Jutussa 1/20 puhutaan talouskäytössä olevista alueista ja Suomesta, mutta ei yksiselitteisesti sanota, puhutaanko nyt Suomesta ja talousmetsistä. Annetaan kuitenkin ymmärtää, että suomalaiset metsät olisivat lajikadon kannalta ongelmallinen paikka ja siellä tehdyt muutokset olisivat avain kehityksen kääntämisessä parempaan suuntaan.
Lapissa suojeltujen metsien määrä on valtava ja potentiaalia suojella lisää on aika vähän. Kuitenkin lajikato näkyy myös siellä. Etelässä metsien osuus maapnta-alasta on vain suuruusluokkaa puolet. Mutta pääosin vain metsistä puhutaan, kun kyse on luonnon monimuotoisuudesta.
Väitän, että näkijän kristallipallo on nyt pölyinen. Metsät on Suomessa parhaiten hoidettu elinympäristö, josta hyönteisten määrän lasku ei ole peräisin ja jossa tehdyillä toimenpiteillä ei myöskään hyönteiskatoon siksi juurikaan nykyistä tehokkaammin voi vaikuttaa. Metsät on omistukseltaan hajanainen kohde, jossa edunvalvonta on heikkoa toisin kuten esim. kemikaaliteollisuudessa. Se antaa mahdollisuuden syyttää metsätaloutta kaikesta. Myös kaupungistumisen ja liikenteen aiheuttamat maankäytön muutokset on asia, jolle ei yhteiskunnassa kunnollista vastavoimaa löydy ja joiden merkitys siksi jää luontoarvokeskustelussa alimitoitettuun rooliin.
Tällä hetkellä metsätaloudessa on vakavia ongelmia, mutta niiden ratkaisun avaimet ei löydy metsänhoitomenetelmistä, vaikka avohakkuukiellon ajajat niin väittävät. Ongelmat ovat luonteeltaan sellaisia, jossa nyt rakennetaan kestävän kehityksen ja Suomen kilpailukyvyn kannalta muutaman vuosikymmenen kuluttua laukeavaa miinaa. Ainoa välitön seuraus ihmisille on punkkien määrän kasvu jo nyt, ei vasta vuoden 2044 tilanteessa. Mutta kun asia selitetään ilmastonmuutoksella, päättäjillä ei ole edellytyksiä ongelmaa ratkaista. Taustalla on myös ulkomainen rahoitus, jolla suomalaisen metsätalouden kilpailukykyä yritetään heikentää.
Olet osittain oikeassa, mutta pääsääntöisesti harhaisesti väärässä. Olen tietysti metsän omistaja, mutta myöskin ylipalkattu yleinen kitkan lisääjä.
Einsteiniä siteerakseni, ”kehittynyttä ongelmaa ei voi ratkaista samoin kuin se on kehittynyt”.
Olen seurannut kommenttejasi ja todennut sinut erittäin päteväksi, mutta ehkä vain sarallasi.
Kaikkien tiedossa lienee Lapin metsien suojeluprosentti. (15)
Jos tulet etelään, sähköauton kantamalla et pääse aitoon metsään.
Oma v-tuli siitä pohjoisen kun kunnan pesään laitettiin hieman alle 140 vuotiaita, kesken kasvuista runkopuuta pesään poltettavaksi.
Mitä annat perinnöksi? Pörssien tuoton?
Tuo metsä siis lienee olevan lähes luonnollinen 280 vuoden kuluttua.
Todistetusti, eräs metsän omistaja näytti vuosikymmenien harvennushakkuunsa tuottonsa metsän omistajien kokouksessa, 85% eivät uskoneet.
Ehkä ja toivottavasti tunnet tapauksen.
En ole oikeassa, mutta paljonko olen väärässä.
Olen vauras tekemättä mitään. Sain perinnöksi metsää, siitä ei mennyt lainkaan veroa. Voitoilla ostin lisää metsää, eikä lastemme tarvitse ikinä tehdä mitään, elleivät halua tienata yli 100 tuhatta vuodessa. Veroa ei mene.
Kymmeniä vuosia kaupunkimme hallituksessa ja valtuustossa toimineelle henkilölle tuli yllätyksenä, ”pääoma tuotoista kaupunki ei saa mitään”. Hän edustaa puoluetta, josta ammentaa äänestäjänsä.(sitä mitä todennäköisesti TM lehden lukijat äänestävät, kuvitellen olevansa vauraita duunareita)
Kaupunkilaiset käyttävät pankkia, minun pankkini on metsä.
