Hirvet lähtevät huhti-toukokuun vaihteessa vaellukselleen kohti kesälaitumiaan. Kevätmuutto kestää monta viikkoa. Hirvet lähtevät liikkeelle ennen auringon nousua ja asettuvat makuulle vasta aamupäivällä. Hirvivaara-merkkejä kannattaa siksi seurata nyt ihan erikoisen huolella, mutta kevätvaelluksella hirvet eivät käytä pelkästään vakioreittejään, joiden mukaan merkit on asetettu.
Ja sitten tavaramerkkiini, tilastoihin: mikäli auton nopeus on yli 90 kilometriä tunnissa, on hirveen törmäävän kuolemanriski yhdeksänkertainen verrattuna 80 kilometrin tuntinopeuteen. Karkeasti voi arvioida, että yli 90 kilometrin tuntinopeudella hirveen törmäävä kuolee, 80 kilometrin nopeudella ajava loukkaantuu vakavasti ja 65 kilometrin nopeudella ajava ja turvavyötä käyttävä säilyy vammoitta (Tiehallinto).
Eli nyt kannattaa katsella tavallista tarkemmin tienreunoja, pitää tavallista pidempi turvaväli ja miettiä, mikä vauhti missäkin paikassa on järkevä.
Hirvi on Suomen vaarallisin eläin. Jokainen hirvikolari on turha. Miten tähän tilanteeseen ollaan tultu? Ensinnäkin Suomen hirvikanta on aivan liian suuri. Sitä pitäisi laskea reilusti. Toisekseen tapetaan hirven luontaisia saalistajia kuten susia. Jos susi tappaa yhden lampaan, niin jokainen susi lahdataan 10 kilometrin säteeltä. Jos hirvi tappaa autoilijan niin samaa ei tapahdu.
Niin on, olen taas lähdössä Lappiin. Ajan tämän matkan siinä 4-6 krt vuodessa, Espoo-Inar/Angeli. On aikaa miettiä kaikkea ajaessa Suomen halki, kaikkea näkee. Monet ovat kerrat kun toivon, että moottoritie olisi olemassa jo Ouluun saakka. Ei nopeuden takia, vaan moottoritietä pitkin on rauhallista ja turvallista ajaa. J:kylä-Oulu välillä on uskomattoman paljon rekkoja ja kuorma-autoja. Tulee nekin ajettua kiinni, viimeistään ylämäessä. Nelostie on kapea, ja metsä lähellä.
Sen Hummer 2:n kun saisi dieselillä.
Jos tietää hirvien liikkuma-ajat, kiima-ajat, muutto-ajat, jos tuntee hirvivaara-merkin, jos tietää, että 80:n ja 90:n km/h välimailla on törmäyksessä henkiinjäämisen kannalta kriittinen kohta, jos tietää, että pimeässä, valojen näyttämän ulkopuolella voi olla ihan mitä tahansa, jos kaiken tämän tietää ja silti ajelee kuin ihanneoloissa, eikö syy edes ihan pikkuisen ole sen osapuolen, joka on kuulemma tunnetun maailmankaikkeuden älykkäin olento?
Jos olet oikeassa ja kaikki ihmisen elämän helppoutta häiritsevä pitää hävittää, tosiasiaksi kuitenkin jää, että vielä tänään, tiistaina, on järkevää varoa hirviä, todennäköisesti vielä huomennakin. Itse ajoin n. 5 metrin päästä komeasta uroshirvestä satanen lasissa, en ollut reagoinut mitenkään aukkoja hirviaidassa-merkkiin. Jos olisi pasahtanut, syy olisi ollut selkeästi minun, olen minä ainakin hirveä fiksumpi ja siis ainoa, joka asialle olisi jotain voinut tehdä.
Mutta H1:senhän saa dieselinä
Isolla maasturilla hirveen törmääminen on todennäköisesti turvallisempaa kuin kauppakassilla.
Muistelen lukeneeni TM:n yleisön osaston artikkelista, että auton keulan korkeus ja muoto ovat ratkaisevassa asemassa törmätessä hirveen. Esim. tila-auton kiilamainen keula ohjaa hirven suurella voimalla suoraan päin etumatkustajia.
