Arvon motoristit, aivan aiheesta muistutatte meitä autoilijoita aina ajokauden kynnyksellä autoa heikommin havaittavien kulkupelienne huomioonottamisesta. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä vedota autoilijana teihin: älkää tehkö liikenteessä mitään ennalta-arvaamatonta (=sääntöjen ja/tai hyvien liikennetapojen vastaista), jos haluatte tulla nähdyiksi ja säilyä yhtenä kappaleena.
Tuore esimerkki: odotin moottoritieltä poistuttuani kääntymisvuoroa vasemmalle poistumisrampin päässä, takanani jakeluauto ja useita henkilöautoja. Sopivan raon tultua lähdin liikkeelle ja samalla olin näkevinäni vilahduksen moottoripyörästä oikeassa sivupeilissä. Vilahdus katosi ja oletin kyseessä olleen joko oikealle kääntyneen pyörän tai näköharhan (joita ei onneksi ole ollut vielä riesaksi asti). Vaihdoin kaistaa oikealle ja saman tien pyörä sujahtaa ohitseni. Ilmeisesti kaveri oli onnistunut siirtymään hyvin lähelle autoni vasenta takakulmaa peilien katveeseen huomioni keskittyessä eteenpäin. Aineksia napsahdukseen olisi ollut ihan riittävästi, jos jompi kumpi olisi vielä harrastanut "joustavaa" kaista-ajoa.
Hiukan vanhempi esimerkki: ajelin töihinmenoaikaan Lahdenväylää oikeanpuoleisella kaistalla n. 120 km/h ja saavutin hitaamman auton. Vasen kaista eteni samaa nopeutta edelläni Passat ja mukavan pitkän matkan päässä takana tasaista vauhtia tullut moottoripyörä (juu, seurasin tilannetta jo pidempään havaittuani hitaamman etenijän). Kytkin vilkun hyvissä ajoin, aloin siirtyä vasemmalle ja kas - motoristi olikin kääntänyt reippaasti kahvaa ilmeisenä aikeenaan estää kaistanvaihtoni. Välimatkaa oli kuitenkin sen verran, että vaihdoin kaistaa ja sain hetken kuluttua ihailla mielenkiintoista elehdintää taustapeilistä. Myönnän muodostaneeni itsekin tok-tok -eleen. Ohituksen jälkeen olin juuri kytkemässä vilkkua oikealle, kun samainen gentlemanni syöksähtää oikealta ohi ja kiihdyttää vauhtinsa arviolta 180 km/h tietämille Korson liittymän kohdalla. Liekö primitiivireaktion laukaisijana toiminut se, että ajoin tuolloin pienellä itä-kakkosautollamme.
Mainittakoon myös viimekesäinen episodi Pukkilan ja Askolan välillä, jonne osuimme muutaman muun autoilijan kanssa häiritsemään parikymmenpäisen motoristijoukon naatiskelua. Turvallisia saati laillisia ohituspaikkoja tuolla välillä ei juuri ole, mutta sehän ei ohittelua estänyt. Vastaantulevan liikenteen vähäisyydestä huolimatta tuli nähtyä useampiakin hiuksianostattavia ohitustilanteita. Yksi olisi voinut päätyä ikävästi meidänkin osaltamme, kun edellä ajavaa autoa oikealle kääntyvässä mutkassa mäenharjanteella ohittanut motoristi oli hyvin lähellä päätyä vastaantulevan tukkirekan vasemman etupyörän alle.
Lahden- ja Porvoonväylien yhtymiskohdan ja kehä I:n liittymän välillä eräät kaksipyöräisen kuljettajat osoittavat hämmästyttävää urheutta etenemällä vauhdikkaasti autojonojen välissä ruuhka-aikoina, jolloin kyseisellä tieosuudella tapahtuu harvinaisen paljon harvinaisen hätäisiä kaistanvaihtoja.
Sen ymmärrän, että joillekin auton kori luo haavoittumattomuuden illuusion, jonka turvin voi tehdä melkein mitä vain, mutta mikä antaa saman tunteen motoristille? Onnettomuustilanteessa auton kanssa motoristi on kuitenkin aina altavastaaja.
Älkää käsittäkö vuodatustani väärin, tämä ei ole kollektiivinen syytös motoristeja kohtaan. Suurin osa teistä ajaa oikein siivosti, jopa siivommin kuin keskivertoautoilijat. Itsehillinnän puutteesta kärsiville moottoripyörä on silti aivan liian vaarallinen lelu.
