Tiedät, miten tietynlainen käytös vaikuttaa muihin. Miten se vaikuttaa omaan käytökseesi?
Eli mikä oli pointtisi koko jutussa?
Tietynlainen käytös ja tietynlainen käytös. Valitettavasti ei ole mahdollista etukäteen tietää, miten tietynlainen käytös kuten vaikkapa ohittaminen vaikuttaa muihin ihmisiin. Sen näkee vasta jälkeenpäin. Elämästä tulee hankalaa, jos odottaa ja olettaa, että aina reagoidaan pahimmalla mahdollisella tavalla, jonka joskus on kokenut. Jos lähtökohta on tämä, lopulta ei uskalla tehdä enää mitään, koska mikä tahansa asia voi ärsyttää jotain ihmistä.
En osaa sanoa, mikä oli pointtini jutussa. Ehkä pointtini oli saada aikaan vipinää keskustelussa tylsän kesäpäivän ratoksi. Tai mitään pointtia ei ollut.
Selostamani tapaus käynnistyi täysin normaalista ohituksesta, jollaisia olen tehnyt satoja. En pyrkinyt provosoimaan enkä ärsyttämään ohitettavia. Yleensäkin pyrin ajamaan niin, että muut eivät ärsyyntyisi. Jos pieni omakehu sallitaan, niin olen ohitustaipumustani lukuun ottamatta olen todennäköisesti keskimääräistä enemmän muut tiellä liikkujat huomioiva kuljettaja. Väistän ja annan tietä ja odotan ja teen erilaisia kohteliaisuuseleitä varsin usein. Monesti saan kiitokseksi käden heilautuksen tai vastaavaa. En absoluuttisesti koskaan enkä kertaakaan osoita mieltäni auton ratissa muiden tekemien liikennevirheiden johdosta. Vaikka näkisin millaista sikailua ja liikennesääntöjen rikkomista tahansa, en vilkuttele valoja enkä soita äänimerkkiä enkä muutenkaan osoita provosoitumistani (enkä oikeastaan edes provosoidu). En ole kertaakaan soittanut liikennetilanteessä äänimerkkiä.
Tuossa siis vähän omaa kehumista. Heikkouksiani liikenteessä olen selostanut enemmän kuin muut kirjoittajat yhteensä, joten niitä ei tarvinne enää luetella. Teen monenlaisia virheitä ja asenteissanikin on vikaa.
Huomasitko muuten, että kirjoitit kuvauksesi sävyyn, jossa Toyotakuski eli "sinä" oli tarinan konna. Sinun eli "minun" osuutta et huomioinut mitenkään.
Yleensä asiat selostetaan omasta näkökulmasta. Silloin toinen osapuoli saattaa vaikutta konnalta, jos lukija niin haluaa ajatella. Pohdiskelin sentään myös sitä, mitä tojokuski on mahdollisesti ajatellut. Omaa osuuttani kommentoin mm. seuraavasti: "Vilkkutemppu" olisi kannattanut tehdä, mutta en tehnyt sitä vaan valitsin typerämmän vaihtoehdon ja kiihdytin nopeutta suoralla niin paljon kuin kumimatto kaasupolkimen alla antoi periksi. Myönsin siis itsekin, että kiihdyttäminen oli typerämpi vaihtoehto.
Tietysti joskus törmää omituisiin tapauksiin, joille ei löydy selitystä. Mutta usein tapauksilla on kaksi osapuolta. Esimerkiksi jos satuit vahingossa kiilaamaan tumppaajan, pysäköimään autosi huonoon paikkaan (esim. ilmaletkun eteen) tai tehdä jotain muuta kyseenalaista, se saattaa provosoida joitain samoin tekemään omia tulkintoja tekemisen arvoisista asioista.
Tapahtumille on usein selitys, ja monesti selityksen oivaltaakin, kun miettii (tänään joku oli pannut kimpun koivun oksia autoni nokkapellille, kun pysäköin sen pariksi tunniksi eräälle autiolle uimarannan parkkipaikalle kaukana metsän keskellä mikähän merkitys tai viesti niillä oli. Tupakantumppitapaukselle en ole keksinyt muita selityksiä kuin sen, että tupakoijat eivät pitäneet autostani eikä pärstäkertoimestani, kun kävelin heidän läheltään (en häiritsevän läheltä ). Auto oli normaalisti parkkipaikalla, valkoisen pakettiauton paikasta muutama parkkiruutu huoltoasemarakennukseen päin lähellä parkkipaikan päätä. Ei ilmaletkuja eikä muutakaan.
Vai paljastitko tässä todellisen mielipiteesi? Ennekin olet puhunut, kuinka liikenteessä haastat muita (surkuhupaisa videosi, jonka ilmeisesti nopeasti poistit youtubesta).
Kerro vielä, mitä tasoitusta tehokkaampi Micra sinulle antaisi?
Jokainen normaali ihminen kaipaa silloin tällöin menestymisen ja onnistumisen tunteita. Jos ei niitä tule, mielenterveys joutuu koetukselle. Useimmat ihmiset saavat näitä onnistumisen tunteita työstä ja siitä maksettavasta rahapalkasta. Jos työtä ei löydy, ja elämä perustuu avustusten varassa elämiseen, jos muillakaan elämänalueilla ei koeta onnistumisia, jotka kompensoisivat tilannetta, lopputuloksena on syrjäytyminen ja mahdollisesti masentuminen. Epämukavaa oloa lievennetään alkoholilla, joka tietenkin vain pahentaa ongelmaa eli syrjäytymistä ja epäonnistumista.
Tämä on yleistä tietoa, eikä se kerro kenestäkään erityisesti.
Annan lisää aihetta syyttelyyn ja arvosteluun kertomalla (millainenhan soppa tästä vielä tulee varaudun koviin kommentteihin ja tietoon, että onneksi foorumiviesteihin ei ole pakko vastata), että minun nykyisessä elämässäni on aika vähän onnistumisen ja menestymisen kokemuksia. Olen totaalisesti työelämästä ja palkkatuloista syrjäytynyt ihminen, jonka autokalusto kertoo omaa kieltään nykyisestä elintasosta. Alkoholia en käytä, joten ainoa paikka kokea virtuaalisia menetyskokemuksia on liikenne ja siellä tapahtuvat kilpailut, joista toisen kilpailun osapuolet eivät usein tiedä mitään (kilpailua käydään siis vain minun mielessäni). Jos menestyn tällaisessa kuvitteellisessa kilpailussa, saa siitä lievää korviketta sille, että en menesty oikeassa elämän kilpailussa.
