«123»
Vanhimmat autot mitä liikenteessä näkee ovat tämän tyylisiä:
http://www.imcdb.org/images/112/505.jpg
Eli 1950-1970-luvun amerikkalaiset autot ovat ilmeisesti kaikkein kestävimpiä mitä on tehty, mutta entä eurooppalaiset merkit?
Aiemmin vanhimmat euroautot olivat Mersuja, mutta nyt niiden tilalla näkyy katukuvassa 1980-1990 luvun Volvoja, eli isoja sedan tai farkku mallisia ikiliikkujia.
En tiedä onko muiden havainnot samankaltaisia, mutta näin olen itse asian ymmärtänyt.
Ajan itse 1980-luvun japsilla ja niitä ei montaakaan tule vastaan 
Kirjaudu kommentoidaksesi.
Liikennettä tarkkailemalla ei oikein voi tehdä johtopäätöksiä kestävyydestä. Harrasteautot seisovat talvet ja muutenkin käyttö on erilaista kuin taviksilla.
TM on julkaissut viimeksi vuonna -85 listan rekisteristä poistettujen autojen keskimääräisestä iästä merkeittäiin jaoteltuna. Tuollainen lista olisi oikein kiinnostava tehdä uudestaan.
Aivan, mutta ne USA-autot mitä olen havainnut liikenteessä ovat olleet ympärivuotisessa käytössä ja linkin auton tyylisiä.
Vain kesällä ajettavia harrasteautoja en oikein arvosta, koska auton täytyy toimia kaikissa olosuhteissa. Siis myös talviaikana
Olen viimeaikoina alkanut kunnioittaa USA-autoja ja tämä linkki todistaa, että kyllä niilläkin pärjää tiukoissa tilanteissa, vaikka kateelliset muuta väittävätkin
https://www.youtube.com/watch?v=jI9lhA9dlEw
Kuubassa on kohtuu vanhaa autoa liikenteessä , mutta johtunee autojen saatavuudesta enemmänkin kuin kestävyydestä .
"TM on julkaissut viimeksi vuonna -85 listan rekisteristä poistettujen autojen keskimääräisestä iästä merkeittäiin jaoteltuna. Tuollainen lista olisi oikein kiinnostava tehdä uudestaan"
Ongelman vaan tekee ns. tuonti- ja vientiautot. Esim. ne 80-luvun Corollat on laivattu pitkälti Afrikkaan takseiksi. Toisaalta tänne on tuotu lisää vanhoja Mersuja Saksasta jne. eli varmasti joissakin tapauksissa autokanta on voinut kasvaa jopa ensirekisteröintien jälkeen.
Minun veikkaus vahvimmista käyttöautoista on MB 123/124, Volvo 200-,700- ja 900-sarja sekä Toyota Carinat.
Jospa kyse on enemmänkin ylläpidettävyydestä kuin kestävyydestä?
Paljon on liikenteessä oikeita romukasoja sen takia, että niissä on suht.kestävät dieselit, (ja kohtuuhintaiset varaosat).Näitä on mm. 123-124-201-mersut, pösöt, volkkarit ja toyotat. Toisaalta paaliin menee hyväkuntoisia saabeja sen takia, että ajaminen on kalliimpaa ison koon myötä suurehkon bensiinin kulutuksen takia.
Kestävin meidän suvussamme - yritys- ja yksityiskäytössä - olleista autoista on yllättäen ollut Nissan Micra. 11,5 vuotta käytössä olleen auton matkamittarissa on tällä hetkellä noin 547000 kilometriä, ja auto on päivittäisessä käytössä Viimeisin merkkihuolto tehtiin 15000 kilometrin kohdalla. Sen jälkeen on vain moottoriöljyjä ja suodattimia vaihdettu ja vikoja korjailtu sitä mukaa kun niitä on ilmennyt.
