Joo, on se kumma mistä näitä riittää vai sikiääkö niitä koko ajan lisää? 5-vuotiaan itseluottamuksen omaavia viittahahmoja, jotka yli-inhimillisten avujensa vuoksi selviävät kaikesta. Elokuva- ja sarjakuvamaailmassa elävän asenteeseen ei vaikuta kuin raju omakohtainen kokemus. Valitettavasti.
Kuka minuun luottaa jossen itsekään? Kyllä liikenteessä tapaa paljon kanssaihmisiä, jotka näyttävät olevan tosipelokkaita ja epävarmoja. Tuoko se on sitten ihannetapaus?
En tarkoita, että käyttäydyn liikenteessä ylimielisesti, riskeistä uhmaten, sentakia koska katson osaavani ja hallitsevani kaiken. Ei. Mutta mitä teen en jätä esim ajamista kesken, jos ennaltaarvaamaton tilanne tulee eteen. Olen ajellut penkkaan ja tehnyt käsijarrukäännöksiä jotta olen välttänyt em tapaukset. Samoin ( lievän) kolarin jälkeen yrittänyt ohjata autoa jotta tilanne on selviytynyt mahd. vähillä ongelmilla. Pyrkinyt välttämään lukkojarrutuksia, jne. Näihin tapauksiin pitää olla valmistautunut.
En luota, että auton omat e-järjestelmät tms. vampaimet mitää pysyisivät tekemään ihmistä paremmin. Vakautusjärjestelmien välttämättömyyttä pidän "uusavuttomuuden tunnustamisena"
Niin monesti näkee, että on osuttu keskellä nokkaa tolpaan tms. tai, että rengasrikon jälkitilanne on: auto katollaa jossakin syvällä ojanpohjalla, jäljistä näkee, että pyörät eivät ole pyörineet, tai että ohjausta olisi suoritettu. ( Kaistallapysymiselektroniikka ( KPE ? )ei ole toiminut ? )
No, peltiähän se auto vaan on.
[il Diavolo muokkasi tätä viestiä 19.05.2004 klo 12:39]
Aina ei herätä edes rajut kokemukset, kävi vaan huono tuuri, ei se muusta johtunut. Olen miettinyt usein, mistä tuollainen ins Allah-elämänasenne johtuu ja tullut siihen tulokseen, että pääsyitä on kaksi: huono mielikuvitus ja myötäelämisen kyvyn puute (tai ainakin näiden kykyjen käyttämättömyys).
Esimerkki elävästä elämästä: kun harkitsee kusemista sähköistettyyn aitaan pystyy mielikuvitustaan käyttävä päättelemään, mitäköhän siitä mahtaa seurata. Mutta jos elää vain tätä hetkeä, asiasta otetaan selko the hard way. Olen seissyt vieressä jälkimmäistä keinoa täytäntöön pantaessa ja havaitsin silloin omaavani myötäelämisen kykyä. Se Nokian-renkaiden mainos on hyvin silotettu versio todellisista huudoista, tosin se kipunoiva johto on liioittelua. Ainoastaan psykopaatti voi olla tuntematta munissaan kouristuksia katsellessaan johtoon kusseen kärsimystä. Kouristuksia alapäähän tosin tuli myös siitä, että olin vähällä kusta naurusta housuuni.
Itsestään suuria liikenteessä luulevat eivät käytä mielikuvitustaan ajaessaan vaikkapa liian lähellä edellä ajavaa tai ajaessaan suojatielle pääsyä odottavasta piittaamatta. Kenen tahansa mielikuvitus riittäisi tekemään päässä lyhytfilmin aiheesta Oravaa säikähtävä teinityttö edellä ajavan auton ratissa tai Tielle ryntäävä pikkupoika jos asia vain tulisi mieleen.
Itsestään suuria luuleva potee myötäelämisen kyvyn puutetta jos hän ei osaa kuvitella, mitä niiden ihmisten mielissä on liikkunut, jotka ovat joutuneet onnettomuuksiin. On aika naivia luulla, että he olisivat olleet merkittävästi meitä onnettomuuden välttäneitä hölmömpiä, hitaampia tai taitamattomampia. Hekin todennäköisesti olivat äärimmäisen nopeita oivaltamaan ja reagoimaan sekä hyväonnisia kunnes pasahti. Nimet ja naamat vaihtelee, tapahtumat menevät kerta toisensa jälkeen saman kaavan mukaan: ei minulle mitään tapahdu. Tilasto on historiaa ja sanonta, että joka ei tunne historiaa on pakotettu toistamaan sitä, pitää täsmälleen paikkansa myös liikenteessä.
