Viime aikoinan on tullut ajettua aika usein Helsingin ja Turun väliä. Melkein joka kerta kohdalle osuu kuski, joka ajelee alle nopeusrajoituksen koko matkan, mutta survaisee lapikkaan lattiaan juuri kun ohituskaista alkaa. Pahimmat lajin edustajat jopa jarruttavat, kun ohituskaista päättyy.
Sinälläänhän asialla ei ole mitään merkitystä. Aikaa ei montaa minuuttia enempää kulu Lohjan ja Muuralan välillä, ajoi sitten satasta tai yhdeeksääkymppiä. Enemmänkin asia mietityttää näin yleiseltä kannalta. Mitä liikkuu tuollaisen kuskin päässä? Onko tuo jonkinlainen reviirinpuolustamisreaktio, kilvanajoa vai silkkaa kiusantekoa?
Vastatkaa te, jotka paremmin tiedätte.
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Ollaan Suomessa - täällä on Suomen metkut .. valitettavasti.
Ei ole noin yksinkertainen juttu, että vain voidaan vedota suomalaisten metkuihin. Varmasti sellaistakin tapahtuu, että leveä tie psykologisesti vaikuttaa kuljettajan nopeuskäsitykseen. Kun tunteella ajetaan (kuten monien sujuvien, tilannenopeutta noudattavien kuskien mielestä pitää tehdä), näin käy helposti.
Lähdetkö sinä TuomariKuolo ohittamaan Helsingin suuntaan ajaessasi Lahnajärven ja Muurlan kohdalla? Jos näin teet, ei ole ihme, jos ohitettava kiihdyttää. Siinähän nopeusrajoitus muuttuu, joten ohituksella ei välttämättä ole perusteita. Monet ajavat 60 alueella vähintään 80 km/h, joten rajoitusta suunnilleen noudattava tuntuu hidasteelta. Ylemmän rajoituksen alueella tämä tulppa todennäköisesti ajaa kuitenkin rajoituksen mukaan, joten sinulla pitää olla satasen alueellakin ylinopeutta, jotta et jäisi roikkumaan ohitetun etupuskuriin.
Tieliikennelain mukaan ohitettava ei saa kiihdyttää. Mutta kuka ajaa edelleen ohituskaistan kohdalla 60 km/h, jolloin loputon jono takana joutuu turhaan ohittamaan tämän, jolta on evätty lupa rajoituksen mukaiseen ajamiseen. Vasta ohituskaistan loputtua voi tämä nostaa omaa nopeuttaan. Kannattaa siis ajatella muitakin kuin itseään harkitessaan ohitusta.
Se hidastaminen on luonnollista monissa tapauksissa, koska ohittajat palaavat takaisin. Silloin pitää jättää heihin riittävästi etäisyyttä, joten hidastaminen on ainoa vaihtoehto. Kuljettajat kun usein kokevat jonkun joukkohysterian ja kaikki kerralla lähtevät ohitukseen.
Nauratti sekin kerta, kun hiljattain jonon perimmäinen muiden mukana lähti ohitukseen. Kun tämä oli vasemmalla kaistalla, ei edessä ollutkaan yhtään ohitettavaa. Kaikki olivat horisontissa kulkevaa autoa lukuunottamatta syöksyneet ilman enempää ajatusta ohitukseen.
Tarkkailepa itseäsi tai muiden käytöstä ensi kerralla avoimin silmin. Saattaa löytyä uusia mekanismeja.
Jep, jonossa ajettaessa noiden ohituskaistojen kohdalla tapahtuu todellakin kuvatun kaltainen joukkokiihdytys. Alkuperäisessä viestissäni tarkoitin kuitenkin tilannetta, jossa mainittavaa jonoa ei ole.
Ja ettei nyt jäisi jossiteltavaa: en roiku edellä ajavan takapuskurissa, en lähde ohittamaan Lahnajärven suoralla.
Minä tempaisen vähintäin 150 kun ohituskaista alkaa, siis kun haluan ohittaa ja eteen ei änkiä "mopoja!".
Mielestäni tämä kuuluu siihen samaan ilmiöön, jossa yleensä jonon viimeinen lähtee ensimmäiseksi ohittamaan, vaikka oikeasti jonoa pitäisi purkaa enempikin etupäästä kuin takaa.
