Tuolla logiikalla kuorma-auton ei tarvitse pitää edelläajavaan yhtä pitkää etäisyyttä kuin henkilöauton... kuorma-auto, kun näkee edellä ajavan auton yli, näkee siten tietä pidemmälle.
Turvaväli .. onko turvaväli kunnollinen, kun se on sellainen, että se juuri ja juuri saattaisi ehkä riittää. Eikös turvaväli pitäisi (ainakin teoriassa) olla ihan oikea turvaväli - sellainen, että kiirettä ei tule ja on turvallista - siis reilusti iso eikä minimi. Käytännössähän turvavälejä ei näytä oikeastaa olevan lainkaan.
Mielestäni lainsäädäntö on melkoisen kohdallaan, mutta käytännön soveltamiset ovat jotain aivan muuta kuin lain hengen mukaiset. Se sitten puuttuuko poliisi useinkaan mihinkään, jos ollenkaan, on kokonaan toinen juttu.
Jos ajatellaan, että omat lapset vaikkapa pyöräilisivät vaikka kouluun julkisilla teillä alueella, jossa ei ole pyöräteitä, pientareita etc.. niin millaisia toivoisit turvavälien olevan ja millaisena toivoisit vauhdin pysyvän? Aika monen pyöräilijän kohdalla jonkinlaista väistämistä näkyy tehtävän, mutta vauhdin vähentäminen onkin sitten jo aivan mahdoton juttu - käytännössä. Huolestuttava ilmiö - eikös vain?
Koko liikenne - vauhti, ajoneuvojen välit ja asenne - olisivat kovinkin erilaista, jos panokset (henkiriepu ja terveys) olisivat enemmän uhattuna. Kun tarkastellaan onnettomuuksia yleensä, jotka kaikki - ihan jokainen - ovat erillisiä yksittäistapauksia, niin ne iänikuiset tilannenopeudet ja tilanteiden väärin arvioimiset ovat jatkuvasti ne suurimmat onnettomuusien syyt. Aika harvoin enää tulee teknisiä vikoja ja syitä. Rekkojakin kaatuu vuosittain noin 200 elikkä paljon enemmän kuin joka toinen päivä - ammattimiehet .. miten ne viitsivät. Ehkäpä se lehdissä mainittu uniapnea on sittenkin yleisempää kuin yleisesti luullaan tai ollaan "hyväksyvinään".
Se, että jaksaa esim. painaa hommia nukkumatta vuorokausikaupalla, osoittaa mielestäni enemmänkin k*usipäisyyttä kuin työn sankaruutta. Kovinkin arveluttavana esimerkkinä mainittakoot lisäksi jumiutuneiden työmarkkinariitojen ratkaisuissakin käytetty menetelmä, jossa ratkaisua haetaan yökaudet valvomalla. Mitä järkevää kukaan sen empää liikenteessä kuin muuallakaan voi tehdä valtavassa univelassa? Ihan oikeasti tyhmää puuhaa.
Rätkätin:"Turvaväli .. onko turvaväli kunnollinen, kun se on sellainen, että se juuri ja juuri saattaisi ehkä riittää. Eikös turvaväli pitäisi (ainakin teoriassa) olla ihan oikea turvaväli - sellainen, että kiirettä ei tule ja on turvallista - siis reilusti iso eikä minimi."
Kuvaus omasta turvavälin käytöstä ei välttämättä kuitenkaan tuo paljoa lisäturvallisuutta vaan lähinnä mukavuutta.
Kun ajaa yli 2-kertaisella minimiturvavälillä, alkaa hankaloitua edellä ajavan nopeuden tarkkailu. Aikaa reagoida on periaatteessa enemmän, mutta pidemmällä turvavälillä ei välttämättä reagoi edessä hidastavaan ajoneuvoon (ellei sitten säpsähdä automaattisesti jarruvaloja ja jarruta itse, tietämättä vielä kuinka lujaa hän jarruttaa).
Yksi mikä "ylimitoitetussa" turvavälissä on mukavaa on se, että voi ajaa likipitäen samalla nopeudella muusta liikenteestä huolimatta. Tämän mukavuuden (ja turvallisuuden) rikkomiseen riittää kuitenkin se, että edelläaja ajaa äärimmäisen huolimattomasti.
Esim. edellä ajava päättää kääntyä vasemmalle. Hän pistää vilkun päälle ajoissa. OK. Hän on kääntymässä, ja kun jarruvalot syttyvät, hän hiljentää risteykseen ja kyseessä ei ole hätäjarrutus. Ajattelen, että tässähän on pitkä matka edellä ajavaan ja tie on leveä risteyksen kohdalta, eli jos hän nyt ei kerkeä/uskalla "alta pois", koska kaukana horisontissa on vastaantulevaa liikennettä, ei minulla ole mitään vaikeutta ohittaa oikealta. Oikealta ohittaminenhan on täysin sallittua, kun ohitettava on ryhmittynyt kääntymään vasemmalle. Ryhmittynyt? Mitä vielä. Auto on jo risteyksessä ja ei edes viimeisillä metreillä osoita vähäisintäkään merkkiä ryhmittymisestä. Vasemmista renkaista risteysalueen sulkuviivaan on "melkein puoli mailia".
Edessä oleva auto on hiljennellyt ja turvaväli ei olekaan enää kaksinkertainen vaan 1-kertainen. Hän rullaa autollansa vielä risteyksen edessä noin kävelynopeudella. No, ratkaisevaa on se, että jos me ajaisimme molemmat tällä samalla noin 80 km/h nopeudella valtatietä pitkin, ei olisi suurempaa ongelmaa (molemmat vain jarruttelisi ja taaempi ylläpitäisi turvaväliä), mutta kun tilanne on jo se, että edessä oleva este jättää ryhmittymättä risteysalueella, jossa 4 (kapeahkoa) autoa mahtuisi ongelmatta kohtaamaan, vastaa kyllä yllättävyydeltään kolmion takaa edeen ajavaa vaaria. Nyt pysättämisen onnistuminen olisi mahdollista teoriassa... ehkä.
Kyllä tuosta ohi pääsin vielä käyttämällä piennarta, mutta tuskin siinä paljoa hiuskarvaa enempää olisi mahtunut sivupeilien väliinkään, kun yksi on pysähtynyt risteykseen keskelle kaistaa vilkuttaen vasemmalle, ja toinen kaistapää (minä) pistää 80 km/h pientareelta ohi. Onneksi ei se piennar viettänyt kovin jyrkästi alaspäin (ojaan). Ilmeisesti valinta oli oikea. Mitä olisi käynyt, jos olisi painanut jarrua ja ottanut hartialukon, jää spekuloinnin varaan.
Ehkä käyttämäni turvaväli on juurikin se kaikista hankalin: liian pitkä, jotta en joutunut hiljentelemään kääntymistä aikovan perässä, mutta liian lyhyt, jotta olisin kerennyt reagoida siihen, että hän pysähtyi aivan keskelle kaistaa ilman mitään ryhmittymistä. Yli 5-kertaisella turvavälillä ainakin ehtisi todeta, että "tuolla on keskelle kaistaa pysähtynyt auto", kun nyt vaan mietin, että "kun tuo auto todennäköisesti ryhmittyy edes pari metriä ennen risteystä, se riittää minulle". Mutta ei tuolla kannata kyllä luottaa siihen, että muut somppailijat liikennesääntöjä noudattaisi.
whiic:"Kun ajaa yli 2-kertaisella minimiturvavälillä..."
