Siirretään tänne tämä offtopiciin lipsahtanut motoristin ajokäytöskeskustelu.
green:
Minne unohtuu paremman autoilijan liikennekäyttäytyminen kun noustaan moottoripyörän selkään? Ajetaan kahtarinnan, koukitaan moottoritiellä ylinopeutta ohi mistä sattuu, otetaan hurjia kiihdytyksiä mitä autoilija ei kaistaa vaihtaessa ehkä pysty arvioimaan.
Samaa olen ihmetellyt itsekin?
Olen jo aiemmin kertonutkin, että nykyisin radalla minua kovempaa ajavan poikani kanssa ihmettelimme joskus 10 vuotta sitten kahdestaan pyöräreissulla kahville ja limsalle pysähtyessämme paikallisen "vetomiehen" juttuja. Kaveri tuli myös pienen poikansa kanssa, mutta autolla ja tuli jututtamaan meitä motoristeja. Veljensä oli kuulemma hommannut "tonnisatasen Suskan", joka otti 200 tauluun "tuossa suoralla".
Kysyessäni, oliko veljen Suzuki sporttimallia GSX-R, vai matkamalli GSX-F, tämä vetomestari joutui soittaman veljelleen kysyäkseen millä pyörällä oli kiskaissut mittarin kolmannelle sadalle risteysten rikkomalla 60 rajoitetulla kylän raitilla. Äly hoi...
Moottoripyörä on halvin vehje, joka lähtee nollasta kahteen sataan alle 10 sekunnin, ja se näkyy joidenkin ajotavassa.
Sen lisäksi tietenkin motoristille normaali kiihdytys saattaa vain oman ajokkinsa tuntevalle henkilöautoilijalle näyttää kovalta repimiseltä, ellei ole itse ajanut oikeasti kulkevaa vehjettä. Tämä autoilijoiden sokeus koville kiihdytyksille laillisillakin nopeuksilla kannattaa motoristin tietenkin ymmärtää, aivan samoin kuin rahtari ymmärtää pikkuautoilijoiden hämmästyneen suhtautumisen heidän mielestään kumman hitaasti liikkuvaan isoon ajoneuvoon.
ritsa:
green:
Matalalentoa ilman siipiähän on myös alamäkihiihto ja perhosuintikin. Lentää voi monella nopeudella, ja monille on pääasia, että edestä tuulee kasvoille ja kontrolli säilyy.
Rata-ajo pyörällä ei ainakaan minusta tunnu yhtään lentämiseltä. En minä ainakaan ehdi miettiä mitään muuta kuin ajamista.
740 GLE:
Minusta tuntuu, itse ajaminen tulee selkäytimestä radallakin, mutta nautin enemmän pienistä mutkateistä, eikä tarvitse edes ajaa lujaa, suosittelen Mynämäen ja Oripään teitä.
Itse kyllä pyrin käyttäytymään ihan samalla tavalla pyörällä ajaessa, kuin autoillessakin. Toki sillä erotuksella, että vauhtia on enemmän ja paremman suorituskyvyn vuoksi ohituksia voi tehdä huomattavasti useammassa paikassa, kuin autolla.
Mutta ei ole tarvetta ohitella oikealta eikä roikkua puskureissa ym. kun ohitse pääsee ilmankin.
green:
Hienoja teitä ja maisemia sinustakin, eikö niin?
Tottahan on tämä, mitä 740 GLE toteaa. Samoin kuin moottoriajoneuvoilla, kulkuneuvon valinta vaikuttaa ajotapaan myös polkupyörän kohdalla ja tietysti myös jalankulkijana. Erittäin hyvä kysymys on tuo, miksi noin tapahtuu. Mikä tai millainen on se viesti ja päätökseen johtava mekanismi, joka toimintaa kussakin tilanteessa ohjaa. Miksi jalankulkija voi huolettomasti seikkailla yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä välittämättä takaa tulevista, mutta auton ratissa säilytetään hyvinkin tunnollisesti ajolinjat omalla kaistalla sekä käännyttäessä huomioidaan takaa tulevat. Miksi koiraa ulkoiluttaessa viritetään ansalankoja pyörätien poikki, mutta ajoradalla näin ei toimita. Miksi pyörällä on ok ajella välillä jalkakäytävällä jne.
