Tilastokeskuksen tänään julkaisemia lukuja --> tuolla
Kiinnostavimpia ehkä alempana olevat tammi-elokuu 2010 välinen aika.
Ja miksei vaikkapa tämä --> tienkäyttäjäryhmittäin
Eräältä toiselta palstalta poimittua tiivistelmää:
Tilastokeskuksen tänään julkaisemien ennakkotilastojen mukaan liikennekuolemat ovat olleet tammi-elokuussa laskussa kaikissa tienkäyttäjäryhmissä. Kaikkien liikennekuolemien määrä on laskenut viime vuodesta 2,6% ja loukkaantuneiden määrä 5,8%. Moottoripyöräilijöiden kuolemantapaukset ovat laskeneet vuoden takaisesta 23:sta 13:een eli peräti 43% ja loukkaantumisten määrä 539:stä 514:ään eli 4,6%. Onnettomuustyypeittäin katsottuna eniten on laskenut suistumisissa henkensä menettäneiden määrä, elokuuhun mennessä näitä on kirjattu vain 4 kpl kun vuosi sitten määrä oli 11 kpl. Suistumisonnettomuuksissa loukkaantuneiden määrä jatkoi viime vuosina jatkunutta kasvuaan ja oli 3 kpl suurempi kuin vuosi sitten eli 256 kpl.
PS.
Tarkastellaanpas --> ikäjakaumia
Minua on häirinnyt nuorten ikäjakauman tiheys suhteessa iäkkäämpien laajaan ikäjakaumaan ... näin -->
ikä 18-20 = 3v vain
ikä 21-24 = 4v vain
ikä 25-34 = 10v ja yht'äkkiä venytettiin 10 vuoteen
ikä 35-64 = 30v rock'n roll .. oikein kunnon väli
ikä 65-74 = 10v
ikä 75- = loput
Jakamalla tuolla tavoin ryhmiä tuohon tulee vääristymiä ja jotkut porukat saadaan näyttämään aika riskiryhmiltä.
Onko tuossa jokin syvällisempikin idea, jota en vain ole hoksannut?
Samankaltaista ikäjakaumaa on muidenkin putiikkien tilastoissa.
Rätkätin:
Liikenteen suuri riskiryhmä on kuulemma 35-64 vuotiaat miehet...mitenhän on jos katsotaan vaikkapa per yksilö tai vieläpä per ajokilometri.
AkiK:
No miten on?
Rätkätin:
Mun mielestä tuo jaottelu on ihan perusteltu. Jaottelun pitää tietenkin olla tiheä alussa, ei olisi paljon järkeä laittaa samaan nippuun vasta kortin saanutta tai jo 10v ajanutta. Lopussa on taas tihennystä, jotta nähdään mitä siellä tapahtuu. Se on tunnettu tosiasia että tuossa 35-64 välillä ei juuri mitään ihmeellistä tapahdu. Voisihan sinnekin laittaa jaottelun 5 tai 10v välein, mutta siitä tulisi turhaa kupruilua ja kausivaihtelua käyriin.
drive:
Niinhän tuossa kirjoitat, mutta onko?
Tuo edustaa miehista 42,03% ja naisista 31,37%.
Onhan tuo nyt sentää jotain ... vaiko eikö?
Minkälaista jaottelua itse ehdota, tasajakoako? Minusta jaottelu ihan järkevä.
En sano, että jaottelu on ehdottomasti oikea tai väärä. Oikean suuntainen se kuitenkin on, koska nuorempien käyttäytyminen muuttuu nopeammin kuin keski-ikäisten. Ajokokemuksen suhteellinen muutos on iso alkuvuosina, lisäksi ihminen kasvaa henkisesti tuossa vaiheessa keski-ikäistä nopeammin.
Drivellä ja Opelixilla on edellä siis ihan järkeenkäypiä ajatuksia.
Opelixi:
En minä mitään ole ehdottelemassa vaan kysymässä, että onko tuossa joku juttu mikä pitäisi hoksata? Onko? Mikä siinä on sinun järkeesi käyvää?
Eikös asiat tapahdu kaiken ikäisille tarvitsematta niputtaa niitä erikseen pitkiin ikäjaksoihin. Tasajako voisi antaa sen todellisen tuloksen ja sitten on ihan eria asia mikä merkitys niille annetaan? Tämä oli siis kysymys eikä ratkaisumalli.