Toinen asia, johon haluaisin pyöräilijöiden kiinnittävän huomiota on valojen käyttö. Jotkut nimittäin pitävät pyörissään pitkiä päällä päivät pitkät, nykyvalot ovat sen verran tehokkaita että haittaavat oikeasti vastaantulevia.
Itsekin ajelin 30 vuotta sitten Honda-mp:llä, silloinkin jotkut pitivät pitkiä aina, mutta sen ajan valothan eivät olleet kovin tehokkaita.
Siis kyllä te arvon pyöräilijät tulette huomioiduksi myös lyhyillä valoilla ja jopa paljon paremmin kuin pitkillä!
IHAN HYVIÄ HAVAINTOJA!
On muistettava, että samat ihmiset jotka ajavat moottoripyörillä ajavat usein myös autoilla. Itse olen liikenteessä näiden lisäksi kävellen, polkupyöräillen ja veneillen.
Autoilijoina meitä vaivaa usein paha niskajäykkyys. Jos sattuu katsomaan peiliin (enkä tarkoita meikkipeiliä) ja sieltä ei näy ketään niin ei muuta kun kaistanvaihtoon ja sassiin. Jos nyt vilkkua joskus tulee sohaistua.
Kolmion takaa ehditään kyllä moottoripyörän eteen usein miten - jos ei muuten niin ainakin tukkirekalla! ( Tuskin edes huomaisi jos mopo kolahtaisi peräpäähän).
Ohjeena liikenteeseen voisi yleisesti sanoa, että AUTOILIJA -SEURAA YMPÄRISTÖÄSI ! Joku saattaa kävellä suojatielle eteesi, vaikka olet lähestymässä sitä normaalia 70km/h vauhtiasi taajamassa.
Joskus jopa joku moottoripyörä voi ohittaa autosi, kun matelet jonoissa - ÄLÄ HIILLY TURHASTA !
Hienoa Erkki. Puhut paljon ja asiaa. Olen samaa mieltä. Ennenkuin kaikki maailman motoristit on minun kimpussa niin myönnän että autoilijoissa on yhtä paljon, ellei enemmänkin vikaa (niskajäykkyyttäkin... niin, Taula taitaa olla nimensä veroinen). Mutta tuntuu että joidenkin motoristien käsissä se laite ei ole turvallinen. Äärimmäinen suorituskyky ja ehkäpä liian kovat luulot itsestä aiheuttavat näitä tilanteita.
Taula, tiedätkö että se ns "ohittelu" jonossa ja auton vieressä ajelu samalla kaistalla lienee laitonta. Saksassa huomasin tapauksen jossa pyörä oli auton takana ja jono seisoi täysin (huom, kolme kaistaa tukossa liikenneonnettomuuden takia). No, autoilija avasi oven ja kas, mopo oli siinä ovessa kiinni. Onneksi vain muovia ja lasia hajosi.
Siispä Taula, katso sinäkin peiliin.
Mukavia kilometrejä motoristeille. Itsekin sellaisesta kulkupelistä haaveileva (ja toivottavasti piakkoin sellaisen saava)
Itsekin ajelin 30 vuotta sitten Honda-mp:llä, silloinkin jotkut pitivät pitkiä aina, mutta sen ajan valothan eivät olleet kovin tehokkaita.
Siis kyllä te arvon pyöräilijät tulette huomioiduksi myös lyhyillä valoilla ja jopa paljon paremmin kuin pitkillä!
Toivotaan...sokeita tuntuu kuitenkin riittävän.
Bike lehdessä todettiin erään motokouluttajan sanomana, ettei pitkiä kannata käyttää, koska se vaikeuttaa autoilijan kykyä arvioida pyörän nopeutta ja etäisyyttä.
Itse molempia harrastavana voi todeta ettei autoilijoiden huomiokykyyn voi pätkääkään luottaa, turha puolustaa oikeuksiaan olet aina kuitenkin se turvattomampi osapuoli.
Erkki siirsi tätä keskustelua tuonne Liikenne-osioon, jossa vastasin laajemmin.
Olen tuota valoasiaa kanssa miettinyt myös tuolta kannalta. Tottahan on, että tehokkaan valopisteen (yksi/kaksi/useampi umpio) etäisyyttä on vaikea arvioida. Saati sen lähestymisnopeutta.