Ensimmäinen vika autoon tuli, kun sillä oli ajettu noin 225000 kilometriä. Tuulilasinpyyhkimet jäätyivät, ja niiden mekanismi särkyi niin, että pyyhkimet eivät enää palaudu alkuasentoon. Vikaa ei ole korjattu, vaan pyyhkimet on opeteltu pysäyttämään niin, että ne jäävät ala-asentoon. Kun tähän on tottunut, koko asiaan ei enää kiinnitä huomiota. Viasta on jopa se hyöty, että pyyhkimet voi pysäyttää myös toiseen ääriasentoon, jolloin niistä voi ajon aikana rapsia jäätä pois sivuikkunan kautta.
Ensimmäinen korjaamokäyntiä vaativa vika Micraan tuli, kun sillä oli ajettu noin 250000 kilometriä. Auton vetoakselien päät alkoivat rahista, ja ne piti vaihtaa. Vetoakselit aiheuttivat ongelmia myöhemminkin, ja auto jäi kerran jopa tielle vetoakselin katkettua.
Vesipumpun vaihdoin itse, vaikka en mekaanikko olekaan. Viimeisillä matkoilla vanha pumppu vuoti niin paljon, että autolla pääsi noin 25 kilometriä yhdellä vesitankkauksella. Mukana oli pakko pitää useita täytettyjä viiden litran vesikannuja. Olen vaihtanut autoon myös laturin ja tuulettimen hiiliä, ja lopulta tänä talvena uuden tuulettimen moottorin. Lämmittimen kenno on niin tukossa, että auto on kylmä talvella.
Inhottavin vika autossa on ollut se, kun virranjakajan yhteydessä oleva lämmöntunnistin (kirjoitin tästä viasta aikoinaan tälle foorumille) meni epäkuntoon. Vika ilmeni niin, että auto ei lähtenyt käyntiin, jos ulkona oli alle 18 astetta lämmintä. Auto oli monta päivää merkkikorjaamolla, eikä siellä keksitty syytä ongelmaan. Merkkikorjaamo yritti ratkaista ongelman myymällä jotain kallista lisäainetta, jota kaadettiin bensan sekaan. Korjaamolla oletettiin ongelman syyksi venttiilien jumiutumista, vaikka kyse oli sähköviasta (sinänsä vaikeasti selvitettävästä, koska lämpimässä korjaamossa auton tulpat iskivät kipinää, vaikka hetki aikaisemmin pihalla ne eivät olleet iskeneet).
Omituinen käynnistysongelma vaivasi autoa kaksi vuotta, ja vian takia autolla joutui ajamaan vieraissa paikoissa (joissa ei ollut sähkötolppaa moottorilämmittimelle) yöllä lämmittelylenkkejä, jotta auto säilyisi toimintakunnossa. Espoon Matinkylän tiet tulivat tutuiksi näillä lenkeillä. Ja välillä autoa myös työnnettiin, ja pari kertaa pakkotilanteessa varastettiin sähköä pitkällä roikalla jonkun lämpöpistokkeesta. Ulkomaanmatkalla vika pakotti olemaan pari ylimääräistä yötä Berliinissä, kun ilma yllättäen viileni, eikä auto lähtenyt käyntiin.
Vika korjautui, kun auton virranjakaja lakkasi toimimasta eräällä parkkipaikalla, ja auto oli hinattava Mikkelin merkkikorjaamoon. Virranjakajan vaihdon yhteydessä vaihdettiin myös lämmöntunnistin.
Tästä ei ollut tarkoitus tulla Micra-tarinaa, vaan aikomus oli käsitellä muitakin autoja. Lyhyesti niistä tähän lopuksi.
1970-luvun alun Toyota Corollat olivat äärimmäisen ruostuvia. Viisi vuotta vanhoina autot olivat jo pelleiltään täysin tohjoja, vaikka lokasuojat oli jo vaihdettu. Penkkien vinyylit hajosivat nopeasti. 100000 kilometriä ajettuina Corollat alkoivat olla jo kaatopaikkatavaraa. Meillä oli kolme Toyota Corollaa.