Rätkätin:"Paljonko tämä on?"
Ajattelin, että jos turvaväli olisi = pysähtymismatka. Tällöin pystyisi itse (teoriassa) pysäyttämään auton, jos edellä oleva pysähtyisi kuin seinään (ts. törmäisi toiseen saman kokoiseen autoon). Pysähtymismahdollisuus olisi kuitenkin tällöin teoreettinen eikä aikaa jäisi aikailuun. Käytännön hyöty on se, että turvaväli sallii jonkin verran miettimisaikaa, kun edellä oleva alkaa jarruttaa (ts. hidastuvuus alle 1G) kuitenkaan pysähtymättä kuin seinään.
Eli jos "minimiturvaväli" olisi sama kuin pysähtymismatka, olisi "2-kertainen turvaväli" tuolloin vallinneena säänä (kuiva asfaltti) noin 2x 80m (lähde: Liikenneturva, Liikenneturvan oletus: hidastuvuus 7,0 m/s^2).
Eli semmoinen 200 metrin turvaväli... tai tässä tapauksessa mukavuusväli. Nyrkkisääntönä turvaväliä kannattaisi pitää vähintään sama kuin on ajonopeus kilometreinä tunnissa, kuitenkin siten, että taajamassa voi turvavälin puolittaa (koska jarrutusmatka kuitenkin on nopeuden toisessa potenssissa). Tämä on yksinkertaistus, koska emmehän me todellakaan halua laskea potenssilaskutoimitusta ajaessamme autolla (kun määritetään turvaväliä) tai neliöjuuria (kun määritetään turvallinen ajonopeus tiedettäessä näkyvyys eli se tien osuus joka on näkyvissä, ja jolla auto pitäisi saada pysähtymään).
Kitkakertoimen muutos vaikuttaa suoraan jarrutusmatkaan (ei sentään toisessa potenssissa), joten talvella kannattaa tuplata turvaväli eli 200 metriä maantiellä ei ole vielä suurta luksusta. (Jos sama maantie on 100km/h myös talvella, eikä siellä ole talvirajoitusta.)
Pääkallokeleillä voi jarrutusmatka olla nelinkertainen, mutta pääkallokeleille ei kannata miettiä nyrkkisääntöjä (koska huomioitavaa on jarrutusmatkan lisäksi kaarrevoimat ja tiellä pysyminen, yms. Silloin kannattaa vaan ajaa pirun varovasti.
Kyllä jarrutusmatka on nopeuden toisessa potenssissa. Tarkistin huvikseni Liikenneturvan ilmoittamista jarrutusmatkoista (liukkaalla jäällä). 80 km/h nopeudessa: 8080/180 = 35. 100100/280 = 35. Molemmat tuottaa saman numeroarvon, joten kyllä se vaan toiseen potenssiin menee.
Jos ajatellaan, että omat lapset vaikkapa pyöräilisivät vaikka kouluun julkisilla teillä alueella, jossa ei ole pyöräteitä, pientareita etc.. niin millaisia toivoisit turvavälien olevan ja millaisena toivoisit vauhdin pysyvän? Aika monen pyöräilijän kohdalla jonkinlaista väistämistä näkyy tehtävän, mutta vauhdin vähentäminen onkin sitten jo aivan mahdoton juttu - käytännössä. Huolestuttava ilmiö - eikös vain?
Aika paljon maanteitä pitkin eri maissa pyöräilleenä voi ihan suoraan sanoa, että Suomessa autoilijat ovat pyöräilijöitä kohtaan sieltä k*usipäisimmästä päästä. Etelä-Euroopassakin, jossa ne muuten ajavat kuin hullut, kunnioitetaan sentään vähän pyöräilijää. Vain joissain Itä-Euroopan maissa ja Venäjällä + USA:ssa niissä osissa joissa pyöriin ei ole totuttu on pyöräilijää kohtaan törkeämpää käytöstä. Suomessa väistetään lähes poikkeuksetta vain vähän ja hiljentämättä, jopa ohitetaan toista autoa kapeilla teillä vaikka vastaan tulee pyörä (todella mukavaa seikkailla tien varressa kun vastaan tulee samalla kaistalla auto sataa kolmeakymppiä). On suorastaan huvittavaa kesällä ajella pyörällä mökille, lähes ainoat autot jotka väistävät kunnolla pyöräilijää ovat aina Saksan rekisterissä...
Yleisestikin Suomessa on yleistynyt aivan selvästi käytös, jossa ei edes viitsitä hiljentää jos tiellä näkyy jotain. Aikanaan ensimmäisiä ohjeita oli se, että aina kun näet jotain normaalista poikkeavaa tiellä tai sen pientareella, niin hidasta heti, vaikka et olisi varma mitä siellä on. Nykyään tätä ei enää tehdä, ilmeisesti ei ole muutamaa sekuntia aikaa? Lapissa käydessäni katselin kun etelän miehet ajavat sataakahtakymppiä porotokan välistäkin viitsimättä edes hiljentää (nehän olivat sillä hetkellä rauhallisia ne porot...).
En muutenkaan häiriköi liikenteessä, en esimerkiksi tee aiheettomia äkkijarrutuksia.
Jos liikennesäännöt olisivat aidosti turvallisuushakuiset, ne eivät kieltäisi aiheettomia äkkijarrutuksia erikseen, sillä tarpeeton liikenteen häiritseminen kielletään jo muualla.
Lieneekö joku salovaara joskus kolauttanut toisen perään, joutunut maksumieheksi ja ruvennut rustaamaan lakia joka kieltää oikein erikseen tarpeettoman jarruttelun? Tunteeko kukaan lakimuutoksen historiaa?
Yleisestikin Suomessa on yleistynyt aivan selvästi käytös, jossa ei edes viitsitä hiljentää jos tiellä näkyy jotain. Aikanaan ensimmäisiä ohjeita oli se, että aina kun näet jotain normaalista poikkeavaa tiellä tai sen pientareella, niin hidasta heti, vaikka et olisi varma mitä siellä on. Nykyään tätä ei enää tehdä, ilmeisesti ei ole muutamaa sekuntia aikaa? Lapissa käydessäni katselin kun etelän miehet ajavat sataakahtakymppiä porotokan välistäkin viitsimättä edes hiljentää (nehän olivat sillä hetkellä rauhallisia ne porot...).
Niinpä. Monelle aiheuttavan ongelmia se, että vauhtia hidastetaan, vaikka periaatteessa turvallinen ajaminen on nimenomaan sitä, että ollaan koko ajan valmiina pysäyttämään ajoneuvo.
Lieneekö joku salovaara joskus kolauttanut toisen perään, joutunut maksumieheksi ja ruvennut rustaamaan lakia joka kieltää oikein erikseen tarpeettoman jarruttelun? Tunteeko kukaan lakimuutoksen historiaa?
Nykyinen tieliikennelaki on säädetty vuonna 1981 ja siinä tuo säännös on ollut muuttumattomana alusta saakka. En muista oliko asiaa erikseen kirjattu edelliseen lakiin mutta ainakin se on jo aiemminkin ollut vallitsevan oikeuskäytännön mukaista. Kun lukee joitain juttuja täälläkin niin voi vain todeta, että vaikka itsestään selvä asia on oikein lakiin kirjattu niin silti asia ei näytä olevan kaikkien tiedossa.