Onko hirivstä varoittavia liikennemerkkejä liikaa? Ajaessa tuntuu, että niitä on vähän väliä, jolloin niihin ei enää suhtaudu oikein. Kaikkiin peltiläpysköihin turtuu vähitellen. Eikö Porvoon moottoritiellä olekin hirivmerkkejä jotka alkavat vilkkua kun hirvi etenee valokennon tms. vaikutusalueen läpi? Jos idea on hyvä, miksi sitä ei näe laajemmin käytössä niillä vaaralliseksi luokitelluilla alueilla?
Euro NCAP kolariteisteissä ei testata katon ja tuulilasipilareiden kestävyyttä, hirvi- ja peurakolareissa. Volvo taitaa olla ainoa autonvalmistaja joka testaa jollain 80 kg säkillä tietyllä nopeudella kattorakenteen kestävyyden. Airbaggi ei aina auta. Hirvi kaatuu päälle, jolloin katto painuu kasaan ja lyö kuljettajaa päähän tuhoisin seurauksin. Toistaiseksi radioantenni on hipaissut hirven turpaa 10 v. sitten. Asia on hyvin muistissa vielä!
Jaa...että H 1 saa dieselillä, mielenkiintoista.
Kyllä eräänlainen inflaatio on hoitanut osansa hirvien varoittamisessa. En muista, että kukaan olisi hidastanut hirvivaara-alueella. Jos näin tekee ja sitten taas kiihdyttää vaara-alueen jälkeen, pidetään kuljettajaa muiden kiusaajana. Toisaalta, ehkä usein kuullut valitukset kiusaajista (kiihdyttää ja hidastaa estäen ohituksia) ovatkin lähtöisin juuri tällaisesta tilanteesta? Käytännössä siis varoitusmerkkeihin reagoiminen on yhtä mahdotonta kuin tieliikennelakiin kirjatun pykälän noudattaminen, jossa mainitaan ajonopeuden sovittamisesta näkyvyyttä vastaavaksi. Moniko hiljentää pimeällä vaihtaessaan lähivaloille? Itse en ainakaan.
Mielestäni vastuuta pitää hirvivaara-asiassa vierittää TeeCeen perusteluista huolimatta myös tienpitäjälle, koska käytännössä suuri määrä varoitusmerkkejä tien poskessa on tehoton keino aiemmin mainitsemani inflaatiovaaran vuoksi. Liikenneympäristöä suuniteltaessa pitää huomioida se ikävä tosiseikka, että tiet ja säännöt on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat inhimillisiä olentoja. Jos joku tapa ei nykyisen ilmapiirin vallitessa toimi, pitää kehittää parempi menetelmiä sen sijaan, että hurskasteltaisiin ihmisten välinpitämättömyydellä. Jos kansa ei ymmärrä nopeuden riskiä hirvivaara-alueella, määrättäköön sinne alempi rajoitus ja tutkapartio. Vai olisiko olemassa vieläkin hienompia ratkaisumalleja?
Tämä taitaa olla esitetty aiemminkin, mutta ilmaisenpa sen uudelleen:
vedetään poikittainen raja keskisuomen kohdalle ja lahdataan sen alapuolelle jäävältä alueelta kaikki hirvet. Tuolla alueellahan liikkuu suurin osa suomen autoista ja siten myös suurin osa hirvikolareista tapahtuu siellä.
Eikös hirvenkaatolupien takana ole valtionhallinto, joka tietoisesti (!) haluaa pitää tiettyä määrää hirvipopulaatiota valtakunnassa. Muistelisin, että määrä on jotakuinkin 80 000kpl.
Onko kansantaloudellisesti järkevää pitää yllä tuollaista kantaa, jos otetaan huomioon onnettomuuksista aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle ?
Ja lopuksi ajattelemisen aihetta:
(Lähde: http://www.hirvielainvahingot.com)
1 Hirvikolareissa menehtyy 10 - 15 ihmistä vuosittain. Lapsia orpoutuu.
2 Vuonna 2001 ajettiin n. 5200 hirvieläinkolaria, joissa vammautui n. 400 pysyvästi tai tilapäisesti.
3 Onnettomuudet aiheuttavat vahingonkärsijöissä suuren määrän inhimillistä hätää, tuskaa, katkeruutta ja vihaa.
4 Autoja särkyy n. 5000 hirvieläinkolarissa. Autoilijat tietysti maksavat kulut vakuutusmaksuissaan tai omasta pussistaan suoraan.
5 Valtion ja metsäomistajien varoilla uudistetaan hirvieläinten tuhoamaa metsää yli 1200 ha vuosittain.
Sixpack: Onko hirivstä varoittavia liikennemerkkejä liikaa?
