Tällaista tietoa tulee autoilun suurmaasta, Saksasta. Siellä ovat isänmaalliset saksalaiset vetäneet kyselyissä vähän kotiinpäin ja tulos on seuraava, mitä tulee autojen LAATUUN:
"Paras laatu kategorian voittaja ja Keltainen enkeli 2005 palkinnon saaja oli Toyota Avensis, ja heti toisena oli Toyota Yaris. Merkin kokonaislaatua vahvistivat edelleen Corollan neljäs ja RAV4:n viides sija. Toyotan jälkeen tulivat muut japanilaismerkit ja ainoana saksalaismerkkinä BMW.
Tutkimus pohjautui ADAC Motorwelt lehden tekemään asiakastyytyväisyysanalyysiin sekä matkankeskeytymistilastoon. Asiakastyytyväisyystutkimukseen osallistui 43 000 autonomistajaa, joilta mm. kysyttiin millaisina he kokivat autonsa laatutason. Toisena kriteerinä oli matkan keskeytymiseen johtaneet syyt. Loppuarvostelussa oli mukana 10 automallia, joista neljä oli Toyotia.
Keltainen enkeli 2005 - Paras laatu - 10 parasta:
1. Toyota Avensis 1,15
2. Toyota Yaris 1,18
3. Mazda Premacy 1,23
4. Toyota Corolla 1,25
5. Toyota RAV4 1,25
6. Mitsubishi Colt 1,26
7. Mini 1,30
8. Mazda MX-5 1,31
9. Honda Civic 1,34
10. Mazda 626 1,35" (lähde: toyota.fi)
Missäs olivat ne suomalaisten "laatuautot", Volvo ja Volkswagen? Olivatko peräti joissain sijoilla 17-20 eli häntäpäässä?
Ja turha väittää, että laatu merkitsee myös ominaisuuksia, ei pelkkää kestävyyttä, sillä niin Volvo kuin Volkswagenkin häviävät esim. Hondalle ajettavuudessa. ( lähde Autocar ).
Tuo tulos ei minulle ainakaan mikään yllätys ole. En tällä hetkellä ajele toyotaa, mutta sellaisia kaksi kappaletta omistaneena, en ihmettele yhtään niiden sijoitusta.
mitään sanomattomaksi tilastoksi. Olisiko tilastoharhaa sitten..
Sukua kun asuu Saksassa, niin sen verran olen oppinut Saksaa tuntemaan että ei siellä kovin helposti vieraalle merkille tunnustusta anneta. Hieno suoritus, vaikka jokuhan tämänkin vääntää
Mikä teitä Toyotan omistajia oikein vaivaa? Miksi pitää koko ajan ylistää omistamanne auton laatua ja ylivertaisuutta muihin autoihin ja esitellä joka ainut mahdollinen tilasto, jossa Toyota on kärkisijoilla?
Onko takaraivossa kuitenkin joku epäily, jolle haette hyväksyntää?
Olkaa tyytyväisiä Toyotaanne, mutta pyydän, älkää koko ajan tuputtako sitä muille, kyllästyttää.
En omista toyotaa, mutta hyvinpä arvasin että joku hihat polttaa kun oma merkki ei listalla näy. Ota vähän rauhallisemmin, ei siellä minunkaan merkkiäni näy.
Valitettavasti joudun tuottamaan sinulle pettymyksen, en polta hihoja tuollaisista asioista. En edes odota merkkini näkyvän tilastojen kärjessä, minulle tilaston kärkisijoitukset eivät ole itseisarvo. Hankin autoni ihan muilla perusteilla.
3.3. Hesarissa julkaistun jenkkikyselyn tulosten perusteella alkaa kohta Lexusin erinomaisuuden mainostaminen (taas kerran). Pännii vaan se, että lähes joka toinen keskustelu käsittelee Toyotan/Lexusin erinomaisuutta.
Luulisi nyt olevan muutakin keskusteltavaa. Yritän kyllä näitä keskusteluja välttää, joten olisi erinomaista, että keskustelun aloittaja mainitsisi, että kyseessä on Toyota/Lexus, niin voin jättää väliin.
Muistan muuten sellaisenkin "tilaston", jossa teollista muotoilijaa pyydettiin listaamaan tylsimmän ja tavallisimman näköiset automallit ja tulos oli:
1. Toyota Avensis
2. Toyota Corolla
Muistan muuten sellaisenkin "tilaston", jossa teollista muotoilijaa pyydettiin listaamaan tylsimmän ja tavallisimman näköiset automallit ja tulos oli:
1. Toyota Avensis
2. Toyota Corolla
Älä välitä, se on vain inhimillistä. Kun jotain järjettömän kallista autoa mainostetaan laatuautona ja se esiintyy luotettavuustilastoissa kaukana kärjestä, onhan se herkullinen tilanne. Ei se sitä poista, etteikö siinä kalliissa autossa olisi jotain hyviäkin puolia. Ne on sitten sen kaltaisia juttuja, johon viittasit itsekin. Joku juttu voi olla taiteilijan mielestä tylsä, itse autonsa ostavan mielestä tavanomaisuus voi olla hyvä asia. Luotettavuuden merkitystä kukaan tuskin kyseenalaistaa.