Toinen tähän vaikuttava seikka on se, että jonon keulilla ajavan pitäisi edes silloin tällöin ihmetellä, että miksi juuri hän on jonon keulilla.
Nämä, jos mitkä, ovat juuri niitä "suomalaisten metkuja". Kyse on siis ajokulttuurista ja pohjoisen ulottuvuuden sisäpiirikummallisuuksista.
"Olis tässä muitakin vaihteita, mutta eiiii niiiitä tule käytettyä."
Sinälläänhän asialla ei ole mitään merkitystä. Aikaa ei montaa minuuttia enempää kulu Lohjan ja Muuralan välillä, ajoi sitten satasta tai yhdeeksääkymppiä. Enemmänkin asia mietityttää näin yleiseltä kannalta. Mitä liikkuu tuollaisen kuskin päässä? Onko tuo jonkinlainen reviirinpuolustamisreaktio, kilvanajoa vai silkkaa kiusantekoa?
Vastatkaa te, jotka paremmin tiedätte.
Turun ja Helsingin välillä ykköstien ohituskaistat ja Turun päässä vanhan ykköstien ohituskaistat ovat aina ylämäkeen. Heikkotehoisella autolla tai taloudellisella ajotyylillä ylämäkeen otetaan tietysti hieman vauhtia, ja ylämäen lopussa vauhti saa hidastua.
Kyllä ne on näitä liki 150km/h ohittajia joilla jarruvalo vilkkuu ohituskaistan päässä. Vaikkei edessä olisi ketään. Ja ei siinä ohituskaistalla ole sen suurempaa rajoitusta. Jos uskaltaa ohituskaistalla ajaa 150km/h niin ajaisi sitten muuallakin. Tuoko se leveämpi ohituskaista turvallisuuden tunteen että siinä voi ajaa lujempaa? Vai onko kyseessä jokin kilvanajo ja näyttämisenhalu? Puolen minuutin päässä edessä menee kuitenkin jo seuraava hitaampi auto.
Tarkoitin että kun ohittaa niin ei jää junnaan viereen vaan ottaa pienen nopeuseron jotta ohitus sujuu turvallisesti!
Oliko tuossa jotain pielessä?
Ohituskaistatiellä voi ohittaa muuallakin kun varsinaisilla ohituskaistoilla ja silloin pieni tai siis riittävä nopeusero ohitettavaan on hyväksi!
Tulee näköjään kirotusvirheitä kännissä!
Periaatteessahan on niin, kuten kaikki tietävät, että mikäli ohittaminen vaatii hetkenkään ylinopeutta, niin sitä ei saa (pitäisi) tehdä. Muistuupa mieleen kun Topi (puhemies Uosukaisen mies) narahti ohitusylinopeudesta, niin Riitta selitti TV:ssä, että eihän sitä muuten pääse niistä mitenkään ohi ellei aja ylinopeutta hetkellisesti... että silleen.
Toisaalta, kuten juuri nyt Iisalmen retkellänikin kävi 3 kertaa siten, että ohittaja jäi sitten roikkumaan eteeni ainakin 50 km:ksi. Kovasti ihmettelen moista puuhastelua, mutta eipä se liiemmin häirinnytkään, joten sinänsä ihan sama.
Olin muuten huomaavinani, että ohituskaistan alettua muuttui myöskin nopeusrajoitukset 80km -> 100km. Mikäli havaintoni on totta, niin tämäkin on onnen omiaan hankaloittamaan ohituksia, kun kaikki kiihdyttelevät samanaikaisesti.
Tuo hankaloittaa tilannetta kieltämättä. Hankala arvata miten lujaa kukin aikoo ajaa kun rajoitukset muuttuvat. Toiset sitten ohittavat varmuuden vuoksi ja jäävät tukkeeksi, toiset taas eivät uskalla ohittaa kun voisivat jäädä tukkeeksi, ja juuttuvatkin itse perään. Sama homma jos rajoitus laskee satasen osuuden lopussa olleen ohituskaistan jälkeen.