Nykyinen tieliikennelaki on säädetty vuonna 1981 ja siinä tuo säännös on ollut muuttumattomana alusta saakka. En muista oliko asiaa erikseen kirjattu edelliseen lakiin mutta ainakin se on jo aiemminkin ollut vallitsevan oikeuskäytännön mukaista. Kun lukee joitain juttuja täälläkin niin voi vain todeta, että vaikka itsestään selvä asia on oikein lakiin kirjattu niin silti asia ei näytä olevan kaikkien tiedossa.
Ajoin korttini sen edellisen lain aikana. Uuden lain voimaantulosta saakka olen tuota pykälää ihmetellyt.
Olen koettanut perustella monelta kantilta sitä, että asia ei suinkaan ole itsestään selvä, mutta perusteluni eivät tunnu menevän perille.
Äkkijarrutuskieltoa ei tarvita, homma hoituisi pykälällä joka kieltää tarpeettoman liikenteen häirinnän.
Tästäkin keskustelusta voi päätellä, että pykälä hämärtää melko monen käsitystä riittävästä turvavälistä..
[Maukka muokkasi tätä viestiä 08.03.2006 klo 22:01]
Äkkijarrutuskieltoa ei tarvita, homma hoituisi pykälällä joka kieltää tarpeettoman liikenteen häirinnän.
Tästäkin keskustelusta voi päätellä, että pykälä hämärtää melko monen käsitystä riittävästä turvavälistä..
Kuten tästäkin keskustelusta voi päätellä niin aika moni ei edes ymmärrä, että tarpeeton äkkijarruttelu häiritsee liikennettä. Minun ymmärrykseni taas ei mahdu miten äkkijarrutuskielto voi hämärtää käsitettä turvavälistä. Tarpeeton äkkijarrutus on kielletty riippumatta siitä, onko joku roikkumassa takapuskurissa vai ei.
Onneksi ylivoimainen enemmistö tajuaa lakia lukemattakin, että liikenteessä on viisasta pitää riittävät turvavälit samoin kuin senkin, ettei häiritse liikennettä tarpeettomilla jarrutuksilla.
Jos joku pitää ajaessaan sellaisia turvavälejä, että kenen tahansa tekemällä tarpeettomalla äkkijarrutuksella ei ole mitään vaikutusta takana tulevan ajamiseen niin eiköhän tuo turvaväli ole anakin sujuvan kaupunkiliikenteen kannalta aivan turha suuri.
Onneksi ylivoimainen enemmistö tajuaa lakia lukemattakin, että liikenteessä on viisasta pitää riittävät turvavälit samoin kuin senkin, ettei häiritse liikennettä tarpeettomilla jarrutuksilla.
Jos joku pitää ajaessaan sellaisia turvavälejä, että kenen tahansa tekemällä tarpeettomalla äkkijarrutuksella ei ole mitään vaikutusta takana tulevan ajamiseen niin eiköhän tuo turvaväli ole anakin sujuvan kaupunkiliikenteen kannalta aivan turha suuri.
Niin .. kyllähän turvavälin idea on, että ehtii tavalla tai toisella välttämään kontaktin yhtä hyvin etummaiseen kuin perässä tulijaakin. Elikkä hiljennys ei ole niin raju, että perässätulija kopsahtaa takaluukkuun.
Sujuvasta kaupunkiliikenteestä on todettava, että vauhti pelkästään ei ole sujuvuuden tärkein asia. Kaupunkiruuhkien nopeudet ovat kovin alhaisia. Liikennevalo- ja risteyskäyttäytymisillä on jo huomattavasti suurempi merkitys kuin pelkällä nopeudella.
Kiilaaminen on yksi pahimmista jarruista mitä ruuhkissa ilmenee. Jos pari satametristä jonoa liikkuu madellen jonkun yksikaistaisen pullonkaulan ohi, niin pitäisi todella aikaisin ryhmittyä yhdeksi kaistaksi. Loppuvalta kaistalta sekaan tulevat kiilarit pysäyttävät koko "pääkaistan" liikenteen. Pelkät bussit eivät sitä tee. Vetoketjuilmiö, vaikka se toimisi miten hyvin tahansa, pudottaa vauhdin reilusti alle puoleen. Nykyään näkee yhä enemmän, että kiilareita ei päästetä väleihin. Kysymys ei ole siitä, etteikö vetoketjujen ideaa olisi ymmärretty, vaan todellakin härskistä kiilaamisesta. Sitä ei näytetä suvaitsevan - enkä yhtään ihmettele. Kapeikosta pääsee ja pystyy kulkemaan lävitse vain tietty määrä aikayksikössä ja kiilaamiset ja muut saavat aikaan väistelyitä ja varomisia etc. joiden vaikutus nopeuteen on dramaattinen. Ilman kiilailuja ja vetoketjuja nopeus pysyy kaikesta huolimatta vielä siedettävänä - kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Kokonaisuuden kannalta kiilaamattomuus on jokaisen etu. Siinä on samasta kyse kuin vaikkapa kaupan kassajonosta. On huomattava, että muutaman auton (10-20) jonoissa vetoketju on ihan OK, mutta noin pienet ilmiöt ovatkin näpertelyä eivätkä aikaerot kasva mitenkään merkityksellisisksi vaikka niistä kapeikoista mentäisiin missä järjestyksessä tahansa. Toiset jonot ovat vain kertakaikkiaan erimittaisia kuin toiset - sillä on huomattava ero.
Itselläni on se tapa, että kun väärälle kaistalle eksynyt maalaisserkku laittaa vilkun päälle niin hän mahtuu varmasti eteeni. Häikäilemättömät kiilarit eivät mahdu, se on aivan varma. Joskus työmatkaliikenteessä näkee niitä, jotka paahtavat kovaa vauhtia bussikaistaa muiden ohi ja sitten kun edessä on pysäkillä oleva bussi niin tuleekin kiire vaihtaa lailliselle kaistalle. Sen verran asennevammaa minussakin on, että huolehdin tällaisen tyypin jäämisestä itse valitsemalleen kaistalle. Valitettavan usein tilanne vain on se, että edelläni ajaa joku, joka ystävällisyyden ja joustavan liikenteen kannattajana päästä kiilarin eteensä. Eilisen naistenpäivän kunniaksi en nyt viitsi mainita mitä sukupuolta kyseinen ystävällinen autoilija useimmiten on mutta hänet tuntee myös sitä, että ruuhkaliikenteessäkin ja kesäkelilläkin hän pitää edellä ajavaan aivan ylisuurta turvaväliä ja liikennevaloja lähestyessä hiljentää nopeutta varmistakseen sen, että pystyy varmasti pysähtymään jos valo vaihtuu keltaiseksi juuri ennen kuin hän saapuu risteykseen.
...hän pitää edellä ajavaan aivan ylisuurta turvaväliä ja liikennevaloja lähestyessä hiljentää nopeutta varmistakseen sen, että pystyy varmasti pysähtymään jos valo vaihtuu keltaiseksi juuri ennen kuin hän saapuu risteykseen.
