Kaikki ajavat käyteytyllä autolla - toisilla se on vaan vähän enemmän käytetty kuin toisilla.
Olen tässä mietiskellyt, että mikähän lienee henkilöauton taloudellisin käyttöikä tai kilometrit?
Jos perhe, harrastukset ja muut autoiluun vaikuttavat seikat pysyvät vuosikausia samanlaisena onko mitään syytä vaihtaa toimivaa ja ruosteetonta autoa uuteen?
Kannattaako korolla vaihtaa kolmen vuoden jälkeen korollaan vai ajaa 30 vuotta mesellä kunnes ei enää saa varaosia kuin itse sorvaamalla?
Auton arvo putoaa 10-15 vuotiaana aika lähelle nollaa. Käyttöarvoa monillakin kulkuneuvoilla on silti vielä pitkään.
Onko se siinä, kun joku osa rikkoutuu, ja sen korjaaminen tulisi kalliimmaksi kuin auton arvo?
Jospa vaikka ajaisin lopun ikääni samalla autolla...tulisi testattua tämäkin teesi...
Eipä sen tyhmempää ostosta voi olla kuin uusi auto, mittasipa asiaa millä mittarilla tahansa. Jos valitsee ruosteettomana pysyvän automerkin niin ei auton iälle oikeastaan ole mitään rajaa. Nykyään 20v ei ole joillekin merkeille mikään ongelma ja uskon että monet merkit pysyvät 30v ikäänkin suht ruosteettomina. Tekniikkahan on helppo ja halpa pitää kunnossa, kori ei niinkään.
Jos autosta menee pyöränlaakeri, sen saa vaihdettua ja sen jälkeen se on uuttavastaava, mutta jos autosta ruostuu kori niin sitä ei saa uuttavastaavaksi millään järkevällä rahasummalla, korjata senkin tietysti pystyy.
Taloudellisinta on ajaa vanhalla autolla jolla ei ole enää arvoa ja pitää sitä kuin uutta autoa. Tällöin käyttöarvo pysyy edelleen hyvänä mutta ei ole uudemman auton pääomakuluja. Monesti näkee että hyväkuntoinen vanha arvoton auto jää korjaamatta kun tulee esim. kytkin tms. remontti eteen. Remontin hinta ylittää auton arvon eikä sitä enää korjata. Ostetaan uudempi auto tilalle vaikka uudemman hinta ylittää moninkertaisesti vanhemman auton remontin hinnan. Uudempaan autoonkin voi tulla kytkinremontti mutta koska se tälläkertaa ei ole auton arvoon nähden niin suuri summa se kannattaa vielä korjata???
Säästämisen logiikka ei oikein aukene. Uudempaan autoon menee aina enemmän rahaa.
Jos autosta menee pyöränlaakeri, sen saa vaihdettua ja sen jälkeen se on uuttavastaava, mutta jos autosta ruostuu kori niin sitä ei saa uuttavastaavaksi millään järkevällä rahasummalla, korjata senkin tietysti pystyy.
Enpä oikein tiedä kuinka helppoa ja halpaa nykyautojen tekniikka on vanhana korjata. Melkein itse valitsen mieluummin vanhan auton jonka tekniikka on priima kunnossa ja pellit lievästi mädät kuin auton, jossa ei ole ruostetta mutta tekniikka porsii jatkuvasti.
Autoa jonka tekniikka olisi ikuista tai edes merkittävästi kestävämpää kuin kilpailevassa merkissä ei ikävä kyllä ole olemassakaan. Sen sijaan koreissa on viime vuosina nähty huimiakin eroja ruostumisen suhteen. Siinä missä joku 10v vanha auto poistuu jo rekisteristä ruosteiden takia ei toisella merkillä ole vielä havaittavissa minkäänlaista ruostetta. Jos pitää valita niin miksei sitten ottaisi ruosteetonta autoa jonka tekniikka on priima kunnossa?