Hyvä ajotaito on hyödyksi, siinä olet oikeassa, mutta jos siihen joutuu turvautumaan tämän tästä on mietittävä ovatko asenteet kohdallaan vai käykö sinulla vain satumaisen huono tuuri. Luotat itseesi, mutta onko siihen syytä jos joudut ajelemaan penkkoihin ja tekemään käsijarrukäännöksiä? Osata se ja joutua käyttämään sitä on kaksi täysin eri asiaa. Minulla on hyvä uimataito, mutta jos putoilisin järveen vaikka kerran vuodessa pistäisin toimintatapani tosi tarkkaan syyniin.
Itseluottamus on metka käsite. Sitä tunnutaan pitävän suotavana olotilana kaikille. Minä en luota itseeni pätkääkään esimerkiksi koskimelojana tai balettitanssijana ja minusta se on ihannetapaus. Luotan itseeni esimerkiksi kuskina, mutta en siksi, että tietäisin olevani muita parempi vaan siksi, että tiedän ETTEN ole muita parempi. Jos siis tietyllä tavalla käyttäytyminen liikenteessä on saanut kymmenen tuhatta sairaalaan ennen minua, mikä minua suojelee samalta? Tuuri vai käytökseni? Luotan itseeni ja otan määräämisvallan asiassa itselleni, pois kohtalon käsistä. Korvaisin koko itseluottamus-sanan itsetuntemuksella.
..tapaa paljon kanssaihmisiä, jotka näyttävät olevan tosipelokkaita ja epävarmoja.
Ihmiset itse tuntevat rajansa ja jos he ovat liikenteessä peloissaan, heillä on ehkä hyvä syy siihen. Kannattaa luottaa heidän käsitykseen itsestään ja toimia sen mukaan vaikka kuinka luottaisi omiin taitoihinsa. Vai onko luottamus itseesi niin vahva, että uskot tuntevasi muut paremmin kuin he itse?
Lainaus TeeCee: " On aika naivia luulla, että he olisivat olleet merkittävästi meitä onnettomuuden välttäneitä hölmömpiä, hitaampia tai taitamattomampia. Hekin todennäköisesti olivat äärimmäisen nopeita oivaltamaan ja reagoimaan sekä hyväonnisia kunnes pasahti."
Mitä minä tiedän, hyvinkin moni onnettomuus on tapahtunut tilanteessa jossa ei käytännössä voi mitään tapahtua. Ajatellaampa esimerkiksi kolmiontakaa päätielletulot. ( Ei pitäisi vaatia mitään mainitsemiasi ominaisuuksia, ainoastaan näkökyky. Silti tosi yleinen onnettomuus. Siis tosi helppoon on menty. Esim. H:ki T:re moottoritie ohituskolari viikonvaihteessa. Kylkikosketus moottoritiellä ( loivassa mutkassa ) ohittaessa, yksi kuoli.
Naiviako ? Väitän, että varsin usein ollaan oltu ihan toisissa maailmoissa kuin skarppina itse ajotapahtumassa, taitavuudesta en tiedä. Pitäisi siis ajaessa tietää / tiedostaa mitä tarkalleen ollaan tekemässä, eikä vaan "ajaa".
Tunnen monia autoilijoita joille en itse henkilökohtaisesti antaisi korttia lainkaan, mutta sehän heillä kuitenkin on. ( Autokoulu lypsi niinkauan kunnes tutkintoinsinööri luopui vastustuksesta. )
[il Diavolo muokkasi tätä viestiä 19.05.2004 klo 13:09]
Mitä minä tiedän, hyvinkin moni onnettomuus on tapahtunut tilanteessa jossa ei käytännössä voi mitään tapahtua.
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt ja sinunkin kanssasi asiasta monet kerrat väitellyt. Korjaisin sen verran, että teoriassa ei voi mitään tapahtua, käytännössähän sitten kuitenkin tapahtui. Juuri tämä teorian ja käytännön ero saa aikaan, että esimerkiksi vielä vaarattomalta tuntuva ylinopeus osoittautuukin kohtalokkaaksi. Mitä siinä muka voi tapahtua?