Veikkaanpa, että välillä 35-64 käppyrät ovat hyvin samankaltaisia joka ikävuodella. Eihän niitä muuten olisi niputettu samaan joukkoon. Ostin tuossa taannoin potkulaudan, siinä oli painorajoituksena 50 kg. Siinä ei ollut kielletty potkulautailua erikseen 51, 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 61 jne. kiloisilta, koska kaikki yli 50 kiloiset kuuluvat potkulaudan vinkkelistä nähtynä samaan joukkoon. Jos tehtäisiin tutkimusta sepelvaltimotaudista niin silloin ei varmaankaan niputettaisi 35-64-vuotiaita samaan nippuun.
ddr5:
Mistä tiedät?
Rätkätin:
Eihän ddr5 väittänyt tietävänsä vaan veikkaavansa.
Varmaan voi olla eroja 30-33 ja 48-51 vuotiaitten kesken, mutta niitten erojen syyt lienevät lähinnä tilastollista vaihtelua eivätkä ole kovinkaan kiinnostavia. Sensijaan ikävälillä 18-25 ihmisissä tapahtuu olennaista kasvamista. 18-vuotias kun nyt sattuu olemaan kaikkea muuta kuin aikuinen
Huomionarvoista muuten, että tuo tilasto osoittaa nuorten onnettomuuksien vähentyneen. Samaa kertoo myös liikenneturvan tutkimus
http://liikenneturva.magazine.fi/www/fi/tilastot/liitetiedostot/Tieliikenneonnettomuudet_2009_netti.pdf
Kun kehitys on ollut tällaista, niin miksi meillä tehdään ajokorttiuudistusta, joka ensisijaisesti lisää autokoulujen liikevaihtoa? Perusteena tälle esitetään tarve liikenneturvallisuuden parantamiseen erityisesti nuorten osalta.
pete61:
Ai eikö? Mitä pahaa siinä olisi vaikka kaikki lueteltaisiin ikä kerrallaan. Juuri tuolla aiemmin ihmettelin, että kaikille noille numeroille annettu merkitys on sitten kokonaan toinen asia. Mikä haitta siitä voisi olla? Tulee muutama rivi enemmän, mutta mitä sitten?
pete61:
Liekö sentään riskiryhmä, mutta aika isoa osaa se edustaa.
Rätkätin:
pete61:
Aika monta tuollaaistakin juttua olen tälläkin palstalla lukenut. Kuulemma suht paljon ajavat 35-64 vuotiaat miehet ovat erityinen riskiryhmä...sattumoisin heitä on aika paljon ja ajokilometrejä vielä enemmän...
Etenkin moottoripyöräonnettomuuksissa on ajoneuvokohtainen ajokokemus avainasemassa.
Koska passiivista turvallisuutta ei paljon ole, on moottoripyörä suunnilleen yhtä turvallinen kuin sen kuljettaja.
Arvaan että kasvun taittuminen parantaa turvallisuutta koska uusia riskialttiita kuskeja ei tule mukaan yhtä paljon kuin ennen.
En ota kantaa siihen minkä ikäiset uudet motoristit ovat riskialttiita.
HHietalahti:
Ei se mielestäni iästä ole kiinni vaan asenteesta. Huonolla asenteella ajavia löytyy sekä nuorista että "vanhoista". Nuorista nämä bomber-henkiset idiootit ja vanhemmista todella vaarallista porukkaa ovat ne päälle 40v jannut jotka ostavat ensimmäiseksi pyöräkseen markkinoiden isoimman ja kalleimman mopon. Viimeisimmät ajokokemukset pyörällä - jos niitä ylipäänsä on ollenkaan - ovat tulleet reippasti yli 20 vuotta sitten pappatunturilla.
simppa:
Jätin iän mainitsematta koska pelkäsin itsekin minkä tahansa ikäryhmän nimeämisen hämärtävän pääasiaa, joka on mielestäni kokemus.