Itse asiassa hän ajaa melko oikein, ihan kuten on opetettukin .. Ylisuuri turvavälikin on hieman makuasia .. tulkintakysymys .. asennekysymys niin ikään .. ja mahtuuhan siihen väliin sitten ohittajiakin tai kaistanvaihtajia tarpeen tullen. Valoihinkin hän tulee niin kuin pitää .. näkee niitäkin - siis vastakkaista sukupuolta - jotka jopa kiidyttävät valoihin tullessaan, että varmasti ehtivät ...
Oletteko tulleet koskaan kokeilleeksi, että millaista meno olisikaan, jos ajaisi aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti - siis enemmän kuin 10 metriä. Kokeilkaapa joskus. Ihan hauskaa ja jotain erilaista vaihteeksi.
Ajatelkaapa .. mitä siitäkin tulisi, jos kaikki ihmiset laittaisivat vaikkapa vilkun joka paikassa ihan ajoissa päälle? Olisi siinä kestämistä.
[Rätkätin muokkasi tätä viestiä 09.03.2006 klo 11:28]
Jos joku pitää ajaessaan sellaisia turvavälejä, että kenen tahansa tekemällä tarpeettomalla äkkijarrutuksella ei ole mitään vaikutusta takana tulevan ajamiseen niin eiköhän tuo turvaväli ole anakin sujuvan kaupunkiliikenteen kannalta aivan turha suuri.
Ei, vaan se on ainoa turvallisen liikkumisen mahdollistava turvaväli niin kauan kun ajoneuvon kuljettamisesta vastaavat ihmiset. Turvaväli määräytyy samoin perustein liikenneympäristöstä tai liikennetiheydestä riippumatta.
Ajoneuvojen liikkuminen ja pysähtyminen on samanlaista ajetaanpa sitten ruuhkassa, kaupungissa, maantiellä tai moottoritiellä.
[Maukka muokkasi tätä viestiä 09.03.2006 klo 13:20]
Oikeasta eli pitkästä turvavälistä on kyllä tiheässä liikenteessä omalla turvallisuudellesi myös haittaa. Kokeilkaapa joskus vilkkaassa liikenteessä, minä olen lopettanut sen itselleni vaarallisena touhuna.
Oikea turvaväli on 80 ja 100 alueilla melko pitkä. Siihen väliin tunkee jatkuvasti sivutien risteyksistä autoja, aina löytyy myös ohittajia vaikka jonossa mennäänkin. Turvavälin pitäjä saa jarrutella ihan tosissaan. Jos pitää väliä muutaman kymmenen metriä mutta ei liian pitkästi, saa ajella suht rauhassa. Toinen ilmiö on se, että kun ajaa parinkymmenen metrin päässä toisen perässä, myös takana ajava pitää sinuun suht saman välin. Kun jätät oikean turvavälin verran rakoa, takana tuleva on sitä mieltä että ajat liian hiljaa ja alkaa nuohota luukussasi tai pyrkiä ohi.
Oikeasta eli pitkästä turvavälistä on kyllä tiheässä liikenteessä omalla turvallisuudellesi myös haittaa. Kokeilkaapa joskus vilkkaassa liikenteessä, minä olen lopettanut sen itselleni vaarallisena touhuna.
Oikea turvaväli on 80 ja 100 alueilla melko pitkä. Siihen väliin tunkee jatkuvasti sivutien risteyksistä autoja, aina löytyy myös ohittajia vaikka jonossa mennäänkin. Turvavälin pitäjä saa jarrutella ihan tosissaan. Jos pitää väliä muutaman kymmenen metriä mutta ei liian pitkästi, saa ajella suht rauhassa. Toinen ilmiö on se, että kun ajaa parinkymmenen metrin päässä toisen perässä, myös takana ajava pitää sinuun suht saman välin. Kun jätät oikean turvavälin verran rakoa, takana tuleva on sitä mieltä että ajat liian hiljaa ja alkaa nuohota luukussasi tai pyrkiä ohi.
Minä käytän aina samaa nopeudesta ja kelistä riippuvaa reilua turvaväliä, enkä ole huomannut, että riski olisi suurempi kuin liian pienellä välillä.
Eteen tulijoita on jonkin verran, mutta heitä näyttää kyllä löytyvän myös liian lyhyillä väleillä ajavillekin.
Kuten sanottua, liikenteessä pitää olla aina valmiina pysäyttämään ajoneuvonsa. Pieni kaasun nosto ei ole kovinkaan vaikea asia pysäyttämiseen verrattuna.
Toinen ilmiö on se, että kun ajaa parinkymmenen metrin päässä toisen perässä, myös takana ajava pitää sinuun suht saman välin. Kun jätät oikean turvavälin verran rakoa, takana tuleva on sitä mieltä että ajat liian hiljaa ja alkaa nuohota luukussasi tai pyrkiä ohi.
Tämä on totisesti mielenkiintoinen ilmiö ja monesti havaittu. Jostain syystä liian lyhyt turvaväli näyttää antavan monille illuusion nopeammasta etenemisestä, toki siinä saavuttaa tietyn pisteen sekuntia - paria aikaisemmin kuin kunnollista turvaväliä pitäen.
Persroikot jakautuvat mielestäni kolmeen pääryhmään:
1) painostajat: alta pois tai tuuppaan!
2) sujuvat: ajan lähempänä, niin pääsen kovempaa
3) hitaat roikkujat: 80 km/h moottoritien oikeanpuoleisella kaistalla olemattomin turvavälein, ilmeisesti kuvittelevat ajavansa kovin turvallisesti ja kiltisti
Urpohavainto viime kesältä Lahden moottoritiellä: edellämme ajanut vihreä Corolla tekee äkkinäisen ja reilun väistöliikkeen oikealle juuri ohittaessaan toista autoa, onneksi ohitettava oli sen verran hereillä että onnistui väistämään alta pois. Syyksi paljastui keskialueelta tielle taapertanut sorsaemo poikasineen.
Jos joku pitää ajaessaan sellaisia turvavälejä, että kenen tahansa tekemällä tarpeettomalla äkkijarrutuksella ei ole mitään vaikutusta takana tulevan ajamiseen niin eiköhän tuo turvaväli ole anakin sujuvan kaupunkiliikenteen kannalta aivan turha suuri.
Ei, vaan se on ainoa turvallisen liikkumisen mahdollistava turvaväli niin kauan kun ajoneuvon kuljettamisesta vastaavat ihmiset. Turvaväli määräytyy samoin perustein liikenneympäristöstä tai liikennetiheydestä riippumatta.
Ajoneuvojen liikkuminen ja pysähtyminen on samanlaista ajetaanpa sitten ruuhkassa, kaupungissa, maantiellä tai moottoritiellä.
Vähän vaikea uskoa. Käytätkö itse moottoritiellä sellaista turvaväliä, että jos edellä ajava tekee täysjarrutuksen niin sinun ei tarvitse edes nostaa jalkaa kaasulta tai kääntää yhtään rattia? Itselläni on kyllä se tapa, että vaikka etäisyys edellä ajavaan olisi hyvinkin pitkä niin jos huomaan hänen iskevän jarrut pohjaan niin hidastan vauhtia, saatan jopa vilauttaa jarruvaloja, jotta takana ajavakin huomaisi olla varuillaan.
Jos joku pitää ajaessaan sellaisia turvavälejä, että kenen tahansa tekemällä tarpeettomalla äkkijarrutuksella ei ole mitään vaikutusta takana tulevan ajamiseen niin eiköhän tuo turvaväli ole anakin sujuvan kaupunkiliikenteen kannalta aivan turha suuri.