Ihmiset ajattelevat, että käytäntö on sitä, mitä heille on siihen mennessä tapahtunut ja teoria on sitä, mitä tilastot väittävät muille aikaisemmin tapahtuneen. Mutta se pahin vaihtoehto on hyvin monelle tapahtunut käytännössä, vaikka se minulle vielä onkin teoriaa. Siksi omaan kokemukseen luottaminen johtaa harhaan.
Tampereen moottoritiellä luulen käyneen näin: ohittaja luuli olevansa jo edellä ja palasi ajokaistalle. Molemmat lähtivät heittelehtimään. En tiedä käytettyjä nopeuksia, mutta rajoitus on 100 ja monet ajavat 120 siinä kohdassa. Tuolla erolla on paljon enemmän kuin 20 %:n ero kuskin mahdollisuuksiin saada auto hanskaan sen lähtiessä heittelehtimään. Myös ympäri mennyttä autoa pyörittää 44 % suurempi voima.
Eli kyllä mahdottomaankin voi varautua. Minä teen sen noudattamalla liikennesääntöjä.
Miljoonaan kilometriin mahtuu monta paikkaa. Ajoin tuon paikan ohi päivä onnettomuuden jälkeen.
Siinä kohdin otetaan vähän kottia nopeuksien suhteen.
Näin on. Kyllästyneenä kiihdyttämään niin, että minua ohittamassa oleva päätyy ajamaan samaa nopeutta kanssani aivan rinnalla olen ottanut tavaksi jatkaa satasta kunnes takaa ovat kaikki menneet. Minulla on tapana kiihdyttää kaasu pohjassa (vaihtamatta), joten ennen merkkiä aloittaneille, hissukseen vauhtia kelaaville olisin oikealta ohittaja. Nykyinen tapani säästää monta ihmistä ahdistavalta kokemukselta.
Taas yksi esimerkki siitä, kuinka täysin harmiton pieni poikkeaminen säännöstä polkee jonkun toisen oikeutta normaaliin liikenteeseen. Se, ettei asiaa tule ajatelleeksi ei ole mikään puolustus. Siksihän ne helkutin säännöt juuri ovat olemassa, ettei jokaista pikku juttua TARVITSISI erikseen ajatella.
Toisn tie, pinta, maisema tms ei miksikään muutu, joten ei ko. nopeurajoitussaluemuutos liikenneturvan kannalta miksikään muutu.
Harvoin rajoituksen muuttuessa tiessä mitään dramaattisesti muuttuu. Koska joka paikassa ei voi olla sama rajoitus, on muutoksen oltava jossain kohdassa. Noilla paikkeilla tien loivat kurvit loppuvat, mutta yhtä hyvin muutospaikka voisi olla puoli kilometriä kumpaan vaan suuntaan.
Muutos on järkevää ajoittaa jonkin liittymän jälkeen ja nyt on valittu Kuljun liittymä. Olisi veren kaivamista nenästä ensin nostaa rajoitus ja autojen vielä setviessä oikeaa ajojärjestystä varaslähdön ottaneiden vuoksi, seassa olisi myös rampille (yhtä typerästi) jo moottoritiellä hidastavia ja lisäksi ohituskaistalta suoraan rampille kurvaavia. Nämä kaikki hölmöilyt sattuvat harvemmin ja vähemmän satasessa kuin 120:ssä. Näin ajatellen rajoituksen muutos on aika loogisesti sijoitettu.
[TeeCee muokkasi tätä viestiä 19.05.2004 klo 15:29]
[Kyllä liikenteessä tapaa paljon kanssaihmisiä, jotka näyttävät olevan tosipelokkaita ja epävarmoja.
Aika harvoin tapaa tosi pelokkaita, sen sijaan epävarmoja kyllä piisaa. Mikä muu kuin epävarmuus selittää vilkun käytön vajavaisuudet, urissa ajamisen, oikomiset, koukkailut ym.? Epävarmuudestaan huolimatta monet ovat kyllä hämmästyttävän rohkeita. Itse en esimerkiksi uskaltaisi ajaa edellä menneíden urissa lumisella mutkatiellä (urathan ovat keskellä tietä ja pimeissäkin mutkissa pahimmillaan täysin vastaantulevien kaistalla).
Oivalsin muuten vasta nyt, että tässähän me mitättömät kuolevaiset keskustelemme itse vihtahousun kanssa. Ihmekös tuo, että käsitykset havaittavissa ja hallittavissa olevista asioista hieman poikkeavat toisistaan.