Autojen perustekniikka ei juurikaan ole mihinkään muuttunut, moottorit, voimansiirto ja alustat ovat samaa rautaa kuin ennenkin. Sähköjärjestelmät sen sijaan ovat muuttuneet kalliiksi ylläpitää ja vikaherkemmiksi. Sen takia valitsisin ja valitsenkin autot vielä perinteisten sähköjen aikakaudelta ilman väylätekniikkaa ym. hienouksia. Väylätekniikka alkoi yleistyä vasta tuossa vuosituhannen vaihteessa. Ikävimmäksi nämä digitaaliset vehkeet tekee se ettei niille itse pysty mitään tekemään. Vikaa on aina etsittävä merkkikohtaisen tietokoneen avulla.
Edullisimmat autot kunnossapidon kannalta taidettiin tehdä tuossa 90-luvun vaihteessa ja vähän sen jälkeen.
Tekniikan remontit on halpoja ruostekorjauksiin nähden jos niitä teettämään joutuu. Koriltaan ruosteeton auto on myös turvallinen ja ainahan on mukavampi ajella siistissä maalissa olevalla kuin paikkamaalatulla ja hitsatulla. Jo pelkästään maalaustyöt on nykyään poskettoman kalliita.
Mutta kukin tavallaan, ajaahan jotkut Hiacellakin...
Kyllä varmaan taloudellisinta on ostaa kunnon auto uutena tai mieluummin ehkä suht uutena jolloin sen kunnosta on takeet, pitää se hyvin ja ajaa itse loppuun. Sen verran alas on autojen vaihtoarvot menneet, etten enää jaksa uskoa tuohon muutaman vuoden väleinkään vaihtamiseen.
Ja aika iso vika saa vanhaan tulla, jotta se maksaisi edes murto-osan siitä hinnasta, minkä uusi takuuauto menettää arvoaan parina ensimmäisenä vuotena.
Mutta onhan tässä toki muitakin tekijöitä kuin pelkkä raha, siksi tulee itsekin ajeltua max muutaman vuoden ikäisillä autoilla vaikka se maksaakin.
Opel Astra 1,6 16v vm-1999 ajettu 81000 km.
Katsastusmies kehui pohjan olevan kuin uudessa.
Ajettu vähän suolatuilla teillä.
Mielestäni halvinta olisi ajella 500 euron leimatuilla peleillä. Jos joku paikka menee rikki niin mitä sitä edes korjaamaan jos ei vaikuta kulkuun. Joku tuolla ylempänä kertoi että autojen tekniikan kestävyydessä ei ole eroja eri merkkien välillä. Mielestäni ko. väite ei pidä paikkaansa. Esim. Japsit voittavat kestävyydellään ranskalaiset ja Fiatit mennen tullen. Lisäksi kustannuksia ajatellen ovat japsit paljon helpompia autoja itse korjata. Minulla on sekä Toyota että Pösö. JA pitemmälle matkalle valitsen aina Toyotan koska siihen oi luottaa. Toki Pösöllä olisi mukavampi ajella.
Meillä toisena pirssinä -98 220tkm ajettu japsi, pohja "uuden veroinen", tekniikka OK, katsastuksessa alkukuusta kyselin että onko mitään mitä kannattaisi laittaa kuntoon "ennaltaehkäisevästi", vastauksena oli että kaikki on huippukunnossa!
Mutta etsipä netistä myynissä olevista autoista 10 kpl yli 500 000 ajettuja Opeleita, Fiateja taikka Renuja. Helpommin taitaa löytyä Mersuja sekä Toyotoja. EI se tekniikka ole samanlaista kaikissa autoissa.
tähän vaikuttaa suuresti myyntimäärät ja millaisia moottoreita bensa/diesel on tarjolla....aika vaikea vertailla
Taas ddr5 alkaa hokemaan tuota samaa minkä aloitti jo "Opelien diesel-moottorit" keskustelussa. Nyt huomasit sentään jättää VW:n pois laskuista, mutta luulempa, että aivan samanlaisia lukuja löytyy myös Toyotankin kohdalla, kun vain viitsisi kaivaa... Äkkiseltään yli 500tkm ajettuja Toyotia löytyi 6 kpl, jos Land Cruiserit jätti pois laskuista ja yhden Hiacen. Myynnnissä on 3492 Toyotaa eli nämä 6 kpl on todellisia yksilöitä.