Virititkö ansan?
Meikäläiseen iski näköjään akuutti lukihäiriö ja menin vipuun ihan kunnolla. Kyllähän määrittelemäsi väli aika suuri on, mutta tuskinpa siitä olisi kovin suurta haittaa öisessä kaupunkiliikenteessä pienessä kaupungissa.
Minä en käyttäisi ajoneuvojen välisestä matkasta sanaa turvaväli, jos tarkoitetaankin sitä, että että edelläajava on niin kaukana, että häntä ei hyvissäkään näkyvyysolosuhteissa pysty näkemään.
Käsittääkseni turvavälistä puhutaan silloin, kun ajoneuvot ovat niin lähellä toisiaan, että täytyy päättää välimatkan suuruudesta.
Käytännössä määrittelemäsi suuruiset turvavälit eivät näytä olevan ongelma.
Kyllä minä ainakin yritän väistää kaikkia oravaa isompia elikoita jos siitä ei aiheudu suurta vaaraa muille. Jos joku ajaa takapuskurissa kiinni motarilla ja edellä ajavan jarruttamisen takia ajaa perään, saa syyttää vain itseään. Ihan yhtälaillahan se edessä ajava jarruttaa jos eteen tulee hirvi (niitäkin voi motarilla tulla vastaan aidoista huolimatta).
Joku tuolla aikaisemmin sanoi että varikset väistävät aina autoa. Ei pidä paikkaansa. Viisi vuotta sitten n. 90 km/h nopeudessa lensi varis tuulilasiini sillä seurauksella että lasi meni niin pahasti säröille ettei autolla voinut ajaa. Pamaus oli sellainen että siinä painaa jo vaistomaisesti jarrut pohjaan! Monella on varmasti lentänyt kivi lasiin ja sekin pitää aikas kovan kolauksen vaikka vauhtia ei olisi kuin 80 km/h. Siitä on hyvä miettiä miten yli 100 kertaa painavampi lintu pamahtaa lasiin.
Turvaväli .. onko turvaväli kunnollinen, kun se on sellainen, että se juuri ja juuri saattaisi ehkä riittää. Eikös turvaväli pitäisi (ainakin teoriassa) olla ihan oikea turvaväli - sellainen, että kiirettä ei tule ja on turvallista - siis reilusti iso eikä minimi. Käytännössähän turvavälejä ei näytä oikeastaa olevan lainkaan.
Mielestäni lainsäädäntö on melkoisen kohdallaan, mutta käytännön soveltamiset ovat jotain aivan muuta kuin lain hengen mukaiset. Se sitten puuttuuko poliisi useinkaan mihinkään, jos ollenkaan, on kokonaan toinen juttu.
Jos ajatellaan, että omat lapset vaikkapa pyöräilisivät vaikka kouluun julkisilla teillä alueella, jossa ei ole pyöräteitä, pientareita etc.. niin millaisia toivoisit turvavälien olevan ja millaisena toivoisit vauhdin pysyvän? Aika monen pyöräilijän kohdalla jonkinlaista väistämistä näkyy tehtävän, mutta vauhdin vähentäminen onkin sitten jo aivan mahdoton juttu - käytännössä. Huolestuttava ilmiö - eikös vain?
Koko liikenne - vauhti, ajoneuvojen välit ja asenne - olisivat kovinkin erilaista, jos panokset (henkiriepu ja terveys) olisivat enemmän uhattuna. Kun tarkastellaan onnettomuuksia yleensä, jotka kaikki - ihan jokainen - ovat erillisiä yksittäistapauksia, niin ne iänikuiset tilannenopeudet ja tilanteiden väärin arvioimiset ovat jatkuvasti ne suurimmat onnettomuusien syyt. Aika harvoin enää tulee teknisiä vikoja ja syitä. Rekkojakin kaatuu vuosittain noin 200 elikkä paljon enemmän kuin joka toinen päivä - ammattimiehet .. miten ne viitsivät. Ehkäpä se lehdissä mainittu uniapnea on sittenkin yleisempää kuin yleisesti luullaan tai ollaan "hyväksyvinään".
Se, että jaksaa esim. painaa hommia nukkumatta vuorokausikaupalla, osoittaa mielestäni enemmänkin k*usipäisyyttä kuin työn sankaruutta. Kovinkin arveluttavana esimerkkinä mainittakoot lisäksi jumiutuneiden työmarkkinariitojen ratkaisuissakin käytetty menetelmä, jossa ratkaisua haetaan yökaudet valvomalla. Mitä järkevää kukaan sen empää liikenteessä kuin muuallakaan voi tehdä valtavassa univelassa? Ihan oikeasti tyhmää puuhaa.
Rätkätin: "Turvaväli .. onko turvaväli kunnollinen, kun se on sellainen, että se juuri ja juuri saattaisi ehkä riittää. Eikös turvaväli pitäisi (ainakin teoriassa) olla ihan oikea turvaväli - sellainen, että kiirettä ei tule ja on turvallista - siis reilusti iso eikä minimi."
Kuvaus omasta turvavälin käytöstä ei välttämättä kuitenkaan tuo paljoa lisäturvallisuutta vaan lähinnä mukavuutta.
Kun ajaa yli 2-kertaisella minimiturvavälillä, alkaa hankaloitua edellä ajavan nopeuden tarkkailu. Aikaa reagoida on periaatteessa enemmän, mutta pidemmällä turvavälillä ei välttämättä reagoi edessä hidastavaan ajoneuvoon (ellei sitten säpsähdä automaattisesti jarruvaloja ja jarruta itse, tietämättä vielä kuinka lujaa hän jarruttaa).
Yksi mikä "ylimitoitetussa" turvavälissä on mukavaa on se, että voi ajaa likipitäen samalla nopeudella muusta liikenteestä huolimatta. Tämän mukavuuden (ja turvallisuuden) rikkomiseen riittää kuitenkin se, että edelläaja ajaa äärimmäisen huolimattomasti.
Esim. edellä ajava päättää kääntyä vasemmalle. Hän pistää vilkun päälle ajoissa. OK. Hän on kääntymässä, ja kun jarruvalot syttyvät, hän hiljentää risteykseen ja kyseessä ei ole hätäjarrutus. Ajattelen, että tässähän on pitkä matka edellä ajavaan ja tie on leveä risteyksen kohdalta, eli jos hän nyt ei kerkeä/uskalla "alta pois", koska kaukana horisontissa on vastaantulevaa liikennettä, ei minulla ole mitään vaikeutta ohittaa oikealta. Oikealta ohittaminenhan on täysin sallittua, kun ohitettava on ryhmittynyt kääntymään vasemmalle. Ryhmittynyt? Mitä vielä. Auto on jo risteyksessä ja ei edes viimeisillä metreillä osoita vähäisintäkään merkkiä ryhmittymisestä. Vasemmista renkaista risteysalueen sulkuviivaan on "melkein puoli mailia".