Kuka minuun luottaa jossen itsekään? Kyllä liikenteessä tapaa paljon kanssaihmisiä, jotka näyttävät olevan tosipelokkaita ja epävarmoja. Tuoko se on sitten ihannetapaus?
Aluksi muuten Diavolo sinulle tiedoksi, ettei koneesi aika ajoin tulosta nimimerkkiäsi lainkaan, vaan jää pelkkää tyhjää siihenkin. Toisaalta koneesi oikolukuohjelma ei kuitenkaan kykene vaihtamaan tyyliäsi eikä lisäämään sitä tekstiisi, joten varsinaista haittaa siitä ei meille lukijoille ole.
Mutta asiaan. Tutkimusten mukaan noin 15-20 %:lla ihmisistä on ns. hitaasti lämpiävä luonne (oik. temperamentti). Se on synnynnäinen ja pysyvä piirre. Esim. tyttövauvalla se ilmenee ensin haluttomuutena kylpyyn ja sen jälkeen haluttomuutena sieltä pois. Kun 20 vuotta myöhemmin tapaat saman tytön, hän on luonteensa mukaisesti ujo, arka ja haluton aluksi mihinkään (ns. "yliyön nukkuja"; oik. siis ihanteellinen harkitsevan ihmisen piirre!). Mutta jos onnistut lopulta aikeissasi ja kaikki onkin sitten pian ohi, hän selvästi pettyy siihenkin. Hän on aluksi epäillyt kylvyn mielekkyyttä, mutta kun hän sitten lämpiää huomaamaan, että tämähän onkin kivaa vesileikkiä, hän luonnollisesti suuttuu, kun hänet muitta mutkitta tempaistaan elämyksestä pois. Hänen mielestään ei ole tapahtunut mitään kummallista, mutta ulkopuoliset katsovat, että onpas pelokas tai vaikea ihminen! Tällaisia on siis liikenteessäkin samat 15-20 %. Mutkattomasti sopeutuvien joukko on - luojallemme kiitos! - suurin: noin 40 %. Heitä toivoisi liikenteessä olevan 100 %! Oikeasti vaikeita on n. 10 %, ja lopuilla 30-35 %:lla on piirteitä useammasta ed. mainitusta. Päätä mihin itse kuulut. Jos et ole tyytyväinen ryhmääsi, kasvata itse itseäsi, jos se muilta on jäänyt tekemättä. Onnistut siinä jos haluat. Menestystä yrityksellesi!
Voitko kertoa lisää tapauksista, jossa olet käsijarrukäännöksellä välttänyt kolarin?
"Mutta mitä teen en jätä esim ajamista kesken, jos ennaltaarvaamaton tilanne tulee eteen. Olen ajellut penkkaan ja tehnyt käsijarrukäännöksiä jotta olen välttänyt em tapaukset."
Olen turvaväleistä tullut siihen johtopäätökseen, että tärkein niiden pitämisessä on välttää ajamatta peräkolaria edellä ajavaan, koska todennäköisesti edellä ajava ajoneuvo suistuu tieltä ulos, päin puuta tai valopylvästä, tai suistuu päin vastaan tulevaa liikennettä tuhoisin seurauksin. Jos vastaava tapahtuu moottoritiellä, auto osuu kaiteeseen, tai ohjautuu ulos loivaa luiskaa pitkin. Vastaan ei tule toista ajoneuvoa. Osuessaan toisiinsa kulkusuunnan ollessa samansuuntainen, rytisee useimmiten vain pelti eikä pahoja loukkaantumisia synny. Nyt ei puhuta Saksasta jossa on 42,3 miljoonaa ajoneuvoa ja nopeudet eri luokkaa. Meidän liikenneoppien mukaa turvavälin korostaminen täytyy johtua nimenomaan moottoriteiden puuttuessa, kuten uutisissa poliisi kertoi ratsatessa venäläisiä rekkoja, "kun samalla ajoradalla on vastaantulevaa liikennettä, on suuronnettomuus aina läsnä.."!
Samalla ajoradalla, ei kaistalla ! Meitä suojaa vain ajoradalle maalattu viiva, ei mikään muu, ajoit itse sitten 80-kymppiä tai 100:aa. Valtio ohjaa kerätyt veromiljardit miten haluaa, eivät liikenteeseen ja teiden parantamiseen tai uusien rakentamiseen siinä mittakaavassa kuin ne olisi pitänyt rakentaa jo 20 vuotta sitten. Tuntuuko, että valtio on mistään huolissaan? haluaa parantaa tiestöä? yleensäkään teitä? Minusta tuntuu, että valtio on lähinnä huolissaan etteivät autoilijoilta kerätyt veromiljardit vain laskisi.