Kyllä japsin bensamoottorilla ajaa n. kaksinkertaisesti sen kilometrimäärän mitä Opelilla. Ehkä enemmänkin. Juuri kävi tuttava kylässä 1989 Camrylla jonka mittarissa yli 400 000 km. Bensakone kysymyksessä. Harvassa on ne Opelit joilla samaan pystytään. Olipa kysymyksessä bensa tai diesel, aivan sama.
http://www.topgear.com/content/carsurvey/2006/features/04/1.html
Tuoltapa voit käydä lukaisemassa Japanilaisten autojen laatutasosta. Pösöähän siellä haukutaan ja ihan syystä. Minunkin Pösössä on ihan helvetisti sellaisia ärsyttäviä pikkuvikoja, joita on hankala korjata kun niitä ei korjaamolla sitten ilmene ollenkaan. Mutta heti kun korjaamon pihasta lähtee niin reistailee keskuslukko, pissapoika, tuuletin taikka joku muu sähköllä toimiva kapistus. Luulen, että Opeli onihan yhtä huono kuin Pösö mutta kaveripiirin kokemusten mukaan viat rajoittuvat moottorin alueelle, katkenneita jakoremmejä, jne...
Itellä ollut '87 Corolla 1,3 kaasarikoneella, jossa mittarissa oli 512 tkm.
Se on japseissa onkelmana, että tekniikka kestää, mut pellit tuppaa hävimään ympäriltä.
Itelläni on ollut noin 40 autoa viimisen 9 vuoden aikana, ja kyllä japseissa on ollut tekniikka parhaimmillaan. En siis vaihtele autoa neljä kertaa vuodessa, vaan jotkut on ollut hetken. Toiset muutaman hetken. Autoja on ollut fordia, japsia, hyundaita, ranskiksia jnejne..
Muutama "esimerkki":
309 pösö ili päältä kuin uusi, mutta tekniikka loppu. ajettu päälle 200tkm ja kolisi ja rämisi, ku ajoi. Vm '90.
Rellu21 Farkku, eli "Nevada" oli kans. Kilsoja noin 150-200tkm ja kone söi öljyä, kuten bensaa. Ja bensaa meni paljon. Loppu mikä loppu.
Sukulaisillani oli '89 Rellu 5, 1,4GTX. Ajettu 110 tkm, vaihdeaski palasina. Kori priima.
Ite oon sitä mieltä, että halvimmat autot niin käytön, kuin ostohinnan puolesta on siinä vm90 nurkilla. (Tällä hetkellä käytössä '90 Mazda 323 1,6 16V, jossa hintaa juuri katsastettuna alle 200e. Bensaa menee noin 6-7l/100km. Riippuu kenkijästä.
Kaverilla käytössä '84 VW Polo jollain pikkukikkareella (1,3-1,5L) Kulutus 5-6l/100km.. Auto maksoi 50-100e. Päältä nätti. Perusruma auto silti, mutta ei paljoa halvempaa kulkinetta ole.
Jos autoa ei tarvite virtuaalipeniksen kasvattamiseen ja itsetunto muuten kunnossa, ni tollainen on vallan mainio peli. Eihän se oli niin "turvallinen", mitä "uudempi" kalusto, mutta ei tuollaisella rallia ajetakkaan.
TUNTUU MENEVÄN VÄHÄN KESKUSTELUT "RITSA-ALUEELLE"
kun kirjoitetaan 200 ja 500 kulkupeleistä. Meidän perheen kulkuneuvoihin tuolla rahalla saa juuri ja juuri sano "päivää" huoltoliikeessä.(Jos ei sano sitä kovin kuuluvasti....)
Tarkoitin alun alkaen saada keskustelua aikaan siitä, onko järkevintä ostaa uusi 40 k auto ja ajaa sillä 4 vuotta vai hankkia uusi 20k peli ja vaihtaa se 3 vuoden välein.
Tiedän kyllä, että kummisedältä lahjaksi saatu soiva peli on se halvin, mutta ei sellaisia ole koko elämän ajaksi tarjolla.
Höpö höpö. Opel ei edusta luotettavuuden kärkipäätä, mutta ongelmat eivät löydy moottorista, vaan muualta. 8-venttiiliselle ja 2.0 litraiselle Ooppelin bensakoneelle 400tkm ei ole mikään saavutus. Moottori kyllä kestää, mutta pellit häipyy tuon ikäisistä Ooppeleista aivan kuten Toyotistakin...
