Kirjoitti Sami Rainisto uusimmassa TM:ssa.
Olen huomannut täsmälleen saman asian hirmuisesta rahan kulumisesta korjauksiin täsmälleen samanmerkkisellä autolla.
Mutta sitten toinen autoni: Kun jätetään laskuista pois renkaiden uusimiset, palaneiden polttimoiden vaihto ja lasinpyyhkimien KUMIEN vaihto, niin rahaa on palanut korjauksiin tasan 94,50€ 12 vuoden aikana. (Tuo akku tosin petti vielä Rainiston Pösöäkin pahempaan paikkaan hieman yli 7 vuotiaana täysin yllättäen.) Katsastukseenkin tämä auto menee täysin ilman tarkastuksia, kun taas Pösöön pitää tehdä kaikki valmistelut ja valita katsastuspaikka huolella. Näiden kahden auton korjauskustannuksissa on reilusti yli 10 kertainen ero.
Mitä tästä opimme - ainakin autojen toimintavarmudessa on suuria eroja ja mitä paremmin arvonsa säilyttävän auton ostaa, sitä paremman vastineen saa rahoilleen - vaikka ostaisi sitä käytettyä autoa.
Vanhempi poikani on ajanut 4 vuotta -98 Laguna farkulla. Osti auton juuri katsastettuna 700€ (kiskurihinta) ja 250tkm ajettuna. Etupään niveliä on vaihdeltu, alustan poikkipalkit hitsattu, etujarrulevyt + palat vaihdettu ja takaiskarit uusittiin viime talvena. Rahaa on mennyt osiin ehkä 200€, työt on tehty perinteiseen Suomi-tyyliin itse. Pian on 300tkm mittarissa. Kertaakaan Lagu ei ole jättänyt lähtemättä tai hyytynyt matkalle. Tämä on halvin mahdollinen tapa autoilla.
Samaa mieltä opin kanssa. Mitä halvempaa ritsaa jaksaa virpoa liikenteeseen, sitä halvemmalla ajaa. Mukavuudesta joutuu maksamaan.
Meiltä lähti pojan auto seuraavalle nuorelle käyttäjälle samalla speksillä kuin se meille tulikin, eli nuoren kuskin luotettavaksi ja taloudelliseksi kulkineeksi pitkälle työmatkalle.
Viisi vuotta sitten meille tulleen nyt 26-vuotiaan Mersun ajomäärä oli silloin 330.000 km, nyt 460.000. Tälle välille on osunut normaalien huoltojen lisäksi laturin, suuttimien ja hehkujen vaihto, sekä muutamia naurettavan halpoja alustan osia. Kallein yksittäinen remontti on ollut pyöränlaakerin vaihto, joka maksoi yli 200 €. Muistaakseni ainoa lennosta iskenyt tiltti oli tuo laturi, ja silloinkin etukammiodiesel kolisteli läpi puolen Suomen kotitalliin parsittavaksi, loppumatkan tosin ilman valoja ja radiota. Muuten on menty normaaleja täysiä huoltovälejä.
Polttoainetta viitosdiesel nieli hieman uutta enemmän, eli keskimäärin jotain 5.5 sadalle, mikä oli meilläkin hankinnan motiivina, kun halpaa autoa ostetaan yli 30.000 km vuotuisille ajomäärille.
Nimimerkkini auton matka 300.000 km jälkeen on ollut selvästi kalliimpaa ja valitettavasti myös epävarmempaa. Jos olisin tiennyt tämän vuonna 1987 nimimerkkini autoa valitessani, olisi nimimerkkini 250 TurboD.
Toivitamme 250D Kiertotähdelle hyvää jatkoa, sujukoon matkasi myös neljännen omistajan hoidossa yhtä onnellisten tähtuen alla kuin tähänkin saakka.
Seuraajan valinta on vaikea paikka, mutta nyt on ajomäärä vähentynyt, mikä helpottaa hieman.