5-vuotiaan itseluottamuksen omaavia viittahahmoja, jotka yli-inhimillisten avujensa vuoksi selviävät kaikesta.
Elokuva- ja sarjakuvamaailmassa elävän asenteeseen ei vaikuta kuin raju omakohtainen kokemus. Valitettavasti.
Kuka minuun luottaa jossen itsekään?
Kyllä liikenteessä tapaa paljon kanssaihmisiä, jotka näyttävät olevan tosipelokkaita ja epävarmoja.
Tuoko se on sitten ihannetapaus?
En tarkoita, että käyttäydyn liikenteessä ylimielisesti, riskeistä uhmaten, sentakia koska katson osaavani ja hallitsevani kaiken.
Ei.
Mutta mitä teen en jätä esim ajamista kesken, jos ennaltaarvaamaton tilanne tulee eteen.
Olen ajellut penkkaan ja tehnyt käsijarrukäännöksiä jotta olen välttänyt em tapaukset. Samoin ( lievän) kolarin jälkeen yrittänyt ohjata autoa jotta tilanne on selviytynyt mahd. vähillä ongelmilla.
Pyrkinyt välttämään lukkojarrutuksia, jne.
Näihin tapauksiin pitää olla valmistautunut.
En luota, että auton omat e-järjestelmät tms. vampaimet mitää pysyisivät tekemään ihmistä paremmin.
Vakautusjärjestelmien välttämättömyyttä pidän "uusavuttomuuden tunnustamisena"
Niin monesti näkee, että on osuttu keskellä nokkaa tolpaan tms.
tai, että rengasrikon jälkitilanne on: auto katollaa jossakin syvällä ojanpohjalla, jäljistä näkee, että pyörät eivät ole pyörineet, tai että ohjausta olisi suoritettu.
( Kaistallapysymiselektroniikka ( KPE ? )ei ole toiminut ? )
No, peltiähän se auto vaan on.
Aina ei herätä edes rajut kokemukset, kävi vaan huono tuuri, ei se muusta johtunut. Olen miettinyt usein, mistä tuollainen ins Allah-elämänasenne johtuu ja tullut siihen tulokseen, että pääsyitä on kaksi: huono mielikuvitus ja myötäelämisen kyvyn puute (tai ainakin näiden kykyjen käyttämättömyys).
Esimerkki elävästä elämästä: kun harkitsee kusemista sähköistettyyn aitaan pystyy mielikuvitustaan käyttävä päättelemään, mitäköhän siitä mahtaa seurata. Mutta jos elää vain tätä hetkeä, asiasta otetaan selko the hard way. Olen seissyt vieressä jälkimmäistä keinoa täytäntöön pantaessa ja havaitsin silloin omaavani myötäelämisen kykyä. Se Nokian-renkaiden mainos on hyvin silotettu versio todellisista huudoista, tosin se kipunoiva johto on liioittelua. Ainoastaan psykopaatti voi olla tuntematta munissaan kouristuksia katsellessaan johtoon kusseen kärsimystä. Kouristuksia alapäähän tosin tuli myös siitä, että olin vähällä kusta naurusta housuuni.
Itsestään suuria liikenteessä luulevat eivät käytä mielikuvitustaan ajaessaan vaikkapa liian lähellä edellä ajavaa tai ajaessaan suojatielle pääsyä odottavasta piittaamatta. Kenen tahansa mielikuvitus riittäisi tekemään päässä lyhytfilmin aiheesta Oravaa säikähtävä teinityttö edellä ajavan auton ratissa tai Tielle ryntäävä pikkupoika jos asia vain tulisi mieleen.
Itsestään suuria luuleva potee myötäelämisen kyvyn puutetta jos hän ei osaa kuvitella, mitä niiden ihmisten mielissä on liikkunut, jotka ovat joutuneet onnettomuuksiin. On aika naivia luulla, että he olisivat olleet merkittävästi meitä onnettomuuden välttäneitä hölmömpiä, hitaampia tai taitamattomampia. Hekin todennäköisesti olivat äärimmäisen nopeita oivaltamaan ja reagoimaan sekä hyväonnisia kunnes pasahti. Nimet ja naamat vaihtelee, tapahtumat menevät kerta toisensa jälkeen saman kaavan mukaan: ei minulle mitään tapahdu. Tilasto on historiaa ja sanonta, että joka ei tunne historiaa on pakotettu toistamaan sitä, pitää täsmälleen paikkansa myös liikenteessä.
