Kuolemaankin johtavia onnettomuuksia vähentäisi , jos me autoohjastajat ryhmänä ymmärtäisimme heti lumisateen alkuvaiheessa käyttää myös muita raiteita kuin edellinen kuljettaja.
Alkuvaiheessa vieraan raiteen käyttö on vähemmän vaarallista kuin sitten kun raiteet ovat jo muodostuneet syviksi.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Alkuvaiheessa vieraan raiteen käyttö on vähemmän vaarallista kuin sitten kun raiteet ovat jo muodostuneet syviksi.
Tuota olen itsekin miettinyt jonkun verran. Se olisi kyllä hienoa jos kaikki ajaisivat vähän eri paikoissa, niin että ei muodostuisi raiteita. Mutta minä olen tyhmä että menen niitä edellisten autojen jättämien jälkien perässä, kun se on vain jotenkin helpompaa. Kyllä sitä tietysti ehkä voisi ajaa hieman erissä kohtaa...
citroen5: Alkuvaiheessa vieraan raiteen käyttö on vähemmän vaarallista kuin sitten kun raiteet ovat jo muodostuneet syviksi.
Aivan, ja jossain vaiheessa ei ole enää kenelläkään muuta vaihtoehtoa kuin ajaa hölmössä paikassa olevissa urissa. Suojakelin tultua on urien ulkopuolella peilijää ja urassa lähes kesäkeli. Kannattaa muistaa liikenteessä, että siellä ei oikeastaan koskaan voi liikkua niin kuin itse tykkää, vaikkei ketään muita näkyisi mailla halmeilla. Pyörän jäljet jäävät lumeen houkuttelemaan myöhemmin tulevia, jotka ehkä ajelevat vailla omaa tahtoa ja järkeä.
TeeCee:
Pyörän jäljet jäävät lumeen houkuttelemaan myöhemmin tulevia, jotka ehkä ajelevat vailla omaa tahtoa ja järkeä.
Pitäisi muuten varmaan ajaa jossain oudossa kohdassa, vaikka jossain ihan syrjässä, jonne autot eivät viitsisi seurata. Sitten tulisi ainakin hieman ajettua eri kohdissa. No ensimmäisen ei varmaan ole kiva ajella tien syrjässä, mutta hassu idea tämäkin (lähinnä huono vitsi-idea).
Ainakin ihan ensimmäisenä lumen peittämällä tiellä ajava auto voisi ajaa hieman syrjempänä niin että muut todennäköisesti ajaisivat hieman erissä kohtaa. Näin ehkä tilanne pikkaisen paranisi.
Varsinkin kaupungissa useampikaistaisilla teillä raiteet (jos tässä yhteydessä enää raiteista kannattaa puhua) oikovat mutkia. Hyvä esimerkki on Turussa Satakunnantiellä ajettaessa keskustaan päin. Vähän ennen Tampereentien risteystä on kaarre oikealle, jossa on kolme kaistaa samaan suuntaan. Varmasti tälläkin hetkellä vasemmanpuoleisin ajolinja käy lähes kokonaan keskimmäisen päällä, jolloin keskimmäinen on siirtynyt vastaavasti oikealle bussikaistalle. Miten mahtaa käydä, jos kolme autoa ajaa rinnakkain tuohon kohtaan, bussi tai taksi oikealla? Kahden muun kaistan kuljettajat eivät aavistakaan ajavansa naapurin puolella kiilaten oikealla ajavia. Ehkä bussikaistaa ajava huomaa ajoissa syntyvän tilanteen ja väistää muiden jatkaessa matkaansa tyytyväisinä ja huomaamatta koko tilannetta.
Tuo on kyllä jännittävä paikka joskus olen katsonutkin jännityksellä kuin kolme on joskus samaan aikaan lähtenyt kääntymään. Vasemman puolimmainen saa olla oikein tarkkana, eivätkä ne aina kumminkaan mitään varovaisia ole. Bussia ja isoja autoja osataan kyllä varoa, mutta ei toisia henkilöautoja. Saa odottaa koska se kolari sitten sattuu siinä kohtaa...
Herbertin kuvailemia rinnakkaiselle kaistalle oikaisuja syntyy jopa moottoriteille pahempien lumimyräköiden aikana. Ihmekös tuo, eihän moottoritien kaistan leveys riitä kaikille vasemmalle kääntyvissä mutkissa kesäkelilläkään.