Kilpailu saattaa olla esimerkiksi seuraavanlainen. Tämä on kuvitteellinen esimerkki eikä kerro mistään tietystä tapauksesta.
Tapahtumat alkavat siten, että näen kaukana taustapeilissä valkoisen Citroenin, joka lähestyy, ja jonka ajotyylistä päättelen, että se tulee ohittamaan minut hetken päästä. Tällöin asetan itselleni tavoitteen. Yritän estää autoa ajamasta ohitseni seuraavien kymmenen kilometrin matkalla, jonka jälkeen käännyn sivutielle, ja kilpailutilanne päättyy. Ainoa keino estää Citroenia ohittamasta minua on se, että ohitan itse edellä ajavia autoja, jotka jäävät suojamuuriksi Citroenin ja minun väliin. Jos Citroen on kymmenen kilometrin päässä edelleen takanani, katson voittaneeni kisan. Citroenin kuljettaja ei tiedä olleensa mukana kilpailussa. Joissakin tapauksissa takaa tulevan auton ylivoima on niin suuri, että sitä saa pidettyä takanaan millään keinolla kuin korkeintaan hetken. Hätäratkaisu on se, että kurvaan sivutielle. Tällöin takaa tuleva ei saa ohittamisen nautintoa.
Viritetty Micra?
Sillä pärjäisi kilpailussa. Etu olisi se, että auto näyttäisi hitaalta, mutta paljastuisi nopeaksi vasta tarpeen tullen. Ohituksenestäjän kannalta olisi noloa, kun kiihdyttäminen ei auttaisikaan.
Kerron lopuksi aiemmin mainitsemani ohitusepisodin tojokuskin näkökulmasta.
Ajelin Corollalla rekan perässä ja suunnittelin ohittavani sen, kun sopiva tilaisuus tulisi. Yhtäkkiä minut ohittikin törkeällä tavalla ja täysin yllättäen surkea Nissan Micra, jonka jäi hetkeksi rekan ja minun väliin painuen hetken päästä myös rekan ohi. Tein saman tien päätöksen, että tuollainen röyhkeys on kostettava. Tiesin, että kauempana edessä on pitkä ohituskaista, joten päätin näyttää Micralle tuolla suoralla, että se tuli ohittaneeksi väärän auton. Painoin kaasun pohjaan ja lähdin ohittamaan rekkaa. Micra näytti ohittavan juuri silloin jotain toista autoa, mutta olin päättänyt, että se ei tule pääsemään karkuun minulta. Micrakuski taisi lukea ajatukseni, koska hän näytti myös painavan kaasun pohjaan lähestyessään suoraa. Ja niin tein minäkin. Ajoin yhdellä hujauksella edelläni ajaneen henkilöauton ohitse ja lähdin tavoittelemaan Micraa. Saavutin sitä hiljalleen, ja suoran puolivälissä ajoin sen ohitse. Se oli ohittanut minut pari kilometriä aikaisemmin. Olisin halunnut nähdä micrakuskin pettyneen ilmeen, kun vetelin sataakkuuttakymppiä sen vierellä. Minuahan eivät Micrat ohittele. Tyyppi sai opetuksen, jonka toivottavasti muistaa.
Lopuksi vielä micrakuskin kommentti. Ei Toyotalle häviäminen kovin pahalta tuntunut, koska kisan ratkaisi auton teho ja nopeus eikä kuskin taitavuus. Jos autot olisi vaihdettu, minä olisin ohittanut tuon tyypin.
Valitettavasti ei ole mahdollista etukäteen tietää, miten tietynlainen käytös kuten vaikkapa ohittaminen vaikuttaa muihin ihmisiin. Sen näkee vasta jälkeenpäin. Elämästä tulee hankalaa, jos odottaa ja olettaa, että aina reagoidaan pahimmalla mahdollisella tavalla, jonka joskus on kokenut. Jos lähtökohta on tämä, lopulta ei uskalla tehdä enää mitään, koska mikä tahansa asia voi ärsyttää jotain ihmistä.
Miksi ihmeessä menet äärimäisyyteen? Kyse oli siitä, että kun käyttäytyy hyvin, riski saada osakseen huonoa käytöstä vähenee. Ja tässä tapauksessahan sinä et omaa osuuttasi hoitanut.
Selostamani tapaus käynnistyi täysin normaalista ohituksesta, jollaisia olen tehnyt satoja.
Sinulle tuo on normaali, mutta sen ei pitäisi olla. Perustelut voit lukea lakikirjasta.
Jokainen normaali ihminen kaipaa silloin tällöin menestymisen ja onnistumisen tunteita. Jos ei niitä tule, mielenterveys joutuu koetukselle.
Totta. Mutta tapa, jolla onnistumisia haetaan, vaikuttaa ratkaisevasti muiden suhtautumiseen. Itse saan liikenteessä onnistumisen tunteita mm. siitä, että havaitsen mahdollisia ongelmatilanteita niin aikaisin, ettei koko tilannetta edes synny ja siitä, että ajaminen sisältää mahdollisimman vähän virheitä (esim. huomaamatta jääneitä liikennemerkkejä ).
Alkoholia en käytä, joten ainoa paikka kokea virtuaalisia menetyskokemuksia on liikenne ja siellä tapahtuvat kilpailut, joista toisen kilpailun osapuolet eivät usein tiedä mitään (kilpailua käydään siis vain minun mielessäni). Jos menestyn tällaisessa kuvitteellisessa kilpailussa, saa siitä lievää korviketta sille, että en menesty oikeassa elämän kilpailussa.
Joko ymmärrät, mitä tarkoitan? Ja miten nuo kilpailusi on linjassa omakehusi kanssa?