Hyvä ajotaito on hyödyksi, siinä olet oikeassa, mutta jos siihen joutuu turvautumaan tämän tästä on mietittävä ovatko asenteet kohdallaan vai käykö sinulla vain satumaisen huono tuuri. Luotat itseesi, mutta onko siihen syytä jos joudut ajelemaan penkkoihin ja tekemään käsijarrukäännöksiä? Osata se ja joutua käyttämään sitä on kaksi täysin eri asiaa. Minulla on hyvä uimataito, mutta jos putoilisin järveen vaikka kerran vuodessa pistäisin toimintatapani tosi tarkkaan syyniin.
Itseluottamus on metka käsite. Sitä tunnutaan pitävän suotavana olotilana kaikille. Minä en luota itseeni pätkääkään esimerkiksi koskimelojana tai balettitanssijana ja minusta se on ihannetapaus. Luotan itseeni esimerkiksi kuskina, mutta en siksi, että tietäisin olevani muita parempi vaan siksi, että tiedän ETTEN ole muita parempi. Jos siis tietyllä tavalla käyttäytyminen liikenteessä on saanut kymmenen tuhatta sairaalaan ennen minua, mikä minua suojelee samalta? Tuuri vai käytökseni? Luotan itseeni ja otan määräämisvallan asiassa itselleni, pois kohtalon käsistä. Korvaisin koko itseluottamus-sanan itsetuntemuksella.
..tapaa paljon kanssaihmisiä, jotka näyttävät olevan tosipelokkaita ja epävarmoja.
Ihmiset itse tuntevat rajansa ja jos he ovat liikenteessä peloissaan, heillä on ehkä hyvä syy siihen. Kannattaa luottaa heidän käsitykseen itsestään ja toimia sen mukaan vaikka kuinka luottaisi omiin taitoihinsa. Vai onko luottamus itseesi niin vahva, että uskot tuntevasi muut paremmin kuin he itse?
Lainaus TeeCee:
" On aika naivia luulla, että he olisivat olleet merkittävästi meitä onnettomuuden välttäneitä hölmömpiä, hitaampia tai taitamattomampia. Hekin todennäköisesti olivat äärimmäisen nopeita oivaltamaan ja reagoimaan sekä hyväonnisia kunnes pasahti."
Mitä minä tiedän, hyvinkin moni onnettomuus on tapahtunut tilanteessa jossa ei käytännössä voi mitään tapahtua.
Ajatellaampa esimerkiksi kolmiontakaa päätielletulot.
( Ei pitäisi vaatia mitään mainitsemiasi ominaisuuksia, ainoastaan näkökyky. Silti tosi yleinen onnettomuus.
Siis tosi helppoon on menty.
Esim. H:ki T:re moottoritie ohituskolari viikonvaihteessa.
Kylkikosketus moottoritiellä ( loivassa mutkassa ) ohittaessa, yksi kuoli.
Naiviako ?
Väitän, että varsin usein ollaan oltu ihan toisissa maailmoissa kuin skarppina itse ajotapahtumassa, taitavuudesta en tiedä.
Pitäisi siis ajaessa tietää / tiedostaa mitä tarkalleen ollaan tekemässä, eikä vaan "ajaa".
Tunnen monia autoilijoita joille en itse henkilökohtaisesti antaisi korttia lainkaan, mutta sehän heillä kuitenkin on. ( Autokoulu lypsi niinkauan kunnes tutkintoinsinööri luopui vastustuksesta. )
Mitä minä tiedän, hyvinkin moni onnettomuus on tapahtunut tilanteessa jossa ei käytännössä voi mitään tapahtua.
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt ja sinunkin kanssasi asiasta monet kerrat väitellyt. Korjaisin sen verran, että teoriassa ei voi mitään tapahtua, käytännössähän sitten kuitenkin tapahtui. Juuri tämä teorian ja käytännön ero saa aikaan, että esimerkiksi vielä vaarattomalta tuntuva ylinopeus osoittautuukin kohtalokkaaksi. Mitä siinä muka voi tapahtua?
Ihmiset ajattelevat, että käytäntö on sitä, mitä heille on siihen mennessä tapahtunut ja teoria on sitä, mitä tilastot väittävät muille aikaisemmin tapahtuneen. Mutta se pahin vaihtoehto on hyvin monelle tapahtunut käytännössä, vaikka se minulle vielä onkin teoriaa. Siksi omaan kokemukseen luottaminen johtaa harhaan.