Edessä oleva auto on hiljennellyt ja turvaväli ei olekaan enää kaksinkertainen vaan 1-kertainen. Hän rullaa autollansa vielä risteyksen edessä noin kävelynopeudella. No, ratkaisevaa on se, että jos me ajaisimme molemmat tällä samalla noin 80 km/h nopeudella valtatietä pitkin, ei olisi suurempaa ongelmaa (molemmat vain jarruttelisi ja taaempi ylläpitäisi turvaväliä), mutta kun tilanne on jo se, että edessä oleva este jättää ryhmittymättä risteysalueella, jossa 4 (kapeahkoa) autoa mahtuisi ongelmatta kohtaamaan, vastaa kyllä yllättävyydeltään kolmion takaa edeen ajavaa vaaria. Nyt pysättämisen onnistuminen olisi mahdollista teoriassa... ehkä.
Kyllä tuosta ohi pääsin vielä käyttämällä piennarta, mutta tuskin siinä paljoa hiuskarvaa enempää olisi mahtunut sivupeilien väliinkään, kun yksi on pysähtynyt risteykseen keskelle kaistaa vilkuttaen vasemmalle, ja toinen kaistapää (minä) pistää 80 km/h pientareelta ohi. Onneksi ei se piennar viettänyt kovin jyrkästi alaspäin (ojaan). Ilmeisesti valinta oli oikea. Mitä olisi käynyt, jos olisi painanut jarrua ja ottanut hartialukon, jää spekuloinnin varaan.
Ehkä käyttämäni turvaväli on juurikin se kaikista hankalin: liian pitkä, jotta en joutunut hiljentelemään kääntymistä aikovan perässä, mutta liian lyhyt, jotta olisin kerennyt reagoida siihen, että hän pysähtyi aivan keskelle kaistaa ilman mitään ryhmittymistä. Yli 5-kertaisella turvavälillä ainakin ehtisi todeta, että "tuolla on keskelle kaistaa pysähtynyt auto", kun nyt vaan mietin, että "kun tuo auto todennäköisesti ryhmittyy edes pari metriä ennen risteystä, se riittää minulle". Mutta ei tuolla kannata kyllä luottaa siihen, että muut somppailijat liikennesääntöjä noudattaisi.
Paljonko tämä on?
whiic: "Kun ajaa yli 2-kertaisella minimiturvavälillä..."
Rätkätin: "Paljonko tämä on?"
Ajattelin, että jos turvaväli olisi = pysähtymismatka. Tällöin pystyisi itse (teoriassa) pysäyttämään auton, jos edellä oleva pysähtyisi kuin seinään (ts. törmäisi toiseen saman kokoiseen autoon). Pysähtymismahdollisuus olisi kuitenkin tällöin teoreettinen eikä aikaa jäisi aikailuun. Käytännön hyöty on se, että turvaväli sallii jonkin verran miettimisaikaa, kun edellä oleva alkaa jarruttaa (ts. hidastuvuus alle 1G) kuitenkaan pysähtymättä kuin seinään.
Eli jos "minimiturvaväli" olisi sama kuin pysähtymismatka, olisi "2-kertainen turvaväli" tuolloin vallinneena säänä (kuiva asfaltti) noin 2x 80m (lähde: Liikenneturva, Liikenneturvan oletus: hidastuvuus 7,0 m/s^2).
Eli semmoinen 200 metrin turvaväli... tai tässä tapauksessa mukavuusväli. Nyrkkisääntönä turvaväliä kannattaisi pitää vähintään sama kuin on ajonopeus kilometreinä tunnissa, kuitenkin siten, että taajamassa voi turvavälin puolittaa (koska jarrutusmatka kuitenkin on nopeuden toisessa potenssissa). Tämä on yksinkertaistus, koska emmehän me todellakaan halua laskea potenssilaskutoimitusta ajaessamme autolla (kun määritetään turvaväliä) tai neliöjuuria (kun määritetään turvallinen ajonopeus tiedettäessä näkyvyys eli se tien osuus joka on näkyvissä, ja jolla auto pitäisi saada pysähtymään).
Kitkakertoimen muutos vaikuttaa suoraan jarrutusmatkaan (ei sentään toisessa potenssissa), joten talvella kannattaa tuplata turvaväli eli 200 metriä maantiellä ei ole vielä suurta luksusta. (Jos sama maantie on 100km/h myös talvella, eikä siellä ole talvirajoitusta.)
Pääkallokeleillä voi jarrutusmatka olla nelinkertainen, mutta pääkallokeleille ei kannata miettiä nyrkkisääntöjä (koska huomioitavaa on jarrutusmatkan lisäksi kaarrevoimat ja tiellä pysyminen, yms. Silloin kannattaa vaan ajaa pirun varovasti.
Kyllä jarrutusmatka on nopeuden toisessa potenssissa. Tarkistin huvikseni Liikenneturvan ilmoittamista jarrutusmatkoista (liukkaalla jäällä). 80 km/h nopeudessa: 8080/180 = 35. 100100/280 = 35. Molemmat tuottaa saman numeroarvon, joten kyllä se vaan toiseen potenssiin menee.
Jos ajatellaan, että omat lapset vaikkapa pyöräilisivät vaikka kouluun julkisilla teillä alueella, jossa ei ole pyöräteitä, pientareita etc.. niin millaisia toivoisit turvavälien olevan ja millaisena toivoisit vauhdin pysyvän? Aika monen pyöräilijän kohdalla jonkinlaista väistämistä näkyy tehtävän, mutta vauhdin vähentäminen onkin sitten jo aivan mahdoton juttu - käytännössä. Huolestuttava ilmiö - eikös vain?
Aika paljon maanteitä pitkin eri maissa pyöräilleenä voi ihan suoraan sanoa, että Suomessa autoilijat ovat pyöräilijöitä kohtaan sieltä k*usipäisimmästä päästä. Etelä-Euroopassakin, jossa ne muuten ajavat kuin hullut, kunnioitetaan sentään vähän pyöräilijää. Vain joissain Itä-Euroopan maissa ja Venäjällä + USA:ssa niissä osissa joissa pyöriin ei ole totuttu on pyöräilijää kohtaan törkeämpää käytöstä. Suomessa väistetään lähes poikkeuksetta vain vähän ja hiljentämättä, jopa ohitetaan toista autoa kapeilla teillä vaikka vastaan tulee pyörä (todella mukavaa seikkailla tien varressa kun vastaan tulee samalla kaistalla auto sataa kolmeakymppiä). On suorastaan huvittavaa kesällä ajella pyörällä mökille, lähes ainoat autot jotka väistävät kunnolla pyöräilijää ovat aina Saksan rekisterissä...
Yleisestikin Suomessa on yleistynyt aivan selvästi käytös, jossa ei edes viitsitä hiljentää jos tiellä näkyy jotain. Aikanaan ensimmäisiä ohjeita oli se, että aina kun näet jotain normaalista poikkeavaa tiellä tai sen pientareella, niin hidasta heti, vaikka et olisi varma mitä siellä on. Nykyään tätä ei enää tehdä, ilmeisesti ei ole muutamaa sekuntia aikaa? Lapissa käydessäni katselin kun etelän miehet ajavat sataakahtakymppiä porotokan välistäkin viitsimättä edes hiljentää (nehän olivat sillä hetkellä rauhallisia ne porot...).
Jos liikennesäännöt olisivat aidosti turvallisuushakuiset, ne eivät kieltäisi aiheettomia äkkijarrutuksia erikseen, sillä tarpeeton liikenteen häiritseminen kielletään jo muualla.
Lieneekö joku salovaara joskus kolauttanut toisen perään, joutunut maksumieheksi ja ruvennut rustaamaan lakia joka kieltää oikein erikseen tarpeettoman jarruttelun? Tunteeko kukaan lakimuutoksen historiaa?
