Kosketunäyttöjen käytön yleistyttä on turvallisuus ja käyttökokemus huonontunut. Ennen mekaanisia näppäimiä pystyi käyttäämään katse tiessä tunnustelemalla nyt joutuu koko ajan katsomaan näyttöä että tietäisi mitä "nappia" pitää painaa suorittaakseen jonkin toiminnon ja vielä useamman kosketuksen taktiikalla, ennen ei tarvinnut kuin painaa kerran jotain näppäintä niin asiat hoitu. Taas kerran tekniikan kehitys ja ihannointi on tehnyt asioista hankalampia. Haluan mekaaniset napit takaisin ja mieluummin jokaiselle toiminnolle oma nappinsa. Kiitos.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Jaa-a. Ymmärrän pointtisi, mutta nykyautoissa on niin paljon toimintoja, että joka toiminnalle ei voi olla omaa nappia. On pakko käyttää joko kosketusnäyttöä, tai jonkinlaista "hiirtä".
Tärkeimmille toiminnoille on toki edelleen hyvä olla omat nappinsa.
Huono toteutus ei ole peruste koko tekniikan tuomitsemiselle, mutta aloittajan kertomasta syystä en itsekään kaipaa kosketusnäyttöä autooni, vaikka hiplauspuhelimesta pidänkin. Opettelen minulle uuden auton kojetaulun ihan tietoisesti ulkoa ja myös käytän nappiviidakkoa katsomatta. Aikaa kuluu enemmän tunnusteluun, mutta katsetta en uhraa nappuloille. Sama peli äänikomennoissa, osoitteen tai nimen syöttämiseen kuluu enemmän aikaa auton kanssa jutellen, mutta minusta se häiritsee ajamista vähemmän kuin merkkipohjainen tietojen syöttäminen.
Radion lisäksi on MP3-kirjasto auton levyllä, navi ja puhelin aktiivikäytössä, enkä oikein hoksaa, mitkä toiminnot vaatisivat kosketusnäyttöä. Jos näyttö sijoitetaan keskikonsoliin, missä sitä on kiva käyttää, se on katseelta piilossa. Autokäytössä kosketusnäytön ongelma on, että sormella on kömpelöä tökkiä sinne, mihin silmät näkevät hyvin. Eli tuulilasiin.
Touch padia en ole kokeillut kuin pikaisesti kylminä tyyppeinä, mutta sellaisesta saattaisin pitääkin, jos piirustusalusta on konsolissa mukavasti käden ulottuvilla ja tunnistettu merkki tai komento toistetaan korkealla kojetaulussa olevalla näytöllä?
Ja ihan tarkkaan ottaen, suuri osa mekaanisilta napeilta näyttävistä painikkeista ei ole enää vuosiin ollut sitä. Ne ovat impulssikytkimiä, jotka antavat CAN-väylälle komennon, jonka asiasta vastuullinen toimilaite toteuttaa, jos katsoo sen aiheelliseksi.
Kun komento on annettu, on toimilaitteen vastuulla muistaa se, jos tarpeen, koska katkaisin ei sitä tee. Niinpä esim. päälle napsutellut etu- ja takasumuvalot ovat moottorin sammuttamisen jälkeen uudestaan käynnistettäessä taas pimeinä, vaikkei edellisellä ajokerralla sytytettyjä sumuvaloja ole missään vaiheessa katkaisimesta sammutettukaan.
Kosketusnäytön käyttäminen jonkin asian ohjaamiseen ei yleensä ole käyttäjän kannalta yhtä hyvä kuin fyysisen katkaisijan tai säätimen käyttäminen.
Kosketusnäyttö toimii erinomaisesti yhdessä asiassa. Tämä yksi asia on kuvasta osoittaminen (käytännössä siis navikäyttö autossa). Sen lisäksi kosketusnäyttö toimii siedettävästi päällä/pois -kytkimien kanssa. Kummassakin tapauksessa kuitenkin vastaan tulee kosketusnäytön ehdoton huono puoli eli taktiilin tuntuman puuttuminen. Sitä näyttöä on pakko katsoa, jotta asioita voisi säätää.
Miksi sitten autonvalmistajat tekevät kosketusnäyttöjä? Tärkeimmät syyt ovat kustannuksissa ja säätöjen määrässä. Kun se näyttö kuitenkin tarvitaan, kosketuskalvon laittaminen siihen päälle ei ole kallista. Ja toisaalta nykyään niitä säätöjä on niin paljon, ettei kaikkeen voi laittaa fyysistä kytkintä.
Tämähän on itse asiassa tuttu juttu lentokoneista. Jos katsoo kuvia DC-10:n ohjaamosta, kone on täynnä kytkimiä ja mittareita. Sitä voi verrata koneena teknisesti monimutkaisempaan A350:een, jossa on lähinnä muutama iso näyttö plus varamittarit. (Tässä välissä tosin on vaihdettu lentomekaanikko tietokoneeseen.)
Osittain on sitten makuasia, käytetäänkö kosketusnäyttöä vai muuten vain näkökentän syrjässä olevaa näyttöä, jota ohjataan vaikka jollain joystick-tyyppisellä ohjaimella. Omien kokemusteni mukaan ohjaimet autoissa ovat yleensä sen verran huonoja tuntumaltaan, että rähmänäyttö menee ihan samalla turhautumisella ja liikenteen vaarantamisella.
Toisaalta autoissa on paljon sellaisia toimintoja, joihin kosketusnäyttö ei ole mitenkään oikea kapistus. Kaikki portaatonta säätöä tarvitsevat asiat (esim. audiosäädöt) pitää hoitaa fyysisellä rullalla, pallolla tai pyörällä. Muu on kiusantekoa.
En itsekään tiedä, johtuvatko käytettävyysongelma suunnittelijoiden kyvyttömyydestä vai siitä, ettei raha riitä järkeviin ratkaisuihin. Huonoja nuo autojen tietokoneet kuitenkin pääsääntöisesti käytettävyydeltään ovat.
Pieni osa kosketusnäyttöjen huonoudesta on teknologista. Autoissa joudutaan useimmiten käyttämään resistiivisiä kosketuspintoja, jotta ne toimisivat luotettavasti kaikissa oloissa. Tällöin tuntuma on paljon huonompi kuin kännyköiden ja tablettien kapasitiivisilla näytöillä. Tämäkin vielä heikentää käyttäjäkokemusta.
Juu, tunkekoon vaan kaikki turhat säädöt siihen näyttöön. Nää uudet myynninedistämiskikkailusysteemit sinne. Myynninedistämisjippo se fantsu kosketusnäyttökin on, huom.
Noin yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että mitä enemmän nappeleita, sitä kivempaa miulla on. Ei ne nippelit miljoonia maksa autonvalmistajille.