Tarkoitin alun alkaen saada keskustelua aikaan siitä, onko järkevintä ostaa uusi 40 k auto ja ajaa sillä 4 vuotta vai hankkia uusi 20k peli ja vaihtaa se 3 vuoden välein.
Ehkä sitten olisi kannattanut kysyä suoraan noin eikä näin:
"Kannattaako korolla vaihtaa kolmen vuoden jälkeen korollaan vai ajaa 30 vuotta mesellä kunnes ei enää saa varaosia kuin itse sorvaamalla?"
Vastatakseni kysymykseesi, että taloudellisempaa olisi hankkia 20k peli ja vaihtaa se 3 vuoden välein.
Muutenkin, vaikka auton joutuisikin ostaa uutena, niin varmuudella on halvempaa ajaa se loppuun kuin vaihtaa se uuteen muutaman vuoden välein.
Euroopan markkina-alueelle suunnitellaan autoja suurten markkinoiden ehdoilla - Saksan lainsäädäntö ohjaa autojen kestoiän suunnittelua.
Kun Saksassa otettiin ensin kansalliset D-päästönormit ja sitten EU-päästönormit käyttöön vuotuisten käyttömaksujen hinnoitteluperusteena, ei enää kannattanut tehdä "ikuisesti" kestäviä autoja, koska niiden TALOUDELLINEN käyttöikä on n. 10 vuotta, kesti auto sitten mekaanisesti mitä tahansa. Päästönormejahan päivitetään määrävälein, ja vanhemmat autot jäävät alemmalle normitasolle, eli niiden käyttömaksut nousevat.
Tämä kehitys alkoi 90-luvun puolivälin tienoilla, eikä sen jälkeen ainakaan Saksassa ole tehty enää autoja kestävyysperiaatteella. Ford on julkistanut henkilöautojensa "suunnitelluksi minimikestoksi" 150 000 km. Vaikka muita julkistuksia ei ole näkynyt, uskoisin kaikkien autovalmistajien noudattavan suurin piirtein samoja suuntaviivoja.
Parahin Matlog,
Ajelen itse Fordin omistamalla Volvon valmisteella ja kilomterejä mittarissa 170 000.
Onko syytä huolestua, kun tavoiteeen mukainen kilometrimäärä on jo ylitetty?
-putoaako pyörät?
-lahoaako pellit?
-katkeaako kampiakseli?
-pettääkö penkit?
-vuotaako tankki?
-sumeneeko tuulilasi?
-sammuuko ratio?
-puhkeeko gummi?
Pitääkö panna piankin uusi samanlainen tilaukseen...
Eikös sinulla ole V70? Se on suunniteltu reippaasti ennen Fordin mukaantuloa. Samoin S60, XC90 ja vanha S80 ovat "aitoja" Volvoja.
Mielestäni auton taloudellinen käyttöikä on suhteellinen ja omistajasta riippuva käsite. Esimerkiksi toimiva ja siisti vuoden 1990 Mazda voi olla erittäin järkevä valinta, jos se vaan täyttää käyttäjänsä tarpeet.
Itse arvuuttelin täällä joku vuosi sitten autoa, jonka historian tunnen hyvin (Harmikseni tuota ketjua ei enää löydy.). Autolla oli tuolloin ajettu 350tkm ja siihen oli vaihdettu pakoputkisto, iskarit, laturinhiilet, akkuja, jarraupaloja ja kenkiä sekä ohjauksen ristikkonivel. Myös puhaltimen ja sumuvalon katkaisija oli jouduttu uusimaan. Voisi sanoa, että varsinaisia vikoja on ollut vähän. Moottori ja voimansiirto apulaitteineen täysin alkuperäinen. Lisäksi auto menee yhä vakaasti ja natinoitta. Nykyään autolle kuuluu yhä hyvää, josko ruoste nakertaa jo pyörien kaaria. Kilsoja nyt 380tkm. Mikäkö auto on kyseessä? Noh se on vuoden 1989 Toyota Carina. Tuon voisi nimetä ikiliikkujaksi ja jos ruosteelle ei päästä niin noilla saa taloudellista ajoa yhä. Toinen vahva auto on Volvo 940. Tuttavalla on tuollainen lähes 500tkm ajettu - tosin nyt alkaa olla laittamista jo sen verran paljon, että auton vaihto on kuulemma ajankohtaista.