Huvittaa jälleen, aina ja kerta toisensa jälkeen tuo tunnepitoinen suhtautuminen autoon. Eikä siinä ole merkillä merkitystä.
Eiköhän suurin osa tämän palstan lukijoista ole jo vuosia sitten ymmärätänyt, että Toyota/Lexus on aina tilastokärjessä. Sen jatkuva, jatkuva toistaminen, toistaminen, hoh hoijaa.
Itse kylläkin yritän pitää hankittavan auton hinnan siinä 30 000 euron hujakoilla. Jos olisi rahaa järjettömän kalliiseen autoon, niin edelleen valintani olisi Morgan. Eihän tuossa ole mitään järkeä, mutta eihän järjettömän kalliin auton hankinnassa ole muutenkaan järkeä.
Itse et siis koskaan osta mitään tuotetta, jossa merkillä on väliä:
et olutta, et vaatteita, et elektroniikkaa? Siis vain sitä, joka ensimmäisenä käteen sattuu, merkistä välittämättä?
Miksei auton hankinnassakin voisi hyväksyä tunteita? Jos hankinta epäonnistuu ja auto on aina pajalla, niin varmaan sinullakin on pahanolon tunne? Vai etkö silloinkaan tunne mitään?
Tunteet ovat aina mukana hankintoja tehtäessä. Miltei aina valinta tehdään tunteella, jonka jälkeen valintaa selitetään itselle ns. järkiperusteilla. Tutkimusten mukaan edellinen koskee myös liike-elämän b2b päätöksiä.
Toinen suuri tekijä ostospäätöksissämme on se, että hankinnoillamme koitamme viestiä itsestämme jotain muille.
Auton ostaja saattaa luulla tekevänsä rationaalisen päätöksen, mutta yo. tekijät ovat voimakkaasti mukana päätöksenteossa. Myönsimme sen itsellemme tai emme.
Itse et siis koskaan osta mitään tuotetta, jossa merkillä on väliä:
et olutta, et vaatteita, et elektroniikkaa? Siis vain sitä, joka ensimmäisenä käteen sattuu, merkistä välittämättä?
Miksei auton hankinnassakin voisi hyväksyä tunteita? Jos hankinta epäonnistuu ja auto on aina pajalla, niin varmaan sinullakin on pahanolon tunne? Vai etkö silloinkaan tunne mitään?
Olen ehdottomasti täysin tunteeton. Juomiakin ostan maun perusteella (sangen useita laatuja on tullut maisteltua) ja käyttötavarat (vaatteet, AUTOT, koneet, laitteet) käyttötarkoituksen sekä testien ja käyttökokemusteni mukaisen hinta/laatusuhteen perusteella. Todennäköisesti seuraavan autoni merkille yleisesti säälien hymähdellään, mutta se on koeajojeni ja muiden valintakriteereideni perusteella minulle paras vaihtoehto.
En väittänyt, etten hyväksy tunteita. Mainitsin vain, että tunnepitoinen suhtautuminen autoon ja etenkin johonkin tiettyyn merkkiin on huvittavaa. Mutta se on varmaankin monille se elämän perimmäistä tarkoitusta lähentelevä juttu, minkä takia he jaksavat näillä palstoilla merkkien paremmuudesta kinata. Käärinliinassa ei ole taskuja, mutta ainahan siihen voi automerkin logon painattaa.
Itse ainakin myönnän, etten kovin tarkasti laskenut plussia ja miinuksia autovalintani yhteydessä vaan valitsin sen, mikä tuntui hyvältä. Tuossa oli mukana paljon sellaisia asioita, joita ei voi mitata tai määritellä. Valtaosin tunnepohjainen juttu siis. Tietoa tarvittiin siinä vaiheessa, kun halusin varmistua siitä, etten mitä tahansa katiskaa ole ostamassa.
Mitä huvittavaa siinä on?
Veikkaan, että sekoitat käsitteet tunne ja luulo. Joku voi esimerkiksi luulla, että tietty automerkki on hyvä, koska se on kallis. Jos tilastot osoittavat muuta, (ennakko)luulo kumoaa tilaston. Ei tuollaiset tilastot mitään kerro. Naapurikin sanoi, että tämä on hyvä auto.