Saab 99:t olivat kokonaisuudessaan huonoja autoja. Meillä oli niitä kaksi. Vuoden 1974 mallissa ei toiminut enää kuin kolme vaihdetta, kun se noin 200000 kilometriä ajettuna ja kuusi vuotta vanhana myytiin. Vuoden 1979 mallilla ajettiin kuuden vuoden aikana noin 235000 kilometriä, ja auto oli täysin romukunnossa, kun se myytiin. Kuljettajan penkin pohja oli romahtanut, ja selkänoja pysyi pystyssä takalattialla olevan vararenkaan avulla. Takaiskunvaimentimet olivat repeytyneet irti. Moottorin venttiilit ääntelivät jo pahasti, ja bensaa kului paljon. Auton maalipinta oli kuin jonkin ruosteruton raatelema. Sitä oli jouduttu paikkailemaan.
Vuoden 1974 Datsun avolavapakettiauto oli suhteellisen hyvä, eikä se ollut pahasti ruostunut, kun se kuusi vuotta vanhana myytiin. Vuosimallin 1980 vastaava Datsun oli yksi autohistorian surkeimpia ruostepesiä. Noin 70000 kilometriä ajetuttuna ja kuusi vuotta vanhana se oli täysin lopussa. Sen pelleissä oli kämmenen kokoisia reikiä. Sitä ei enää edes huolittu vaihtoautoksi.
Amerikkalaiset autot - Chrysler, Chevrolet ja Oldsmobile - olivat kaikki laadultaan heikkoja. Chrysleriin tehtiin koneremontti 135000 ajettuna, ja Chevrolet vei 150000 ajettuna öljyä aivan mielettömästi. Autoa hinailtiin milloin missäkin, kun se jäi tiepuoleen jonkin häiriön takia. Hännänhuippu oli Oldsmobile Delta 88 Diesel, johon piti vaihtaa vaihdelaatikko ja kone noin 200000 ajettuna - eli auto oli teknisesti romu, mutta se kunnostettiin harrastuksen vuoksi.
Peugeot 205 dieselin moottori ja vaihteisto kestivät, ja autolla ajettiin noin 550000 kilometriä. Kaikki muu moottorin ja vaihteiston ympärillä olikin sitten huonompaa laatua, ja auto vaati massiivisia remontteja mennäkseen läpi katsastuksista. Etupyörien laakerit olivat kertakäyttökamaa eli ne piti vaihtaa noin 40000 kilometrin välein. Vaihtaminen maksoi paljon. Kaikkiaan autoa korjattiin noin oman hintansa arvolla.
Pidin Peugeot 205:stä, vaikka sen avulla saikin tuttuja korjaamopuolelta. Peugeot 205 on mukavan näköinen ja sillä on mukava ajaa. Micrasta, joka on autona kestävämpi, en pidä, vaikka auton ikääntyessä onkin ollut pakko alkaa arvostaa sen kestävyyttä. Micra on ruma, eikä se ole niin hyvä ajettava kuin Peugeot. Peugeot vetoaa tunteisiin, Micra järkeen.
Saab 99:t olivat kokonaisuudessaan huonoja autoja. Meillä oli niitä kaksi. Vuoden 1974 mallissa ei toiminut enää kuin kolme vaihdetta, kun se noin 200000 kilometriä ajettuna ja kuusi vuotta vanhana myytiin. Vuoden 1979 mallilla ajettiin kuuden vuoden aikana noin 235000 kilometriä, ja auto oli täysin romukunnossa, kun se myytiin. Kuljettajan penkin pohja oli romahtanut, ja selkänoja pysyi pystyssä takalattialla olevan vararenkaan avulla. Takaiskunvaimentimet olivat repeytyneet irti. Moottorin venttiilit ääntelivät jo pahasti, ja bensaa kului paljon. Auton maalipinta oli kuin jonkin ruosteruton raatelema. Sitä oli jouduttu paikkailemaan.
Saabin laatu romahti tosiaan 70-luvun alun jälkeen! Ruoste repi ja kokoonpano oli ala-arvoista; sitä se myyntimenestys teettää!