Mitä laki muuten sanoo ajoneuvon sivuttaissuuntaisesta asemoinnista samaan suuntaan useampikaistaisilla ajoradoilla vai sanooko mitään (epäilen ettei sano)? Yleensähän autoa kuuluu kuljettaa niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuuden vaarantumatta on mahdollista ja niin teenkin, mutta esim. moottoritien vasemmalla kaistalla ajan mahdollisimman lähellä vasenta reunaa. Motiivinani tietenkin pysyminen urien ulkopuolella ja mahdollisimman kaukana ohitettavista.
Kolarivaara on suuri myös mutkaisella ja kapealla normaali maantiellä, jossa yksi kaista molempiin suuntiin. Esim. eilen tuli vastaan iso maasturi lähes metri keskiviivan väärällä puolella raiteita pitkin. Paljaaksi kuluneista urista näkyi keskiviiva ja maasturin puolella oleva sulkuviiva. Ja maasturin kuski luotti siihen, että minä väistän. Niin väistinkin, mutta lakituvassa maasturikuski olisi ollut heikoilla, jos olisin sinne asti selviytynyt oikeuksiani penäämään.
Herbert: Varsinkin kaupungissa useampikaistaisilla teillä raiteet (jos tässä yhteydessä enää raiteista kannattaa puhua) oikovat mutkia
Sain tuosta hiuksia nostattavan muistutuksen kun odottelin risteyksessä päästäkseni kääntymään vasemmalla. Olin vasemmalle kääntyjien kaistalla, vaikka näin, että vastaantulijat olivat oikoneet. Ajoura meni täsmälleen siitä, missä vasemmalle kääntyjien piti yllä olevan opasteen ja nyt lähes näkymättömissä lumen alla olevien nuolien ja keltaisten viivojen mukaan mennä. Sinne oli kuitenkin mentävä pois suoraan menevien alta.
Vastaan tuli auto, jonka kuskia pidin silmällä kasvavan levottomuuden vallassa. Kuski katseli minua ihmeissään, näin hänen kurottavan eteenpäin nähdäkseen paremmin ja ottavan tukevamman otteen ratista. Vauhti ja suunta sen sijaan eivät muuttuneet. Asiaan eivät vaikuttaneet opasteet, joiden alta hän ajoi eikä se, että vaikka olisinkin ollut hänen kaistallaan, muitakin vaihtoehtoja luulisi keksivän kuin ajaa suoraan päin.
Katselin vuoroin peilistä ja vuoroin kohti tulevaa autoa, kunnes huomasin suoraan menevien kaistan vapautuvan. Ratti tiukasti oikeaan ja parin metrin ajo eteenpäin ja vaara oli vältetty. Vastaan tullut katseli vielä peräänsä ihmeissään. Onneksi hän oli tullut rajoituksen mukaista nopeutta, moni kiihdyttää 80:iin jo ennen ko. risteystä kun näkevät sen jälkeen alkavan korkeamman rajoituksen.
Risteysalue on leveä, pari vuotta sitten tehty, opastekyltit näkyvät vastaan tulleen suunnasta ainakin 500 m ennen risteystä ja kurvi on hyvin loiva. Mutta kun katse on vain edellä menneiden urassa, ei moisia tule seurattua. Jos ennakoi alkavan isomman rajoituksen ja tulee kurviin 80:ä, voi tulla tarve oikaista, en keksi muuta syytä. Miettikää hyvät ihmiset mihin pyöränjälkiä teette, perässä saattaa tulla joku pelkästään niitä tuijottaen.
Tuo oli erinomainen esimerkki siitä, mikä kuljettajien toimintaa ohjaa. Tämän takia kadun- ja tiensuunnittelun perusperiaatteena onkin ennalta-arvattavuus. Esimerkiksi mäenharjalla tie ei saa kaartaa, koska sitä ei voi ennakoida. Puhutaan optisesta ohjauksesta. Talvella tämä periaate ei aina toimi, koska ohjaus häiriintyy harhaanjohtavien raiteiden ansiosta.
Sama periaate pätee varmasti kuljettajan muunkinlaiseen käytökseen. Leveällä ja suoralla tiellä ajetaan lujaa, vaikka vieressä olisikin lastentarha siitä varoittavineen liikennemerkkeineen. Suojatien eteen pysähtyminen leveillä kaduilla tuntuu täysin luonnottomalta ja vaaralliselta jne.
Kuitenkin julistetaan omaa hyvyyttään kuljettajana, vaikka tällaisia tilanteita ja kokonaisuuksia ei tunnisteta. Mutta mihinkäs muuhunkaan lopputuloksen voisi tulla, ellei puutteitaan huomaa. Tuurilla mennään.