Uskottavat tietolähteet määräytyy sen mukaan, mikä tukee omaa luuloa. Se on minusta huvittavaa.
Ostat juomat maun perusteella eli sinulla on tunne, että tämä maistuu hyvältä ja tätä ostat jatkossa.
Valitset auton koeajojesi ja muiden valintakriteeriesi perusteella eli sinulle on noista jäänyt sellainen tunne, että tämä on hyvä.
Minusta tässä ollaan sekoittamassa tunne ja tunteellisuus. Jälkimmäistähän ei stereotyyppisen mieskäsityksen mukaan saa miehessä olla, koska tunteellinen mies on "akkamainen".
Tunne on sitten ihan jotain muuta, huomattavasti laajempi käsite, johon usein liitetään tarkenteita: kivun tunne, hyvänolon tunne, pahanolon tunne, mielihyvän tunne jne.
Alkaa jo mennä aika kauas aiheesta, mutta nythän on perjantai.
Noh, sattuu ja tapahtuuhan sitä laadukkaimmallekin pikkumokia...
http://www.tuulilasi.fi.preview.frantic.com/valokeila/?subarea=uutiset&article=126420
ANDERS-SIMOLLE
"Ja turha väittää, että laatu merkitsee myös ominaisuuksia, ei pelkkää kestävyyttä, sillä niin Volvo kuin Volkswagenkin häviävät esim. Hondalle ajettavuudessa. ( lähde Autocar )."
Turha on väittää, että väittäminen on turhaa!
Laatu on paljon vaikeammin määriteltävissä, kuin sanomalla "TOI-OTA".
Jokainen kuluttaja kokenee laadun omalla tavallaan ja siksipä esim. Suomessa on valtava kirjo erimerkkisiä ja mallisia autoja.
Yhdelle on tärkeä autossaan tupakansytyttimen paikka, toiselle tavaratila ja kolmannelle kiihtyvyys.
Jos Autocarin ajajien mielestä Hondan ajo-ominaisuudet ovat (Englannissa?) paremmat kuin Volvon, niin olkoon.
Montako kertaa Autocarin toimittajat ovat ajelleet Suomessa uraista ja niljakasta 4-tietä niillä Hondillaan ja kirjoittaneet sitten niiden japsien etevämmyydestä? Veikkaan tasan nollaa...
Kun autoaan huoltaa säännöllisesti niin ei siihen yleensä iske yllättäviä tauteja, jotka jättää tielle. Ainakaan alle 200 tkm ajetuissa.
Ja lainatakseni vanhaa sanontaa: "TOI-OTA, JOS ET MUUTA SAA..."
Kun olin ostamassa ennen vuodenvaihdetta uutta autoa, samalla viivalla olivat niinkin erilaiset ja hintaiset autot kuin Saab 9-3, Opel Zafira, Mazda 2.0 STW, VW Passat, Volvo V50, Nissan Primera tr, Ford Mondeo farkku ja Citroën C5 break. Päädyin viimeksi mainittuun. Vaikkapa Mazda 6 olisi ollut epäilemättä (eri tutkimusten ja tilastojen mukaan) luotettavampi ja hillitymmin porvarillinen (ts. keskiluokkainen) valinta.
Mutta tekniikan parissa työskentelevänä ja siitä aina kiinnostuneena valitsin mielestäni teknisesti upeimman härvelin. Harvassa ovat ne automallit, joissa voi napista painamalla säätää alustan ja vaihteiston toimintaa. Citikassa tämä onnistuu kaasunestejousituksen ja automaattivaihteiston avulla. Jousitusta voi ajoalustan vaatimusten mukaan säätää käsin tai sitten antaa automatiikan hoitaa asetukset.
Esimerkiksi huonolla tiellä jousitus nousee ylhäisempään asentoon tekoälyn käskystä ja moottoritiellä taas tietokone laskee jousitusta (eri korkeuteen edessä ja takana) pienemmän ilmanvastuksen optimoimiseksi. Automaattivaihteistoa taas voi ohjata napsauttamalla normaaliasetuksen sijaan "lumitähden" liukkaille tai sportin kiireeseen (nämä löytyvät jo useimmista muistakin automaattilaatikoista). Mukavaa ja toimivaa. Toiminnallisen eron todella huomaa selkeästi.
Japanilaisilla autonvalmistajilla on edelleen paras tuotantotekniikka: tasalaatuista ja kestävää bulkkitilpehööriä massoille. Britit ryssivät aikanaan autonvalmistuksensa luokattomilla tuotteillaan, mutta japanilaisten laatukriteereillä saarivaltiosta alkoikin tulla markkinoille tasokkaita autoja.
