BMW xDrive Tourin koeajovalikoimassa ollut M550d xDrive oli tietysti myös pakko ajaa ihan siksi kun sellainen nyt oli ajettavissa. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt odottaa, mutta tässä tapauksessa odotusten puutekin palkittiin. Sisustus oli tyylikäs ja Alcantaraa ei ollut säästelty. Mittaristo oli kokonaan värinäytöllä toteutettu. Näyttävyydestään huolimatta se jätti ainakin minulle hiukan halvan ja turhan kikkailun vaikutelman. Kun analogiset viisarit ei näytä oikeilta viisareilta kuitenkaan niin kannattaako niitä edes yrittää niin paljon matkia? Eniten ärsytti heijasteleva muovipleksi ja toiseksi eniten nopeissa liikkeissä hiukan täristävästi liikkuva kierroslukumittarin virtuaaliviisari. Volvon toteutus oli tässä suhteessa parempi. Sitten kun valitsin DSC off -tilan niin mittaristoon tulikin joku avaruusalusteema päälle ja se oli paljon hienomman näköinen. Ehkä vähän Honda-tyyliä (tms.), mutta silti hienompi kuin vakionäkymän huonohko retroimitaatio.
Ajamaahan tätä kuitenkin tultiin joten asiaan. Äänet oli jo tyhjäkäynnillä OK, eikä monesti moittimaani dieselraksutusta tarvinnut kiroilla. Toki auto oli edellisten koeajojen jäljiltä valmiiksi lämmin. Jo ekassa risteykssä sitten huomasi että tämä kyllä hyökkää jos kaasua vain uskaltaa painaa. Viivettä on, ei paljon mutta kuitenkin, mutta kun se on odoteltu niin sitten mennään. Ja ne äänet! En muista oliko tässä joku virtuaalinen äänijärjestelmäkin, mutta lähes kaikki tavalliset bensakoneet jää kyllä selkeästi taakse. Äänet todellakin houkuttelee kiihdyttelemään ihan turhaa kun se vaan kuulostaa niin hienolta.
Pitkä akseliväli rauhoittaa menoa, ainoastaan kaltevat tienpinnat aiheuttaa auton valumista ojaa kohti jos pitempään sudittelee lähdöissä. Traction-moodissa liikkeelelähdöt 90 asteen käännöksiin risteyksissä menee hienosti pienessä luistossa ilman mitään puskemista ja eteneminen on tietysti takavetoon verrattuna todella ripeää. DSC off -tila taas antaa mahdollisuuden ajaa autoa tyylillä jota ei liikenteessä oikein kehtaa kokeilla. Voimaa on niin paljon että neliveto todella toimii ja auton suuresta massasta huolimatta se tuntuu tottelevan hienosti kuljettajaa jos olisi niin paljon tilaa käytettävissä että uskaltaisi pitää kaasun pohjassa sekuntia kauempaa.
Moottoritiellä yritin pitää vauhdit sallituissa rajoissa, mutta Suomen rajoituksilla ajaminen vaatii melkoisesti itsekuria. Sitkeyttä hiukan testailin ja tuntui että jopa 8. vaihteella kiihtyvyys on noin 100 km/h nopeudessa kohtuullista. Rengasmelu oli 19" Hakkis 7:lla sävyltään paljon matalampaa kuin 320i:ssä. Hiukan jurinaa tulee tässäkin, mutta korkeampi kohina on vaimennettu melko onnistuneesti kuulumattomiin. Pitkällä matkalle mukavuusero kolmesarjaan olisi tässä suhteessa todella merkittävä. Ehdottomasti yksi parhaita tai ainakin hauskimpia perheautoja mitä olen ajanut!
Tuossa on se naurettava äänijärjestelmä, jota bemarin lisäksi ainakin Audi käyttää. Henk. koht. pidän moottoriäänien tuottamista kaiuttimista todellisena pelleilynä. Vähän niin kuin räpätin polkupyörässä.
Samaa mieltä olen aina ollut ja tavallaan olen edelleen. Naurettavaa, mutta tässä tapauksessa kyllä toteutus toimii eikä ääni ollut mitenkään häiritsevä tai liian keinotekoisen tuntuinen. Puolen vuoden ajelun jälkeen sitten ehkä pärjäis jo ilmankin.