En lakkaa ihmettelemästä kuinka joskus näennäisen aikuinenkin ihminen onnistuu täysin menettämään järkensä päästessään moottoripyörän satulaan? Keskellä kylää 60 rajoituksella "meni 200 rikki jo ennen tuota siltaa" vaikka asiantuntemus on sitä tasoa että pyörän mallia kysyttäessä pitää soittaa veljelle ja tiedustella että mikäs se sun uusi mopo olikaan
Kun tonniluokan pyörän kaasu on käännetty stoppariin, alkaa asioita tapahtua sen verran ripeään tahtiin, ettei kenenkään oppimiskyky riitä havainnointiin ellei jo valmiiksi ole hyvää käsitystä siitä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
HHietalahti:
Minä harrastelen moottoripyöräilyä. Tällä hetkellä on 1300cc ja kulkeehan se, kun kahvasta kääntää. Kääntäjiä on monen sorttisia. Joidenkin motoristien ajotyyli kummastuttaa ja ärsyttää normaalimotoristeja ihan samoin kuin autoilijoitakin.
Liikenteen kannalta mp-harrastus on tuonut erittäin ison lisän muun liikenteen havaitsemiseen ja kaiken kaikkiaan ennakoimiseen. Sellaiset autoilijat, jotka eivät ajele mp:llä eivät kyllä voi kuin arvailla mistä kaikesta siinä on kyse. Olen ennenkin väittänyt ja väitän edelleenkin, että jokaisen autoilijan kannattaisi ajella mp:llä aina silloin tällöin. Sillä olisi aivan varmasti hyvää vaikutusta jokaisen ajamiseen. Varsinkin oppii arvostamaan turvavälejä, vilkunkäyttöä ajoissa, kiroamaan äkkinäisen ja poukkelehtivan ajotyylin arvaamattomuutta ja kaikkea sellaista. Kuten on jo teidän muiden suulla mainittu, niin mp-kuski ei ole turvassa minkään kuoren sisällä ja on näin ollen erityisen paljon vastuussa omasta terveydestään. Kokemuksesta voin sanoa, että suurin osa autoilijoista on ihan järkeviä, mutta valitettavasti sinne sekaan mahtuu sitten huomattava joukko täysiä idiootteja.
Se, mikä jää useilta perusautoilijoilta ymmärtämättä on, että liki 100% motoristeista on MYÖS autoilijoita, mutta vain murto-osa autoilijoista on motoristeja.
Rätkätin:
Mulla vaan 1261 ja paljon muovia ympärillä
En olisi ikinä arvannut sinua motoristiksi tuossa nastat vain kitkat -threadissa käymämme väittelyn perusteella.
Jos tarkoitat idiootilla asennevammaista, niin en pitäisi heitä suurimpana riskinä itselleni, koska nämä sujuvasti mistä tahansa paikasta ensin ajavat yleensä jättävät muille tilaa väistää.
Oman kokemukseni mukaan suurimmat riskit vastuulliselle motoristille tulevat omista ja muiden havaintovirheistä.
Näkeminen on vielä suhteellisen helppoa, nähdyn ymmärtäminen ei läheskään aina.
Harrastan moottoripyöristä haaveilua. Olen harrastanut sitä jo niin kauan kuin muistan. Harrastin sitä jo alle kymmenvuotiaana, kun kavereitteni kanssa lainasin vanhaa moottoritonta moottoripyörää ja laskimme sillä mäkeä iso lapsilauma kyydissä. Pyöränromu löytyi hylättynä jostakin pusikosta.
Myöhemmin kaverini ostivat moottoripyöriä kesätyötuloillaan, mutta minulla ei ollut aikaa kesätöille, ja ehkä olisin ollut liian laiskakin tekemään niitä (mikä on luultavasti tärkein syy, miksi edelleenkin vain haaveilen moottoripyöristä ). Haaveilu omasta pyörästä oli kuitenkin niin kovaa, että kiertelin kaiken maailman huhujen perässä, kun olin kuullut, että jossakin talossa olisi vanha moottoripyörä myytävänä viidelläkymmenellä markalla tai sadalla markalla. Huhut osoittautuvat vääriksi, tai joku muu ostaja oli ehtinyt ensiksi. Kerran menetin 20 markkaa eräässä huijauksessa, kun lehti-ilmoituksessa mainostettiin Naton ylijäämävarastosta myytäviä moottoripyöriä ja muita laitteita. 20 markalla sain pelkän suttuisen monisteen, jossa neuvottiin kirjoittamaan Natolle.