80-luvun alkupuolelta(muistaakseni mallivuosi-82)ruostesuojaus ja laatu on ollut hyvää, ja ajettiinpa 81-mallisellakin 99:llä yli 550tkm, ja autoon vaihdettiin muistaakseni 2 vesipumppua ja muutamia alapalloniveliä,virtalukon pohja sekä kytkinlevy ja jarrupaloja. Eikä tuossa km-määrässä syönyt öljyä, eikä vaihdelaatikkoa korjattu, eikä yhtään vetoakselia vaihdettu. Se huono laatu 70-luvun lopulla oli Uudenkaupungin ongelma.
Mikkot! Samaa mieltä; vuosikymmenen vaihtuessa laatu parani! Itsellä kokemusta -73, 76, 78 ja 82 Saabeista! 73 paras, 76 ja 78 laadun laskua, -82 oli jo ihan paremmalla mallilla, eikä mikään ajastaan jäljessä! 99 esiteltiin jo vuonna 67, mutta vasta 80 luvulla kilpailijat mielestäni saavuttivat sen!
ei Kokemusta < mutta sanoisin Golf.astra.kadett luokasta sen löytyvän
Kait kestävin autoni on ollut Masa 626 2.0 GLX.
Ostin 3v vanhana ja ajoin 10v sillä.
Suurimmat viat olivat mittarivalon himmentimen reistailu ja sivupeili jonka joku rikkoi parkkipaikalla.
Tosin muita ei ole ollut nuin kauan "testissä"!
Oman näkökokemukseni ja kuulopuheiden perusteella nämä ruotsalaiset, SAAB ja Volvo ovat olleet pitkäikäisiä ja kestäviä pelejä. Tekniikkahan on noissa melko yksinkertainen ja turvallisuuteen pyrkivä, siinäkö sen salaisuus?
Volvolla olen kuullut ja nähnyt ajettavan 400 ja 500 tkm (240-sarja), toisaalta Mersulla voi tuurilla ajaa jopa 600 tkm (200,220,250). Ja puhun nyt BENSAkoneista. Saabilla olen huomannut ajettavan 400 tkm (900,99). Tietyillä Volkswageneilla voi hurauttaa myös 400 tkm kuten Passatilla.
Tiedossa on paljon Saabeja, joilla ajettu reilusti yli500tkm ilman koneremppaa(kannentiiviste kylläkäin vaidettu).
Auto on kulutustavaraa siinä kuin vaikkapa kännykät. Kännyköitä ei enää juuri korjata kun uuden osto on edullisempaa. Autojenkin kohdalla kehitys kulkee samaan suuntaan. Ei ole järkeä korjata 10 vuotta vanhaa autoa tuhansilla euroilla. On parempi ajella uudella, nykyaikaisella, toimintavarmalla, ympäristöystävällisellä ja turvallisella uudella autolla. Autot olisi siksi parasta kärrätä romuttamolle viimeistään 15 v kohdalla.
Lainaus : Auton ei pidä kestää pitkään
Se kertoo myös jotain auton tekniikasta! 
Auto on kulutustavaraa siinä kuin vaikkapa kännykät. Kännyköitä ei enää juuri korjata kun uuden osto on edullisempaa. Autojenkin kohdalla kehitys kulkee samaan suuntaan. Ei ole järkeä korjata 10 vuotta vanhaa autoa tuhansilla euroilla. On parempi ajella uudella, nykyaikaisella, toimintavarmalla, ympäristöystävällisellä ja turvallisella uudella autolla. Autot olisi siksi parasta kärrätä romuttamolle viimeistään 15 v kohdalla.
HMMMMM???? Täähän on juuri sitä äärimodernia "osta, käytä, kuluta, heitä helkuttiin"-aatetta? Aika porvarimainen väite...Eikös se olisi taloudellisestikin kannattavampi ratkaisu, että samalla autolla voi ajaa pitkään käymättä raapimassa päätänsä autoliikkeissä?
Auton kuuluu kestää pitkään...
2. Saab ja Volvo jakavat
4. Volkswagen ja Audi jakavat
6. BMW
7. Toyota ja Mazda jakavat
9. Seat ja Skoda jakavat
Tuota luokkaa voisi olla...?