Niinpä. Monelle aiheuttavan ongelmia se, että vauhtia hidastetaan, vaikka periaatteessa turvallinen ajaminen on nimenomaan sitä, että ollaan koko ajan valmiina pysäyttämään ajoneuvo.
Nykyinen tieliikennelaki on säädetty vuonna 1981 ja siinä tuo säännös on ollut muuttumattomana alusta saakka. En muista oliko asiaa erikseen kirjattu edelliseen lakiin mutta ainakin se on jo aiemminkin ollut vallitsevan oikeuskäytännön mukaista. Kun lukee joitain juttuja täälläkin niin voi vain todeta, että vaikka itsestään selvä asia on oikein lakiin kirjattu niin silti asia ei näytä olevan kaikkien tiedossa.
Ajoin korttini sen edellisen lain aikana. Uuden lain voimaantulosta saakka olen tuota pykälää ihmetellyt.
Olen koettanut perustella monelta kantilta sitä, että asia ei suinkaan ole itsestään selvä, mutta perusteluni eivät tunnu menevän perille.
Äkkijarrutuskieltoa ei tarvita, homma hoituisi pykälällä joka kieltää tarpeettoman liikenteen häirinnän.
Tästäkin keskustelusta voi päätellä, että pykälä hämärtää melko monen käsitystä riittävästä turvavälistä..
Mitä voisi olla tarpeellinen liikenteen häirintä?
Äkkijarrutuskieltoa ei tarvita, homma hoituisi pykälällä joka kieltää tarpeettoman liikenteen häirinnän.
Tästäkin keskustelusta voi päätellä, että pykälä hämärtää melko monen käsitystä riittävästä turvavälistä..
Kuten tästäkin keskustelusta voi päätellä niin aika moni ei edes ymmärrä, että tarpeeton äkkijarruttelu häiritsee liikennettä. Minun ymmärrykseni taas ei mahdu miten äkkijarrutuskielto voi hämärtää käsitettä turvavälistä. Tarpeeton äkkijarrutus on kielletty riippumatta siitä, onko joku roikkumassa takapuskurissa vai ei.
Onneksi ylivoimainen enemmistö tajuaa lakia lukemattakin, että liikenteessä on viisasta pitää riittävät turvavälit samoin kuin senkin, ettei häiritse liikennettä tarpeettomilla jarrutuksilla.
Jos joku pitää ajaessaan sellaisia turvavälejä, että kenen tahansa tekemällä tarpeettomalla äkkijarrutuksella ei ole mitään vaikutusta takana tulevan ajamiseen niin eiköhän tuo turvaväli ole anakin sujuvan kaupunkiliikenteen kannalta aivan turha suuri.
Jos joku pitää ajaessaan sellaisia turvavälejä, että kenen tahansa tekemällä tarpeettomalla äkkijarrutuksella ei ole mitään vaikutusta takana tulevan ajamiseen niin eiköhän tuo turvaväli ole anakin sujuvan kaupunkiliikenteen kannalta aivan turha suuri.
Niin .. kyllähän turvavälin idea on, että ehtii tavalla tai toisella välttämään kontaktin yhtä hyvin etummaiseen kuin perässä tulijaakin. Elikkä hiljennys ei ole niin raju, että perässätulija kopsahtaa takaluukkuun.
Sujuvasta kaupunkiliikenteestä on todettava, että vauhti pelkästään ei ole sujuvuuden tärkein asia. Kaupunkiruuhkien nopeudet ovat kovin alhaisia. Liikennevalo- ja risteyskäyttäytymisillä on jo huomattavasti suurempi merkitys kuin pelkällä nopeudella.
Kiilaaminen on yksi pahimmista jarruista mitä ruuhkissa ilmenee. Jos pari satametristä jonoa liikkuu madellen jonkun yksikaistaisen pullonkaulan ohi, niin pitäisi todella aikaisin ryhmittyä yhdeksi kaistaksi. Loppuvalta kaistalta sekaan tulevat kiilarit pysäyttävät koko "pääkaistan" liikenteen. Pelkät bussit eivät sitä tee. Vetoketjuilmiö, vaikka se toimisi miten hyvin tahansa, pudottaa vauhdin reilusti alle puoleen. Nykyään näkee yhä enemmän, että kiilareita ei päästetä väleihin. Kysymys ei ole siitä, etteikö vetoketjujen ideaa olisi ymmärretty, vaan todellakin härskistä kiilaamisesta. Sitä ei näytetä suvaitsevan - enkä yhtään ihmettele. Kapeikosta pääsee ja pystyy kulkemaan lävitse vain tietty määrä aikayksikössä ja kiilaamiset ja muut saavat aikaan väistelyitä ja varomisia etc. joiden vaikutus nopeuteen on dramaattinen. Ilman kiilailuja ja vetoketjuja nopeus pysyy kaikesta huolimatta vielä siedettävänä - kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Kokonaisuuden kannalta kiilaamattomuus on jokaisen etu. Siinä on samasta kyse kuin vaikkapa kaupan kassajonosta. On huomattava, että muutaman auton (10-20) jonoissa vetoketju on ihan OK, mutta noin pienet ilmiöt ovatkin näpertelyä eivätkä aikaerot kasva mitenkään merkityksellisisksi vaikka niistä kapeikoista mentäisiin missä järjestyksessä tahansa. Toiset jonot ovat vain kertakaikkiaan erimittaisia kuin toiset - sillä on huomattava ero.
Itselläni on se tapa, että kun väärälle kaistalle eksynyt maalaisserkku laittaa vilkun päälle niin hän mahtuu varmasti eteeni. Häikäilemättömät kiilarit eivät mahdu, se on aivan varma. Joskus työmatkaliikenteessä näkee niitä, jotka paahtavat kovaa vauhtia bussikaistaa muiden ohi ja sitten kun edessä on pysäkillä oleva bussi niin tuleekin kiire vaihtaa lailliselle kaistalle. Sen verran asennevammaa minussakin on, että huolehdin tällaisen tyypin jäämisestä itse valitsemalleen kaistalle. Valitettavan usein tilanne vain on se, että edelläni ajaa joku, joka ystävällisyyden ja joustavan liikenteen kannattajana päästä kiilarin eteensä. Eilisen naistenpäivän kunniaksi en nyt viitsi mainita mitä sukupuolta kyseinen ystävällinen autoilija useimmiten on mutta hänet tuntee myös sitä, että ruuhkaliikenteessäkin ja kesäkelilläkin hän pitää edellä ajavaan aivan ylisuurta turvaväliä ja liikennevaloja lähestyessä hiljentää nopeutta varmistakseen sen, että pystyy varmasti pysähtymään jos valo vaihtuu keltaiseksi juuri ennen kuin hän saapuu risteykseen.
Itse asiassa hän ajaa melko oikein, ihan kuten on opetettukin .. Ylisuuri turvavälikin on hieman makuasia .. tulkintakysymys .. asennekysymys niin ikään .. ja mahtuuhan siihen väliin sitten ohittajiakin tai kaistanvaihtajia tarpeen tullen. Valoihinkin hän tulee niin kuin pitää .. näkee niitäkin - siis vastakkaista sukupuolta - jotka jopa kiidyttävät valoihin tullessaan, että varmasti ehtivät ...