Mutta kuitenkin viime vuosina myös Citroën C5 on kohentanut kestävyyttään ainakin Saksan Autoliiton ADACin tilastojen mukaan. Mutta olen varautunut Sitruunan aina joskus yllättävän oikuttelulla. Toisaalta vaimonkin valitsin hurjan temperamentin ja monimutkaisuuden kiehtomana, en haikaillut esimerkiksi suomenhevosen (tai Toyotan) tyylistä pitkäpiimäistä vakautta ja luotettavuutta.
Täytyy sanoa, kun näitä juttuja on lukenut, että tämä edellinen jo kilpailee vuosikymmenen älyvapaimmasta kirjoituksesta.
Näissä hintaluokissa ostetaan käyttöautoa. Sitikan kikkailut on valitettavasti opittu kantapään kautta. Mutta uskon että meillä vaimon valinta on mennyt paremmin.
Töistä kotiuduin ja kas, joku (auton)ohjaajan planttu oli reagoinut kirjoitukseeni. Kiitos superlatiivista "vuosikymmenen älyvapain"! Ehkä kuitenkin liioittelua, jos muistamme miten täällä on väännetty aiheista "premiumautot" tai Lexus/BMW on paras tai huonoin. Siis puhutaan autoista, ei egon peltisestä jatkeesta tai elämän tarkoituksesta.
Sitikan kikkailua farmarimallin C5:ssä: jousitusta voi laskea/nostaa tarpeen vaatiessa takaluukun vieressä olevasta napista. Liikkeelle lähtiessä perä nousee/laskee automaattisesti ajoasentoon. Lastia on ollut kyydissä viitisensataa kiloa ja jousitus toimii aivan yhtä mukavasti kuin yksin ajaessa.
Auraamatonta mökkitietä olen ajanut jousituksen toiseksi ylimmäisellä asetuksella, jolloin maavara on maasturimaisen runsas (nopeus rajoitettu 40 km/h). Vaikka kuljetettavaa on ollut reilusti, ei jousitus pohjaa/hakkaa ja keula ei sojota kohti taivaita.
Muita kikkailuja: peruutustutka, pakittaessa kääntyy oikea peili näyttämään kivetyksen reunaa, vakionopeussäädin, automaattisesti himmenevä peruutuspeili, rengaspaineiden seuranta mittaristosta, kaikki turvavarusteet mitä tarvitsee jne. Eli paljon sähkölaitteita ja sitä myöten paljon mahdollisia vikoja.
Vaimon ja hevoset otin framille loppukevennykseksi, unohdin ihan että täällä tuhansien murheiden maassa täytyy pitää itku silmässä ja ilme totisena näin viikonlopun aattonakin. Vaimoja on onneksi moneen makuun kuin myös meitä karvaturpia. Vaimollani on muuten ihan käyttöautona Saab 9-5, sekin farmarimallina. Voin siis vertailla autoja, joilla on funktiona paitsi ihmisten, myös ison tavaramäärän kuljettaminen. Vaimojamme en lähde vertaamaan, kun en tunne niitä "teidän" valitsemianne/saamianne.
Hellanduudeli. Pyydän anteeksi jos noin loukkasin. Kannattaa nyt mennä saunaan ja ottaa vaikka olut. Sitten voisi vähän vetää henkeä.
Tuon hintaluokan kulkine ei vielä mitään suitsutuksia ansaitse. Ajatella, peruutustutkakin..
Mutta tarkoitus ei ollut henkilökohtaisesti loukata, irvin vain sitikkaa jonka olen kerran itsekkin erehtynyt ostamaan. Joten vielä kerran anteeksi.
Tunteiden vaikutusta auton valintaan en voi kiistää omalla kohdallani, mutta automerkkeihin liittyviä voimakkaita anti/sympatialatauksia olen yrittänyt välttää. Niinpä käsiini on osunut vain kaksi samanmerkkistä autoa (ensimmäinen oma auto oli Peugeot 504 ja nykyinen kakkosauto on Peugeot 306) ja nyt ajelen uutukaisella Fiat Cromalla. Fiat kerää "oikeilta automiähiltä" lähinnä niitä sääliviä hymähdyksiä ja "ei ikinä" -mainintoja, vaan hällä väli. Ei ole minun ongelmani, jos joku helpottaa autovalintaansa ennakkoluuloilla.
Viimeisimmän valinnan kriteereitä tunne- ja järkilistauksena:
Järki
-hyvät tilat pitkällekin kuljettajalle ja matkustajille
-edullinen hinta ja rahoitus
-EuroNCAP *****
-ESP
Tunne
-mukavuusvarustelun runsaus
-automaattivaihteet
-hyvän näköinen vaalea nahkasisustus
-hyvä viimeistely
-hiljaisuus, myös sisustuksen hälyäänien puuttuminen
-jousitusmukavuus
Edellinen auto (Focus C-MAX) tuli valittua melko puhtaasti järkiperustein, mutta enpä sitä sitten jaksanutkaan paria vuotta pitempään katsella.