Näistä murheista pääsee eroon pitämällä hieman etäisyyttä ja ajamalla aavistuksen hitaammin kuin muut. Ohittaa ainoastaan todelliset hidasteet: hyytyvät rekat, ikäautoilijat ja työkoneet.
Ajavatko ikäautoilijat mielestäsi hiljaisesti. Juuri on oikein tutkimus julkaistu, jossa todetaan nimenomaan ikäihmisten kaahailevan. Jännää, miten ennakkoluulot vaikuttavat.
On todellakin mielenkiintoinen tulos. Saisiko linkkiä?
Sinänsä kommentti vauhdin pudottamisesta oli hyvä. Hitaalla autolla tai muuten vain hitaammin ajaen tulee harkittua ohitustarvetta paremmin, joten se on erittäin opettavaista ja jopa viihdyttävää. Näkee paremmin muiden koheltamisen ja sen seurauksen hyödyttömyyden, kun ei itse osallistu samaan sirkukseen. Ja vauhdiksi riittää yleensä rajoituksen mukainen nopeus.
Rätkätin: Juuri on oikein tutkimus julkaistu, jossa todetaan nimenomaan ikäihmisten kaahailevan.
Minuakin kiinnostaa tuo tutkimus. Tuntuu aluksi omituiselta mutta ehkä se sittenkin on jopa todennäköistä. Ensinnäkin pitää lakata ajattelemasta ihmisiä ryhminä; rattijuoppoina, jalankulkijoina, ikäihmisinä, tavallisina (=kuin me itse) jne. Emme me muutu johonkin muottiin sopiviksi kun ikää karttuu, olemme suunnilleen samanlaisia kuin keski-ikäisinä, haisemme vaan vähän pahemmalle. Ihmiset jotka nyt ovat vanhoja hankkivat ajoasenteensa kun autoilu oli hyvin nuori ilmiö. Siksi voi olla ihan mahdollista, että heistä toimii liikenteessä epäsosiaalisesti isompi osa kuin muusta väestöstä.
Muistatko yhtään mistä tuon tutkimuksen löysit?
Minä ainakin olen siistinyt ajotapaani pikkuhiljaa kun olen keski-ikään pääsyt ilman kolareita!
Tien tukkona en kuitenkaan ainakaan vielä ole!
K10: Näistä murheista pääsee eroon pitämällä hieman etäisyyttä ja ajamalla aavistuksen hitaammin kuin muut. Ohittaa ainoastaan todelliset hidasteet: hyytyvät rekat, ikäautoilijat ja työkoneet.
Yhdyn tähän mielipiteeseen: eniten ohituskaistoista on hyötyä kun antaa innokkaimpien mennä menojaan, yleensä korkeintaan seuraavaan jonoon, useimmiten vain eri paikkaan samassa jonossa. Molempia tapoja pitkään kokeilleena voin sanoa, että monelta murheelta säästyy kun noudattaa K10:n neuvoa.
Mahtaakohan nämä ohituskaistat olla tarkoitettukaan vaihtelemaan henkilöautojen keskinäistä järjestystä jonossa. Liikennesääntöjen mukaan ajettaessa tarvitaan melkoisen suorituskykyinen pirssi ja siitä pitää repiä kaikki irti jos aikoo kiriä kiinni edes yhden auton turvavälin, edellä ajavan saaman lisäetumatkan joka syntyy kun hän pääsee aloittamaan kiihdytyksen muutama sekuntti minua ennen ja vielä ehtiä ohittamaan niin ettei tarvitse koukata aivan ohitetun eteen.
Edellyttää liian lyhyttä turvaväliä ja/tai ylinopeutta jos normaalimittaisella ohituskaistalla ohittelee muitakin kuin kuorma-autoja ja karavaanareita.
Niiden psykologinen vaikutus sensijaan varmaan on iso. Ne keskittävät kahjoja ohituksia turvallisimpaan paikkaan monen kilometrin matkalta ennen kaistan alkua. Myös kaistan jälkeen on hetki rauhallisempaa kun sijan tai pari sijoitustaan parantaneet tutustuvat uuteen ympäristöönsä ja kehittelevät uutta adrenaliinia.
