Mikähän siinnon että matalapolanteisillakin teillä ja kaduilla ajetaan orjallisesti nastat rapisten tien paljaalla osalla. Nastat kuluvat, metallipöly lisääntyy entisestään ja tiet urautuvat nopeammin. Lisäksi raskaalle liikenteelle kulku on ongelmallista kapeissa ajourissa leveämmän raidevälin takia. Meikä ajelee kaupungissa ja maanteillä "syöden polannetta" mahdollisuuksien mukaan. Jos ajourat ovät syvät ei tietenkään ole järkeä yrittää sinnitellä polanteen päällä. Saattaa jopa vaarantaa liikennettä. Mutta järjellä ja olosuhteiden mukaan. Taajamissa risteykset ovat usein talvisin sellaisessa kunnossa etteivät yhdistelmät taikka linja-autot pääse risteyksistä kunnolla liikkeelle. Se taas hidastaa kaikkien matkantekoa. Tasauslukko ja luistonesto auttavat joissain tilanteissa, mutta käytettäis niitä tehokkaita jääpiikkejä (nastoja). joita meillä Suomessa on lupa käyttää. Järjellä.
Jäisellä tiellä uraa myöten on mukavempi ajaa. Pito on hyvä, ja ohjautuminen on melkeinpä automaattista. Loskakelillä joskus harmittaa, kun sivussa ajelijat on pilanneet hyvät urat ja pakottavat muutkin ajamaan loskassa. Turvallisempaa ja talouodellisempaa se on ajaa uria myöten kuin halkoa lumivallia
Kärsijäksi joutuvat tietenkin raskaat ajoneuvot, joiden raideväli poikkeaa. Mutta loskaisella tiellä leveät paripyörät tekevät tasaista jälkeä, ja niillä sisemmillä on hyvä ajella pikkuautolla
Ajetaan sivussa ja tasoitetaan tien kulumaa sitten kun olosuhteet ovat paremmat.
O sancta simplicatis
. Luit mun tekstiä just niinkun piru raamattua. Ne raskaan kaluston paripyörät justiinsa tekevät sitä polannetta, koska niistä pyöristä ne nepparit puuttuvat. Enkä tainnut kirjoittaa missään nietoksissa ajelusta vaan matalasta jääpolanteesta. Ja taisin mainita jotain järjenkäytöstäkin.
No joo...K10 näköjään edustaa sitä enemmistöautoilijoiden joukkoa joita kiroan joka talvi.
Juuri näiden urakuskien takia talviset tiet ovat usein todella vaarallisia ja ikäviä ajettavia. Jos urat olisi edes oikeassa kohden ajorataa mutta kun ne ovat pääsääntöisesti keskiviivan vieressä. Sitten kohtaamistilanteessa autoista jomman kumman on yleensä pakko nousta tai ainakin yrittää pois urasta koska peilien väliin hädintuskin jää sitä liukkaan kelin pelivaraa.
Itse ihmettelin taas helmikuussa ajolinjoja. Tie jota työmatkoilla ajelen oli useamman viikon sellainen että keskiviivan molemmin puolin oli urat ja vieressä leveät hyvin ajettavat ja tasaiset lumipolanteet. Pakkasta 10-20 astetta ja pito taatusti parempi lumella kuin siellä jäiseksi hioutuneen uran pohjalla. Itse ajelin lumella ja nastat tai renkaat ei viikkoihin kuluneet tuskin nimeksikään. Suurin osa vastaantulijoista...samat kuskit päivästä toiseen porhalsi vastaan siellä urien pohjalla...oikeaa kiskobussikansaa.
Sitten tuli suojat ja liukkaat ja tiehän oli kiva taas jäisin polantein kun porukat ei pakkasten aikaan kukuttaneet sitä pintaa tasaisemmin.
Ei heru meikäläiseltä ainakaan tippaakaan sympatiaa näille urissa norkoilijoille...lähinnä pistän ajotaidottomuuden ja maalaisjärjen puuttumisen piikkiin kyseiset kuskit. Opetelkaa ajamaan suomen talvessa
Samoja uria myöten jyrääminen on ihan p-tuntumalta vaan lisääntynyt, mikä tuntuu ihmeelliseltä kun luulisi akseliväleiltään ja raideleveydeltään suurentuneiden ja muutenkin parantuneiden autojen edesauttavan muillakin linjoilla ajoa.
Ja pikkuteillä mutkissa oikominen on nykyään jo täysin älytöntä. Nuo urat menevät yleensä mutkissa toisen kaistan puolelta. Ja vaikka ei uria olisikaan, niin mitäs sitä toisen vastaantullessa vauhtia löysäämään puhumattakaan nyt omalla kaistalla ajamaan. Eiköhän se vastaantuleva väistä jonnekin (minnehän se 4-5 metriä leveällä talvitiellä mahtuu, sitä liene turha miettiä, menee liian monimutkaiseksi fysiikaksi). Vaikeaa on, kovin vaikeaa...