Vähitellen vuosien varrella alkoi käydä yhä ilmeisemmäksi, että en koskaan tule saamaan minkäänlaista moottoripyörää. Jonkinlainen kirous on langetettu päälleni tässä asiassa. Muutaman kerran minulla olisi ollut jopa rahaa ostaa käytetty tai jopa uusi moottoripyörä, mutta olen ajatellut, että ehtiihän sen myöhemminkin, ja niin rahat ovat menneet muuhun.
Olen ajanut seuraavilla moottorikäyttöisillä maakulkuneuvoilla:
a) Erilaiset mopot, joista eniten Solifer 4Speedillä. Harvinaisin ajamani mopo, jonka periaatteessa vieläkin omistan, vaikka se on lukkojen takana, on tällainen (videon kesto 25 sekuntia).
https://www.youtube.com/watch?v=_YXocT6nVzY
b) moottoroitu ruohonleikkuri
c) autoksi rekisteröity maantiemönkijä (eräs tuttava käski kokeilemaan)
d) kevytmoottoripyörät (Honda, Yamaha, Suzuki, Kawasaki, Vespa...)
e) moottoripyörät (Kawasaki 350 cc + Jawa 250 cc armeijamalli)
f) henkilöautot (suurin Imperial 1960, pienin Autobianchi 1966, eniten ajanut Peugeotilla, Nissanilla ja Saabilla)
g) pakettiautot (mm. Opel, Nissan ja viimeksi Fiat Ducato vuonna 2004)
h) kuorma-autot (Scania + Mercedes Benz)
i) linja-auto (Volvo luultavasti)
j) traktori (Fiat neliveto, yhden ainoan kerran, vaikka meillä oli traktori kymmeniä vuosia)
k) etukuormaaja (Valmet ja Volvo)
(l) lisäksi olen ollut apukuskina telatraktorissa 6-vuotiaana ja tavallaan ajanut sitä
Muita moottorikulkuneuvoja ei nyt muistu mieleen. Perävaunullisella kuorma-autolla eli rekalla en ole koskaan ajanut, enkä koskaan tule ajamaan, vaikka haaveilinkin nuorena ainakin osa-aikaisen rekkakuskin hommista. Meillä oli nimittäin parhaimmillaan viisi perävaunullista kuorma-autoa, joista viimeiset myytiin pois, kun minulla oli ollut ajokortti jo neljä ja puoli vuotta. Autot olivat Scania-Vabiksia (51,55,75,76) ja Scanioita (110,140). Linja-autolla ajoin yhden lenkin, kun pyrin kuljettajakoulutukseen 1980-luvulla Helsingissä. Valitettavasti ei eletty 2000-lukua, enkä ollut kotoisin Afrikasta, joten minua ei kelpuutettu, vaikka lehdissä kirjoitettiin huutavasta kuljettajapulasta. Jonkinlainen tasoraja bussikuskin ammattiinkin on siis olemassa (itse asiassa pyrkiminen oli paljon vaativampaa ja enemmän todistuksia ja testejä vaativaa kuin ylipistoon pyrkiminen).
Minulle on jäänyt joistakin kulkuneuvoista epämukavia traumoja. Syy on se, että en ole saanut tilaisuutta ajaa niin monella kulkuneuvolla, jolla olisin halunnut ajaa. Erityisesti kuorma-autoista jäi pahat traumat, sillä olin koko nuoruuteni ajan pitänyt itsestään selvänä, että pääsen myöhemmin ajamaan niillä. En kuitenkaan saanut kuin muutaman kerran tilaisuuden kokeilla niitä. Ehdin olla kuorma-autojen mukana sen verran, että tietynlaiseenrekkaromantiikkaan jäi kaipuu. Tässä viimeisin autoistamme, jolla ajoin. Kuvan laidassa näkyy Toyota Corolla, jollaisilla ajokortin saatuani ajelin, myös kuvassa näkyvällä.