Kyllähän niitä innokkaita viime hetken ohittelijoita näkee aika paljon. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ohituskaistojen kohdalla kiihdyttäminen on myös todellinen ongelma. Mitään ongelmaahan ei olisi, jos köröttelijätkin ajaisivat tasaista körötysvauhtia. Näinhän ei kuitenkaan ole, niiden vauhti vaihtelee useimmiten tolkuttomasti. Rekat eivät aiheuta usein mitään ongelmaa, ne menevät tasaista vauhtia eikä niiden vauhti ylämäessäkään ainakaan kiihdy. Niistä pääsee helposti ohi, paitsi tietysti silloin kun nuohoaa kiinni aivan niiden perälaudassa ja vieläpä usein heikosti kiihtyvällä autolla. Siitä tappituntumalta kun lähtee 1.6 litraisella ylämäkeen ohituskaistalle vauhtia keräämään, niin johan sitä mäen päälle saattaa satasen saadakin.
Henkilöautoköröttelijöitä kun lähtee ohittamaan, ne todella usein ikäänkuin "heräävät" ja kas kummaa, hetkessä on vauhtia äskeisen 85km/h:n sijaan vähintään 105 km/h. Törkeimmillä siinä 120-125. Tänäkin kesänä on useamman kerran pitänyt löysätä ja perua ohitus, kun ei ole viitsinyt ajaa sataaviittäkymppiä. Kärryjen vetäjiltäkin löytyy kummasti se satanen ohituskaistojen kohdalla. Ja pahinta on, jos nainen lähtee ohittamaan keski-ikäistä miestä, vauhtia tulee tasan niin paljon lisää että ohitus pystytään estämään ja kaikki muut liikennöijät vaarantamaan siinä sivussa.
Rekkoja on tavallisella tiellä nykyään äärimmäisen vaikea ohittaa liikennesääntöjen mukaan (siis siten, että et ylitä rajoitusta). Jos ohitat rekkaa 100 km/h vauhdilla, et ehdi siitä millään ohi, koska ne menevät lähes yhdeksääkymppiä. Hiljaisempaan aikaan se toki voi onnistuakin. Lieneekö turvallisempaa säännöistä poiketen polkaista kunnolla, niin ei tarvitse jäädä ihmettelemään että ehtiikö ennen mutkaa vai ei? Vai miksi sitten autotesteissä mitataan ohituskiihtyvyyttä turvallisuustekijänä, kun eihän sitä täysin ja pilkulleen sääntöjen mukaan ajaessa missään voi käyttää?
Rekkoja on tavallisella tiellä nykyään äärimmäisen vaikea ohittaa liikennesääntöjen mukaan (siis siten, että et ylitä rajoitusta). Jos ohitat rekkaa 100 km/h vauhdilla, et ehdi siitä millään ohi, koska ne menevät lähes yhdeksääkymppiä. Hiljaisempaan aikaan se toki voi onnistuakin. Lieneekö turvallisempaa säännöistä poiketen polkaista kunnolla, niin ei tarvitse jäädä ihmettelemään että ehtiikö ennen mutkaa vai ei? Vai miksi sitten autotesteissä mitataan ohituskiihtyvyyttä turvallisuustekijänä, kun eihän sitä täysin ja pilkulleen sääntöjen mukaan ajaessa missään voi käyttää?
Tuskin kukaan edes kuvittelee ohittavansa rekkaa ilman ylinopeutta. Sakotustoleranssin sisällä se joskus voi onnistuakin. Mutta liikennemäärien takia en useinkaan edes yritä ohittaa rekkaa, kohta edessä kuitenkin olisi seuraava. Työmatkallani olevalla 60 km kaksikaistaisella osuudella ei ohittamalla saa ajallista etua niillä ohituksilla, mitä tuolla matkalla on periaatteessa mahdollista tehdä. Sitäpaitsi yleensä suorilla tulee joku kuitenkin vastaan. Moottoritiellä tilanne on sitten toinen, tosin sielläkin ruuhkaisena aikana on mukavampaa jäädä ajelemaan väljästi oikealle kaistalle 90 km/h kuin tukkia toinen toistaan muka kiireisempien joukkoon vasemmalle.