Voin toki myöntää, että olen myös ostamassa maamme pohjavedet, oikeudessa hieman kiistaa toistaiseksi.
Täällä Kuwaitissa on joskus tylsää ja tekee mieli kupata suomalaisia.
Ostan mitä tahansa. Olenhan sen ansainnut.
Voitko hiukan täsmentää?
En tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta metsänomistajana tiedät harvennusten olevan edellytys puuston järeytymiselle. Olisi typerää jättää harvennukset tekemättä tai vaihtoehtoisesti hyödyntämättä harvennuksessa korjattu puu. Päätehakkuultakaan ei kerry vain sahatavaraksi kelpaavaa puuta, siitä pitää huolen mitta- ja laatuvaatimukset. Etelässä saattaa kolmasosa olla lahoa, päälle vielä liian oksaiset tai mutkaiset.
Ei voi kuvitella, että talousmetsä olisi luonnollinen. Me ei enää vähään aikaan olla eletty keräilytaloudessa.
Mikä oli kaverin käyttämä laskentakorko ja oliko tuotto nimellistä vai reaalia? Ellei tiedä, mikä merkitys näillä tässä tilanteessa on, ei ole minkäänlaisia edellytyksiä arvioida tuoton todenmukaisuutta tai sitä, onko 85% paljon vai vähän.
En tunne tapausta.
On hirvittävä näky mennä omaan metsään avohakkuun jälkeen, sitä tosiaan ei voi katsoa kuin numeroina. Biodiversiteetti ei mitenkään voi olla kärsimättä.
https://wwf.fi/wwf-lehti/wwf-lehti-2-2016/metsaluonto-on-ahdingossa/
Ostin aikoinaan pienen 6ha metsäalueen metsänhoitoyhdistyksen toimijalta/työntekijä/pomolta?
Kaikki velvoitteet täyttämättä. Istututus velvoitteet osin täytetty vain koivun siemeniä heittämällä, olivat visakoivun siemeniä, heh. No, vesakkoa riittää.
Hitler oli ihmishoitoyhdistyksen pomo. Omille tonteilleni ei enää yksikään metsänHOITOyhdistys ei enää tule, onneksi (automaatti maksu) pakollisuus poistettiin.
Tällä hetkellä en juurikaan metsää enää omista, ne ovat pojallani. Hän näköjään ei poista edes lahopuita, luomua siis.
Hänellä on toki työpaikka elinturvansa takaamiseksi.
Et vastannut yhteenkään kysymykseeni.
Miten voi periä metsää maksamatta veroa?
Voitoilla ostin lisää metsää...
Millä voitoilla?
Mistä ei mene veroa?
Millaisella korolla omaisuutesi siellä on?
WWF:n juttua voin kommentoida myöhemmin.
Tietysti biodoversiteetti kärsii ainakin lyhyellä tähtäimellä. Mutta mikä on vaihtoehto? Meidän pitää päästä eroon fossiilisista raaka-aineista, vaikka se Kuwaitissa harmittaisikin. Tällöin emme voi jättää metsiä luonnontilaiseksi, koska tiedossa ei ole keinoa kompensoida puun käyttöä.
Suomalaisista ympäristöistä metsäluonnolla menee vähiten huonosti, mutta metsien käsittely on asia, jota eniten haukutaan. Metsät ovat ainoa luontotyyppi, jossa biodiversiteetin kaventuminen on hidastunut. Etelässä maapinta-alasta on n. 40% muuta kuin metsää eli käytännössä rakennettua aluetta tai peltoa. Metsistä 5% on suojeltu. Kun vielä on selvää, että metsissä, jopa talousmetsissä biodiversiteetti on huikeasti paremmalla tasolla kuin rakennetussa ympäristössä tai viljelysmailla, miksi niiden osuudesta ei kukaan ole huolissaan? Eikö kivihiilivoimalan varassa pyörivä Helsinki pitäisi tyhjentää ja metsittää? Ei, koska pitää hyökätä talousmetsiä vastaan.
Onneksi tiesit, mitä ostit.
Ei metsänhoitoyhdistys ole koskaan määrännyt metsiesi käsittelyä. Kukaan ei ole koskaan pakottanut sinua hakkaaman metsiäsi. Vastuu käsittelystä on vain ja ainoastaan sinulla. Tätä asetelmaa korostaa muutaman vuoden takainen lakimuutos.