Hiukan lipsuu sivuun keskeisimmästä aiheesta, mutta silti laajennan aiheen käsittelyä yhdellä asialla. Suojatien eteen pysähtymättömyys on Suomessa iso ongelma, mutta samaa logiikkaa väistämisvelvollisuudessa ei sovelleta risteyksissä muihin autoihin. Otsikkoon tästä saa rakennettua aasinsillan, koska pysähtymättömyyttä on perusteltu auton pysäyttäminen työläydellä, peräänajoriskillä ja epätaloudellisuudella eli ajoneuvovalinnalla.
Asiasta muistutettuna huomaan sopeuttaneeni ajotapaani suojateillä moottoripyöräilyn aloitettuani.
Autolla oli helppo keksiä verukkeita taloudellisuuden, pienimmän kokonaisodotuksen jne. kautta ajaakseen "pois edestä" ennen jalankulkijaa.
Pyörä sekä pysähtyy että lähtee niin helposti, että sen pysäyttäminen on suorastaan ilo. Lisäksi kommunikointi jalankulkijan kanssa on paljon helpompaa kun kädellä jo kauempaa annettu merkki "ole hyvä" näkyy jalankulkijallekin selvästi.
Nykyisin ajan autoa tuossakin suhteessa enemmän moottoripyörän tavoin, mutta siitä huolimatta auton keskikulutus on mielessä, mutta pyörää ajaessa ei juuri kulutusta tule mietityksi.
Opelixi:
Minulla ei ole vauhdissa mitään eroa, kun rajoitukset ovat samat ja mielestäni riittävän alhaiset.
Mutta heinäkuisen valtatien lomaliikenteessä tulee usein autolle raivatuksi mukava turvaväli eteen ja taakse ja sitten mennään siinä cruise päällä. Pyörällä pääsee jonoista ohi helposti, joten ohittamisen kynnys pienenee. Onkohan green kuulolla, vai joko se on saamassa kriisiapua ohituksen uhriksi joutuneiden vertaistukiryhmältä?
Jos on kiire menen mieluummin autolla. Kuluu vähemmän aikaa pukemiseen ja pyörää ei ole hyvä ajaa hosumalla.
Kaupungin keskustaan ajan mieluummin pyörällä, jolle löytyy parkkipaikka sieltä, minne olen menossakin eikä jostain ihan muualta.
Pyörän ajamisesta on tarttunut autoiluunkin korostetun pitkä turvaväli, korostetun tarkka ryhmittymis- ja kääntymissääntöjen noudattaminen ja vilkkujen käyttö ja muullakin tavoin kommunikoiva ajotapa, jotta muut varmasti tietäisivät, mitä aion tehdä seuraavaksi.
Pyörä poistaa autoni vaatimuksista suorituskyvyn, jota ei kuitenkaan ole.
740 GLE:
Huomaan itsekin, että pyörän ajamisesta on tarttunut joitain asioita autoiluun. Olen jotenkin autonkin ratissa nykyään valppaampi ja jätän pitemmän turvavälin. Joidenkin autoilijoiden mielestä ilmeisesti hidastelen, kun tuntuu olevan tarve esim. pk-seudun kehäteillä ohittaa ja
tulla siihan jättämääni turvaväliin, vaikka ajan vaan jonon mukana. Joillekin autoilijoille koko turvaväli-käsite on siis täysin tuntematon, kun roikkuvat mieluiten lähes takapurkurissa kiinni. Tuohonkin kiinnitän nyt enemmän huomiota eli peilejäkin tulee autossa vilkuiltua tiuhempaan kuin ennen ja perässäroikkujiin tulee helpommin kiinnitettyä huomiota.