Ensin aioin väittää vastaan, mutta ehkä tuossa onkin itua. Jos otetaan puolet merkeistä pois, ehkä loppuja noudatettaisiin paremmin. Nyt niitä ei noudata juuri kukaan, ei tilanne paljoa voi huonontuakaan.
Herbert: Kyllä eräänlainen inflaatio on hoitanut osansa hirvien varoittamisessa.
Merkillä on vain aineidensa arvo, jos siitä ei piitata. Kuljettaja päättää sen oikean käyttöarvon. Mitä arvoa kukin pistää omalle, lasten tai vaimon hengelle? Kun näiden terveyden arvo kärsii inflaation, kärsii merkkikin. Eihän tässä niiden hirvien tai merkkien tai edes valtion mieliksi väistellä vaan siksi, ettei saataisi hirven suolia suuhun. Ymmärrän, että tylsän merkin tuijotteluun kyllästyy, mutta jos ymmärtää sen viestin, pitäisi kuskin piristyä. Jos ei ymmärrä viestiä, taitaa olla toivotonta auttaa tilannetta merkkiä korjaamalla. Nykyisenkin merkin huomaavat ne, joita hirvien liikuskelu kiinnostaa.
Olen samaa mieltä, että vastuuta on vieritettävä myös tien pitäjälle, siis myös. Jos on olemassa parempia konsteja varoittaa autoilijoita, niitä pitää ottaa käyttöön. En löytänyt tietoa Porvoon m-tien varoittimista, mutta muistaisin kuulleeni radiosta, ettei niistä ollut odotettua hyötyä. Ne vilkkuivat niin usein, ettei niistä enää välitetty (olen voinut ymmärtää väärin, korjatkoon kuka asian tuntee).
Pitäisikö seuraavaksi ratissa nuokkuvien mielenkiintoa herätellä ampumalla raketteja yli tien? Eikä sitäkään tietysti ihan joka kerta kun hirvi on lähellä, ettei kyllästytä siihenkin.
Jos ihmisten motivaatiota suojella itseään parannetaan aina vaan enemmän huomiota herättävillä varoituksilla, kohta pitää jokaiselle soittaa henkilökohtaisesti ja kertoa puolen kilsan päästä väijyvästä tappaja vasasta. Kauankohan menisi, kun ensimmäiset lakkaisivat vastaamasta puhelimeen, kun siellä olisi taas vaan tylsiä varoituksia, ne kärsisivät inflaation?
Kukaan ei voi olla jatkuvasti varuillaan, mistä seuraa, että osumia tulee vastakin. Varmimmat osumapaikat on oikein heijastavalla kyltillä merkitty. Ne reagoi, joita oma ja matkustajien terveys kiinnostaa. Loput ottavat joko tietoisesti tai tietämättään riskin, kukin tapojensa ja filosofiansa mukaan. Mutta ei nyt viitsitä vierittää syytä merkkiparoille, jos kuskia ei ajaminen kiinnosta.
Liikenneturvallisuuden tärkeys ei ole yksilön päätettävissä oleva asia, koska jokainen onnettomuus vaikuttaaa yhteiskuntaamme. Jos halutaan vähentää onnettomuuksia nykyiseen tasoon verrattuna, tarvitaan uusia keinoja. Päätään seinään hakkaamalla tilanne ei parane.
Kukaan ei kai ole kiistänyt merkkien pätevyyttä. Ihmisen luonteesta vain johtuu, ettei niitä noudateta. Jos poliisi ilmoittaisi, että nopeusvalvonta lopetetaan, luultavasti ajonopeudet kasvaisivat teillämme siitä huolimatta, että samat kuljettajat samoin riskien tunnistamiskyvyin ajaisivat autoja kuin ennenkin. Onnettomuudet kuitenkin lisääntyisivät, joten valvonta pitäisi jälleen aloittaa.
Olet täysin oikeassa syyllistäessäsi niitä, jotka eivät merkeistä välitä, mutta kysy kuitenkin myös itseltäsi, miten todella reagoit merkkeihin. Paljonko todellisuudessa pudotat nopeutta hirvivaara-alueella? Entä ajaessasi pimeässä vaihtaessasi kaukovalot lähivaloiksi? Vastaus, jossa ilmoitat olevasi normaalia tarkkaavaisempi on itsensä huijaamista, mikäli haluat todella vähentää onnettomuuden riskiä. Jos ilmoitat vähentäväsi nopeutta, voidaan kysyä onko toimenpide riittävä, jos kyseessä on oma ja muiden terveys tai henki. Vastaus on ei, mikäli on olemassa pienikin onnettomuuden riski.