Kaikki eivät noudata samaa periaatetta kaksikaistaisilla teillä, vaan osa menee väkisin ohi pienissäkin väleissä. Varmaan joka kerta väliä ajaessani näen keltaiselle viivalle tai vastaantulijoiden silmille tehtyjä ohituksia. On ymmärrettävää, että omasta nopeudesta tinkimätön kuljettaja haluaa mahdollisimman tehokkaan auton, jotta liikennemäärien kasvaessa voi edelleen ohittaa "turvallisesti" yhä ahtaammissa paikoissa. Tässä suhteessa autojen markkinointi on kiitollisessa asemassa, kohteena on vastaanottavainen asiakaskunta. He saavat "turvallisen" auton, mikä on samalla mukavaa. Toisinpäin homma olisikin vaikeampi perustella.
Mielestäni auton hyvän ohituskiihtyvyyden korostaminen turvallisuustekijänä johtaa kansaa harhaan, vaikka periaatteessa onkin hyvä asia.
Tuskin kukaan edes kuvittelee ohittavansa rekkaa ilman ylinopeutta. Sakotustoleranssin sisällä se joskus voi onnistuakin. Mutta liikennemäärien takia en useinkaan edes yritä ohittaa rekkaa, kohta edessä kuitenkin olisi seuraava.
Kaikki eivät noudata samaa periaatetta kaksikaistaisilla teillä, vaan osa menee väkisin ohi pienissäkin väleissä. Varmaan joka kerta väliä ajaessani näen keltaiselle viivalle tai vastaantulijoiden silmille tehtyjä ohituksia. On ymmärrettävää, että omasta nopeudesta tinkimätön kuljettaja haluaa mahdollisimman tehokkaan auton, jotta liikennemäärien kasvaessa voi edelleen ohittaa "turvallisesti" yhä ahtaammissa paikoissa.
Aika moni liikennesääntöjen pilkulleen noudattamista vaativa on kyllä sitä mieltä, että ohittaminen on mahdollista ilman pienintäkään ylinopeutta. Siinähän on se ongelma, että rekat ajavat itse ylinopeutta, mikä sinänsä nopeuttaa kokonaisliikennettä mutta vaikeuttaa niiden ohittamista.
Ohittamisen järkevyys vilkkaassa aamu- ja iltapäiväliikenteessä on toki usein varsin kyseenalainen. Kuitenkin toivoisi, että jos joku ei aio ohittaa rekkaa tms., niin ei jäisi siihen peräluukkuun nuohoamaan ja entisestään tekemään innokkaiden ohituksia vaarallisemmiksi.
Kyllä vaarallisia ohituksia näkee aika paljon. Esim. leveäkaistateitä käytetään tässä täysin väärin, mutta eihän niitä kukaan enää valvokaan kuin satunnaisesti. En ole kuitenkaan vetänyt suoraa johtopäätöstä siitä, että näillä pieniin rakoihin tunkijoilla olisi tehokkaat autot eli että ihmiset ostaisivat sellaisen koska haluavat ohittaa. Pikemminkin usein on päinvastoin: katiskoilla vedetään ihan surutta, vaikka ne eivät oikeasti kiihtyisikään. Monet törkeät ohitukset näkee tehtävän pakettiautoilla.
AkiK: "Ohittamisen järkevyys vilkkaassa aamu- ja iltapäiväliikenteessä on toki usein varsin kyseenalainen. Kuitenkin toivoisi, että jos joku ei aio ohittaa rekkaa tms., niin ei jäisi siihen peräluukkuun nuohoamaan ja entisestään tekemään innokkaiden ohituksia vaarallisemmiksi."
Eipä se nuohoaminen olekaan vaihtoehto ohittamiselle, vaikka sellaistakin näkee.
Kun kuljettaja päättää, ettei edes yritä ohi, on tämän helppo jättää kunnon välimatka. Ohituspaikkaa kyttäävä usein roikkuu perässä, vaikka ei siinäkään mitään järkeä ole. Mutta ajotaitoa ei useimmille näköjään ole suotu.