Käytännössä ajan samaa matkavauhtia sekä autolla että pyörällä, paitsi moottoritiellä ajan hiemen hitaammin pyörällä johtuen pyörään kohdistuvasta ilmavirtauksesta ja sitähän vielä lisää edessäajava auto eli turvaväliä pitää pyörällä lisätä isommissa nopeuksissa jo tuonkin takia. Uusi pleksini heittää ilmavirran kypärää hipoen sen yli, joten pientä ravistusta tuntuu moottoritiellä ja sivusta tulee pientä pyörteilyä olkapäihin. Mutta tuon verran ilmavirtaa saa ollakin, että tuntee ajavansa pyörällä.
Ohituksia teen luultavasti jonkin verran enemmän autolla ja autoillessa vaan jostain syystä tuntuisi olevan enemmän kiire kuin pyörällä eli tuo on joku psykologinen juttu. Mutta kun pyörä tarvittaessa kiihtyy todella vauhdikkaasti, niin autolla ei ole tarvetta ylimääräisiin kiihdyttelyihin, koska ei se kuitenkaan tunnu oikein miltään pyörän rinnalla. Kiihtyvyyslukemat autoni vs pyöräni on 8 sek vs 3,5 sek eli ero on melkoinen. Autokin pitää toki olla sellainen, että sillä uskaltaa turvallisesti ohitella isollakin kuormalla.
Jos onnistun hankkimaan moottoripyörän, tulen ajamaan hitaasti ja varovasti. En siksi, että kunnioittaisin nopeusrajoituksia sen enempää kuin ennenkään, vaan siksi, että ajaminen suojattomalla ja turvavyöttömällä kaksipyöräisellä on jo itsestään vaarallista ja siksi pelottavaa.
green:
Taisi olla silti samannimisen kilpailun mukaan nimetty kisaversio-look Jawa Six Days:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jawa
Jos kokeiltuasi tiedät, ettei mopoilu sovi sinulle, sehän on hyvä asia. Kokeiluun perustuva mielipide on realistisempi kuin pelkkien ennakkoluulojen pohjalta kuviteltu.
SO2001:
Vakavia onnettomuuksia sattuu autoille ja moottoripyörille suunnilleen saman verran rekisteröityjen ajoneuvojen suhteessa. Autoilla todennäköisesti ajetaan enemmän, joten ajosuoritteeseen nähden moottoripyöräilijöille sattuu pahoja tällejä hieman enemmän. Mutta ei suinkaan kertaluokkaa enemmän, vaan hieman enemmän.
Tunnusomaista näille sattumille on, että ne painottuvat erittäin voimakkaasti hyvin vähän moottoripyörää ajaneisiin kuljettajiin, mikä on hyvä muistaa ainakin ensimmäiset 50 - 100.000 km.
Moottoripyöräkokemus on korostettu, koska miljoona kilometriä rekan ratissa on hieno työura, ja moottoripyöräilyn aloittavalle rahtarille siitä on se hyvä puoli, että tuntee liikennemerkit jo valmiiksi.
Hieman liioiteltua, koska pitkä auto opettaa myös ennakoinnin konseptina, jota pikkuauton kuski ei välttämättä koskaan ymmärrä. Mutta ne raskaan ajoneuvon ja moottoripyörän kuljettajan ennakoitavat asiat ovat erilaisia ja eri suunnissa.
Rahtarin ei tarvitse miettiä ajonopeuttaan 1 sekunti valon vaihduttua vihreäksi. Rahtarin pysähtyminen punaisiin on takanatulevan eikä rahtarin ongelma. Ja niin edellen. Ennakoinnin tarve on torniohjaamosta tuttu, mutta toimintamallit pitää opetella uudestaan.
Ellen jo pelottanut sinua kokonaan pois pyöräilystä, on tässä hyviäkin uutisia. Tunnetaan useita kokeneita autoilijoita, joiden silmät ovat avautuneet moottoripyörällä. Juuri tuo oman haavoittuvuuden tunnistaminen on erittäin hyvä motivaattori huolelliseen ennakoivaan ajotapaan.