Kerron lopuksi aiemmin mainitsemani ohitusepisodin tojokuskin näkökulmasta.
On sääli, ettei nämä "tojokuskit" nykyistä useammin kerro näkemyksiään tuollaisista tilanteista.
Mielestäsi siis Toyota provosoitui SO:n ylinopeudesta, ja päätti näyttää, että täältä pesee? Olen itsekin kohdannut/ihmetellyt tuollaista käytöstä, mutta vielä typerämpää on syyttää siitä omaa joskin lievästi ylinopeaa ajoansa ajavaa.
Minä en tiedä, mistä Toyota provosoitui. Tiedän vain sen, että jos SO olisi noudattanut sääntöjä, koko tilannetta ei olisi syntynyt. Tämä on varsin yksinkertainen asia. Totesihan hän, että "Nopeusrajoituksen puolesta rekkaa ei olisi edes saanut ohittaa." Ja tärkeintä, mitä meistä kukin voi itse liikenteessä tehdä, on huolehtia omasta ajamisestaan. Jos ei huolehdi, on toisten mokien taivastelu turhaa.
Sen lisäksi, että tilanteen syntyminen olisi ollut vältettissä noudattamalla rajoitusta, kenties SO:n pyrkimys kokea onnistumisia kilpailemalla (hieno yhtälö liikenteestä puhuttaessa!) sai aikaan tilanteen kehittymisen tavanomaista ohitusta vakavammaksi.
Jotain on pahasti pielessä, jos tätä kokonaisuutta ja oman toiminnan osuutta siihen ei tajua. Ja jos tajuaa, miksi sitten ajaa kuten ajaa. Kannattaa kysyä itseltään, mihin liikenteessä pyrkii. Onko ensisijaisena tavoitteena hankalista tilanteista selviytyminen vai jokin muu. Onnistumisen tunnetta en ainakaan minä tuollaisesta kilpa-ajosta voisi kokea, vaikka Toyota ei ohi pääsisikään. Päinvastoin. Pitäisin itseäni lähinnä idioottina.
Vai paljastitko tässä todellisen mielipiteesi? Ennekin olet puhunut, kuinka liikenteessä haastat muita (surkuhupaisa videosi, jonka ilmeisesti nopeasti poistit youtubesta).
Tein uuden surkuhupaisan videon. Siitä tuli vieläkin surkuhupaisampi, kun käytin Youtuben ehdottamaa tärinänpoistoa.
Idea on se, että jos noudatetaan nopeusrajoitusta, hitain määrää tahdin. Jos joku päättää ajaa 10 kilometriä tunnissa hitaammin kuin mikä on vallitseva nopeusrajoitus, kaikki ajavat 10 kilometriä tunnissa hitaammin kuin mikä on vallitseva nopeusrajoitus. Nopeusmarginaali ei riitä turvalliseen ohitukseen.
Ohituksista puheen ollen tein tänään erikoisen ohituksen ohittamatta varsinaisesti autoa.
Kaikki alkoi siitä, kun olin tulossa risteyksestä isommalle tielle, ja jäin odottamaan saapuvia autoja. Kun toinen niistä oli ohittanut risteyksen, en jäänytkään odottamaan jälkimmäistä autoa vaan ajoin päätielle sen eteen. Tajusin melko pian tehneeni virheellisen ratkaisun, mistä rähjäsin itselleni. Olin rikkonut periaatetta, jota en periaatteessa riko. No, joskus periaatteista lipsuu, kun tekee väärän tilannearvion. Tässä tapauksessa periaate olisi ollut se, että toisen auton eteen päätiellä ei pidä ajaa, mikäli tämä toinen auto joutuu toimenpiteen takia vähänkään hidastamaan nopeuttaan jarruttamisesta puhumattakaan. Ainoa poikkeus on juhannusruuhka tai vastaava, koska joskushan sivutieltä on päästävä päätielle vaikka pienemmilläkin marginaaleilla.
Jos lähestyvä auto olisi ollut hitaasti lähestyvä vanha Open Corsa, mitään ongelmaa ei olisi ollut. Olisin kiihdyttänyt sen edestä pois, eikä Corsan olisi tarvinnut millään tavalla huomioida minua. Valitettavasti auto oli kuitenkin iso Volvo, jonka omistaja päätti hoidella pienen eteensä ajaneen autonkäppänän saman tien. Eli Volvo ajoi ohitseni siinä vaiheessa, kun epätoivoisesti lisäsin nopeuttani päätielle päästyäni. Kun huomasin Volvon lähtevän ohittamaan, väistin symbolisena eleenä niin lähelle tien laitaa kuin mahdollista. En myöskään tällöin enää kiihdyttänyt nopeutta.
Tässä vaiheessa tapahtui se itselleni rähjääminen. Volvon ajaminen ohitseni tarkoitti nimittäin sitä, että seuraavat 40 kilometriä se määräisi maksiminopeuteni. Volvon ohittaminen ei olut mahdollista, koska ohitus olisi vaikuttanut häirikkömäiseltä kosto-ohitukselta. Jos sen sijaan olisin kääntynyt päätielle vasta Volvon jälkeen, olisin voinut ohittaa sen niin kuin minkä tahansa auton.
Päätin uteliaisuudesta seurailla Volvoa ja säilyttää ainakin näköyhteyden siihen, vaikka en voisikaan ajaa sen ohi. Valitettavasti liikennettä oli tavallista enemmän, joten jäin vähitellen muutaman auton ja muutaman sadan metrin päähän Volvosta. Yrityksistä säilyttää näköyhteys Volvoon ja siitä, mitä kaikkea tämä yrittäminen vaati, voisi kirjoittaa oman tarinansa. Todettakoon ainoastaan se, että eräs auto jonka ohittamiseksi olin tehnyt ainakin kymmenen alustavaa kiihdytystä ja lähestymistä näyttämättä kuitenkaan vielä vilkkua ohituksen merkiksi, pysähtyi lopulta linja-autopysäkille ja päästi minut edelleen siinä vaiheessa, jolloin olin jo lopettanut pyrkimykset päästä sen edelle. (kts. jälkihuomautus).
