkistettyjä jarrutustaitojaan perusharjoituksia suuremmasta nopeudesta. Pienten varoitusten jälkeen aloitimme homman.
Eräs herra lähti hirmuisen suurella tarvikekatteella varustetulla vanhalla boxeri-Bemarilla kiihdytykseen niin, että pörähti. Muistan vieläkin ihan selvästi kun ajattelin "o'ou". Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon. Nämä vanhat boxerit ovat pikkuisen kantikkaita hanskattavia.
Mieleen piirtyi kuva kaverista ilmassa kontillaan lentävän Bemarin päällä. No, laskeutuihan BMW sieltä aikamoisen krahinan säestyksellä, muttei tainnut pysähtyä ihan tavoitematkan puitteissa. Motoristi pelästyi toki, mutta ei siinä henkisiä vaurioita kummempaa tullut.
Tarinan opetukset? Moottoripyörät ovat huonoja lentolaitteita. Pyörän kaataminen tilanteesta selviämiseksi on huono vitsi. Jarrutus on aloitettava kevyesti voimaa lisäten. Ja juu, jarrutusmatka on tosiaankin muuttuvainen suure!
Toivottavasti moni kurssilainen näki papan jarrutuksen, sen varmaan muistaa paremmin kuin minkään teoriatunnilla kuullun.
Vekkulein pyöräkokemukseni:
Teimme yhden kaverin kanssa kahden päivän ajeluretken, kumpikin omalla pyörällä. Matka meni hyvin muuten, mutta 20 m ennen kaverin kotipihaa oli soratiessä 90:n asteen kurvi, josta edellä ajava kaverini veti pitkäksi ja törmäsi omaan parimetriseen orapihlaja-aitaansa.
Minulla oli aitiopaikka seurata, kuinka hän nousi käsinojaan kahvojen varaan (aika epäpuhtaaseen, ojennus oli kehno, jalat näyttivät takaa katsoen W:ltä) ja edelleen kahvoista pidellen putosi selälleen aitaan jääden n. 1,5 metrin korkeuteen, selkä kaarella.
Vähän aikaa oli hiljaista, hänen pyöränsäkin oli sammunut ja seisoi pystyssä tankkia myöten aitaan uponneena, kaveri makasi selällään liikkumatta, minä vaan istuin pyöräni päällä ja ihmettelin, että voiko noinkin tapahtua.
Sitten kaveri alkoi rimpuilla itseään eroon aidasta, ensin hitaasti ja vähitellen malttinsa menettäen. Kun hän koitti nousta istumaan, hän upposi persus edellä syvemmälle aitaan, josta ei päässyt ylös kuin vetämällä selkänsä kaarelle, josta asennosta hän taas ei voinut ponnistaa tonttinsa tai tien puolelle.
Möly kypärän sisällä kasvoi ja kasvoi, piikit pistelivät jokaisen rimpuilun jälkeen entistä enemmän eikä tuloksena ollut muuta kuin että hän hiljakseen vajosi syvemmälle aitaan. Sanoista sai huonosti selvää, mutta sain kuvan, että hän ei ollut tyytyväinen minun osuuteeni onnettomuuden selvittelyssä ja että minä olin tyhmä, päässänikin oli kuulemma kusta.
Kävelin naurusta kippurassa hänen viereensä ja avasin hänen visiirinsä, jolloin sanoista sai tosi hyvin selvää. Hän sätti minua pää ylösalaisin, naama tummanpunaisena, silmät tapillaan, sylki roiskui kaaressa kypäränaukosta, kypärän poskipakat puristivat suun ihan porsaan kärsän näköiseksi.
En olisi uskonut, että hänestä voisi mitenkään lähteä enää enempää ääntä, mutta kyllä hänestä lähti, kun ehdotin, että hakisin hänen kotoaan kameran. Hän yritti tarttua vaatteisiini ja uhkaili vaikka millä. Tajusin vasta jälkeenpäin, että eipä hänellä olisi ollut paljon vaihtoehtojakaan, siinä hän olisi odottanut, mutta en älynnyt asiaa ajoissa ja aloin auttaa häntä irti.
Mielestäni paras tapa lopettaa nolo kiljunta oli ottaa nahkatakin hartioista kiinni ja vetää hänet maahan. Meni pitkän aikaa ennen kuin hän suostui näkemään asian hauskat puolet, vaikka hän yleensä tajuaa sellaiset asiat ensimmäisten joukossa.