Tampereen moottoritiellä luulen käyneen näin: ohittaja luuli olevansa jo edellä ja palasi ajokaistalle. Molemmat lähtivät heittelehtimään. En tiedä käytettyjä nopeuksia, mutta rajoitus on 100 ja monet ajavat 120 siinä kohdassa. Tuolla erolla on paljon enemmän kuin 20 %:n ero kuskin mahdollisuuksiin saada auto hanskaan sen lähtiessä heittelehtimään. Myös ympäri mennyttä autoa pyörittää 44 % suurempi voima.
Eli kyllä mahdottomaankin voi varautua. Minä teen sen noudattamalla liikennesääntöjä.
Kuinka sinulla on noin hyvä paikallistuntemus?
Miljoonaan kilometriin mahtuu monta paikkaa. Ajoin tuon paikan ohi päivä onnettomuuden jälkeen.
Siinä kohdin otetaan vähän kottia nopeuksien suhteen.
Näin on. Kyllästyneenä kiihdyttämään niin, että minua ohittamassa oleva päätyy ajamaan samaa nopeutta kanssani aivan rinnalla olen ottanut tavaksi jatkaa satasta kunnes takaa ovat kaikki menneet. Minulla on tapana kiihdyttää kaasu pohjassa (vaihtamatta), joten ennen merkkiä aloittaneille, hissukseen vauhtia kelaaville olisin oikealta ohittaja. Nykyinen tapani säästää monta ihmistä ahdistavalta kokemukselta.
Taas yksi esimerkki siitä, kuinka täysin harmiton pieni poikkeaminen säännöstä polkee jonkun toisen oikeutta normaaliin liikenteeseen. Se, ettei asiaa tule ajatelleeksi ei ole mikään puolustus. Siksihän ne helkutin säännöt juuri ovat olemassa, ettei jokaista pikku juttua TARVITSISI erikseen ajatella.
Toisn tie, pinta, maisema tms ei miksikään muutu, joten ei ko. nopeurajoitussaluemuutos liikenneturvan kannalta miksikään muutu.
Harvoin rajoituksen muuttuessa tiessä mitään dramaattisesti muuttuu. Koska joka paikassa ei voi olla sama rajoitus, on muutoksen oltava jossain kohdassa. Noilla paikkeilla tien loivat kurvit loppuvat, mutta yhtä hyvin muutospaikka voisi olla puoli kilometriä kumpaan vaan suuntaan.
Muutos on järkevää ajoittaa jonkin liittymän jälkeen ja nyt on valittu Kuljun liittymä. Olisi veren kaivamista nenästä ensin nostaa rajoitus ja autojen vielä setviessä oikeaa ajojärjestystä varaslähdön ottaneiden vuoksi, seassa olisi myös rampille (yhtä typerästi) jo moottoritiellä hidastavia ja lisäksi ohituskaistalta suoraan rampille kurvaavia. Nämä kaikki hölmöilyt sattuvat harvemmin ja vähemmän satasessa kuin 120:ssä. Näin ajatellen rajoituksen muutos on aika loogisesti sijoitettu.
Aika harvoin tapaa tosi pelokkaita, sen sijaan epävarmoja kyllä piisaa. Mikä muu kuin epävarmuus selittää vilkun käytön vajavaisuudet, urissa ajamisen, oikomiset, koukkailut ym.? Epävarmuudestaan huolimatta monet ovat kyllä hämmästyttävän rohkeita. Itse en esimerkiksi uskaltaisi ajaa edellä menneíden urissa lumisella mutkatiellä (urathan ovat keskellä tietä ja pimeissäkin mutkissa pahimmillaan täysin vastaantulevien kaistalla).
Oivalsin muuten vasta nyt, että tässähän me mitättömät kuolevaiset keskustelemme itse vihtahousun kanssa. Ihmekös tuo, että käsitykset havaittavissa ja hallittavissa olevista asioista hieman poikkeavat toisistaan.
Kuka minuun luottaa jossen itsekään?
Kyllä liikenteessä tapaa paljon kanssaihmisiä, jotka näyttävät olevan tosipelokkaita ja epävarmoja.
Tuoko se on sitten ihannetapaus?