Jos tilanteen parantamiseen käytettävä uusi keino olisi valistuksen lisääminen aiheesta, olisi hienoa jos se toimisi. Valitettavasti vain taitaa olla niin, ettei kuljettajan harkintakykyyn kannata luottaa liikaa ainakaan silloin, jos liikennettä tarkastellaan kokonaisuutena. Konginkankaan onnettomuus olisi ehkä vältetty, jos kuljettaja olisi ajatellut, että tie voi olla liukas, joten parempi körötellä kuuttakymppiä koko matka. Vaikka ilmeisesti välinpitämättömästä kuskista ei ollut kyse, onnettomuus tapahtui. Jos tie olisi suolattu, olisi liikenne voinut jatkua suhteellisen turvallisesti rajoituksen osoittamaa nopeutta.
En pysty kiistämään mitään sanomastasi. Paitsi ehkä tuon ensimmäinen lauseesi, jossa sanot, ettei liikenneturvallisuuden tärkeys ole yksilön päätettävissä oleva asia. Olen samaa mieltä, jos sanot, että se ei ole AINOASTAAN yksilön asia. Mielestäni valtion on huolehdittava, että säilyy järjestys ylipäätään, mutta jokainen valtion kansalainen vastaa siitä omalta kohdaltaan. Eli valtion on otettava kiinni murhamiehet ja tehtävä ennaltaehkäisevää työtä, mutta silti kukin vastaa, ettei itse tapa.
Olet oikeassa myös siinä, etten reagoi esim. hirvivaaraan samassa suhteessa, kuin riski esim. lyhyille vaihtaessa kasvaa. Ihminen katsoo autotestin valokuviota ja näkee, että pitkät näyttävät 150 m. Mutta kun katsoo tarkemmin huomaa, että vasemman ojan reuna on keilan ulkopuolella jo 30 m:n päästä. En minä varaudu siihen, että hirvi tuleekin vasemmalta alle reagointimatkani päässä, koska se tarkoittaisi kuivallakin asvaltilla 50 km/h nopeutta (Liikenneturvan animaation mukaan). Kun onnettomuus sattuu, se kuitenkin tulee aina yllätyksenä, mikä luonnonlaki määrää hirven tulemaan sieltä, missä valoni ovat parhaimmillaan?
Reagoin hirvivaaraan niin, että pudotan vauhtini alle 80:n, eli parannan mahdollisuuksiani jäädä henkiin osuman sattuessa moninkertaiseksi ja mahdollisuuttani väistää joitakin kymmeniä prosentteja. Paitsi että aina en huomaa tehdä niin, minkä seurauksena ohitin hiljattain hirven viiden metrin päästä autolla, jossa naamani oli samalla tasolla elukan raskaimpien osien kanssa. Varotus oli ollut tien varressa, keskustelin niin keskittyneenä, että unohdin vastaavani kuuden ihmisen hengestä.
Mielestäni keskustelussa pitäisi erottaa kaksi asiaa. Ensinnäkin asiat, jotka tietää ja joihin joko reagoi tai syystä tai toisesta tietoisesti jättää reagoimatta ja toisekseen asiat, joita ei tiedä ja joihin suhtautuu siksi, kuin ne eivät olisi olemassakaan.
Jos joku ei välitä kuoleeko kyydissä olevia tai itse, se on sillä selvä. Ainoa mitä voin tehdä on varmistaa, etten ole sellaisen kyydissä, muuten se on vaan Vaya con Dios. Jos taas joku esim. väittää pystyvänsä väistämään hirven, hän on vaarallisen tietämätön, ehkä jopa yksinkertainen. Samoin jos joku väittää näkevänsä hirven sumuvalojen ansiosta. Hyvin tuoreen kokemuksen perusteella voin sanoa, ettei sitä hevin erota auringonpaisteessa parin metrin päässä tiestäkään, se sulautuu taustaansa täydellisesti.
En siis ole mikään pulmunen itsekään, mutta minut erottaa useimmista se, että olen keskimääräistä paremmin selvillä ottamistani riskeistä. Kaikki me seilaamme tuurilla, yritän vain olla käyttämättä omaani loppuun.