Mutta pointti on mielestäni, että siihen sentään aina havahtuu, eikä lähde ehdoin tahdoin vastaantulevien kaistalle seikkailemaan. Ja juuri vastaantulevien vaaralliset ohitukset on mp:llä liikkuessa tärkeä pyrkiä eliminoimaan.
Siksi olisikin hyvä, että mahdollisimman monella olisi kokemusta auton lisäksi myös mp:llä liikkumisesta. Ja ainakin minä olen kovin hyvilläni siitä, että moottoripyöräily lisääntyy. Se lisää samalla meidän kaikkien turvallisuutta, kun kokemuspiiri kasvaa ja suvaitsevuus lisääntyy.
"Mutta pointti on mielestäni, että siihen sentään aina havahtuu, eikä lähde ehdoin tahdoin vastaantulevien kaistalle seikkailemaan. Ja juuri vastaantulevien vaaralliset ohitukset on mp:llä liikkuessa tärkeä pyrkiä eliminoimaan."
Kyllä noitakin suorituksia näkee. Ajeltiin kaverin kanssa juhannusaattona ympäri Etelä-Suomea prätkillä ja kaksi kertaa sattui että kahden ilmeisesti kilpasilla olevan autoilijan oli pakko päästä jonosta ohi. Eihän siinä muu auttanut kuin väistää ihan oikeaan reunaan kun oma kaista oli vallattu. Pikkaisen sydämentykytyksiä aiheutti kyllä.
Huiman kolmen vuoden (~40 tkm) motoristiuran aikana ei tuollaista ole tullut vastaan kertaakaan aikaisemmin. Liekö juhannuksen juhlatunnelmalla ollut osuutta asiaan?
Saa sitä autonkin kanssa olla varuillaan mutta mopolla liikkuessa kaksin verroin.
Niin. Eihän sitä mp:n selässä muilta voi sentään enempää vaatia kuin autollakaan ajaessa! Vasten pläsiä tulijoita on aina silloin tällöin tyrkyllä riippumatta millä kuljet.
Tuosta pitkien valojen mahdollisesta häikäisystä tekisi mieli vielä todeta, että kyllähän solekin sattuu kauniina kesäpäivänä silmään, jos ottaa asiakseen siihen toljottamisen...
itelle autoilu on työ ja mp:t harrastus ja on monesti tullut huomattua että vaikka yrittää olla yllättämättä autoilioita autoilia silti yllättyy koska luulee että olisin mopoilia joka kulkee 40-45km/h.
tässä tämä ongelma enemmältikkin on ettei autoilia tunnista (en edes minä) aina että mikä mahtaa olla tulossa kun vain yksi lamppu palaa ja paljon on vauhtia.
ei ole kauon kun kävin vanhassa koti kylässäni. katsoin että mopoilia tulee tien reunaa n. 500 metrin päässä, no hyvä voin tehä uukkarin. juuri kun sain auton käännettyä meni pyörällä hemmo ohi. tässä tilanteessa eniten huijasi se että ajettiin tien reunassa kuten mopoiliat.
tämä reunassa ajo on ongelma minusta, vai haluatteko veljet että teidän pyöriä luullaan mopoiksi. eikös se ole vähän kuin loukkaus kun sanotaan 50 cm2...
Näin on hasarti ku sanot. Mutta ei se keskemmällä tietäkään ajaminen tee elävänä autuaaksi. Kuten sinä ja minäkin olemme kokeneet, pienempää ajoneuvoa tulee väkistenkin vähäteltyä.
Maansiirtokoneen ei tarvitse tulla kuin 10 km/h, niin jopa ollaan jo lippaan vetämässä (tai nykyään tyhjään päähän) tai ainakin tervehditään kunnioittavasti katseella, kun ohi menee pidemmänkin odottelun jälkeen.
Tiedämme varmaan kaikki mistä se johtuu.
Siksi moottoripyöräily tulee aina olemaan vaarallista; mutta eihän se toisaalta pakollista ole - ja sitä paitsi mehän hiukan pidämme juuri siitä vaaramomentista. Kuin paljaalla laskisi...
Risteyskolareista 80% on autoilijan vika
USA:ssa on joissain osavaltioissa sillee, jotta mopojen vilkut pelaa normaalisti,
mutta isommat polttavat etuvilkkuja jonkinlaisina apuhuomiovaloina,
jolloin siis autoilija (motorist) havaitsee oikean ison mp:n tulevan (tai vaikka piikin)
ihan isoa oikeaa maantienopeutta.
Tuon toivoisi euro-direktiiviksi