EDIT: Huomasin HeSa:ssa olleesta Mazda-mainoksesta omistavani erään "laatututkimuksen" peränpitäjät, Fiatin ja Peugeotin. Mahtaa elämäni olla vaikeaa.
Kiitokset Erkille erittäin täyspäisistä kommenteista tällä palstalla! Ottakaa oppia kaikki muutkin! Autoilusta voi pitää, mutta horhöjä ei tarvitse silti olla.
Heh, ole hyvä vain. Minähän vain pidän autoista ja autoilusta sen verran paljon, etten jätä mieluisaa autoa ostamatta pelkän nimen takia.
Ihanneauto olisi , jos Toyota tilaisi suunnittelun ja muotoilun Citroenilta . Mitenkähän Aygot ja C-1 tulevat pärjäämään , josko yhteistyötä voisi laajentaa.
Niin tai ihanneauto olisi mielestäni varustettu Alfan ajettavuudella, Citikan mukavuudella, BMW:n ergonomialla ja Toyon tekniikalla + luotettavuudella. Ja minulle mieluiten Korealaisella mr nobody imagolla kiitos!
Tuon hintaluokan kulkine ei vielä mitään suitsutuksia ansaitse. Ajatella, peruutustutkakin..
Mutta tarkoitus ei ollut henkilökohtaisesti loukata, irvin vain sitikkaa jonka olen kerran itsekkin erehtynyt ostamaan. Joten vielä kerran anteeksi.
Minusta tässä ei ole kyse hintaluokasta, vaan siitä mitä milläkin rahalla saa. Sitikkaa voi toki irviä, mutta vastaavantasoista jousitusta et löydä juuri mistään autosta, hintaluokkaan katsomatta. On hienoa, että Sitikka vielä tekee tällaisia autoja, eikä ole ruvennut kustannuspaineissa tekemään sitä samaa tusinatavaraa mitä marketista saa kilohinnannalla ja tasaominaisuuksilla merkkiin katsomatta. Ehkä esim joku Audi Allroad Quattro menee jousituksellaan edelle, mutta silloin puhutaankin jo kahden C5:n hintaisesta laitteesta. Ei noista perusteräsjousista ole farmariautossa mihinkään jos vertaa Sitikan kaasunestejousitukseen. Minusta on pelkkää ennakkoluuloa suhtautua nuivasti kaasunestejousitukseen: sehän on hydraulinen järjestelmä, jollaiset toimivat lähes kaikissa työkoneissakin: mikseivät sitten autoissa.
Paljon on yritettty Sitikan jousia mustamaalata, mutta jostain syystä muut eivät vieläkään oikein osaa tehdä jousia jotka toimisivat niin tyhjänä kuin kuormallakin kunnolla. Suorastaan huvittavaa oli se, kun saksalaiset laatumerkit aloittivat ilmajousituksien tekemisen edustusautoihinsa: ensimmäisistä jousituksista tuli niin keinuvia, että johtajat oksentelivat takapenkillä... Parempi pysyä 1800-luvun hevosvaunuista tutussa jousitustekniikassa, jos ei muuta osaa tai halua tehdä. Joidenkin japanilaisten merkkien kohdalla tavallisessa jousituksessakin on vielä opettelemista, ottaen huomioon ettei ole montaa japsiautoa jonka jousitusta voisi hyvällä tahdollakaan sanoa mukavaksi.
Vastaus kysymykseen: laatuautoja on ainakin Saksassa, mutta niitä on myös Japanissa. Siinä se. Tämä Simo on ihan mahdoton Tojo-friikki, sen huomaa erkkikin! Toyotalla paljon ajaneena voin sanoa, että se oli hyvä auto jo 90-luvulla, mutta tämän päivän mallit ovat ihan oikeasti erinomaisia sekä tekniikaltaan että ulkonäöltään. Nyt on ollut ajopelinä kuitenkin Golf IV ja pidän autoa kaikilta ominaisuuksiltaan hintaansa nähden hyvänä hankintana. Ainoa miinus on ovitiivisteiden aivan liian suuri jäätymisherkkyys, jolloin ne tahtovat murtua ovia väkisin avattaessa. Mutta siihenkin auttaa silikoni!
