2000-luvun alkupuolella on alkanut eräiden automallien valmistus, luvun puolivälin paikkeilla eräiden ja viime vuosina eräiden.
Jos ostetaan nyt 2000-luvun alkupuolella esitelty auto onko sen valmistuksessa käytetty samaa turvamateriaalia kuin alkutaipaleella. Sama kysymys myös koskien seuraavaa valmistusajankohtaa.
Tunnettuahan on, että teräkset ovat kehittyneet.
Turvatestit tehdään yleensä vain auton alkutaipaleella.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
jos auton perusrakenne ei muutu niin tuskin monikaan valmistaja vaihtaa mitään teräslaatuja kesken valmistuksen. Isommat muutokset tehdään vasta kun koko auto suunnitellaan uusiksi. Enemmän se taitaa olla rakenteesta/suunnittelusta kiinni kuin materiaalista, ei ne materiaalit kuitenkaan niin nopeasti tai radikaalisti muutu.
Uskallan väittää, että kerran suunniteltu auto, useimmiten jatkaa hyvin samantyylisenä loppuun asti. Tai saa, ehkä jossain vaiheessa merkittävämmän päivityksen, jossa materiaalejakin saatetaan uudelleenharkita.
Se suunnittelu ja testaaminen kuintekin maksaa aika paljon, joten en usko, että ne ilmoittamatta tai mainostamatta suuria turvallisuuteen vaikuttavia parannuksia tekevät.
Ja mitä teräslaatuihin tulee, niin kyllä se on niistäkin kiinni. Teräslaadut, etenkin suurlujuusteräkset ovat kehittyneet todella paljon viimevuosina ja uusia merkittävästi vahvempia on kehitteillä tälläkin hetkellä.
Eiköhän niitä hyviä teräslaatuja ole ollut saatavissa jo vuosikymmenia. Vaatimusten lisääntyessä ja hintojen laskiessa ja tuotantomäärien kasvaessa ne ovat pikku hiljaa tulleet autoihinkin! Luuletteko, että autotehtaat tekisivät mitään, jollei markkinat vaatisi tai laki määräisi?
Tämä aihe sai alkunsa oikeastaan TM:n jutusta 18/10 "Suojaaava teräsrakenne" s. 60-.
Erään viime vuoden lopulla markkinoille tulleen auton rakenteessa sanotaan tiedotteen mukaan käytetyn mm. jutussa mainittua booriterästä. Maininta: "...on yleistymässä ja tulossa seuraavaksi laajamittaiseen käyttöön ajoneuvoteollisuudessa."
Turvatestisssä auto pärjäsikin erinomaisesti.
Sitä en tiedä mitä laki määrää esim. 2003 markkinoille tulleen auton käytettävistä materiaaleista vuonna 2011.
Laki, direktiivit eivätkä muutkaan säädökset eivät määrää yhtään mitään materiaaleista.
Esimerkiksi katalysaattori ei suinkaan ole pakollinen varuste bensakoneissa. Vähäpäästöisyys on pakollista ja katalysaattori on halvin ja helpoin tapa sen täyttämiseen. Jos autotehtaalla olisi jokin oma keksintö vähäpäästöisyyteen pääsemiseksi, niin se voisi aivan vapaasti jättää katin pois.
Valmistaja saa käyttää autoonsa aivan sellaista terästä mitä ikinä haluaakaan, mutta kerran tyyppihyväksyttyä rakennetta ei saa muuttaa materiaalienkaan osalta ilman uutta tyyppihyväksyntää.
Auton elinkaaren aikana tulevat vaatimusten kiristykset esim. kolariturvallisuudessa eivät kohdistu aiemmin tyyppihyväksyttyihin ja edelleen tuotannossa oleviin malleihin. Näin esim. Lada Nivan myynti onnistuu edelleen, vaikkei ko. keksintöä luultavasti saisikaan enää tyyppihyväksyttyä.
Selkoa tuli.
En osta ainakaan vuosia sitten markkinoille tullutta autoa, kun turvallisuuden asetan hyvin tärkeäksi valinnassa.
Noissa suurlujuusteräksissä on yksi jännä puoli, mikä hyvin harvoin tulee esille niistä puhuttaessa.
Luin jostakin, että kun suurlujuusterästä ruostuu 1mm pois, tulee autosta selvästi vaarallisempi turvallisuusperspektiivissä, mitä normaaliteräksestä valmistetusta autosta tulisi, jos siitä ruostuu vastaava määrä pois.
Johtunee ilmeisimmin siitä, että suurlujuusteräs on ensisijaisesti painonsäästöväline. Tarkoitus on saavuttaa sama lujuus, käyttämällä vähemmän materiaalia. Eli, merkittävät rakenteet voivat olla ohuempia vastaavan lujuuden saavuttamiseksi mitä vanhassa. Näin ollen jos molemmista ruostuu milli pois, ei se ehkä vanhassa vielä merkitse mitään, mutta painonsäästömallissa se voi ollakkin merkittävästi heikompi.
Tiedä sitten miten asia on käytännössä. Ja olisiko merkittävät rakenteet nyt missään niin ohuita . . .
Matti-:
Lienee aika hankala sanoa, että mikä turvallisuuden absoluuttinen taso olisi. Se on kuitenkin varmaa, että millin ruostuminen pois aiheuttaa sitä suuremman muutoksen mitä lujemmasta teräksestä on kyse. Nykykeorien lujat rakenteet myös kantavat suurempia kuormia. Jos esimerkiksi kriittisiin palkkeihin tulee heikko kohta, niin palkki taittuu helposti tästä kohdasta. Vanhan koritekniikan "pehmeät" korit joustivat vähän jo puolelta ja yhden heikon kohdan vaikutus ei ollut yhtyä suuri. Tämän vuoksi nykyautojen palkit onkin suojattu hyvin ruostumista vastaan.
Millin ruostuminen on kyllä missä tahansa normaalissa korissa erittäin merkittävä juttu.
kyllähän se milli on paljon näissä nykyisissä paksuuksissa, tuossa on yksi aika uusi teräslaatu, piti tulla Alfalle käyttöön muttei nyt ole tähän hätään tietoa tuliko lopulta. Painon säästöhän näissä on se oleellisin juttu nykypäivänä.
http://www.acciaiterni.com/db/eng/docPubblicazioni/STR%2018.pdf