Kuinka pitäisi suhtautua Full HD -tarkkuuteen remasteroituihin vanhoihin eloku.?

1 kommentti

Haluisin enemmän tietäviltä tietoa elokuvien remasteroinnista. En vielä tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.

Ensinnäkin kuinka ongelmaton asia ilmiönä tuo vanhan filmielikuvan remasterointi Full HD tai 4K -tarkkuuteen on? Tai kuinka asiaan yleisesti suhtaudutaan elokuvaharrastajien piireissä? Voiko asia olla niin, että jos alkuperäisyyden mukaisuutta haetaan, niin onko se terväpiirtoremasteroitu usein kuitenkin lähempänä sitä filmikelan valkokangasversiota elokuvateatterissa katsottuna kuin dvd-julkaisua? Puristetaanko se suurempi tarkkuus peräisin jostain joka sielä kameran linssin edessä oikeasti on ollut niin kuin se Full HD tai 4K -kuva näyttää, vai onko se suurempi tarkkuus peräisin enemmänkin tekoälyn mielikuvituksesta?

Entä onko paljon laatuvaihteluita toteutuksen suhteen? Kuinka yleisesti esim. alkuperäisen teoksen valo- tai värimaailmaa kunniotetaan ilman uudelleen tulkinnan kiusausta? Ainakin katsomassani remasteroidun Twin Peaksin trailerissa (en muista oliko virallinen), jossa näkyy vierekkäin before ja after kuvat, on ainakin joissain kohtauksissa voimakkaasti muutakin eroa kuin suurempi tarkkuus.

Oma tähän astinen kokemukseni vanhoista remasteroiduista elokuvista on seuraava: Ensimmäisen Full HD remasteroitu elokuva, jonka näin, on The Duel (Kauhun kilometrit). Se oli todella upean näköinen ja ennakkoluulot remasteroinnista karisi. Mutta seuraava elokuva, joka oli Vanishing Point (Nasta laudassa) sai jossakin kohtaa elokuvaa ajattelemaan, että suuri tarkkuus yhdistettynä vanhan elokuvan värimaailmaan, on välillä häiritsevän luonnoton kokonaisuus. Esim. kasvot saattaa olla hyvin tarkat, mutta sävy oranssi. Jolloin värisävyn ei samalla tavalla luonnostaan alitajuisesti ajattele olevan vain sitä hienoa vanhan elokuvan sävymaailmaa, jonka automaattisesti hyväksyy ja jota pitää ikään kuin taiteellisena tekijänä. Vaan Full HD -tasolle tuotu resoluutio voi irroittaa värisävyt kokonaisuudesta niin, että värien epäaitous ei ole enää osa kokonaisuutta. Tällöinkin toki teknisessä mielessä epärealistisena ja syntipukkina kokee sen tarkkuuden, eikä kuvan sävyjä.

Mutta en ole varma onko tälläinen ristiriitaongelma oikea tai mikään ristiriita, vai keksinkö uuden pelossa ongelman asiasta joka ei ole ongelma.

Olen tässä hankkimmassa muutamia kiinnostavia westernklassikoita kokoelmaani, ja en tiedä tähtäänkö Full HD tai 4K -linjaan, vai onko parempi ostella DVD-julkaisuna. Olisin kiitollinen asiaan perehtyneiden faktoista ja mielipiteistä.

  
  • aina kun editoidaan/remasteroidaan vanhaa, on kyseessä alkuperäisen kuvauksen muuttaminen. kuvasuhteen muuttaminenkin on mahdollista, mutta onko se enää se kuvaajan näkemys ja aiheen valinta? vaiko jonkun studiopropellipään oma halu tuottaa jotain sisällötöntä materiaalia/kuvavirtaa jolloin itse aihe ei enää olekaan se remasteroinnin syy? itse katselen elokuvia ainoastaan tätä varten tehdyssä tilassa, ja perus dvd resoluutiotakin katselee ihan mielissään vaatimatta viimeisiä detaljeja jostain epäolennaisesta, vaikkakin tykki pystyy moninkertaisesti 'tarkempaa ja värikylläisempään' tuotokseen 2,8m leveälle kankaalle... ei sitä jää näillä katselutunneilla enää kaipaamaan. sisältöä tuottajat sisältöä :)

      
Kirjaudu kommentoidaksesi.

Uusimmat keskustelut