http://www.kuvajako.net/images/74818828571812428972.jpg
Mutta kyse ei ole nyt rekoista vaan moottoripyöristä. Niistä on jäänyt vähintään yhtä paha trauma kuin kuorma-autoista. Ja syy on yksinkertaisesti se, että haluaisin ajaa moottoripyörällä ennen kuin ajan rollaattorilla. Eli edes joskus. Kaksi surkeata kokeilua oikeilla moottoripyörillä jäivät surkeiksi kokeiluiksi, joten ne eivät tyydyttäneet ajohaavetta. Mutta kun vuodet ja vuosikymmenet menevät eikä haave näytä olevan yhtään lähempänä, alkaa näyttää synkältä. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa tai oikeastaan koko ajan on oltu että mikä tahansa vanha romu kelpaisi, kunhan se liikkuisi. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että se on täysikokoinen moottoripyörä, mieluimmin tietysti sellaista mallia ja merkkiä, johon saa osia, ja jonka osat ovat edullisimpia, jos hintaeroja on. Halvimmat liikkuvaksi väitetyt moottoripyörät Nettimotossa ovat olleet jotain 1000-1500 euron luokkaa, enkä elättele mitään kovin suuria olettamuksia tämän hintaluokan romujen suhteen. Käytetyt autot ovat hintaansa nähden huomattavasti parempia. Viimeisen kahden vuoden aikana olen esimerkiksi ajanut noin 40000 kilometriä 1400 euroa maksaneella autolla.
Sellaistakin ajatusta olen miettinyt, että ostaisin käytetyn moottoripyörän Saksasta ja pitäisin sen siellä erään tuttavan hoivissa. Ajelisin vain Berliinissä ja muualla Euroopassa. En tosin tiedä onko tämä byrokraattisesti mahdollista. Suomessahan ulkomailla rekisteröityä ajoneuvoa ei saa suomalaisen passin haltija ajaa kuin erikoistapauksissa.
Kaikki nämä haaveet tietysti edellyttävät, että joskus saisin edes sen 1000-1500 euroa. Tuollaisen rahamäärän saaminen tuntuu yhtä utopistiselta kuin päävoitto lotossa. Ja jos rahaa saisinkin, se menisi todennäköisesti muihin asioihin.
SO2001:
Jos mp:n hommaisit niin vakuutusmaksuihin ...
HHietalahti:
No joo ..tarkka on 1251cc, mutta muovia ei ole ...
se on nakupyörä ...
Harmitti aikoinaan, kun vakuutuskäytäntö muuttui niin, ettei auton liikennevakuutuksen bonuksia enää voinut siirtää moottoripyörän vakuutukseen. Kun muutos oli tiedossa, silloin olisi pitänyt pystyä ostamaan edes jonkinlainen moottoripyörä, jotta olisi saanut bonukset siirtymään. Ylimääräisiä 70% bonuksia oli nimittäin vaikka muille jakaa, mutta ne jäivät käyttämättä. Bonukset olivat tulleet vanhojen "perintöautojen" mukana. Mutta niinhän se on, että sillä jolla on, sille annetaan, ja sillä jolla ei ole...
Jos ajaisi ilman vakuutusta ja jäisi kiinni, niin rangaistusmaksu olisi sitä luokkaa, että omakotitalon myyntihinnasta ei jäisi paljon jäljelle. En tiedä nykykäytäntöä, mutta aikoinaan se oli neljä kertaa perusmaksu ja kolaritapauksissa kymmenen kertaa perusmaksu plus tietenkin sakot päälle. Ja kuten tiedetään vuosimaksut ovat kalliit. Fennian laskuri antaa Yamaha YS600X:n (netistä ulkomaiselta sivulta löytynyt summassa valittu esimerkkipyörä ) vuosimaksuksi 0-bonuksilla 726,47 euroa. 70% bonuksilla maksu olisi vain 217,94. Ja jos pyörän pitäisi talvet seisontavakuutuksessa, ei vakuutusmaksu päätä huimaisi. En tiedä, syötinkö laskuriin edes oikeat tiedot.
Korttelin kiertämisestä ilman vakuutusta voisi tuoda niin suuren laskun, että allekirjoittaneelle se ainakin merkitsisi pahvilaatikkoon kadulle muuttamista. Seuraukset ovat kohtuuttomat, mutta niin on moni muukin asia elämässä.
Minulle riittäisi oikeastaan yksi kuukausi moottoripyöräilyä vuodessa. Alkukesästä en voisi ajaa, koska allergia vaivaa. Sopivin kuukausi olisi ehkä heinäkuu tai elokuu. Olisin harmi, jos pyöränromu olisi juuri silloin rikki, kun vakuutus on voimassa. Maksoin aikoinaan katsastamattomasta Oldsmobilesta dieselveroa ja vakuutusta lähes tuhannen euron verran, eikä autoa ajettu kuin pari kertaa pihaan autotallista ja takaisi talliin. Tuli kalliitta ajometrejä.