Siis jos ymmärsin oikein, kaikki kolme kaistaa kääntyvät samaan suuntaan ja kolme autoa rinnakkain on normaalitilanne? Mietiskelin vain että eipä paljon muu kuin suomalainen autoilija voi saada ongelmatilannetta tästä aikaan. Väkisinkin tulee verrattua Espanjaan, jossa vastaavassa käännöksessä on kuusi autoa rinnakkain ja kaarteen jälkeen jatkuu vain YKSI kaista (näitä on). Kaikki menevät vuorollaan sulassa sovussa koko ajan toistensa ajoa seuraten ja kaikki pääsevät sujuvasti eteenpäin. Tapahtuma on täysin eleetön vailla mitään agressioita ja oikeuksien ylläpitoa. Pelkästään muiden kuskien seuraamista ajatuksella "kukin vuorollaan".
Mitenhän meillä vastaava tilanne, taitaisi mennä hankalaksi kun suomalainen mieli ensiksi miettii oikeuksiaan ja näkymättömiä kaistaviivoja, eikä sitä miten kaikki pääsevät sujuvasti ja hengissä eteenpäin?
Espanjanssa ei taida olla niin liukasta kuin Suomessa. Mutta joka tapauksessa kuusi kääntyvää kaistaa kuulostaakin jo vaaralliselta.
No, itse asiassa kääntyviä "virallisia" kaistoja ei ole muistelemassani kohdassa (Torneo -kadun eräs liikenneympärä Sevillassa, kun ajetaan Alameda de Herculesiin päin) kuin kaksi, kyse on siitä että kun autoja mahtuu enemmän rinnakkain niitä sitten myös on.
Kuitenkin itse jaksan aina hämmästellä kuinka hyvin homma toimii, täällä meillä kun jopa kaistanvaihto tehdään välillä hyvin vaikeaksi ja onnettomuusalttiiksi.
Eipä sen puoleen kyllähän noita onnettomuuksia Espanjassa väkilukuun suhteutettuna tapahtuu enemmän kuin Suomessa, varsinkin juhlapyhät ovat pahoja, kun teillä on miljoonia autoilijoita ja seassa paljon liikennelukutaidottomia turisteja.
Kuitenkin itse jaksan aina hämmästellä kuinka hyvin homma toimii, täällä meillä kun jopa kaistanvaihto tehdään välillä hyvin vaikeaksi ja onnettomuusalttiiksi.
Turussa saa välillä oikein taistella jos haluaa päästä johonkin väliin. Vaikka 500 metrin matkalla yrittää johonkin väliin se tuntuu melkein mahdottomalta vaikka tilaakin olisi. Toisella kaistalla autot kiihdyttelevät, eivätkä muuten ymmärrä mistään mitään ajamalla oudosti. ITSEKIN jos joku yrittää väliin tulee usein sählättyä, mutta vahingossa minä sählään, en tahallaan toisten kiusaksi.
Keskustelu Loimaan onnettomuudesta on pahoin "urautunut" aiheen viereen ja jatkaisin sitä tämän kuvaavamman otsikon alla.
On mietitty, miten ihmiset saataisiin ajamaan urien vieressä ja mielellään jo alun alkaen niin, että mitään uria ei edes synny. Nykyään urien on annettu rauhassa syntyä ja sitten on jyrsitty asfaltti urien välistä eli suurimmalta osalta tien leveyttä samalle tasalle. Mitä jos tie asfaltoitaisiinkin toisesta reunastaan neljäsosan kaistanleveyttä normaalia leveämmälti ja kun kaistojen keskelle alkaa ilmestyä urat, jyrsitään vain vanhat tiemerkinnät pois ja maalataan uudet viivat sen verran sivuun, että nyt kaistan vähiten kuluneet kohdat osuvat keskellä kaistaa ajavien autojen renkaiden alle.
Eivät keskivertokuljettajat tajua yhteistä etua ja ala käyttää kaistoja tasaisesti koko leveydeltään, vaikka mitä tehtäisiin. Pelkkien viivoitusten jyrsiminen ja uusiminen luulisi olevan halvempaa ja nopeampaa kuin koko tien jyrsiminen ja kuitenkin maalaukset joudutaan uusimaan pariin otteeseen pinnoitteen elinkaaren aikana. Tietysti rakennusvaiheessa kustannukset nousisivat imeisesti suorassa suhteessa leveyteen, eli 12,5 %, mutta saisiko sen kompensoitua kaksinkertaisen ajan kestävällä päällysteellä?