Kun saavuin seuraavan ison tien risteykseen, josta lopulliseen päämäärääni oli noin kymmenen kilometriä, Volvon ja minun välissä oli pari, kolme autoa. Risteyksessä odotti pitkä letka autoja ruuhkaiselle päätielle pääsyä. Tässä vaiheessa panin kaiken yhden kortin varaan, ja tämän ratkaisun seurauksena olin päätepisteessäni pari minuuttia ja 2-3 kilometriä ennen Volvoa. Miten pystyin ohittamaan Volvon?
Ohitin risteyksessä jonottavan autojonon oikealta puolelta hieman tienvarsihiekkaa pölläyttäen ja käännyin risteyksessä oikealle, kun kaikki muut autot olivat kääntymässä vasemmalle (jonne minäkin varsinaisesti olin menossa). Jäin isomman tien ryhmityskaistalle/bussipysäkille odottamaan kunnes kaikki takaani vasemmalta saapuvat autot ja moottoripyörät olivat ohittaneet minut. Oikealta eli vastaani ei tullut ketään (ainoat tulijat olivat risteyksessä odottamassa tilaisuutta kääntyä sille tielle, jolta olin tullut), joten tein U-käännöksen ja lähdin ajamaan sinne päin, minne olin alun perin aikonutkin ajaa. Yksikään muu auto ei päässyt kääntymään risteyksestä vasemmalle ennen kuin isolla tiellä odottanut rekka ja pari henkilöautoa olivat tehneet oman käännöksensä. Tämän jälkeen pari henkilöautoa ehti livahtaa risteyksestä päätielle, kunnes jono taas pysähtyi odottamaan jostakin päin tulevia autoja. Volvo oli tässä vaiheessa vielä keskellä jonoa. Minä sen sijaan huristelin jo kilometrin päässä ja seurasin tilannetta autoni taustapeilistä. Päästyäni perille jäin eräälle parkkipaikalle odottamaan, kuinka kauan menisi ennen kuin Volvo ohittaisi paikan. Tulihan se sieltä lopulta, ja kuvasin muistoksi pätkän videotakin siitä.
Olen joskus ennenkin kokeillut oikealle kääntymistä ja U-käännöstä silloin kun olen ollut todellisuudessa kääntymässä vasemmalle. Yleensä yritys on mennyt täydellisesti läskiksi, enkä tämän takia ole viitsinyt sitä enää moneen vuoteen edes yrittää. Mutta nyt yritin, ja se onnistui täydellisesti. Olin moittinut itseäni, kun ajoin 30 kilometriä aikaisemmin typerästi Volvon eteen saaden sen ohittamaan itseni. Nyt olin innoissani ja uskaliaaseen temppuuni tyytyväinen.
(Jälkihuomautus: Huomasin myöhemmin, että autossani oli ollut koko ajan tietämättäni pitkät valot päällä joten ei ihme, jos edelläni ajanut auto siirtyi lopulta pysäkille. Kiihdyttelyni sen perässä pitkiä valoja polttaen on ehkä vaikuttanut häiriköimiseltä mutta valot siis olivat vahinko.)
Tässä vaiheessa tapahtui se itselleni rähjääminen. Volvon ajaminen ohitseni tarkoitti nimittäin sitä, että seuraavat 40 kilometriä se määräisi maksiminopeuteni.
Oliko sinulla syytä epäillä Volvon ajavan alle suurimman sallitun vain miksi sinä siitä tuossa vaiheessa murehdit?
Volvon ohittaminen ei olut mahdollista, koska ohitus olisi vaikuttanut häirikkömäiseltä kosto-ohitukselta. Jos sen sijaan olisin kääntynyt päätielle vasta Volvon jälkeen, olisin voinut ohittaa sen niin kuin minkä tahansa auton.
Riippuu täysin siitä, miten Volvo ajaa. Jos sen nopeus olisi ollut selvästi alle suurimman sallitun ja ohituksesi tyylikäs, ei ohitusta olisi tarvinnut tulkita kostoksi. Vaikka mistä sitä ikinä tietää, millaisia kilpailijoita ja millaisia onnistumisen tunnetta hakevia tien päällä liikkuu. Vai mitä?
Olin moittinut itseäni, kun ajoin 30 kilometriä aikaisemmin typerästi Volvon eteen saaden sen ohittamaan itseni. Nyt olin innoissani ja uskaliaaseen temppuuni tyytyväinen.
En oikein tiedä, provoiletko vai oletko tosissasi. Esität toisaalta huolesi käytöstä kohtaan, toisaalta teeet itse mitä ihmeellisimpiä temppuja, joita muiden on vaikea ennakoida ja jotka eivät ainakaan sujuvuutta paranna. Lisäksi koet saavasi niistä onnistumisen tunteita.
(Jälkihuomautus: Huomasin myöhemmin, että autossani oli ollut koko ajan tietämättäni pitkät valot päällä joten ei ihme, jos edelläni ajanut auto siirtyi lopulta pysäkille. Kiihdyttelyni sen perässä pitkiä valoja polttaen on ehkä vaikuttanut häiriköimiseltä mutta valot siis olivat vahinko.)
Vahinkoja sattuu kaikille. Koska huomasit tehneesi tässä tapauksessa kaksi konkreettista ja muihinkin vaikuttavaa virhettä vahingossa, on se selvääksin selvempi signaali siitä, mihin ajamisessa on syytä keskittyä. Sinä sen sijaan keskityt kilpailemiseen ja muuhun temppuiluun ja aiheutat lisää ongelmia.
En voi ymmärtää toimintaasi ja ajattelutapaasi, mutta on hienoa ymmärtää mitä ihmeellisimmille liikenteen ilmiöille olevan selitys.
Tein uuden surkuhupaisan videon. Siitä tuli vieläkin surkuhupaisampi, kun käytin Youtuben ehdottamaa tärinänpoistoa.
Idea on se, että jos noudatetaan nopeusrajoitusta, hitain määrää tahdin. Jos joku päättää ajaa 10 kilometriä tunnissa hitaammin kuin mikä on vallitseva nopeusrajoitus, kaikki ajavat 10 kilometriä tunnissa hitaammin kuin mikä on vallitseva nopeusrajoitus. Nopeusmarginaali ei riitä turvalliseen ohitukseen.
