http://www.tuulilasi.fi/valokeila/?subarea=uutiset&article=123304
On se niin väärin, ensin kadehditaan ja syyllistetään aiheetta moottoripyöräilijöitä ja nyt olemme vuorossa me työikäiset.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
http://www.tuulilasi.fi/valokeila/?subarea=uutiset&article=123304
On se niin väärin, ensin kadehditaan ja syyllistetään aiheetta moottoripyöräilijöitä ja nyt olemme vuorossa me työikäiset.
Me työikäiset olemme se porukka, josta kaikki puristetaan irti viimeiseen pisaraan. Meillä on työuupumusta, meillä on työpohjaista stressiä eli ylipäätänsä vaikeuksia selvitä.
Mikä ihme se sitten on, jos kaikki tämä näkyy myös liikenteessä? Miten me siellä voisimme jaksaa, koska emme jaksa muuallakaan.
Tuossa on taatusti perää. Itsekin huomaan usein, kuinka pitkän työpäivän jälkeen on vaikeata keskittyä ajamiseen yhtä tehokkaasti kuin pirteänä. Liikennemerkkejä jää huomaamatta, nopeutta ei tule seurattua yhtä tarkasti kuin normaalisti jne. Aikaisemmin todella raskaan työjakson aikana, jolloin koin jo uupumuksen merkkejä, huomasin tekeväni tavallista useammin selkeitä virheitäkin liikenteessä. Onneksi mitään ei sattunut. Huonolla tuurilla toisenlaisissa olosuhteissa olisi voinut kolista pahastikin.
Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita on jokseenkin mahdotonta valvonnalla karsia pois liikenteestä. Asiallahan on kokeneet, selvinpäin ja periaatteessa terveellä asenteella ajavat kuljettajat. Muutenkin asia on vaikea, koska väsynyt kuljettaja ei vielä välttämättä koe suorituskykynsä heikentyneen. Väsyneellä tarkoitan tässä sellaista tilaa, jossa ei vielä ole rattiin nukahtamisen vaaraa, ehkä rasittunut olisi parempi termi.
Ja sitä paitsi, kukapa voisi kiistää syyllistyneensä väsyneenä/ rasittuneena ajamiseen?
Meidän työikäisten on pakko ajaa leivän perässä, kait sitä vahinkoja sattuu kun on paljon liikenteessä?
Johtui suorituskyvyn lasku sitten mistä hyvänsä, sen haittaa ajosuoritukseen vähentää jos kuskilla on rutiinihommat muodostuneet reflekseiksi. Silloin ei unohdu vilkku tai ryhmittyminen, ei kutistu turvaväli, ei jää huomaamatta jalankulkija, ei tule epähuomiossa ajettua ylinopeutta jne.
Ei näillä konsteilla virkeän väärtti tietenkään ole, mutta paljon parempi kuin jos tekisi em. asiat aina tilanteen mukaan säveltäen. Taas yksi hyvä syy noudattaa kaikkia liikennesääntöjä aivan sokkona miettimättä, mitähän hyötyä tuostakin muka on.
Muuten hyvin, mutta ylinopeutta tulee ajettua joskus ihan vahingossa kun tuo ajaminen on kerta rutiinia, siihen ei tarvi keskittyä ja refleksit hoitaa rutiinihommat ja väistämiset!
Kannattaa tehdä myös rajoituksen seuraamisesta rutiini, niin välttyy monelta vaaratilanteelta ja pahalta mieleltä "vahingossa" saaduista ylinopeussakoista.
Ei näillä konsteilla virkeän väärtti tietenkään ole, mutta paljon parempi kuin jos tekisi em. asiat aina tilanteen mukaan säveltäen.
Kaikista ei tule hyviä edes harjoittelemalla, se on kai joku luonnonlaki, mikä perustuu yleiseen asioiden suhteellisuuteen.
Saan säännöllisesti kuunnella erään tuttavani valitusta siitä, kuinka hulluja autoilijoita tiellä liikkuu. Milloin ohitellaan järjettömissä paikoissa, milloin muuten vain ajetaan liian lujaa jne. En epäile yhtään noiden mielipiteiden oikeutusta. Ongelma asiasta tuleekin, koska kaveri itse ajelee ihan oikeasti hyvinkin maltillisesti. Silti tämän kyydissä saa jännittää joskus tosissaan. Uskon, että osaltaan tilanteeseen vaikuttaa ylempänä mainittu töiden aiheuttama rasitus. Kaveri on tosi lujilla. Toisaalta syynä on varmasti myös itsekritiikin puute. Tämä ei koe ajavansa jotenkin huonolla tavalla. Virheitä sattuu ja ne myönnetään tilanteessa, mutta mitenkään yleisellä tasolla ajamisesta puhuttaessa ei omia puutteita enää tunnustetakaan. Lopputulos on kuitenkin sama, ohitteleeko kaahaajan lailla vai unohtaako itse ajamisesta jotain, vaikka sinänsä hyvään pyrkiikin. Molemmat tilanteet aiheuttavat onnettomuusriskin. Omien taitojen kehittymiselle ei vain ole edellytyksiä, joten isku olisi varmaan monille kova, jos joku puolueeton mittari osoittaisi riskitason yhtä suureksi kuin jollain kaahaajalla. Tämän takia minua inhottaa, kun joku sanoo ajavansa niin tai näin, siis joustavasti, ennakoiden sääntöjen mukaan jne.
Joskus viime talvena oli keskustelua kuljettajan itsekritiikistä ja omien virheiden analysoinnista. Monikaan ei tainnut kirjoittaa niistä. Voi olla, ettei aihe kiinnostanut, mutta voi myös olla, ettei mielessä ollut mitään konkreettista. Ehkä sekin on merkki jostain.
Jokin testi ajosimulaattorilla silloin tällöin? Tosin tässä on se juttu, että valvotussa testaustilanteessa helposti joko ajetaan viimeisen päälle tarkasti tai kohelletaan normaalia enemmän. Riippuen vähän henkilöstä lopputulema voi olla erilainen verrattuna arkiajoon.
Sehän se ongelma onkin, kun ei ole olemassa sitä mittaria.
http://www.humantech.fi/?action=juttu&ID=157
http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/1999/11/25/teemat/sunnuntai/juttu2/sivu.html
Kuulostaa lupaavalta, jos mukaan saadaan kuljettajan tunteet. Perinteisessä simulaattorissahan tuskin kukaan hermostuu virtuaalikanssa-autoilijoille. Miten se vaikuttaa harkintakykyyn ja siten arvosanaan ajotaidosta, se onkin kiinnostava juttu. Tosin ajotaidon arvosteluperusteet on edelleenkin haussa. Miten painotetaan erilaisia virheitä ja muita vaikeammin määriteltäviä asioita.