Henzkuh93:
Aika huvittava listaus kyllä. Ehkä kannattaisi huomioida myös auton malli ja vuosimalli. Esim. MB Vito ei loista luotettavuudella eikä esim. Volvon 300-, 400 eikä oikein ensimmäiset 40-sarjalaisetkaan. BMW:stä ei ensimmäisenä tule mieleen luotettavuus ja samaa voisi sanoa VW konsernin tuotteista ja Saabista.
Tuo A. Tapion lista "MB 123/124, Volvo 200-,700- ja 900-sarja sekä Toyota Carinat" on helppo allekirjoittaa.
On Asioita jossa mutu ja todellisuus ei aivan kohtaa. Netin ja Esson baarin mutu juttuihin kannattaa aina suhtautua varauksella sillä ne perustuvat kuulo ja luulopuheisiin.
Lähempänä todellisuutta liene oikeat saatavilla olevat tilastot kuten esim.
http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/vain-kaksi-mallisarjaa-yltaa-100-000-autoon-suomessa
Se liene monelle kova paikka, että Opel onkin kärkimerkkinä meinaan nopeasti tilastosta poimien.
1.Opel Kadett keski-ikä 23,9 vuotta
2.Saab 900 keski-ikä 20,1 vuotta
3.Nissan sunny keski-ikä 19,5 vuotta
4.Toytota carina keski-ikä 18,6 vuotta
5.Ford escort keski-ikä 18,3 vuotta
Tilasto ei tietysti kerro täyttä totuutta mutta on varmaan suuntaa antava.
Jos vielä joku kaivaisi keski-iän rekisterissä oleville Isuzu Belleteille tai Toyota Corona Mark I:lle tai Chevrolet Impala Bel Aireille niin saataisiin huimia lukuja keski-iälle. Tilasto ei kerro kuinka paljon näistä on hävitetty vuosien varrella. Pitäisi laskea mediaani-ikä eli kohta jolloin puolet rekisteröidyista autoista on poistettu liikenteestä. Se kertonee jotain auton säilyvyydestä. Toisaalta tiettyjä merkkejä on viety "ajokuntoisina" itanaapuriin ja afriikan maalle, joten niiden määrä pienentää näiden mallien mediaani-ikää.
Jos käytettyjen autojen hinnat putoavat kovin alas, kuka jaksaa korjata mallin -84 autoa, kun reilusti uudemman ja paljon paremmin varustellun saa "pikkurahalla". Ymmärrän, jos kyse on harrasteautosta.
Nettiautossa myynnissä olevien eniten ajettujen perusteella Mersu on ylivoimainen ja perässä Volvo sekä Toyota. On siellä muitakin hajamerkkejä kuten Nissan, Audi, VW, Pösö jne.
Pakettiautoissa Toyota, VW ja MB ovat aika ylivoimaisia. Vielä kun tietäisi, että mitä näitä on vähiten tarvinnut korjata. Tai kyllähän sen ainakin pakuissa tietää...
Kyllä pidän kiinni aiemmasta listastani MB, Volvot ja Toyotat. Joku esitti tuonne Seatteja ja Skodiakin joukkoon... montakohan 80-luvun mallia on vielä liikenteessä
Lainaus Opelix: BMW:stä ei ensimmäisenä tule mieleen luotettavuus ja samaa voisi sanoa VW konsernin tuotteista ja Saabista.
Audeillakin on ajettu keskivertoa pidempään ja tekniikka on kestänyt. Ainakin paljon paremmin kuin Opeleilla keskimäärin...
Ja kumma kyllä noilla 3-sarjan BMW:illä on ajettu murheitta lähemmäs 400 tkm...