Minä en olisi ottanut kantaa kommentteihisi, jos olisit sanonut noudattavasti sääntöjä pienet ja satunnaiset poikkeamat sallien. Koska asenteesi kuitenkin tukee aivan erilaista käytöstä, syntyy aiheesta keskustelua.
Jos aletaan halkomaan hiuksia, sopiva tavoitenopeus hyvissä oloissa on n. 5-10 km/h alle suurimman sallitun. Tämä antaa pelivaraa tahattomalle nopeudenvaihtelulle ilman vaaraa välittömästä ylityksestä. Tällöin videosi 10 km/h alle ajava ei enää niin huomiota herättävän hidas olisikaan. Mutta itse en noin tiukan linjan kannattaja ole. Sinä sait kuitenkin jostain aiheen tehdä äärimmäisyyksiin menevän videon. Miksi? Halusitko kenties kertoa sillä jotain yli- ja alle rajoituksen ajavien merkityksestä vai jotain muuta.
Katsoin videon ja omaan silmään edellä olevan auton meno vaikutti kokemattoman kuljettajan aiheuttamalta. Auto keskiviivalla tai välillä hiukan yli, hidastaminen kun tulee joku vastaan, varmaan juuri siksi, että saa "asemoitua" autonsa oikeaan kohtaan tietä jne. Kaiken kaikkiaan epävarmaa menoa. Tuskin oli kysymys tahallisesta liikenteen haittaamisesta.
En puolusta ylinopeuksia, mutta kyllä tuollainen auto tulee jossain vaiheessa ohitetuksi. Saattaa jopa onnistua laillisesti. Ja kyllä, syyllistyn joskus ylinopeuksiin, ehkä juuri ohitustilanteessa, mutta normiajo on rauhallisen menon puolella.
En näe mitään syytä tähän videoon, mutta ei se minua tuolla haittaakaan.
Normitilanteesta puhuttaessa olen ennemmin Herbertin kannalla. Kaikkinainen kukkoilu ja kilpailumentaliteetti täytyisi saada pois liikenteestä.
Tämä koskee liikenteen kaikkia osapuolia, eli kaikkia jalankulkijoista lähtien.
Herbert:
Tietynlainen käytös ja tietynlainen käytös. Valitettavasti ei ole mahdollista etukäteen tietää, miten tietynlainen käytös kuten vaikkapa ohittaminen vaikuttaa muihin ihmisiin. Sen näkee vasta jälkeenpäin. Elämästä tulee hankalaa, jos odottaa ja olettaa, että aina reagoidaan pahimmalla mahdollisella tavalla, jonka joskus on kokenut. Jos lähtökohta on tämä, lopulta ei uskalla tehdä enää mitään, koska mikä tahansa asia voi ärsyttää jotain ihmistä.
En osaa sanoa, mikä oli pointtini jutussa. Ehkä pointtini oli saada aikaan vipinää keskustelussa tylsän kesäpäivän ratoksi. Tai mitään pointtia ei ollut.
Selostamani tapaus käynnistyi täysin normaalista ohituksesta, jollaisia olen tehnyt satoja. En pyrkinyt provosoimaan enkä ärsyttämään ohitettavia. Yleensäkin pyrin ajamaan niin, että muut eivät ärsyyntyisi. Jos pieni omakehu sallitaan, niin olen ohitustaipumustani lukuun ottamatta olen todennäköisesti keskimääräistä enemmän muut tiellä liikkujat huomioiva kuljettaja. Väistän ja annan tietä ja odotan ja teen erilaisia kohteliaisuuseleitä varsin usein. Monesti saan kiitokseksi käden heilautuksen tai vastaavaa. En absoluuttisesti koskaan enkä kertaakaan osoita mieltäni auton ratissa muiden tekemien liikennevirheiden johdosta. Vaikka näkisin millaista sikailua ja liikennesääntöjen rikkomista tahansa, en vilkuttele valoja enkä soita äänimerkkiä enkä muutenkaan osoita provosoitumistani (enkä oikeastaan edes provosoidu). En ole kertaakaan soittanut liikennetilanteessä äänimerkkiä.
Tuossa siis vähän omaa kehumista. Heikkouksiani liikenteessä olen selostanut enemmän kuin muut kirjoittajat yhteensä, joten niitä ei tarvinne enää luetella. Teen monenlaisia virheitä ja asenteissanikin on vikaa.
Yleensä asiat selostetaan omasta näkökulmasta. Silloin toinen osapuoli saattaa vaikutta konnalta, jos lukija niin haluaa ajatella. Pohdiskelin sentään myös sitä, mitä tojokuski on mahdollisesti ajatellut. Omaa osuuttani kommentoin mm. seuraavasti: "Vilkkutemppu" olisi kannattanut tehdä, mutta en tehnyt sitä vaan valitsin typerämmän vaihtoehdon ja kiihdytin nopeutta suoralla niin paljon kuin kumimatto kaasupolkimen alla antoi periksi. Myönsin siis itsekin, että kiihdyttäminen oli typerämpi vaihtoehto.
Tapahtumille on usein selitys, ja monesti selityksen oivaltaakin, kun miettii (tänään joku oli pannut kimpun koivun oksia autoni nokkapellille, kun pysäköin sen pariksi tunniksi eräälle autiolle uimarannan parkkipaikalle kaukana metsän keskellä mikähän merkitys tai viesti niillä oli. Tupakantumppitapaukselle en ole keksinyt muita selityksiä kuin sen, että tupakoijat eivät pitäneet autostani eikä pärstäkertoimestani, kun kävelin heidän läheltään (en häiritsevän läheltä ). Auto oli normaalisti parkkipaikalla, valkoisen pakettiauton paikasta muutama parkkiruutu huoltoasemarakennukseen päin lähellä parkkipaikan päätä. Ei ilmaletkuja eikä muutakaan.