Sinä Simo voit kertoa, miksi ihmeessä esimerkiksi Corolla Versoon ei saa kuin tummaa tai vieläkin tummempaa verhoilua? Miksi ei ole tarjolla vaaleita kuoseja (ei puhuta nahasta) niin, että sama vaalea sävy toistuisi myös kojelaudan alaosassa? Kuvailemani mahdollisuus on tarjolla kaikissa saksalaisissa LAATUautoissa, jopa 14,000:n perus-Polossa. Vaihtoehtoja on ainakin kolme erilaista. Pidän ratkaisua laadukkaana. Japanin autoissa (kuten sanottu, hyviä, paitsi Mitsut), on saatavissa vain tummia/synkkiä mahdollisuuksia. Corolla Verso on ehdottomasti potentiaalinen hankinta perheellemme
(kolme lasta) heti, kun autoon saa vaalean sisustuksen.
Nykyisen Golfini vaaleanharmaa sisustus (sporttiversio) on erittäin siisti, lähes iskemätön, huolimatta 100000km:n ajosta. Vaimoni auton tumma sisusta (Golf myös) on äärimmäisen herkkä näkyvälle lialle (kura etc). Ihmiset, vaatikaa vaaleaa, värikin voi olla laatua!
ökei mä katson vaan urho-mainosta tossa vieressä,kieli pitkällä. mutta mitä sinä simo haluat niinku todistaa. oletko hihhuli? toyota-lahko? just ne jotka tekee harakirin, jos sukulainen ostaa euroauton. ymmärrän kyllä jos ei oo rahaa auton kunnossapitoon eurookaan niin sittenhän aasia on selvä
Mielipide ja mielikuvatilastot ovatkin mielenkiintoinen alue yleensä ja se miten niitä pitäisi tulkita.
Luin juuri vastaavanlaisen tilaston AutoBild-lehdestä, jossa oli myös kysytty omistajien tyytyväisyyttä autoistaan.
Tuloksena oli, että myös siinä Toyotan pari mallia oli 1:s ja 2:s sijoilla, mutta kolmosena taisi olla taas Volvo, joka tuossa
tilastossa oli jossain muualla. Otoksen koosta en tiedä. Tämä nyt vain esimerkkinä seuraavaan tilastopohdintaan yleensä. Miksi yhden
merkin kohdalla tilanne on sama, mutta yhden merkin kohdalla heittää suuresti. Olisiko asiaan vaikutusta seuraavilla? En ota kantaa
itse merkkeihin vaan tilastopoikkeamiin yleensä.
Joudun työkuvani takia ottamaan kantaa ja tulkitsemaan yrityksen henkilöstön tyytyväisyystutkimuksia, mistä syystä tilastojen tulkinta
ja laadintatekniikat kiinnostavat yleensä. Ottamatta kantaa autotyytyväisyyksien itse merkkeihin ja järjestykseen, niin otan esiin
muutamia yleisiä tilasto-ongelmia.
Tyytyväisyystutkimuksia voi tehdä eri tasoilla. Joko kysytään yhtä kysymystä tai muutamaa 5-10 kysymystä tai sitten oikein 50 kysymyksen kautta tehdään yhteenvetoja. Usein esim. kansalaisten tai työntekijöiden mielipidetilastoissa vedetään 50 kysymyksen kautta johtopäätöksiä, että "suurin osa on sitä mieltä, että terveyspalvelut eivät ole riittäviä".
Mielipidetilastojen tekemisessä on oltava hyvin tarkkana, miten kysymykset laatii ja miten ihmisten vastaamista ohjataan.
Mielipidevastauksissa vaikuttaa hyvin paljon kunkin itse asettavan odotustason toteutuminen. Odotustasot voivat heilahdella rajusti.
Otetaan muutama esimerkki henkilöstötyytyväisyyden puolelta:
Yhden kysymyksen variaatio odotustasojen takia:
kaksi henkilöä, joilla on sama kokemus samasta työstä ja toimivat samalla nimikkeellä. He saavat samaa palkkaa. Sanotaan, että palkka on 4000 euroa kuussa. Toisella on merkonomitutkinto ja toinen on diplomi-insinööri. Heiltä kysytään, oletko tyytyväinen palkkaasi. Merkononi saattaa vastata, että olen aika tyytyväinen. Olen suorittanut lyhyen opiskelun. En edes tavoitellut pääseväni näin pitkälle ja saan peräti 4000 euroa. Diplomi-insinööri taas ajattelee, että olen opiskellut erittäin pitkään vaativaa tutkintoa. Tavoitteeni ovat korkealla, enkä ole sinne vielä päässyt. En ole myöskään tyytyväinen palkkaan, koska mielestäni minun pitäisi saada ainakin 8000 euroa taustasta johtuen.