Jos käytettyjä autoja ajattelee, niin vähimmällä murheella pääsee kun ottaa japanilaisen merkin - ja mieluusti esim. 92- Corollan tai Carinan, joissa on korissa paljon sinkkiä ja galvanointia. Eivät oikein vieläkään ole pahasti ruostuneita (itsellä vm.97 molempia malleja ja ovat täysin ruosteettomia ja kertaalleen suojattuja - Corolla aj.105tkm ja Carina 235tkm). Tosin uudempia malleja tekee mieli, vaikka hyvin ovat nykyiset pelanneet. Corolla vioitta ja Carinassa mennyt vesipumppu ja koiranluu takaa.
Käytettyjä puoltaa se, että 90-luvun autoissa sähköviatkin ovat uudempia harvinaisempia. Myös ruoste ei ole niin paha ongelma, kuin aiemmilla vuosikymmenillä. Toisaalta passiivinen turvallisuus on heikkoa nykyisiin autoihin verraten.
Uusissa voi valita myös esim. Audin, Skodan tai Hondan jotka pitää hintansa Toyotan tapaan hyvin. Uusi auto kannattaa kuitenkin vaihtaa siinä 2v korvilla, jotta pääsee pienellä välirahalla jälleen uuteen. Toinen pykälä vaihtoon tulee tuossa 6v kohdilla, jolloin autolla yleensä on vielä melko uuden mallin statusta. Jos ajaa uudella yli 10v niin melkein kannattaa jatkaa ajamista jos auto pelaa muutoin hyvin. Näin ainakin tähän asti homma on toiminut.
Ehkä Fordille riittää, että auto pysyy kasassa 150tkm, mutta Toyotalla tavoiteltiin jo 90-luvun alussa, että samainen matka menisi ilman mitään murheita. Ekamallin Yarista suunniteltaessa lähtökohtana oli, että auton tulisi kestää ainakin 300tkm. Eli kestävyys ei ole mahdotonta toteuttaa kannattavan tuotannon kanssa samassa yhtälössä. Toyotahan nousi suurimmaksi valmistajaksi, mutta silti laatu ilmoitettiin tärkeimmäksi kriteeriksi ennen myyntimääriä.
Anteeksi jos meni mainostamisen puolelle, mutta olen ollut automerkkiini (ja etenkin sen laatuun) tyytyväinen, vaikka olivat monet aiemmatkin autoni kohtuullisen hyviä mm. Mazda ja Audi.
No ei kai 390 000 nyt vielä mikään ikiliikkujan mittari ole? Tiedän yhden 90-luvun alun TDI Jetan jonka mittarissa on jo 600 000 ja hyvin kulkee, moottori siis alkuperäinen, ja korikin kuosissa.
Ja jos nuo Carinan viat ei ole vikoja niin sitten edellinen autoni, Sitikka ZX 1.8i vm. 95 oli myös viaton siihen asti kun myin pois, mittarissa silloin 290 000. Samalla lailla piti kuluvia osia vaihtaa, mutta ruostetta ei missään ja kone oli pirteä, ei syönyt öljyäkään yhtään. Koskaan ei jättänyt tielle tai tehnyt muuta yllättävää. Jos on valmis ottamaan vähän riskiä niin käytetyistä patongeista voikin saada edullisen ja luotettavan kulkupelin, varsinkin jos pysyy nuissa yksinkertaisimmissa vehkeissä (ei kaasujousia yms.).
Kyllähän netistä löytää myynnissä olevia 600000tkm ajettuja Volvoja, Mersuja, Toyotia jne. Mutta mistäpä niistä kaikista tietää, mitä niille on tehty. Vaikka Mersussa on kunnioitettava miljoona mittarissa, niin se on voitu ajaa useammalla koneella. Tosin huollettuna 123- tai 124-mallilla voi kestää yksi konekin tuon miljoonan matkan - vahvoja kuin ovat.