Oletteko tulleet koskaan kokeilleeksi, että millaista meno olisikaan, jos ajaisi aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti - siis enemmän kuin 10 metriä. Kokeilkaapa joskus. Ihan hauskaa ja jotain erilaista vaihteeksi.
Ajatelkaapa .. mitä siitäkin tulisi, jos kaikki ihmiset laittaisivat vaikkapa vilkun joka paikassa ihan ajoissa päälle? Olisi siinä kestämistä.
Ei, vaan se on ainoa turvallisen liikkumisen mahdollistava turvaväli niin kauan kun ajoneuvon kuljettamisesta vastaavat ihmiset. Turvaväli määräytyy samoin perustein liikenneympäristöstä tai liikennetiheydestä riippumatta.
Ajoneuvojen liikkuminen ja pysähtyminen on samanlaista ajetaanpa sitten ruuhkassa, kaupungissa, maantiellä tai moottoritiellä.
Oikeasta eli pitkästä turvavälistä on kyllä tiheässä liikenteessä omalla turvallisuudellesi myös haittaa. Kokeilkaapa joskus vilkkaassa liikenteessä, minä olen lopettanut sen itselleni vaarallisena touhuna.
Oikea turvaväli on 80 ja 100 alueilla melko pitkä. Siihen väliin tunkee jatkuvasti sivutien risteyksistä autoja, aina löytyy myös ohittajia vaikka jonossa mennäänkin. Turvavälin pitäjä saa jarrutella ihan tosissaan. Jos pitää väliä muutaman kymmenen metriä mutta ei liian pitkästi, saa ajella suht rauhassa. Toinen ilmiö on se, että kun ajaa parinkymmenen metrin päässä toisen perässä, myös takana ajava pitää sinuun suht saman välin. Kun jätät oikean turvavälin verran rakoa, takana tuleva on sitä mieltä että ajat liian hiljaa ja alkaa nuohota luukussasi tai pyrkiä ohi.
Oikea turvaväli on 80 ja 100 alueilla melko pitkä. Siihen väliin tunkee jatkuvasti sivutien risteyksistä autoja, aina löytyy myös ohittajia vaikka jonossa mennäänkin. Turvavälin pitäjä saa jarrutella ihan tosissaan. Jos pitää väliä muutaman kymmenen metriä mutta ei liian pitkästi, saa ajella suht rauhassa. Toinen ilmiö on se, että kun ajaa parinkymmenen metrin päässä toisen perässä, myös takana ajava pitää sinuun suht saman välin. Kun jätät oikean turvavälin verran rakoa, takana tuleva on sitä mieltä että ajat liian hiljaa ja alkaa nuohota luukussasi tai pyrkiä ohi.
Minä käytän aina samaa nopeudesta ja kelistä riippuvaa reilua turvaväliä, enkä ole huomannut, että riski olisi suurempi kuin liian pienellä välillä.
Eteen tulijoita on jonkin verran, mutta heitä näyttää kyllä löytyvän myös liian lyhyillä väleillä ajavillekin.
Kuten sanottua, liikenteessä pitää olla aina valmiina pysäyttämään ajoneuvonsa. Pieni kaasun nosto ei ole kovinkaan vaikea asia pysäyttämiseen verrattuna.
Tämä on totisesti mielenkiintoinen ilmiö ja monesti havaittu. Jostain syystä liian lyhyt turvaväli näyttää antavan monille illuusion nopeammasta etenemisestä, toki siinä saavuttaa tietyn pisteen sekuntia - paria aikaisemmin kuin kunnollista turvaväliä pitäen.
Persroikot jakautuvat mielestäni kolmeen pääryhmään:
1) painostajat: alta pois tai tuuppaan!
2) sujuvat: ajan lähempänä, niin pääsen kovempaa
3) hitaat roikkujat: 80 km/h moottoritien oikeanpuoleisella kaistalla olemattomin turvavälein, ilmeisesti kuvittelevat ajavansa kovin turvallisesti ja kiltisti
Urpohavainto viime kesältä Lahden moottoritiellä: edellämme ajanut vihreä Corolla tekee äkkinäisen ja reilun väistöliikkeen oikealle juuri ohittaessaan toista autoa, onneksi ohitettava oli sen verran hereillä että onnistui väistämään alta pois. Syyksi paljastui keskialueelta tielle taapertanut sorsaemo poikasineen.
Sorsat muuten selvisivät tuosta ylityksestä.
Hyvä niin.
Ei, vaan se on ainoa turvallisen liikkumisen mahdollistava turvaväli niin kauan kun ajoneuvon kuljettamisesta vastaavat ihmiset. Turvaväli määräytyy samoin perustein liikenneympäristöstä tai liikennetiheydestä riippumatta.
Ajoneuvojen liikkuminen ja pysähtyminen on samanlaista ajetaanpa sitten ruuhkassa, kaupungissa, maantiellä tai moottoritiellä.
Vähän vaikea uskoa. Käytätkö itse moottoritiellä sellaista turvaväliä, että jos edellä ajava tekee täysjarrutuksen niin sinun ei tarvitse edes nostaa jalkaa kaasulta tai kääntää yhtään rattia? Itselläni on kyllä se tapa, että vaikka etäisyys edellä ajavaan olisi hyvinkin pitkä niin jos huomaan hänen iskevän jarrut pohjaan niin hidastan vauhtia, saatan jopa vilauttaa jarruvaloja, jotta takana ajavakin huomaisi olla varuillaan.
Virititkö ansan?
Meikäläiseen iski näköjään akuutti lukihäiriö ja menin vipuun ihan kunnolla. Kyllähän määrittelemäsi väli aika suuri on, mutta tuskinpa siitä olisi kovin suurta haittaa öisessä kaupunkiliikenteessä pienessä kaupungissa.
Minä en käyttäisi ajoneuvojen välisestä matkasta sanaa turvaväli, jos tarkoitetaankin sitä, että että edelläajava on niin kaukana, että häntä ei hyvissäkään näkyvyysolosuhteissa pysty näkemään.
Käsittääkseni turvavälistä puhutaan silloin, kun ajoneuvot ovat niin lähellä toisiaan, että täytyy päättää välimatkan suuruudesta.
Käytännössä määrittelemäsi suuruiset turvavälit eivät näytä olevan ongelma.
Kyllä minä ainakin yritän väistää kaikkia oravaa isompia elikoita jos siitä ei aiheudu suurta vaaraa muille. Jos joku ajaa takapuskurissa kiinni motarilla ja edellä ajavan jarruttamisen takia ajaa perään, saa syyttää vain itseään. Ihan yhtälaillahan se edessä ajava jarruttaa jos eteen tulee hirvi (niitäkin voi motarilla tulla vastaan aidoista huolimatta).
Joku tuolla aikaisemmin sanoi että varikset väistävät aina autoa. Ei pidä paikkaansa. Viisi vuotta sitten n. 90 km/h nopeudessa lensi varis tuulilasiini sillä seurauksella että lasi meni niin pahasti säröille ettei autolla voinut ajaa. Pamaus oli sellainen että siinä painaa jo vaistomaisesti jarrut pohjaan! Monella on varmasti lentänyt kivi lasiin ja sekin pitää aikas kovan kolauksen vaikka vauhtia ei olisi kuin 80 km/h. Siitä on hyvä miettiä miten yli 100 kertaa painavampi lintu pamahtaa lasiin.