"En ole kuitenkaan vetänyt suoraa johtopäätöstä siitä, että näillä pieniin rakoihin tunkijoilla olisi tehokkaat autot eli että ihmiset ostaisivat sellaisen koska haluavat ohittaa. Pikemminkin usein on päinvastoin: katiskoilla vedetään ihan surutta, vaikka ne eivät oikeasti kiihtyisikään. Monet törkeät ohitukset näkee tehtävän pakettiautoilla."
En tarkoittanutkaan sitä, että vain tehokkailla ohiteltaisiin. Tosin mitä tehokkaampi auto on, sitä pienempään väliin sillä uskalletaan mennä. Tämäkin on suhteellinen juttu, koska moottoripyörällä voi jopa turvallisesti ohittaa sellaisessa paikassa, missä rekalla ei voi. Suorituskykyyn suhteutettu marginaali ratkaisee. Pitää vain muistaa, että nopeassa ohituksessa myös tilanteet muuttuvat paljon nopeammin, mikä lisää ohituksen vaikeusastetta.
Tarkoitin ylempänä sitä, että tehokkaan auton hankintaa perustellaan ohitusturvallisuudella, mutta turvallisuushyöty ulosmitataan ohittamalla pienemmissä väleissä. Lopputulos on alkutilanteeseen verrattuna nolla tai ehkä negatiivinen em. syistä johtuen. Pakettiautoilla ohitellaan varmaan siksi, että ne on firmojen autoja. Polttoainelaskuista ei tarvitse välittää. Mahtaako kaikki kuljettajat edes tietää, että niillä on ajoneuvokohtainen rajoitus. Uudet pakut ovat lisäksi suorituskyvyltään jopa henkilöautoja parempia (esim. Volkkarin 174-235 hv mallit). Mikä sellaisella on päästellä menemään. Laiskaan Hiluxiin tottuneelle tällaisella ajaminen on yhtä juhlaa, jolloin perusasiat saattaa unohtua.
AkiK: Mitään ongelmaahan ei olisi, jos köröttelijätkin ajaisivat tasaista körötysvauhtia. Näinhän ei kuitenkaan ole, niiden vauhti vaihtelee useimmiten tolkuttomasti.
Asia on juuri niinkuin sanoit; monet heräävät hillittömään kiihdytykseen ohituskaistan alussa vaikka heillä ei ole ollut kiirettä sitä ennen. Mutta se haittaa vain jos lähtee samaan leikkiin mukaan, mikä onneksi on vapaaehtoinen valinta.
Veikkaan tämän olevan psykologinen juttu. Tuntuu kuin oma vauhti hidastuisi jos väkeä alkaa lappaa ohi ja vauhtia kasvattaa vaistomaisesti. Vauhdin lisäyshaluja kiihottaa myös kun kaikki edellä menevät alkavat pinkoa minkä autostaan irti saavat. Vaatii itsehillintää ja asian tietoista miettimistä jotta pystyy pitämään vanhan tahtinsa. Molemmat ovat liikenteessä aika harvinaisia ilmiöitä.
Psykologinen vaikutus on myös sillä, että kun ohituskaistan alkaessa jonossa jokainen yrittää joko ohittaa tai ainakin seurata edellä kiihdytävää, kaikista takanatulevista heidän nopeutensa tuntuu hullun kovalta vaikkei sitä niin paljoa olisikaan. Kengännauhojaan solmimaan jäänytkin saa hölkätä hyvän tovin saadakseen kiinni normaalia vauhtia kävelevän kaverinsa.
Tältä se näyttää kun antaa cruisen huolehtia nopeudesta, kuolettaa kilpailuviettinsä ja seuraa mitä ympärillä tapahtuu. T:re-J:kylä välillä ei ainakaan ehdi tulla edes yhden km/h eroa keskinopeuteen näiden ajotyylien välillä vaikka edellä menneet tuntuvat aina ohituskaistalla katoavan horisonttiin. Luulin jo mittarin olevan rikki kun se ei tuntunut reagoivan liikenteen ruuhkaisuuteen, mutta näytti se alkavan pienentää keskinopeutta kun antoi moottorin käydä hetken huoltoaseman pihalla.
Näiden ilmiöiden mekanismit ovat mielenkiintoisia. Jos niitä ymmärtää, on niihin paljon helpompi puuttua. Tätähän pohdittiin puolitoista vuotta sitten kurvien oikomisen yhteydessä. Siinä syynä ei ilmeisesti olekaan liian kova nopeus vaan silmän toiminta.
