Miksi tapahtuu uusien autojen kotimaankuljetuksissa runsaasti kuljetusvaurioita.
Tapahtuneesta on omakohtainen kokemus. Autossa kummallakin puolella maalivauriot, ovien välissä ja oven kahvassa.
Onko kuljetusfirmoilla liian kiire?
Onko kuljetusautoissa liian ahdasta?
Onko kuljettajat liian stressaantuneet?
Mikä on kuljetusfirman vastuu tapahtuneista?
Maalausliikkeet vahingoista toki saavat hyödyn.
Mikä on auton jälleenmyyntiarvon lasku?
Pyydän kannanottoja, vastauksia.
Onko vastaavia kokemuksia?
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Viime vuosituhannella ostin yhdennentoista uuden autoni. Em autossa oli takaluukku (muovinen) kolhittu kuljetuksessa, jonka jälkeen em luukku oli liimattu ja maalattu. Työ oli suoritettu hyvin, koska en sitä luovustarkastuksessa havainnut.
Puolisen vuotta myöhemmin (talvella) liimaus ratkesi ja takaluukun luukko löystyi ja luukku lakkasi pysymästä kiinni.
Vein auton huoltoon (takuu), jossa vika korjattiin. Korjaaja totesi että täytyy liimata paremmalla liimalla kuin edellisellä kerralla ( muisti korjanneensa auton vian ennen luovutusta). Takuasioista vastaava huoltopäällikkö totesi halkeaman em korjatuksi kolarivaurioksi, josta takuu ei vastaa, vaan minun pitää itse vastata em korjauksen kustannuksista.
Maksoin laskun ja sanoin hyvästit myös automyyjälle.
Senkoommin en ole em autoliikkeen ovea avannut.
Nykyisen käytettynä tuodun kanssa kävi melkein samoin. Yksi rengas oli tärvelty vaaksan välein olevilla viilloilla, ikään kuin teräsrampin leveys ei olisi aivan riittänyt?
Huolella tarkastettu auto tuli ehjänä Suomeen, kunnes maahantulokatsastuksessa katsuri naarmaisi lokasuojaa ja puskuria
Autosta ennen ostopäätöstä otetun tuoreen kuvasarjan perusteella väittely loppui alkuunsa ja korjaus hoitui omalla autollaan minun autoani tönäisseen vakuutukseen.
Täytyy myöntää, että tilanteesta kuullessani otti pattiin raskaasti, kun agentin kanssa oli kuukausi kammattu Saksan vaihtoautovalikoimaa tiukoin kriteerein ja se lopulta löytynyt kolme vuotta lähes naarmuitta säilynyt yksilö kolahtaa jo ennen kuin ehditään saada suomalaisia rekisterikilpiä kiinni.
Veho teki hyvän työn, välittäjä maksoi korvauksena maalipinnan hionnan yli asti, joten ei tuossa kovin kipeästi käynyt. Tietenkin eri tilanne kuin uuden kanssa, koska hyvinkin pidetyssä toistasataatuhatta ajetussa maalipinnassa käytön jälki näkyy väistämättä muutenkin.
Vaihtoarvoa mietin itsekin, ja sen vuoksi kuvasin vauriot ja teetin korjauksen merkkiliikkeessä. Auton huoltolokilla ja kuvilla ajattelin osoittaa seuraavalle omistajalle, ettei se junan alle ole jäänyt. Saa nähdä kuinka hyvin onnistun?
Kiitos vastauksistanne.
Huonoa on ollut teilläkin.
Tuntuu siltä, että nykyisin ihmisiltä on rehellisyys katoamassa.
Olisi tasapuolista kuulla myös autojen kuljetusten parissa työskentelevän kantaa asiaan.