Muutamien kysymyksien esimerkki:
Tyytyväisyyttä haetaan kysymällä tyytyväisyyksiä tarkentavilta alueilta, muttei silti haluta kyselystä liian raskasta. Helppo vastata ihmisille. Yritetään tunnistaa 5 aluetta, joilla ihmiset mallintavat tyytyväisyyden. Laatija listaa alueet: palkka, työaika, koulutus, tehtävien mielenkiinto ja työn itsenäisyys. Ihmiset, jotka vastaavat noihin kysymyksiin, voivat olla eri mieltä, mitä olisi pitänyt kysyä. He joutuvat kuitenkin noihin vastaamaan, kun muita kysymyksiä ei ole. Jonkun vastaajan mielestä työn itsenäisyydellä ei ole tyytyväisyyden kanssa mitään tekemistä, mutta laittaa siihen arvosanan, kun siihen piti ottaa kantaa. Hänen mielestään itsenäinen työ ei ole nykyaikaa, koska ei tehdä tiimissä vaan sooloillaan. Lisäksi hänen mielestään olisi pitänyt kysyä etenemismahdollisuuksista, koska niihin hän on tyytymätön erityisesti. Vastauksien tulkitsijan ei näitä viestejä saa ja vetää siksi vääriä tulkintoja ko. henkilön tyytyväisyydestä.
Otetaan noista vastaavat virheet ja mallinnetaan ne autotyytyväisyyden kyselyihin. En ole autojen suhteen näitä nähnyt kysymyslistoja, joten tämä on hypoteettinen vertaus.
Yhden kysymyksen vertaus: oletko tyytyvinen autoosi? Henkilö, jonka mielestä auto on vain kulkuneuvo, ei saa maksaa paljoa ja pitää olla
taloudellinen, mutta ajaa rauhallisesti eikä vaadi suorituskykyä. Hän vastaa, että olen tyytyväinen minun 5 vuotta vanhaan autoon x, koska: ei tarvitse korjata paljoa, korjaus on edullista ja se kulkee. Minua ei häiritse, että paikat natisee ja kulku pätkii, kun riittää, että pääsen perille. Toinen henkilö haluaa hyvää ajettavuutta ja omaa 1.5 kalliimman auton, mutta on silti tyytymätön, koska se kiihtyy tasaisesti eikä paikat natise, mutta ei se kiihdy kuin 10s 0-100. Lisäksi sitä ei ole tarvinnut korjata, mutta penkkien pintamateriaali on alkanut nukkaantumaan ja tuulilasiin on tullut naarmuja. Haluan auton, jossa pintamateriaalit eivät muutu ja lasi ei naarmuunnu. Haluan parempaa ja tämä auto ei ole riittävän hyvä.
Ongelma edellisessä kysymyksessä on kuten ehkä huomaatte, kysytäänkö siinä auton laadusta, suorityksesta, taloudellisuudesta,
käytettävyydestä vai paremmuudesta? Sitähän ei tuosta kysymyksestä voi tietää, koska sen voi tulkita monella tavalla, kuten tuossa esimerkissä vastaajat olivat tehneet. Toinen painotti hinta-laatusuhdetta ja toinen tinkimätöntä suorituskykyä ja ominaisuuksia. Kumpikaan ei vastannut kysymykseen vain laatunäkökulmasta. Miten he olisivatkaan voineet vastata, koska onko heillä mitään vertailupohjaa kokemustaustan takia?
Muutaman kysymyksen vertaus yrittäen arvioida laatua yhteenvetojen kautta. Oletko tyytyväinen autoosi selvitetään kysymyksillä:
1) Onko autossasi liikaa vikoja?
2) Vastaako auton laatu odotuksiasi?
3) Alkavatko paikat natista yli kahden vuoden käytön jälkeen?
4) Kiihtyykö auto vielä hyvin yli kolmen vuoden jälkeen?
jne...
Kohta (1): toinen vastaa, ettei ole liikaa vikoja. Odotan, että autoa voi korjata normaalisti kerran vuodessa ja näin on käynyt.
Toinen on sitä mieltä, että uutta autoa saa korjata 1. kerran vasta kolmen vuoden jälkeen. Hän joutui korjauttamaan kaksi kertaa ja on
tyytymätön. (2) Toinen ilmoittaa vastaavan, koska vaikka on puutteita, niin hän hyväksyi ne jo alunperinkin. Toinen taas odotti, että sama auto olisi parempi, mutta ei tiennyt sen tyypillistä puutteista. Hän ei niitä hyväksy ja haluaa paremman auton ja on tyytymätön. (3) paikat natisevat, mutta toinen vastaa sanoo, ettei natise, koska hänen huonolla kuulolla ei sitä huomaa. Toisella on hyvin tarkka kuulo ja hänen mielestään kaikissa autoissa ne natisevat edes vähän. (4) Toinen vastaa, että kiihtyyhän se ja ajaa kaupungissa 50km nopeuksilla ollen tyytyväinen. Toinenkin haluaisi vastata, että kyllä se kiihtyy, muttei se kulje oikein yli 120km ja on siksi tyytymätön, mutta ei voi näin vastata, kun sitä ei kysytty.