Tai oikeastaan minulle riittäisi yksi päivä. Ajaisin muutaman kymmenen kilometrin päähän ja takaisin hyvin rauhallisesti ja hitaasti. Toisaalta kun katsoo moottoripyöräporukoita, sellaisessa ajaminen voisi myös olla mielenkiintoista. Siinä näyttää olevan aivan oma yhteisöllisyytensä, jota autoillessa ei voi kokea. Vene- ja laivaregatat ovat ehkä lähimpänä tätä.
Sekin olisi teoriassa mutta vain teoriassa - mahdollista, että joku 1000-1500 euron moottoripyöräänsä kyllästynyt ja sen uhraamiseen valmis, tekisi pariksi tunniksi vaihtokaupan. Hän pääsisi vesille
http://www.kuvajako.net/images/00221627228698177331.jpg
ja minä maantielle. No, tällaista tuskin tapahtuu. Ja tietenkin minun pitäisi maksaa, koska vaihto ei menisi tasan, Sitä paitsi kuvan perämoottoria pitäisi korjata. Kun viimeksi kokeilin, se kävi vain yhdellä sylinterillä. Miksi vene vaihdossa? Miksi ei suoraa vuokraamista. Siksi, että voisin uskotella, että kuvassa olevalla veneellä ajamisessa on muka yhtä suuri riski kuin moottoripyörällä ajamisessa. Olettaen tietenkin, että moottoripyörän omistajalla ei olisi kokemusta tuollaisista veneistä. Moottoripyörän omistaja voisi mennä lankaan ja kuvitella, että hänen moottoripyöränsä on tottumattoman käsissä yhtä suuressa vaarassa kuin kuvan vene hänen käsissään. Hän kokisi siis, että riski on jaettu. Todellisuudessa vene kulkee alle puolet moottoripyörän nopeudesta, joten riski on pienempi.
(Sorry, tämä juttu on mennyt vähän ohi aiheen...)
SO2001:
Museorekisterissä oleva pyörä ... oletko harkinnut tätä.
S02001 kanssa olen samaa mieltä siitä että 1500 on tiukka budjetti. Mutta kaukana ei olla, koska paiskasin kokeeksi nettiautoon haun yli 500 cc, vähintään 1995 vuosimalli, hintaluokka 1500 - 2000 ja hämmästyin kuinka järkevän näköisiä rakkineita siihen haaviin tarttui. Ei monta tuosta otannasta, mutta et kai sinä monta tarvikaan?
Ette menisi ihan kokonaan offiin topikista, totean lisäksi että moottoripyörien vakuutukset ovat aivan oma taiteenlajinsa, josta on vaikea antaa yksikäsitteistä ohjetta, koska yhden edulliseksi havaitsema yhtiö on toiselle järjettömän kallis.
Oman keski-ikäisen matkajaavani vakuutus aikuiselle kuskille on bonuksien jälkeen aika tarkkaan 400 vuodessa LV+täyskasko pienellä omavastuulla ympärivuotisena vakuutuksena ilman seisonta-aikaa. Minusta ei ollenkaan paha yli 6 kk ajokaudelle.
Pojan toisen vuoden bongoilla kevarin vakuutus samat 400 .
Nuo ovat eri yhtiöissä, koska hänen yhtiönsä ei korvaa ratalippoja eikä minun yhtiöni halua vakuuttaa nuoria kuljettajia. Aika hurjaa kun kevarin vuoden vakuutuksessa on samalle käyttäjälle hintahaitarina 400 - 1400 eri yrityksissä!
Minun vakuutuksessani 75% on kalliin pyörän kaskovakuutusta, pojallani taas 75% on nuoren kuljettajan vastuu- ja vammariskiä liikennevakuutuksen kautta.
Huom! tästähän ei tietenkään voi päätellä kuljettajien henkilökohtaista riskiä, vaan luvut kuvaavat ainoastaan vakuutusyhtiön heidänkaltaisensa kriteerit täyttävien käyttäjien keskiarvoa.