TM kolumni herätti niin paljon keskustelua, jossa vastaillaan toisillemme, että avaan tämän keskustelusäikeen aiheesta, joka näyttää kiinnostavan:
Vastaan samalla Herbertille muutamaan kommenttiin, jotka herättivät ajatuksia:
@Herbert kirjoitti:
Väärien odotusten varassa tehty hankinta on ikävä juttu, jos pyörä osoittautuukin tarpeisiin sopimattomaksi. Retkikäyttö voi hyvinkin olla asia, johon sähköpyörä ei monille sovi. Millä lataat sen kansallispuiston telttamajoituksessa, kun se lounastauolla ABC:n pihassakaan ei ehdi latautua, jos karrikoitua esimerkkiä käytetään.
Eikös hankintaa harkitsevan kannattaisi kokeilla vuokrapyörää ennen ostopäätöstä?
En osaa ohjeistaa kenenkään retkeilyä, koska haluan illaksi saunaan ja oikeaan sänkyyn nukkumaan. Mutta vetäisin viime kesänä Syötteen kansallispuistossa yhdessä päivässä luomumaasturilla viiden autiotuvan kierroksen (Annintupa - Koiraojan tupa - Välitupa - Ylpiäojan tupa - Ahmatupa). Matkaa tuli yhteensä 35 - 40 km ja jokaisella autiotuvalla olisi voinut yöpyä. Sen jälkeen olen löytänyt vielä kaksi muutakin autiotupaa matkaa merkittävästi jatkamatta.
Kansallispuistoista löytyy kyllä nähtävää lyhemmilläkin etäisyyksillä, joten sähkärin rajat tulevat vastaan vain pitkillä JA useita päiviä erämaassa pysyvillä retkillä.
@Herbert kommentoi vastatuulen voittamista alaotteella:
Jottei nyt kenellekään jäisi väärää käsitystä, niin alaote ei sentään ihan sähköavustusta korvaa edes vastatuulessa.
En oikein ymmärtänyt tätä? Sähköavustus on toki eri asia kuin tehokkaampi ajoasento, mutta ei tuo 25 km/h ylittäminen oikeasti paljoa vaadi pyörällä, joka on tehty kulkemaan.
@Herbert kommentoi sähkäreitä luomupyörien seassa:
ilmeisesti on olemassa pyöriä, jossa avustuksen laakkaamisen jälkeen voimansiirron vastus on saatu jo aika pieneksi.
Hyväkuntoisen polkijan kannalta tuo käytännössä neutraloi koko akun loppumisen ongelman, kun sähkön loputtua voi polkea perille normaaliin tapaan ilman lisärasitusta.
Mutta tasamaalla maantiepyöräilijöiden ryhmässä sähkäri on silti häiritsevän hidas, ja akun loputtua vielä hitaampi, vaikka sähkökäyttö purettaisiin kokonaan pois.
Kun yli 60-vuotias polkee ensimmäisellä 100 km päivämatkallaan keskinopeuden yli 30 km/h maantiepyörää pystymmällä ajoasennolla ja soratierenkain, on 25 km/h keski-ikäisellekin maantiepyörän kuskille jatkuvaa odottelua.
En vetänyt aivan omaa 1/3 osuuttani tuosta satasesta, mutta noin 25 km vastatuuliosuuden vedin, mikä oli kieltämättä kova pesti. Nuorempien perässä aurinkokannella peesailu 30 - 35 km/h marssivauhdilla sen sijaan menee kevyellä sykkeellä tuntikausia. Harrastevälineet kannattaa tietenkin valita omaan käyttöönsä mutta jos on aivan pakko löytää se tehtävä, johon sähkäri ei sovi, niin se on sähkärin maksimirangen rajoja hipova maantiematka hiilarirunkoisten 25 mm tuubeilla rengastettujen kanssa. Ero luomun hyväksi on siinä, että kolmekymppiset maantiepyöräilijät, jotka eivät huolisi sähkäriä hidasteekseen kysyvät lähteekö luomugravel mukaan yhteiselle lenkille. Peesin antama tasoitus pitää vanhemmankin polkijan nuoremman mukana, mutta sähkäriä ei.
Kun nämä rajoitukset hyväksyy, voi sähkäri olla ihan käyttökelpoinen vehje. Ajattelin käydä kokeilemassa sähkömaasturia kun tilanne rauhoittuu. Nyt on vuokraamoista kaikki pyörät taipaleella ja kaikilla suosituilla nuotiopaikoilla puoli tusinaa samanlaista uutta maasturia parkissa vuokrapyörien kiertäessä tunturia pieninä ryhminä. Eniten epäilyttää miten noilla osaa ajaa mäkiä alas, kun hissitolppa näyttää sähkäreissä harvinaiselta?