Kirjoitin tuosta Carinasta, koska tunnen auton ja sen tarinan henkilökohtaisesti. Joka nippelin, jota kärryyn on laitettu. En usko, että Jetta on mennyt ilman pallonivelten, pyörienlaakereiden ym. vaihtoja jne. Vaikea myös uskoa, että moottorin apulaitteet ovat kestäneet ja kytkinkään ei Volkkareissa yleensä yli 200tkm kestä. Noita menee Volkkareihin aika usein (kokemusta on). Myös Jetassa tyypillistä ovienkahvojen ym. irtoaminen eli varmasti on ollut tuhottomasti nippelivikoja tuolla matkalla. Ei sillä kunnioitettavat kilometrit jokatapauksessa. Jäisi uudemmilta Volkkareilta taittamatta tekniikan puolesta. Silti uskon, että ainakin vähemmän on vikoja tuossa Carinassa ollut samoihin kilsoihin kuin vastaavassa Jetassa.
Yksi asia askarruttaa, sillä vanhaa 84-92 Jettaa (Jetta mk2) ei käsittääkseni ole tehty edes TDI-koneella, mutta ainakaan niitä ei tuotu Suomeen. Kone tuli alkuun Audi 80 93- alkaen ja sittemin myös Golf3 ja Ventoon (ei tuotu Suomeen edes näitä TDI-malleja maahantuojan toimesta) ja Passattiin 93-. Jettaan sai kyllä vanhan TD-koneen. TDI:n löytymistä selittäisi Saksasta tuotu moottori, joka on täällä istutettu käytettyyn koriin (näitä nimittäin 90-luvun lopulla tehtiin) tai sitten auto on joku muu sekasikiö/tuontiautohässäkkä. Joten sikäli kilometrit ja auton olemassaolo hiukan epäilyttää.
Myös joillakin ranskalaisella voi päästä huoleti, mutta se on kieltämättä aika harvinaista. Esim. tiedän paljon ajetun 405:n, mutta onhan siihen toki uusittu laturi, startti, vetonivelet, taka-akseli... Ja mistäkö näitä juttuja tiedän? Olen ollut autotarvike- ja autokaupan alalla töissä kohtuullisen monta vuotta.
Jos haluatte lukea paljon ajetuista autoista niin, ainakin Tuulilasissa on kerrottu takavuosina 800tkm ajetusta Corollasta ja 700tkm ajetusta Nissanista. Ja kieltämättä ovat aika vakuuttavia kertomuksia 80-luvun suosikkiautojen teknisestä kestävyydestä. Myös ainakin Toyotan asiakaslehdessä oli kertomus vm88 Corollasta, jolla oli menty vastaavat kilsat. On kyllä autolla ajettu tuolloin aika siististi, kun kytkinkin oli vielä alkuperäinen. Mutta missä yhtäpaljon ajetut Opelit, Fordit, Fiatit ja Volkkarit... jep, niitä ei voi vaan olla montaa. Remontit kyllästyttää siinä vaiheessa, kun auton arvo on käytännössä nollassa. Huolettomilla vaan jaksetaan jatkaa matkaa ja yritetään katsoa se milloin auto on finaalissa. Tuossa yllä viitatussa Nissanin tapauksessa kokeiluun kyllästytttiin, kun auto ei vaan loppunut. Ko. juttu taisi löytyä jostakin käytettyjen autojen numerosta vuonna 98-00 (?).
No, TD se varmaan on sitten, en ole niin perillä niistä moottorien tyyppimerkinnöistä. Turbodiesel kuitenkin. Itsellä on TDI Passat (06), siitä se I sinne perään heilahti. Ei sille Jetallekkaan mitään hirveitä ole ainakaan viimeisin omistaja tehnyt. (Passatissa täynnä vasta 26 000 täysin huolentonta ja mukavaa kilometriä, joten ei voi vielä sanoa miten se kestää pidemmän päälle).
Mutta missä yhtäpaljon ajetut Opelit, Fordit, Fiatit ja Volkkarit... jep, niitä ei voi vaan olla montaa.