Jokainen normaali ihminen kaipaa silloin tällöin menestymisen ja onnistumisen tunteita. Jos ei niitä tule, mielenterveys joutuu koetukselle. Useimmat ihmiset saavat näitä onnistumisen tunteita työstä ja siitä maksettavasta rahapalkasta. Jos työtä ei löydy, ja elämä perustuu avustusten varassa elämiseen, jos muillakaan elämänalueilla ei koeta onnistumisia, jotka kompensoisivat tilannetta, lopputuloksena on syrjäytyminen ja mahdollisesti masentuminen. Epämukavaa oloa lievennetään alkoholilla, joka tietenkin vain pahentaa ongelmaa eli syrjäytymistä ja epäonnistumista.
Tämä on yleistä tietoa, eikä se kerro kenestäkään erityisesti.
Annan lisää aihetta syyttelyyn ja arvosteluun kertomalla (millainenhan soppa tästä vielä tulee varaudun koviin kommentteihin ja tietoon, että onneksi foorumiviesteihin ei ole pakko vastata), että minun nykyisessä elämässäni on aika vähän onnistumisen ja menestymisen kokemuksia. Olen totaalisesti työelämästä ja palkkatuloista syrjäytynyt ihminen, jonka autokalusto kertoo omaa kieltään nykyisestä elintasosta. Alkoholia en käytä, joten ainoa paikka kokea virtuaalisia menetyskokemuksia on liikenne ja siellä tapahtuvat kilpailut, joista toisen kilpailun osapuolet eivät usein tiedä mitään (kilpailua käydään siis vain minun mielessäni). Jos menestyn tällaisessa kuvitteellisessa kilpailussa, saa siitä lievää korviketta sille, että en menesty oikeassa elämän kilpailussa.
Kilpailu saattaa olla esimerkiksi seuraavanlainen. Tämä on kuvitteellinen esimerkki eikä kerro mistään tietystä tapauksesta.
Tapahtumat alkavat siten, että näen kaukana taustapeilissä valkoisen Citroenin, joka lähestyy, ja jonka ajotyylistä päättelen, että se tulee ohittamaan minut hetken päästä. Tällöin asetan itselleni tavoitteen. Yritän estää autoa ajamasta ohitseni seuraavien kymmenen kilometrin matkalla, jonka jälkeen käännyn sivutielle, ja kilpailutilanne päättyy. Ainoa keino estää Citroenia ohittamasta minua on se, että ohitan itse edellä ajavia autoja, jotka jäävät suojamuuriksi Citroenin ja minun väliin. Jos Citroen on kymmenen kilometrin päässä edelleen takanani, katson voittaneeni kisan. Citroenin kuljettaja ei tiedä olleensa mukana kilpailussa. Joissakin tapauksissa takaa tulevan auton ylivoima on niin suuri, että sitä saa pidettyä takanaan millään keinolla kuin korkeintaan hetken. Hätäratkaisu on se, että kurvaan sivutielle. Tällöin takaa tuleva ei saa ohittamisen nautintoa.
Viritetty Micra?
Sillä pärjäisi kilpailussa. Etu olisi se, että auto näyttäisi hitaalta, mutta paljastuisi nopeaksi vasta tarpeen tullen. Ohituksenestäjän kannalta olisi noloa, kun kiihdyttäminen ei auttaisikaan.
Kerron lopuksi aiemmin mainitsemani ohitusepisodin tojokuskin näkökulmasta.
Ajelin Corollalla rekan perässä ja suunnittelin ohittavani sen, kun sopiva tilaisuus tulisi. Yhtäkkiä minut ohittikin törkeällä tavalla ja täysin yllättäen surkea Nissan Micra, jonka jäi hetkeksi rekan ja minun väliin painuen hetken päästä myös rekan ohi. Tein saman tien päätöksen, että tuollainen röyhkeys on kostettava. Tiesin, että kauempana edessä on pitkä ohituskaista, joten päätin näyttää Micralle tuolla suoralla, että se tuli ohittaneeksi väärän auton. Painoin kaasun pohjaan ja lähdin ohittamaan rekkaa. Micra näytti ohittavan juuri silloin jotain toista autoa, mutta olin päättänyt, että se ei tule pääsemään karkuun minulta. Micrakuski taisi lukea ajatukseni, koska hän näytti myös painavan kaasun pohjaan lähestyessään suoraa. Ja niin tein minäkin. Ajoin yhdellä hujauksella edelläni ajaneen henkilöauton ohitse ja lähdin tavoittelemaan Micraa. Saavutin sitä hiljalleen, ja suoran puolivälissä ajoin sen ohitse. Se oli ohittanut minut pari kilometriä aikaisemmin. Olisin halunnut nähdä micrakuskin pettyneen ilmeen, kun vetelin sataakkuuttakymppiä sen vierellä. Minuahan eivät Micrat ohittele. Tyyppi sai opetuksen, jonka toivottavasti muistaa.
Lopuksi vielä micrakuskin kommentti. Ei Toyotalle häviäminen kovin pahalta tuntunut, koska kisan ratkaisi auton teho ja nopeus eikä kuskin taitavuus. Jos autot olisi vaihdettu, minä olisin ohittanut tuon tyypin.
SO2001:
Miksi ihmeessä menet äärimäisyyteen? Kyse oli siitä, että kun käyttäytyy hyvin, riski saada osakseen huonoa käytöstä vähenee. Ja tässä tapauksessahan sinä et omaa osuuttasi hoitanut.
Sinulle tuo on normaali, mutta sen ei pitäisi olla. Perustelut voit lukea lakikirjasta.
Totta. Mutta tapa, jolla onnistumisia haetaan, vaikuttaa ratkaisevasti muiden suhtautumiseen. Itse saan liikenteessä onnistumisen tunteita mm. siitä, että havaitsen mahdollisia ongelmatilanteita niin aikaisin, ettei koko tilannetta edes synny ja siitä, että ajaminen sisältää mahdollisimman vähän virheitä (esim. huomaamatta jääneitä liikennemerkkejä ).
Joko ymmärrät, mitä tarkoitan? Ja miten nuo kilpailusi on linjassa omakehusi kanssa?