Ja se hyvä uutinen on, että oma kokemukseni vahvistaa tutkijalautakunnan kertomuksen, että erittäin suuri valtaosa vakavista MP-kolareista on vältettävissä aivan perustaidoin, kunhan osaa ennakoida. Vaaratilanteesta on suhteellisen helppoa paeta jo ennalta valmiiksi suunniteltuun pakopaikkaan, tai se vaaratilanne on helppoa välttää jo ennalta, kun tajuaa mitä saattaa olla tapahtumassa.
Rata-ajokokemusta tarvitaan vasta sitten, kun antaa yllättää itsensä. Aika suuresta osasta noita "Miksi rysähti?" kirjan tapausselostuksia kommentoin itselleni, että näkemä ja jarrutusmatka olisi riittänyt hyvin rutiinipysäykseen tai pehmeään väistöön, mutta kuljettaja joko panikoi helpossa tilanteessa tai otti itseltään ajan pois tulemalla tilanteeseen aivan kohtuuttoman lujaa. Irtipoikki ajettu peura 300 metriä ennen pyörän pysähtymispaikkaa tai täystuhokolari 80 rajoituksella 60 metrin jarrutusjäljen jälkeen kertoo joko väärästä nopeudesta tai väärästä jarrutuksesta vain takajarrulla.
Vasta kevarikortin saanutta 16-vuotiasta tyttöä ajoharjoituksin auttaessani hän veti yhden iltapäivän harjoittelulla raskaalla kevariskooterilla useita metrejä pois omasta parhaasta jarrutuksestaan ja pari metriä alle helpommalla pyörällä ajokorttikokeessa juuri ja juuri saavuttamastaan ajokokeen hyväksyntärajasta. Lisäetuna pelko katosi, koska jarrutuksesta ja kuljettajan asennosta näki, ettei hän liioittele sanoessaan, että renkaita savustava jarrutus lakkasi tuntumasta epävarmalta. Hän alkoi myös osua toistuvasti hyvin lähelle omaa parastaan.
Halki sahatuista tennispalloista tulee turvallisia ajoharjoitusmerkkejä, joiden yli kestää vetää surutta, jos väistö tai jarrutus menee käteen.
Opittavissa se siis on. Todellinen kysymys onkin, kuinka nopeasti se hätäväistö tai hätäjarrutus lähtee tositilanteessa kauppalistaa miettiessä yllätettynä?
Sen vuoksi itsensä yllättäminen kannattaa tehdä sekä itselleen että muille mahdollisimman hankalaksi.
Yksittäisonnettomuudet (ulosajot ) korostuvat MP-kolareissa. Niiden mielenkiintoinen piirre on autojen ulosajoista poikkeava, nimittäin lähes jokainen kuolemaan johtanut ulosajo on vedetty nopeudella, jolla kolaripaikan olisi voinut kolaripyörällä ajaa. Juuri tässä kohdassa käy kova kato uusien moottoripyöräkuskien keskuudessa ja silloin paikalta löytyy lähes aina jäljet jarrulla nurin vedetystä pyörästä tai hartialukkona edes yrittämättä kääntää suoraksi ajetusta mutkasta tai jopa vaistonvaraisesti väärään suuntaan tempaistusta vastaohjauksesta.
Jälkiä asfalttia raapineista pyörän metalliosista sen sijaan ei löydy, ja pyörän romun neitseellisen naarmuttomat feeler podit kertovat, ettei pyörän kallistusvaroja ole hyödynnetty.
Pelätä ei kannata, koska siitä ei ole apua. Harjoitella ja ennakoida kannattaa.
green:
Anteeksi, sisäpiirin slangina "mopo" tuli autopilotilla. Motoristit puhuvat aivan yleisesti mopoilusta. Minun moponi on keski-ikäinen, alitehoinen, ylipainoinen matkalehmä, joka painaa yli 300 kiloa.
50 cc mopo on eri asia, koska sitä voi liikutella paikasta toiseen tarvitsematta osata ajaa.
Nimi ei sinänsä ole olennainen, mutta jotain se aiheen asiantuntemuksesta kertoo, kun ei tiedä edes millä on ajanut.