Niin, kun niitä paljon ajettuja (Volkkareita) on ainakin myynnissä enemmän kuin Toyotia. Autotalli.comista löytyi 33 Toyotaa joissa yli 400 000 km. Volkkareita, joiden mittarissa yli 400 000 km löytyi 50 kpl. Että kyllä niillä Volkkareillakin ajellaan.
(mersuja, joissa yli 400 000 km mittarissa löytyy n. 130 kpl.)
Eli 20ke auto 3 vuotta vai 40 ke 4 vuotta, eli eroa 1 vuosi ja 20 ke.. Tekee tiukkaa säästellä 20 te uuteen 40 ke autoon tuon viimeisen vuoden aikana, ei tietenkään kaikilla mutta jos keskiarvoilla mennään ja jos siis oletetaan että auton vaihtaa tuon ajan jälkeen heti uuteen. Jos taas auto on hankittu lainarahoitteisesti, niin vuodessa 20 ke autolainan lyhennystä vielä vähän suurempi urakka.
Realistisemmin ehkä 20 ke auto 2 vuotta ja 40 ke auto 6 vuotta. Itse olen pyörittänyt noin 25 ke autoja 1,5 - 2 ajanjaksolla. Tuolla rahalla kun ei mitään kovin ihmeellista saa, niin tulee vaihdettua tiuhempaan kun niihin kyllästyy kuitenkin. Ja välirahatkin ovat pysyneet kohtuullisina.
Jos nyt todella vahvaa autoa etsii, niin 123- tai 124-mallin mersut ja vanhat Volvot ovat omaa luokkaansa. 123 varsinkin tuntuisi kestävän ydinräjähdyksenkin vahingoittumatta.
Minulla on eräällä (vanhalla) sukulaisella tuollainen 740GLE, joka ei tunnu hajoavan millään! Mitään muuta kuin kuluvia osia ei ole vaihdettu, ja vieläkin pelaa kuin sveitsiläinen kello. Suomen eniten ajettu auto taitaa olla 200-sarjan Volvo. Maailman eniten ajettu auto ilman konevaihtoa oli ainakin n. 5v sitten pyhimys-Volvo.
Nettiautossa 161 kappaletta yli 400tkm ajettuja Volvoja. Yli 500tkm ajettuja 45kpl.
Volkkarilla 500tkm ajettuja henkilöautoja 19.
Jos ostaja miettii että onko halvempaa ajaa 20 vai 40 tonnin autolla niin silloin on ostaja harhateillä.Jos on rahaa laittaa autoon 20 tai 40 tuhatta niin kai silloin on rahaa korjata vaikka minkälaista autoa? Ei tuolla summalla autoa ostava kyllä hirveästi enää taloudellisuutta mieti. Josmiettii niin silloin otetaan se kummin Sierra.
Parahin DDR5
Kysymys ei ole rahasta siinä mielessä, että minkä auton korjaamiseen tai hankintaan ne riittävät.
Akateeminen kysymys on; mikä on auton taloudelinen käyttöikä?
Selvennyksenä; ostaako uutena 15k auto vaikka 3 vuoden välein, vai 30k auto kerran 5 vuodessa vai 60k auto ja ajaa sillä 15 vuotta?Pankistahan kai rahaa saa nykyäänkin?
Ja toisaalta, minkä kuntoisena ja tai ikäisenä panna auto ensin kiertoon seuraaville omistajille ja lopulta prässiin?
Tuleeko auton ikä koskaan vastaan-eli onko taloudellisesti järkevää pitää 40 vuotta vanhaa autoa hitsaten, maalaten ja muutenkin kunnostaen enää kilvissä ja vakuutuksessa?
40v auto ehkä hyvä vain harraste- tai museoautona?
20v voi olla vielä ihan hyvä käyttöpeli jos siitä on huolehdittu hyvin koko elinkaaren aikana?
Ahaa. Minä kun luulin että on kysymys millaisella autolla autoilu on halvinta. Taloudellinen käyttöikä lienee 23 vuotta.
Minkä ikäisenä paalaan autoni?
Aika harva kai sitä miettii näin.
Tämä vaihtoehto tulee eteen silloin.jos ei sitä enää kukaan
halua ostaa,eli ei siitä saa rahaa.