On sääli, ettei nämä "tojokuskit" nykyistä useammin kerro näkemyksiään tuollaisista tilanteista.
just drive:
Minä en tiedä, mistä Toyota provosoitui. Tiedän vain sen, että jos SO olisi noudattanut sääntöjä, koko tilannetta ei olisi syntynyt. Tämä on varsin yksinkertainen asia. Totesihan hän, että "Nopeusrajoituksen puolesta rekkaa ei olisi edes saanut ohittaa." Ja tärkeintä, mitä meistä kukin voi itse liikenteessä tehdä, on huolehtia omasta ajamisestaan. Jos ei huolehdi, on toisten mokien taivastelu turhaa.
Sen lisäksi, että tilanteen syntyminen olisi ollut vältettissä noudattamalla rajoitusta, kenties SO:n pyrkimys kokea onnistumisia kilpailemalla (hieno yhtälö liikenteestä puhuttaessa!) sai aikaan tilanteen kehittymisen tavanomaista ohitusta vakavammaksi.
Jotain on pahasti pielessä, jos tätä kokonaisuutta ja oman toiminnan osuutta siihen ei tajua. Ja jos tajuaa, miksi sitten ajaa kuten ajaa. Kannattaa kysyä itseltään, mihin liikenteessä pyrkii. Onko ensisijaisena tavoitteena hankalista tilanteista selviytyminen vai jokin muu. Onnistumisen tunnetta en ainakaan minä tuollaisesta kilpa-ajosta voisi kokea, vaikka Toyota ei ohi pääsisikään. Päinvastoin. Pitäisin itseäni lähinnä idioottina.
Herbert:
Tein uuden surkuhupaisan videon. Siitä tuli vieläkin surkuhupaisampi, kun käytin Youtuben ehdottamaa tärinänpoistoa.
Idea on se, että jos noudatetaan nopeusrajoitusta, hitain määrää tahdin. Jos joku päättää ajaa 10 kilometriä tunnissa hitaammin kuin mikä on vallitseva nopeusrajoitus, kaikki ajavat 10 kilometriä tunnissa hitaammin kuin mikä on vallitseva nopeusrajoitus. Nopeusmarginaali ei riitä turvalliseen ohitukseen.
Ohituksista puheen ollen tein tänään erikoisen ohituksen ohittamatta varsinaisesti autoa.
Kaikki alkoi siitä, kun olin tulossa risteyksestä isommalle tielle, ja jäin odottamaan saapuvia autoja. Kun toinen niistä oli ohittanut risteyksen, en jäänytkään odottamaan jälkimmäistä autoa vaan ajoin päätielle sen eteen. Tajusin melko pian tehneeni virheellisen ratkaisun, mistä rähjäsin itselleni. Olin rikkonut periaatetta, jota en periaatteessa riko. No, joskus periaatteista lipsuu, kun tekee väärän tilannearvion. Tässä tapauksessa periaate olisi ollut se, että toisen auton eteen päätiellä ei pidä ajaa, mikäli tämä toinen auto joutuu toimenpiteen takia vähänkään hidastamaan nopeuttaan jarruttamisesta puhumattakaan. Ainoa poikkeus on juhannusruuhka tai vastaava, koska joskushan sivutieltä on päästävä päätielle vaikka pienemmilläkin marginaaleilla.
Jos lähestyvä auto olisi ollut hitaasti lähestyvä vanha Open Corsa, mitään ongelmaa ei olisi ollut. Olisin kiihdyttänyt sen edestä pois, eikä Corsan olisi tarvinnut millään tavalla huomioida minua. Valitettavasti auto oli kuitenkin iso Volvo, jonka omistaja päätti hoidella pienen eteensä ajaneen autonkäppänän saman tien. Eli Volvo ajoi ohitseni siinä vaiheessa, kun epätoivoisesti lisäsin nopeuttani päätielle päästyäni. Kun huomasin Volvon lähtevän ohittamaan, väistin symbolisena eleenä niin lähelle tien laitaa kuin mahdollista. En myöskään tällöin enää kiihdyttänyt nopeutta.
Tässä vaiheessa tapahtui se itselleni rähjääminen. Volvon ajaminen ohitseni tarkoitti nimittäin sitä, että seuraavat 40 kilometriä se määräisi maksiminopeuteni. Volvon ohittaminen ei olut mahdollista, koska ohitus olisi vaikuttanut häirikkömäiseltä kosto-ohitukselta. Jos sen sijaan olisin kääntynyt päätielle vasta Volvon jälkeen, olisin voinut ohittaa sen niin kuin minkä tahansa auton.
Päätin uteliaisuudesta seurailla Volvoa ja säilyttää ainakin näköyhteyden siihen, vaikka en voisikaan ajaa sen ohi. Valitettavasti liikennettä oli tavallista enemmän, joten jäin vähitellen muutaman auton ja muutaman sadan metrin päähän Volvosta. Yrityksistä säilyttää näköyhteys Volvoon ja siitä, mitä kaikkea tämä yrittäminen vaati, voisi kirjoittaa oman tarinansa. Todettakoon ainoastaan se, että eräs auto jonka ohittamiseksi olin tehnyt ainakin kymmenen alustavaa kiihdytystä ja lähestymistä näyttämättä kuitenkaan vielä vilkkua ohituksen merkiksi, pysähtyi lopulta linja-autopysäkille ja päästi minut edelleen siinä vaiheessa, jolloin olin jo lopettanut pyrkimykset päästä sen edelle. (kts. jälkihuomautus).
Kun saavuin seuraavan ison tien risteykseen, josta lopulliseen päämäärääni oli noin kymmenen kilometriä, Volvon ja minun välissä oli pari, kolme autoa. Risteyksessä odotti pitkä letka autoja ruuhkaiselle päätielle pääsyä. Tässä vaiheessa panin kaiken yhden kortin varaan, ja tämän ratkaisun seurauksena olin päätepisteessäni pari minuuttia ja 2-3 kilometriä ennen Volvoa. Miten pystyin ohittamaan Volvon?