Suomi on Euroopan metsäisin maa. Muut ovat jo hakanneet metsänsä pois. Siitä johdetaan mm. hiljattain uutisista kuultu ajatus, että Suomi on metsien suojelun osalta jälkijunassa, vaikka 12% metsistä on suojeltu. Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen. EU:ssa pelataan peliä aivan muista lähtökohdista, kuin luontoarvoista.
On helppo suositella hoitomenetelmiä, kun ei tarvitse ottaa vastuuta yhtään mistään. Tosin siinäkin perusteet ontuu. On väärin sanoa eri-ikäisrakenteisen metsänhoidon jäljittelevän luonnon dynamiikkaa. Luonnossa on useita mekanismeja. Osassa puuston harveneminen tapahtuu päinvastoin eli alakynten jäänet puut kuihtuvat pois ja suurimmat jää jäljelle. Tämä on juuri päinvastoin kuin eri-ikäisrakenteisessa metsänhoidossa tehdään. Lisäksi tuossa menestyy vain kuusi, joka sietää varjoa. Luonnossa, kuten myös peltoviljelyssä on tärkeää, että lajit vaihtuvat. Jatkuvan kasvatuksen mallissa menestyy (teoriassa, käytännössä sekin heikosti) vain kuusi. Siitä seuraa metsän yksipuolistuminen ja maaperän happamoituminen eli biodiversiteetin kaventuminen. Kumpi on uskottavampi lähde, WWF:n Annukka Valkeapää vai tietokirjailija Seppo Vuokko:
"Sen sijaan pohjoiset havumetsät uudistuvat pääasiassa tuhojen – joko myrskyn tai metsäpalon – kautta. Metsätaloutemme on perusteiltaan ekologista ja menetelmät jäljittelevät luonnon prosesseja. Avohakkuu vastaa luonnon tuhoa, joka avaa metsänpohjan uudelle puusukupolvelle.
Avohakkuusta voi hyötyä muukin metsäluonto, sillä kaikki metsälajit eivät ole synkkien sammaloituneiden ikimetsien asukkaita."
Taloudellinen tulos ei määräydy vain rahan säästymisen perusteella. Asiaan vaikuttaa myös puuston kasvu ja siinä Metlan (Luke) mukaan eri-ikäisrakenteinen kasvatus on kolmanneksen huonompi ja uudistuminen epävarmempaa. Tällöin joudutaan myös istuttamaan, mikä on tuossa mallissa huomattavasti kalliimpaa kuin avohakkuun yhteydessä. Taloutta rasittaa myös puuston suuremmat korjuukustannukset ja korjuuvauriot. Ylipäätään avohakkuumallin ja jatkuvan kasvatuksen taloutta on hyvin vaikea laskennallisesti vertailla, koska lopputulos riippuu lähtöarvoista ja näin erilaisissa menetelmissä ei ole yksimielisyyttä oikeasta tavasta. Tämän tietää myös Annukka Valkeapää, mutta jostain syystä ei siitä halua puhua.
Lahopuu otetaan huomioon nykyään jokaisessa metsänhoitoa koskevassa suosituksessa. Eroja eri kasvatusmenetelmien välillä ei ole. Mutta myyttiä uhkasta metsän terveydelle käytetään tässä yhteydessä väärin. Jos metsään tulee esim. myrskyn takia liian nopeasti kuollutta puuta, se on uhka metsän terveydelle. Sen sijaan lahopuun määrän lisääminen hallitusti on luonnolle hyvä asia. Tämä tietää kaikki, eikä WWF:n pitäisi tehdä siitä keppihevosta oman ideologiansa ajamiseen.
Siitä huomimatta WWF:n mielestä metsiä hakataan liikaa. Eikö se ole pahasti ristiriidassa tiheyden kanssa? Nuorissa metsissä on valtavasti harvennusrästejä. Hakata ei saisi myöskään, kun pitää olla hiilinieluja. Tämäkin on ristiriidassa, koska vain ajoissa hakkaamalla saadaan valoa ja hiilinieluja. Metsät myös kuusettuvat kovaa vauhtia eli valon määrä aluskasvillisuudessa vähenee. Se on seurausta riistapolitiikasta, jossa hirvieläinkanta on pidetty liian korkealla tasolla. WWF ei kuitenkaan aja eläinten määrän vähentämistä, vaikka luontoarvojen puolesta näin pitäisi tehdä. Hirvieläimet myös kurittavat mustikkaa eli sekin osaltaan vaikuttaa määrään, mutta tästäkään WWF ei ole huolissaan. Annetaan vain ymmärtää, että metsätalous itseisarvona on syyllinen. Miksi WWF tahallaan johtaa ihmisiä harhaan?