Samanlaista pohdintaa kaipaan puskurissa roikkumiseen ja tietysti muihinkin ilmiöihin kuten tähän.
Minä puolestani veikkaan, että kiihdyttämiseen vaikuttaa lisäksi toinenkin juttu kuin vauhdin tunne. Sekin liittyy jollain tavalla silmän toimintaan. Ihminen tarvitsee kulkiessaan jonkinlaisen kiintopisteen, jota seuraa. Tiellä tuntuu siltä, että edellinen auto toimii sellaisena. Kun tämä kiihdyttää, seuraa taaempi vaistomaisesti kiihdyttämällä myös. Jos edessä ei ole autoa, haetaan kiintopiste tiestä. Sillä ei ole vaikutusta vauhdin määrittelyyn toisin kuin edessä liikkuvalla kiintopisteellä.
Tänään oli kaksikaistaisella valtatiellä traktori. Pääsin siitä hyvin ohi, mutta takanani tullut joutui odottamaan vuoroaan vastaantulijoiden takia. Kun tämä sitten pääsi ohi, otti hän välittömästi minut kiinni. Ei kuitenkaan yrittänyt enää ohittaa minua kuten ei aiemminkaan. Kohta alkaneella moottoritielläkään ei ollut kiire. Joku juttu tässä pitää olla, muutenhan tämä olisi jäänyt odotusvuoronsa verran jälkeen minusta.
Onko tässä teoriassa järkeä vai olenko saanut auringonpistoksen?
Herbert: Joku juttu tässä pitää olla, muutenhan tämä olisi jäänyt odotusvuoronsa verran jälkeen minusta. Onko tässä teoriassa järkeä vai olenko saanut auringonpistoksen?
Vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois, mutta uskon ainakin teoriassasi olevan järkeä. Tiede-lehdessä oli aiheeseen liittyvä artikkeli otsikkolla Ihmisyys kirkastuu jonossa. Sen mukaan ihmisyyden tunnusmerkki olisi kyky järjestäytyä jonoksi. Tätä ei osaa tehdä mikään muu eläinlaji, ainakaan Michiganin yliopiston antropologi Joseph Heinrichin mukaan. Itse kyllä olen nähnyt monta muutakin eläintä käpsyttelemässä peräkanaa, mutta Heinrichin mukaan vain ihmisellä jononmuodostuksessa kulminoituu meille tyypillinen yhteistyökyky, jota ei aiheuta sukulaisuus tai vastavuoroisuus.
Ja sitten se kohta joka liittyy kommentiisi; jonoon meitä ajaa kuulemma kaksi kulttuuripsykologista ominaisuuttamme: halumme seurata menestyjiä ja jäljitellä enemmistöä. Emme siis järjestäydy jonoksi siksi, että uskomme sen jouduttavan kulkuamme vaan matkiaksemme muita.
En tiedä kuinka vahvalla pohjalla nämä teesit ovat, mutta ainakin ne tuntuvat selittävät hyvin mainitsemasi ilmiön. Kuskit näyttävät tosiaan ikään kuin kiirehtivän turvalliseen paikkaansa edellämenevän vanaveteen ja tämän täytyy tapahtua ilman että kuski luulee hyötyvänsä tästä jotain. Siihen paikkaan huomaan itsekin ajautuvani jos en keskity tarpeeksi ajamiseen. Samaan ilmiöön saattaa viitata myös se että halutaan liittyä jonon kärkipäähän, eli lisätään vauhtia kun takaa lähestyy nopeampi. Täällä tätä on selitetty halulla lisätä liikenteen sujuvuutta, mutta sitä se tekee yhtä vähän kuin jonon jälkipäähän liittyminen.
Onneksi inhimillisiin piirteisiin kuuluu myös kyky toimia vastoin vaistojamme ja tunteitamme, joten jonoon ei ole pakko liittyä. Mutta harkinta ja tieto pääsevät vaikuttamaan tekoihin vain jos tunnistamme vaistojen ja tunteiden vaikutuksen itseemme. Tämä ei selvästikään ole ihmisen vahvinta alaa.