On tietysti myös otantaongelmia jne., mutta halusin ottaa noissa esille tyypillisiä ongelmia, mikä hankaloittaa tilastojen oikeita tulkintoja.
Autotyytyväisyyksissä ei ole kysymys nyt vakavasta asiasta ja sillä ei ole niin väliä, mutta henkilöstön tyytyväisyystutkimukset yritetään
ottaa vakavissaan ja oikeasti saada selville, mistä kiikastaa.
Olennaista mielipidetutkimuksissa on ohjata vastauksia ja pystyä hallitsemaan, etteivät ihmisten eri tausta ja odotustasot vaikuta liikaa vastauksiin silloin, kun näin ei haluta tapahtuvan. Kun tavoitellaan ikäänkuin objektiivisia kantoja.
Hyvä ja asiallinen pointti. Osaatko selittää sen, miksi Toyota johtaa paitsi noissa tyytyväisyyskyselyissä niin myös katsastus- ja tiepalvelutilastoissa. Lisäksi nuo uudet mallit pärjäävät lehtien mukitelivertailuissakin erinomaisesti? Ts. yksi tilastomenestys voi olla sattumaa mutta kymmenen enää ei. Olenko oikeassa?
Tarkoitukseni ei ollut ottaa kantaa Toyotan tai muunkaan merkin sijoituksiin tai keskinäisiin eroihin. Otin kantaa lähinnä mielipidekyselyihin, joihin en itse kovin paljon luota johtuen jo mainitsemistani asioista. Toinen asia on eri faktoihin perustuvat tilastot, joihin luotan jo enemmän. Toki niissäkin on hyvä olla sitten aina kattavasti faktoja takana eikä vain osatotuuksia.
Mutta heittäisinkin ilmaan mielenkiintoisen kysymyksen. Miksi kaikki eivät siirry ostamaan eri laatutilastoissa parhaiten pärjääviä merkkejä, vaan ostot jakautuvat kaikkien myytävien automerkkien kesken? Hinta ei voi olla selittävä tekijä, jos laatutilastojen kärkisijoilla roikkuvat autot ovat edullisimpien autojen joukossa.
Johtuuko se siitä, ettei laadusta välitetä vai siitä että laatukäsitykset voivat vaihdella. Vai johtuuko siitä, että ihmiset ajattelevat, että autoissa on yleensä riittävä laatu? Vai riittääkö heille, että he käyttävät autoa pari kertaa takuuhuollossa, jolloin ongelma on ohi, mutta laatukyselyssä valittavat? Vai onko muita kriteerejä, joita pidetään tärkeämpänä kuin ns. laatua (sikäli, kun se on määritettävissä).
Naapuri kertoi, että hänen Alfa Romeon urheiluauto ei aina käynnisty ja voi joutua odottelemaan, kunnes sen taas välillä käyntiin. Silti hän ei halua missään tapauksessa vaihtaa toiseen, koska ko. auto on muuten erittäin mukava ja hän tykkää siitä. Voiko hän ajatella, että hänen pitämänsä auton design esimerkiksi on osa auton laatua? Kysytäänkö auton designista laatugallupeissa?
Ratkaiseeko laatu auton valinnan vai onko eri ostajilla eri laatukäsitys autoista vai eivätkö he välitä laadusta?
Heitän kysymyksen ilmaan ihan mielenkiinnosta? Pisti itsenikin ajattelemaan, onko laadulla merkitystä omiin valintoihini vai onko laatuajatukseni erilainen, kun en osta niitä 3 parhaan sijan malleja.
Toki autonimerkkini oli jossain tutkimuksessa viiden parhaan joukossa, mutta toisessa mielipidetilastossa kuulemma peräpuolella.
Eikö voisi luulla, että ihminen mallintaa ensin, mitkä ovat laadukkaita autoja ja sitten valitsee niistä mieleisensä tyylisuunnan (esim. designing perusteella)?
Laatu on siitä erikoinen termi, että sitä käytetään lähes aina väärin. Laatuhan tarkoittaa tuotteen tai palvelun kykyä vastata käyttäjänsä sille asettamiin vaatimuksiin.
Autoissa laatuun vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. Suurelle osalle autoilijoita luotettavuus on tärkeimpiä vaatimuksia. Ainakin yhtä suurelle osalle merkittävimmät vaatimukset ovat jotain aivan muuta - ajomelusta verhoilumateriaalien kautta auton muotoiluun.
Laatumittauksia nämä keskusteluaiheina toistuvasi esiintyvät luotettavuustilastot eivät ole, koska ne mittaavat vain yhtä ainoata koettuun laatuun vaikuttavaa tekijää.