5-sarjalla jopa hieman päälle. Niin ja joudun toistamaan, että Saab 900 ja 99-malleilla on ajettu myös se 500 tkm. Volvoissa kestävin malli on ollut 240. Nuo 40-sarjalaiset ovat aivan omaa luokkaansa 
ET VOI OLLA TOSISSASI??? Golfilla ja Transporterilla on ajettu 500 tkm, todisteita on nähty ja kuultu
Naurettavaa väittää myös, että japseilla olisi ajettu keskivertoa enemmän, jos verrataan euromerkkeihin, niin eiköhän ne Nissanit sun muut rimpulat sieltä tilastoilta aika äkkiä tipu. Ei oo tullut viä vastaan yhtäkään japsia, jolla olisi ajettu edes 400 tkm...
Ja noista pakuista...Mersun tietyt pakut (Ei Vito), VW Transporter ja LT sekä Toyotan Hiace ovat käsityksen ja havaintojen perusteella kärkikolmikko
Ei ole kovinkaan monta vuotta, kun eräs purkaamoyrittäjä sanoi,että "matikkakeula"transitteja ei ole vielä purussa, vaikka malli tuli v.85.
Henzkuh93:
Kyllä todellakin olen tosissani. Eipä ole vielä tullut vastaan bensa Golfia (itsehän puhuit bensa-autoista) millä on ajettu 500tkm ilman esim. koneen aukaisua. Samaa tietenkin voi sanoa Pornstarterista, mutta harvassahan bensakoneiset pakut on. Dieselillä kyllä ajelee helpostikin tuon 500tkm, mutta vielä kevyemmin se onnistuu Hiacella, minkä sinä listasit volkkarin jälkeen.
Henzkuh93:
En kyllä missään kohtaa ole maininnut Opelia, vaikka niissäkin tekniikka kestäisi rullailla pitkiäkin pätkiä, jos korit vain kestäisi.
Kestävyydestä puhuttaessa kilometrit eivät kerro läheskään koko totuutta ja harva tuntee autojen koko huoltohistorian.
Vanha sanonta: "köyhän ei kannata ostaa huonoa".
Miten tuo pätenee nyt?
Liekö rahaa paljolti käytössä. Eletäänkö oikeasti aikaa, jolloin kuljettajan jalkatilan maton uusinnassa (roskaantunut) uusitaan samalla auto.
Tiedä häntä. Köyhä vai rikas. Mersuko alle vai halpisauto.
---
Mitä enemmän ikää, sitä vaikeammaksi autonkin valinta käy.
Liekö tuo sitten viisautta vai tyhmyyttä.
---
Se on ainakin varmaa, että auton hankinta on kohtalaisen paljon helpompaa kuin 1950-luvulla.
Dieselmersuja löytyi muutamia silloinkin ja moottori niissä kesti "ikuisesti".
Suruton meno kyllä vei korin.
Opelixi:
Opeleissa kyllä hyytyy kone ennen koria...
Niin ja oletettavasti tarkoitin VW Transporterissa noita dieselmyllyjä, joilla ajaa 500 tkm jos huoltaa ja hoitaa asiallisesti. Hiace ei ihan yllä tuohon, mutta hurauttaahan silläkin keskimäärin 350 tkm.
Golfissa oli kyllä aikanaan se pumppusuutinvika siellä konepuolella...Passatit ovat koneiden suhteen kestävempiä
Mutta ylistän kaiken kaikkiaan tällä saralla eniten ruotsalaisia ja saksalaisia automerkkejä
Vanhemmat autot vaan yksinkertaisesti pärjää uusia autoja paremmin kun niissä on vähemmän elektroniikkaa.
Henzkuh93:
Meinaatko, että saman moottorin kestävyys riippuu siitä, lukeeko merkissä Saab vai Opel?
Henzkuh93:
Eli samat koneet ovat kestävämpiä Passatiin asennettuina kuin Golfissa. Selvä.
Muuten olen edelleen sitä mieltä, että autojen kohdalla ei puhuta niinkään kestävyydestä kuin ylläpidettävyydestä (osien vaihtaminen on helppoa ja/tai edullista) ja ylläpidon kannattavuudesta. Esim. vanhaa Toyotaa saatetaan vielä korjata siinä vaiheessa kuin ranskalaisen annettaisiin olla, koska vanhasta Toyotasta voi joku merkin kestävyyteen uskova jotain vielä maksaakin.