Ohitin risteyksessä jonottavan autojonon oikealta puolelta hieman tienvarsihiekkaa pölläyttäen ja käännyin risteyksessä oikealle, kun kaikki muut autot olivat kääntymässä vasemmalle (jonne minäkin varsinaisesti olin menossa). Jäin isomman tien ryhmityskaistalle/bussipysäkille odottamaan kunnes kaikki takaani vasemmalta saapuvat autot ja moottoripyörät olivat ohittaneet minut. Oikealta eli vastaani ei tullut ketään (ainoat tulijat olivat risteyksessä odottamassa tilaisuutta kääntyä sille tielle, jolta olin tullut), joten tein U-käännöksen ja lähdin ajamaan sinne päin, minne olin alun perin aikonutkin ajaa. Yksikään muu auto ei päässyt kääntymään risteyksestä vasemmalle ennen kuin isolla tiellä odottanut rekka ja pari henkilöautoa olivat tehneet oman käännöksensä. Tämän jälkeen pari henkilöautoa ehti livahtaa risteyksestä päätielle, kunnes jono taas pysähtyi odottamaan jostakin päin tulevia autoja. Volvo oli tässä vaiheessa vielä keskellä jonoa. Minä sen sijaan huristelin jo kilometrin päässä ja seurasin tilannetta autoni taustapeilistä. Päästyäni perille jäin eräälle parkkipaikalle odottamaan, kuinka kauan menisi ennen kuin Volvo ohittaisi paikan. Tulihan se sieltä lopulta, ja kuvasin muistoksi pätkän videotakin siitä.
Olen joskus ennenkin kokeillut oikealle kääntymistä ja U-käännöstä silloin kun olen ollut todellisuudessa kääntymässä vasemmalle. Yleensä yritys on mennyt täydellisesti läskiksi, enkä tämän takia ole viitsinyt sitä enää moneen vuoteen edes yrittää. Mutta nyt yritin, ja se onnistui täydellisesti. Olin moittinut itseäni, kun ajoin 30 kilometriä aikaisemmin typerästi Volvon eteen saaden sen ohittamaan itseni. Nyt olin innoissani ja uskaliaaseen temppuuni tyytyväinen.
(Jälkihuomautus: Huomasin myöhemmin, että autossani oli ollut koko ajan tietämättäni pitkät valot päällä joten ei ihme, jos edelläni ajanut auto siirtyi lopulta pysäkille. Kiihdyttelyni sen perässä pitkiä valoja polttaen on ehkä vaikuttanut häiriköimiseltä mutta valot siis olivat vahinko.)
SO2001:
Oliko sinulla syytä epäillä Volvon ajavan alle suurimman sallitun vain miksi sinä siitä tuossa vaiheessa murehdit?
Riippuu täysin siitä, miten Volvo ajaa. Jos sen nopeus olisi ollut selvästi alle suurimman sallitun ja ohituksesi tyylikäs, ei ohitusta olisi tarvinnut tulkita kostoksi. Vaikka mistä sitä ikinä tietää, millaisia kilpailijoita ja millaisia onnistumisen tunnetta hakevia tien päällä liikkuu. Vai mitä?
En oikein tiedä, provoiletko vai oletko tosissasi. Esität toisaalta huolesi käytöstä kohtaan, toisaalta teeet itse mitä ihmeellisimpiä temppuja, joita muiden on vaikea ennakoida ja jotka eivät ainakaan sujuvuutta paranna. Lisäksi koet saavasi niistä onnistumisen tunteita.
Vahinkoja sattuu kaikille. Koska huomasit tehneesi tässä tapauksessa kaksi konkreettista ja muihinkin vaikuttavaa virhettä vahingossa, on se selvääksin selvempi signaali siitä, mihin ajamisessa on syytä keskittyä. Sinä sen sijaan keskityt kilpailemiseen ja muuhun temppuiluun ja aiheutat lisää ongelmia.
En voi ymmärtää toimintaasi ja ajattelutapaasi, mutta on hienoa ymmärtää mitä ihmeellisimmille liikenteen ilmiöille olevan selitys.
SO2001:
Minä en olisi ottanut kantaa kommentteihisi, jos olisit sanonut noudattavasti sääntöjä pienet ja satunnaiset poikkeamat sallien. Koska asenteesi kuitenkin tukee aivan erilaista käytöstä, syntyy aiheesta keskustelua.
Jos aletaan halkomaan hiuksia, sopiva tavoitenopeus hyvissä oloissa on n. 5-10 km/h alle suurimman sallitun. Tämä antaa pelivaraa tahattomalle nopeudenvaihtelulle ilman vaaraa välittömästä ylityksestä. Tällöin videosi 10 km/h alle ajava ei enää niin huomiota herättävän hidas olisikaan. Mutta itse en noin tiukan linjan kannattaja ole. Sinä sait kuitenkin jostain aiheen tehdä äärimmäisyyksiin menevän videon. Miksi? Halusitko kenties kertoa sillä jotain yli- ja alle rajoituksen ajavien merkityksestä vai jotain muuta.
Katsoin videon ja omaan silmään edellä olevan auton meno vaikutti kokemattoman kuljettajan aiheuttamalta. Auto keskiviivalla tai välillä hiukan yli, hidastaminen kun tulee joku vastaan, varmaan juuri siksi, että saa "asemoitua" autonsa oikeaan kohtaan tietä jne. Kaiken kaikkiaan epävarmaa menoa. Tuskin oli kysymys tahallisesta liikenteen haittaamisesta.
En puolusta ylinopeuksia, mutta kyllä tuollainen auto tulee jossain vaiheessa ohitetuksi. Saattaa jopa onnistua laillisesti. Ja kyllä, syyllistyn joskus ylinopeuksiin, ehkä juuri ohitustilanteessa, mutta normiajo on rauhallisen menon puolella.
En näe mitään syytä tähän videoon, mutta ei se minua tuolla haittaakaan.
Normitilanteesta puhuttaessa olen ennemmin Herbertin kannalla. Kaikkinainen kukkoilu ja kilpailumentaliteetti täytyisi saada pois liikenteestä.
Tämä koskee liikenteen kaikkia osapuolia, eli kaikkia jalankulkijoista lähtien.