Aluksi muuten Diavolo sinulle tiedoksi, ettei koneesi aika ajoin tulosta nimimerkkiäsi lainkaan, vaan jää pelkkää tyhjää siihenkin. Toisaalta koneesi oikolukuohjelma ei kuitenkaan kykene vaihtamaan tyyliäsi eikä lisäämään sitä tekstiisi, joten varsinaista haittaa siitä ei meille lukijoille ole.
Mutta asiaan. Tutkimusten mukaan noin 15-20 %:lla ihmisistä on ns. hitaasti lämpiävä luonne (oik. temperamentti). Se on synnynnäinen ja pysyvä piirre. Esim. tyttövauvalla se ilmenee ensin haluttomuutena kylpyyn ja sen jälkeen haluttomuutena sieltä pois. Kun 20 vuotta myöhemmin tapaat saman tytön, hän on luonteensa mukaisesti ujo, arka ja haluton aluksi mihinkään (ns. "yliyön nukkuja"; oik. siis ihanteellinen harkitsevan ihmisen piirre!). Mutta jos onnistut lopulta aikeissasi ja kaikki onkin sitten pian ohi, hän selvästi pettyy siihenkin.
Hän on aluksi epäillyt kylvyn mielekkyyttä, mutta kun hän sitten lämpiää huomaamaan, että tämähän onkin kivaa vesileikkiä, hän luonnollisesti suuttuu, kun hänet muitta mutkitta tempaistaan elämyksestä pois. Hänen mielestään ei ole tapahtunut mitään kummallista, mutta ulkopuoliset katsovat, että onpas pelokas tai vaikea ihminen!
Tällaisia on siis liikenteessäkin samat 15-20 %. Mutkattomasti sopeutuvien joukko on - luojallemme kiitos! - suurin: noin 40 %. Heitä toivoisi liikenteessä olevan 100 %!
Oikeasti vaikeita on n. 10 %, ja lopuilla 30-35 %:lla on piirteitä useammasta ed. mainitusta.
Päätä mihin itse kuulut. Jos et ole tyytyväinen ryhmääsi, kasvata itse itseäsi, jos se muilta on jäänyt tekemättä. Onnistut siinä jos haluat.
Menestystä yrityksellesi!
il Diavololle:
Voitko kertoa lisää tapauksista, jossa olet käsijarrukäännöksellä välttänyt kolarin?
"Mutta mitä teen en jätä esim ajamista kesken, jos ennaltaarvaamaton tilanne tulee eteen.
Olen ajellut penkkaan ja tehnyt käsijarrukäännöksiä jotta olen välttänyt em tapaukset."
Olen turvaväleistä tullut siihen johtopäätökseen, että tärkein niiden pitämisessä on välttää ajamatta peräkolaria edellä ajavaan, koska todennäköisesti edellä ajava ajoneuvo suistuu tieltä ulos, päin puuta tai valopylvästä, tai suistuu päin vastaan tulevaa liikennettä tuhoisin seurauksin.
Jos vastaava tapahtuu moottoritiellä, auto osuu kaiteeseen, tai ohjautuu ulos loivaa luiskaa pitkin. Vastaan ei tule toista ajoneuvoa. Osuessaan toisiinsa kulkusuunnan ollessa samansuuntainen, rytisee useimmiten vain pelti eikä pahoja loukkaantumisia synny. Nyt ei puhuta Saksasta jossa on 42,3 miljoonaa ajoneuvoa ja nopeudet eri luokkaa.
Meidän liikenneoppien mukaa turvavälin korostaminen täytyy johtua nimenomaan moottoriteiden puuttuessa, kuten uutisissa poliisi kertoi ratsatessa venäläisiä rekkoja, "kun samalla ajoradalla on vastaantulevaa liikennettä, on suuronnettomuus aina läsnä.."!
Samalla ajoradalla, ei kaistalla ! Meitä suojaa vain ajoradalle maalattu viiva, ei mikään muu, ajoit itse sitten 80-kymppiä tai 100:aa.
Valtio ohjaa kerätyt veromiljardit miten haluaa, eivät liikenteeseen ja teiden parantamiseen tai uusien rakentamiseen siinä mittakaavassa kuin ne olisi pitänyt rakentaa jo 20 vuotta sitten.
Tuntuuko, että valtio on mistään huolissaan? haluaa parantaa tiestöä?
yleensäkään teitä?
Minusta tuntuu, että valtio on lähinnä huolissaan etteivät autoilijoilta kerätyt veromiljardit vain laskisi.